G: Kun suhteessa alkoi tavallinen tylsä arki, kuinka kävi suhteen?

Arkea, mutta tavallisen tylsää... ei!

Ihan tavallista. Mutta pari kertaa vuodessa tehdään joku lomamatka, niin sellaisten avulla jaksaa kummasti aivan tavallista arkea. Vaikka kyllä sitä jaksaisi varmaan ilman niitäkin.

joten ei tullut yllätyksenä eikä sen vuoksi tullut mieleen lähteä etsimään jotain muuta...



t. 16 v yhdessä

Siinähän se vasta punnitaan, kestääkö vai eikö, kun ensin elää sitä tylsääkin arkea sen toisen kanssa.

Parisuhde on mielestäni vasta kun se alkuinto on mennyt.. Vuoden seurustelu on mitä on. Sitten se on ongelmanratkasua ja kompromisseja parhaimmillaan.



Itte seurustellu 10 vuotta, tylsää on jos ei tehdä mitään mutta tylsää se olisi yksinkin tekemättä mitään.

Tosin parin lapsen jälkeen on kivaakin kun lapset menee joskus hoitoon eikä tehdä mitään! ;)



Itse en luovu suhteesta jossa arki on toimivaa. Hankalaa on aina. Jos ei hankalaa arkea saa muutettua paremmaksi, silloin on vaikeuksia. Muuten ihan normaalia. Sitä sanotaan parisuhteen hoitamiseksi.

ihan tavallista elämää alusta lähtien. Mutta tylsää ei ole ollut, vaikka eletäänkin säntillistä elämää. Keskusteluakin syntyy, seksikimn on kivaa ja viihdymme edelleen yhdessä. Tietysti välillä on parempia ja huonompia aikoja, väsymys ja työt rassaa.

Yhdessä 17 vuotta, naimisissakin kohta 10

Yhdessä ollaan silti, koska tuntuisi niin hölmöltä erota jo neljän avioliittovuoden jälkeen. Odotuskannalla siis, toivon että jonain päivänä alan taas pitää miehestä enemmän.

Yhdessä ollaan silti, koska tuntuisi niin hölmöltä erota jo neljän avioliittovuoden jälkeen. Odotuskannalla siis, toivon että jonain päivänä alan taas pitää miehestä enemmän.

Yhteistä taivalta takana 10v eikä ole vielä tylsä arki eteen tullut!

Arki kylläkin on ollut mukana jo alusta asti, mutta tylsää ei vielä kertaakaan ole ollut! Päinvastoin, tuntuu, että joka päivä rakastun vain enemmän tuohon omaan rakkaaseen kullanmuruun -tässä arjen keskellä! :) Niin, ja lapsiakin on siunaantunut kolme! Eivätkä ole arkea tylsyyteen syösseet!

Ahdistaa esim. se ajatus että jossain avioliittokurssilla pakotettaisiin puhumaan kaikista ongelmakohdista juurta jaksain, koska just nyt tuntuu että jos mä sanoisin mitä oikeasti miehestä ajattelen, loukkaisin sitä niin pahasti ettei se pystyisi enää koskaan antamaan mulle anteeksi. Ei edes sitten kun minä itse ehkä olisin jo päässyt yli näistä kielteisistä tunteista...



Oma asenteeni on siis juuri nyt liian huono että uskaltaisin edes tehdä asialle mitään.

Jokainen päivä on ihana seikkailu... Joskus mennään ylämäkeä, joskus alamäkeä mutta yhdessä.

Arki koittaa aina, jokaisen kanssa. Tutusta turvallisesta arjestakin voi nauttia, ja keksiä arkeen piristystä.

Ehkä siinä 4-5 vuoden jälkeen jokin alkuhohto himmeni sillä tavoin, että piti alkaa itse järjestämään romantiikka ja jännitystä, jos tuntui että päivät ja viikot menee ohi ilman että sellaista spontaanisti ilmaantuu. esim järjestää toiselle jotain kivaa yllätystä ja yhteistä tekemistä, yms.



Jos se tavallinen arki on hyvää, niin lähtökohta on mainio. Tavallista, tasaista arkea on vaikea loihtia, jos sitä ei synny itsestään. Sitä romantiikka voi itsekin halutessaan järjestää arjen keskelle, vaikka se vähän vaivaa vaatisikin.



ps. myöhemmin tulee vielä niitäkin suhteen uudelleenlämpiämisvaiheita, jolloin taas koetaan jotain samanlaista säpinää kuin ihan suhteen alussa. esim meillä siinä vaiheessa, kun eka lapsi oli sen verran iso, että pystyttiin lähtemään johonkin kahdestaan ja imetyksen jälkeen seksikin taas maistui. Silloin oli taas sitä "uutuuden huumaa". :)



t. Nyt kymmenes vuosi meneillään