Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on päiväkodissa. Miksi vasu-keskusteluissa ihmetellään kun lapsella ei ole kavereita kotona?
29.03.2017 |
En ymmärrä miksi lapsen pitäisi vielä iltaisin tai viikonloppuisin olla kavereiden kanssa, kun on pitkät päivät paiväkodissa toisten lasten kanssa.
Eihän lapsi ehtisi olla oman perheen kesken juuri ollenkaan, jos pitää vielä ehtiä kavereiden kanssa leikkimään.
Mitä mä en nyt ymmärrä tässä? Miksi meidän perhe-elämä ei riitä lapselle iltaisin ja viikonloppuna?
Kommentit (26)
Onhan se kamalaa jos mukula viihtyy kotona itsekseen... Iske niille luettavaksi joku Liisa Keltikangas- Järvisen teos, kun näyttää näiden varhaiskasvattajien yleissivistys olevan aika heikolla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoo...mun sosiaalisesti arka ja varovainen esikoinen meni 3v päiväkotiin ja sen jälkeen toisinaan joku pk-kaveri tuli meille tai lapsi kaverille iltaisin, mutta ns. naapuruston pihakavereita alkoi olla vasta eskarin puolessa välissä. Meidän alueella on paljon lapsia, ja monet löysivät naapureista kavereita jo 4-5-vuotiaana, mutta mun poika ei - hän tarvitsi sen eskarin ja myöhemmin koululuokan missä sai rauhassa tutustua ja nyt tokaluokkalaisena hänellä on kavereita vaikka muille jakaa. Siihen saakka leikimme itse hänen kanssaan.
Kyllä olisi ärsyttänyt, jos joku olisi tehnyt tästä ongelman.
Pikkusisko taas on ihan erilainen, menee esim tuntemattomilta lapsilta kysymään pääseekö mukaan leikkiin. Mutta ei kaikkien tarvitse olla sellaisia.
Kyllä lapsi itse osaa ilmaista milloin kaipaa kaveriseuraa. Meillä eskarilainen kärttää jatkuvasti leikkiseuraa, koko ajan pitää olla joku kaveri meillä kylässä tai sitten lapsi painelee itsekseen naapuriin. Mutta kaikki eivät tietenkään halua kaveriseuraa samalla tavalla, ovathan aikuisetkin erilaisia tässä suhteessa. Jos taas on jotain ongelmia tms niin siitä pitäisi päiväkodin pystyä viestimään ihan suoraan, ei vihjaillen tai kiertäen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsen pitäisi vielä iltaisin tai viikonloppuisin olla kavereiden kanssa, kun on pitkät päivät paiväkodissa toisten lasten kanssa.
Eihän lapsi ehtisi olla oman perheen kesken juuri ollenkaan, jos pitää vielä ehtiä kavereiden kanssa leikkimään.Mitä mä en nyt ymmärrä tässä? Miksi meidän perhe-elämä ei riitä lapselle iltaisin ja viikonloppuna?
Millä tavalla asiaa ihmeteltiin? Vai kysyttiinkö vain, onko lapsella vapaa-ajallaan kavereita? Lapset ovat sekä luonteiltaan että sosiaalisilta taidoiltaan hyvin erilaisia. Jollain lapsella saattaa olla päiväkodissa ongelmia ottaa oma-aloitteisesti kontaktia muihin lapsiin ts solmia ystävyyssuhteita, mutta jos lapsella kuitenkin vapaa-ajallaan on kavereita, niin asia on silloin ihan ok. Lapsi vaan ei jostain syystä halua tai katso tarpeelliseksi toimia päiväkodin isoissa ryhmissä toisin kuin nyt toimii. Jos taas lapsella ei ole vapaa-ajallakaan kavereita, päiväkodin henkilökunta joutuu tämän lapsen osalta tavallista enemmän panostamaan siihen, että lapsi oppisi päiväkodissa solmimaan ystävyyssuhteita. Tuolla kysymyksellä saatettiin siis vain kartoittaa tilannetta, jotta henkilökunta tietäisi paremmin, miten juuri sinun lapsesi kanssa pitäisi toimia.
No jos lapsella on ongelmia ottaa kontaktia tms. kyllähän siihen pitää reagoida samalla tavalla olkoon niitä kavereita kodin ulkopuolella paljon tai ei yhtään. Kyllä kai sekin on toivottavaa että lapsi osaisi olla myös päiväkodissa kavereiden kanssa ja ryhmässä vai onko ok että eristäytyy päiväkodissa ja on yksin jos vanhemmat sanovat että kyllä sillä kavereita on kotona vaikka kuinka paljon?
Ja jos tätä kerran viikossa tapahtuvaa kyläilyä ei toteudu niin lapsi on tämän takia epänormaali tai hänen elämänsä on epänormaalia ja se on syy miksi on esim. ehkä ongelmia sosiaalisissa taidoissa päiväkodissa?...