Lue keskustelun säännöt.
Eka vauva ja odotappas vain kommentoijat :(
29.03.2017 |
Meidän vauva on ollut meidän mielestä aika helppo tapaus. Rauhallinen ollut jo ekasta päivästä lähtien ja nukkunut hyvin, syönyt hyvin, ei ole vatsavaivoja jne.
Nyt vauva 11kk ja olen totaalisen kyllästynyt noihin odotappas vaan lannistajiin.
Mulle sanottiin kaikista virstanpylväistä että odotapas vaan kyllä sunkin hymy hyytyy kun tulee hampaita/vauva lähtee liikkeelle/alkaa syömään kiinteitä/oppii nousemaan/pitää harjata hampaat/tulee täysikuu/lähtee kävelemään.
Nämä kaikki jo tapahtuneet eivätkä ole aiheuttaneet mitään muutosta. Vauva tyytyväinen ja edelleen nukkuu yönsä hyvin ja mä niin nautin tästä äitiydestä.
Mitä noille odotappas vaan lannistajille voisi sanoa että saisi luun kurkkuun?
Mitä olette itse sanoneet?
Kommentit (115)
Mun lapseni oli ainakin ihan helppo. Nukkui hyvin , kehittyi normaalisti. Vähän oli juro poika teininä ja löysi tytöt vasta yli 17 vuotiaana mutta sitten opiskeli yliopistossa ja valmistui ammattiin. ja meni naimisiin.
Hyvin meni.
Ja uskokaa tai älkää...lihoin raskaus aikana 6 kg ja laihduin imetyksen aikana 8. EI jäänyt edes raskauskiloja.
Ei sen aina tarvi niin paskaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain 1 lapsi (10v), joten luonnollisestikaan "en tiedä lasten hoidosta mitään".
Ihmiset eivät useinkaan tiedä, miten ikäviltä kommentit voivat tuntua. Kyllä minä olisin enemmänkin lapsia halunnut, mutta aina ei kaikki asiat ole omissa käsissä.
1 lapsen kanssa on varmaan joo helppoa, mutta toisaalta myös haastavaa kun ei ole sitä sisarusta jonka kanssa tehdä jotain (leikkiä, pelata...edes tapella :D ).
Onneksi nämä "odotahan, kun..." jutut ovat jo alkaneet loppua, kun lapsi sen verran isompi. Miehelleni sen sijaan usein vitsaillaan, että "odotahan, kun teilläkin ruvetaan iltatähden tekoon..." No, tehty olisi ajat sitten mutta eipä ole mahdollista enää.
Jos se ois niin paskaa, niin miksi ihmiset edes tekee lapsia? 🤔
Mulla sama juttu. Varsinkin käly oli koko ajan jankkaamassa sitä "odotas vaan kun". Kun kaikki meni hyvin ilman ongelmia niin kälyn viimeinen heitto oli että "odotas vaan kun sulla on toinenkin lapsi". Ei niin millään voinut hyväksyä että meillä meni ihan mukavasti.
Mutta käly onkin itse pahantuulinen stressaaja ja minä otan elämän lunkisti. Kai se asenne lapsenhoitoonkin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Varsinkin käly oli koko ajan jankkaamassa sitä "odotas vaan kun". Kun kaikki meni hyvin ilman ongelmia niin kälyn viimeinen heitto oli että "odotas vaan kun sulla on toinenkin lapsi". Ei niin millään voinut hyväksyä että meillä meni ihan mukavasti.
Mutta käly onkin itse pahantuulinen stressaaja ja minä otan elämän lunkisti. Kai se asenne lapsenhoitoonkin vaikuttaa.
Oletko sitä tyyppiä, joka toisen valittaessa huonosti nukuttaja öitä toteaa että meidän lapsi nukkuu onneksi hyvin :D
Vai millä tavoin sinua uhkaillaan odotas vain tyyliin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Varsinkin käly oli koko ajan jankkaamassa sitä "odotas vaan kun". Kun kaikki meni hyvin ilman ongelmia niin kälyn viimeinen heitto oli että "odotas vaan kun sulla on toinenkin lapsi". Ei niin millään voinut hyväksyä että meillä meni ihan mukavasti.
Mutta käly onkin itse pahantuulinen stressaaja ja minä otan elämän lunkisti. Kai se asenne lapsenhoitoonkin vaikuttaa.
Oletko sitä tyyppiä, joka toisen valittaessa huonosti nukuttaja öitä toteaa että meidän lapsi nukkuu onneksi hyvin :D
Vai millä tavoin sinua uhkaillaan odotas vain tyyliin...?
En ole. Kun eka lapseni syntyi niin kälyn lapset olivat jo kouluikäisiä. En todellakaan leuhkinut millään.
Hauskoja nämä "bloggarit", jotka käyvät aina keskusteluissa itseään kehumassa.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi jankkasi ihan samaa, mutta en kuunnellut, hyvin on kaikki mennyt, ei edes ainuttakaan korvatulehdusta ole ollut, lapsi yli 1v. Jos tulee ongelmia, sitten tulee ja silloin eletään niiden kanssa ja selvitetään niitä. Lapsia on erilaisia ja piste.
Anoppi yritti pakottaa ottamaan vauvavakuutuksen, että kun "kuitenkin sillä on kovatulehdus joka viikko". Laittaa miettimään, että miten hän mahtoi pukea omaa lastaan aikanaan ulos. Eipä silti, hänen mielestään vierastaminen ei ole koskaan ollut normaalia, koska oma poikansa ei vierastanut koskaan.
No ei varmaan, kun hänen kaksi sukulaistaan asui anopin luona ja auttoivat hoidossa yli vuoden ikään asti, kun anoppi hiukan rillutteli menemään...
Ja ihan oli kuulemma vakituinen järjestely, on kyllä tehnyt mieli nostaa tuo esille, että ei varmaan vierastanutkaan, kun ei luonut kiintymyssuhdetta kehenkään. Ensi kerralla varmaan sanonkin. Meni hiukan nyt ohi aiheen, mutta tulipa purettua.
Erikoinen käsitys sinulle: jos lapsi ei vierasta=ei ole kiintymyssuhdetta
Itselläni 5 lasta ja voin omalla kokemuksellani sanoa ettei noill asioilla ole mitään yhteyttä toisiinsa.
Olen aina ollut lapselle kannustava mitä on tullut uusiin ihmisiin ja asioihin. Niitä ei ole pidetty erityisinä tai erikoisina vaan aivan normaalia elämää. Olen itse varmaan huokunut sellaista luottamusta ja avoimuutta toisia ihmisiä kohtaan, ettei lapsi ole epäröinyt (tälle syynsä. Olen vauvasta asti kans joutunut olemaan monen kanssa tekemisissä ja pärjäämään sillä vietin lapsuuteni pitkälti sairaaloissa).
Sillä miten paljon ja kuinka kiinni olen heissä ollut, ei ole mitenkään yhteydessä siihen kuinka he ovat uskaltautuneet ulkomaailmaan. Olen nimittäin ollut aika kiinni jokaisessa lapsessani, mutta ainoastaan toiseksi nuorin on ollut hirmuisen ujo eikä niin halukas ja avoin muille aikuisille. Kuitenkin pärjäsi hyvin eskarissa ja myöhemmin koulumaailmassa. On nykyään hyvinkin avoin. Toisin kuin vanhimmasta kasvoi melkoisen introvertti tapaus, vaikka lapsena olis huikean avoin.
Tuollainen oletuksesi nimittäin hieman loukkaakin heitä, keiden lapset ovat avoimia ja ulospäin suuntautuneita. Omanikaan olleet ikinä missään hoidossa eikä meillä ole käynyt hoitajia, vaikka joskus sellaista olisin kaivannutkin saadakseni hieman vapaata.
Täysin ohis, mutta mitä ihmeen murretta tämä on "sinullako vähän ujostuttaa.."& "eihän tädin murulla yhtään jännitä, tule syliin, tädin syli on paras".
Sinullako vähän ujostuttaa/ eihän tädin murulla yhtään jännitä.
Sattuu sieluun oikeesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä ihmiset on ärsyttäviä. Miulle ei toistaiseksi ole tuollaisia kommentteja tullut. Tosin meillä ei ole aina ihan helppoa vauvan kanssa.
Outoa muuten sanoa, ettei helppojen lasten vanhemmat ymmärrä kasvatuksesta. Eikös he juuri ymmärrä, kun tulos on niin hyvä? Vaikka lapsen tempperamentti ja muut ominaisuudet tietenkin vaikuttaa paljon. Mie koen epäonnistumisen tunteita, kun vauva-aika on vähän hankalaa. Mie olen niitä äitejä, jotka ei meinaa ehtiä suihkuun.
Saako kysyi vähän ohi aiheen. Te joille se suihkuun meneminen ja muu ei tuota mittään ongelmaa: mitä vauva tekee suihkun/ruuan laiton ja syömisen tms. ajan? Miun vauva alkaa herkästi itkeä, jos ei saa olla sylissä. Pieni itku täytyy välillä vaan kestää ja käydä (äkkiä) suihkussa. Mutta jos on maha pipinä tai tiheän imun kausi, vauvan jättäminen yksin tarkoittaa äkkiä paniikki-itkua naama violettina. Tuntuisi rääkkäykseltä olla rauhassa suihkussa, kun vauvalla on hirveä hätä.
Odottelen tässä esikoistani ja odotappas vain kun kaikki muuttuu/et nuku seuraavaan vuoteen/et pystykään imettämään/et voi mennä minnekään/vauvalle tulee hampaat/muuttuu ihmissudeksi/tähdet ovat linjassa ja tuulee idästä... No ei se pirujen maalaaminen seinille kyllä auta kun jännittää jo muutenkin. Ehkä tulee hankala vauva, ehkä ei, mutta onko sitä jatkuvasti pakko hokea että jotain menee varmasti päin h*lvettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset on ärsyttäviä. Miulle ei toistaiseksi ole tuollaisia kommentteja tullut. Tosin meillä ei ole aina ihan helppoa vauvan kanssa.
Outoa muuten sanoa, ettei helppojen lasten vanhemmat ymmärrä kasvatuksesta. Eikös he juuri ymmärrä, kun tulos on niin hyvä? Vaikka lapsen tempperamentti ja muut ominaisuudet tietenkin vaikuttaa paljon. Mie koen epäonnistumisen tunteita, kun vauva-aika on vähän hankalaa. Mie olen niitä äitejä, jotka ei meinaa ehtiä suihkuun.
Saako kysyi vähän ohi aiheen. Te joille se suihkuun meneminen ja muu ei tuota mittään ongelmaa: mitä vauva tekee suihkun/ruuan laiton ja syömisen tms. ajan? Miun vauva alkaa herkästi itkeä, jos ei saa olla sylissä. Pieni itku täytyy välillä vaan kestää ja käydä (äkkiä) suihkussa. Mutta jos on maha pipinä tai tiheän imun kausi, vauvan jättäminen yksin tarkoittaa äkkiä paniikki-itkua naama violettina. Tuntuisi rääkkäykseltä olla rauhassa suihkussa, kun vauvalla on hirveä hätä.
Vauva sitteriin / syöttötuoliin suihkuun mukaan ja näin saa rauhassa suihkutella, ihan pientä vauvaa saattaa jopa suihkun kohina rauhoittaa :) tai sitten suihkuun kun vauva nukkuu, itkuhälytin vaan mukaan :)
Sama homma ruuan laiton kanssa lapsi mukaan siihen viereen leikkimatolle tai sitteri / syöttötuoli
Tosin täältä helppo huudella kun vauva on aina ollut helppo---> eli en lasten hoidosta mitään tiedä 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset on ärsyttäviä. Miulle ei toistaiseksi ole tuollaisia kommentteja tullut. Tosin meillä ei ole aina ihan helppoa vauvan kanssa.
Outoa muuten sanoa, ettei helppojen lasten vanhemmat ymmärrä kasvatuksesta. Eikös he juuri ymmärrä, kun tulos on niin hyvä? Vaikka lapsen tempperamentti ja muut ominaisuudet tietenkin vaikuttaa paljon. Mie koen epäonnistumisen tunteita, kun vauva-aika on vähän hankalaa. Mie olen niitä äitejä, jotka ei meinaa ehtiä suihkuun.
Saako kysyi vähän ohi aiheen. Te joille se suihkuun meneminen ja muu ei tuota mittään ongelmaa: mitä vauva tekee suihkun/ruuan laiton ja syömisen tms. ajan? Miun vauva alkaa herkästi itkeä, jos ei saa olla sylissä. Pieni itku täytyy välillä vaan kestää ja käydä (äkkiä) suihkussa. Mutta jos on maha pipinä tai tiheän imun kausi, vauvan jättäminen yksin tarkoittaa äkkiä paniikki-itkua naama violettina. Tuntuisi rääkkäykseltä olla rauhassa suihkussa, kun vauvalla on hirveä hätä.
Vauva sitteriin / syöttötuoliin suihkuun mukaan ja näin saa rauhassa suihkutella, ihan pientä vauvaa saattaa jopa suihkun kohina rauhoittaa :) tai sitten suihkuun kun vauva nukkuu, itkuhälytin vaan mukaan :)
Sama homma ruuan laiton kanssa lapsi mukaan siihen viereen leikkimatolle tai sitteri / syöttötuoli
Tosin täältä helppo huudella kun vauva on aina ollut helppo---> eli en lasten hoidosta mitään tiedä 😡
MInä laitoin sitteriin suihkukopin viereen huutamaan ja kävin pika-pikasuihkussa, lauloin ja lirkuttelin hänelle samalla kun huuto yltyi. Yleensä menin pesulle vasta illalla, kun vauva nukahti hetkeksi. Ruokaa laitoin samalla menetelmällä. Välillä pidin toisessa kainalossa vauvaa ja koitin kokata yhdellä kädellä.
Vaavi ei siis viihtynyt missään matolla tai sitterissä, vaan sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No luulenpa, että nämä kommentaattorit luulevat tekevänsä sinulle palveluksen valmistelemalla mahdolliseen pettymykseen.
Minä olin meidän kaveripiirissä eka, joka sai vauvan. Ennalta ei ollut mitään kokemusta vauvoista. Lueskelin jotain Vauva-lehteä, jossa joka jutussa vauva-aika oli ihanaa ja vauvat vaan söivät ja nukkuivat. Tässä luulossa elin.
Kunnes vauva syntyi. Ihan normilapsi kuulemma, mutta huusi joka helvatun hetki. En voinut tehdä mitään muuta kuin kanniskella. Mies opiskeli ja oli päivät poissa. Vauva oli niin kiinni rinnassani, ettei häntä voinut antaa hoitoon kenellekään. Nukuin yöt pätkissä. Vitutti rankasti. Eniten olin katkera siitä, ettei kukaan missään ikinä kertonut, että tällaista paskaa se vauva-aika sitten on 24 h. Neuvolassakin vain selitettiin, että on hieman vaativa temperamentti tällä, koita jaksella.
Se raivo ja syyllisyys, kun vihaat omaa viatonta vauvaasi. Kun ihan oikeasti tunnet räjähtävää raivoa, kun se herää taas huutamaan. Kun mielessäsi on pimeimpinä hetkinä käynyt ajatus, että heität sen alas parvekkeelta ja hyppäät itse perään, että vältyt vankilalta. Ja oikeasti olet pitänyt itseäsi ihan järkevänä, rauhallisena ja fiksuna ihmisenä.
Minua kadehditutti, kun kaverini sai helpon vauvan. Kun näki, miten kivaa se voi olla. En kuitenkaan ennustellut hänelle mitään synkkää tulevaisuutta, vaan kehoitin nauttimaan onnestaan. Hänellä oli kuitenkin jo joku, jolta sai vertaistukea ja jolta saattoi kysyä.
Onneksi minäkin sain helpon toisen lapsen. Oli aivan erilaista kokea äitiys, jossa tunsi onnistuvansa, kun kaikki meni kuin kirjassa ja vaavi hymyili vaan. Olin virkeä, onnellinen ja jaksoin puuhata lasten kanssa juuri niin kuin olin joskus kuvitellutkin.
Usein olen miettinyt, että moni vanhempi pitää omana kasvatusansionaan sitä, että lapsen luonne on leppoisa.
Voi voi :( lol