Lue keskustelun säännöt.
Eka vauva ja odotappas vain kommentoijat :(
29.03.2017 |
Meidän vauva on ollut meidän mielestä aika helppo tapaus. Rauhallinen ollut jo ekasta päivästä lähtien ja nukkunut hyvin, syönyt hyvin, ei ole vatsavaivoja jne.
Nyt vauva 11kk ja olen totaalisen kyllästynyt noihin odotappas vaan lannistajiin.
Mulle sanottiin kaikista virstanpylväistä että odotapas vaan kyllä sunkin hymy hyytyy kun tulee hampaita/vauva lähtee liikkeelle/alkaa syömään kiinteitä/oppii nousemaan/pitää harjata hampaat/tulee täysikuu/lähtee kävelemään.
Nämä kaikki jo tapahtuneet eivätkä ole aiheuttaneet mitään muutosta. Vauva tyytyväinen ja edelleen nukkuu yönsä hyvin ja mä niin nautin tästä äitiydestä.
Mitä noille odotappas vaan lannistajille voisi sanoa että saisi luun kurkkuun?
Mitä olette itse sanoneet?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi jankkasi ihan samaa, mutta en kuunnellut, hyvin on kaikki mennyt, ei edes ainuttakaan korvatulehdusta ole ollut, lapsi yli 1v. Jos tulee ongelmia, sitten tulee ja silloin eletään niiden kanssa ja selvitetään niitä. Lapsia on erilaisia ja piste.
Anoppi yritti pakottaa ottamaan vauvavakuutuksen, että kun "kuitenkin sillä on kovatulehdus joka viikko". Laittaa miettimään, että miten hän mahtoi pukea omaa lastaan aikanaan ulos. Eipä silti, hänen mielestään vierastaminen ei ole koskaan ollut normaalia, koska oma poikansa ei vierastanut koskaan.
No ei varmaan, kun hänen kaksi sukulaistaan asui anopin luona ja auttoivat hoidossa yli vuoden ikään asti, kun anoppi hiukan rillutteli menemään...
Ja ihan oli kuulemma vakituinen järjestely, on kyllä tehnyt mieli nostaa tuo esille, että ei varmaan vierastanutkaan, kun ei luonut kiintymyssuhdetta kehenkään. Ensi kerralla varmaan sanonkin. Meni hiukan nyt ohi aiheen, mutta tulipa purettua.
Niin siis korvatulehdus. Ja se unohtui, että ne jotka tuollaista aina selittävät, heitä varmasti kismittää se, kun joillakin on helppoja vauvoja ja heille on sattunut haastavat tapaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi jankkasi ihan samaa, mutta en kuunnellut, hyvin on kaikki mennyt, ei edes ainuttakaan korvatulehdusta ole ollut, lapsi yli 1v. Jos tulee ongelmia, sitten tulee ja silloin eletään niiden kanssa ja selvitetään niitä. Lapsia on erilaisia ja piste.
Anoppi yritti pakottaa ottamaan vauvavakuutuksen, että kun "kuitenkin sillä on kovatulehdus joka viikko". Laittaa miettimään, että miten hän mahtoi pukea omaa lastaan aikanaan ulos. Eipä silti, hänen mielestään vierastaminen ei ole koskaan ollut normaalia, koska oma poikansa ei vierastanut koskaan.
No ei varmaan, kun hänen kaksi sukulaistaan asui anopin luona ja auttoivat hoidossa yli vuoden ikään asti, kun anoppi hiukan rillutteli menemään...
Ja ihan oli kuulemma vakituinen järjestely, on kyllä tehnyt mieli nostaa tuo esille, että ei varmaan vierastanutkaan, kun ei luonut kiintymyssuhdetta kehenkään. Ensi kerralla varmaan sanonkin. Meni hiukan nyt ohi aiheen, mutta tulipa purettua.
Meillä mummu myös päivitteli kun puolivuotias vierasti, että johtuu siitä kun ei ole ollut tarpeeksi hoidossa ja on niin ujoksi jäänyt :D kiintymyssuhteesta nyt oli ihan turha selittää, ei olisi ymmärtänyt.. Sanoin vaan että juu u, itse tiedän että tuo on normaalia ja jopa hyväksi.
Odotappas kun se syntyy
Odotappas kun tulee koliikki
Odotappas kun tulee uhmaikä
Odotappas kun tulee lisää lapsia
Odotappas kun tulee murrosikä
Odotappas sitä ja tätä. Hirveät määrät pelottelua ja uhkakuvia olen saanut kuulla läheisiltä ihmisiltä.
Lapseni ovat olleet helppoja tapauksia ihan vauvasta asti. Varsinkin esikoinen.
Nuoremmalla tosin oli ongelmia nukkumisen kanssa ja vatsavaivojakin, mutta niistä selvittiin.
On se nuorempi aika kiivaskin, mutta empatialla hänenkin kanssaan pärjää hyvin.
Ovat nyt teini-iässä kumpikin, eikä vielä ole yksikään "odotappas kun"-uhkakuvista toteutunut.
Varsinkin esikoisen kanssa stressasin aivan turhaa enkä uskaltanut nauttia ihanista helpoista vauvahetkistä kun pelkäsin että ne "odotappas kun"-ennustukset toteutuvat.
En osannut lainkaan kuvitella että läheiset ihmiset haluaisivat ilkeyttään tuommoisia kommentteja heittää, vaan ajattelin heidän tietävän nämä asiat ja valmistavan minua tulevaan, auttavan minua. Uskomattoman naiivia. Hehän halusivat vain latistaa minua ja kertoa kuinka "sinä et tiedä mistään mitään, mutta me muut tiedetään, heh heh".
Anoppi oli ainoa kuka sanoi suoraan "sinä et tiedä lastenhoidosta mitään kun sulla on noin helpot lapset".
Ehkä niille olisi pitänyt vaan sanoa, että minä elän tätä hetkeä, en tulevaisuutta.
"Odotapas vain kun sille tulee uhmaikä", niin eikö olekin mahtavaa kun saa seurata oman tahdon kehittymistä ja opastaa miten omaa tahtoa voi ilmaista toisia loukkaamatta!
"...murrosikä". Niin kuvitella kuinka mahtavaa on nähdä millainen persoona lapsestani kehittyy ja auttaa häntä itsenäistymisprosessissa!
Itse olen joskun meinannut sanoa noin, mutta silloin reilusti nuoremman lapsen vanhempi on yrittänyt antaa minulle ohjeita lasten kasvatukseen. Tällainen vanhempi tietää tarkkaan, miten lapsen uhmaa käsitellään olipa kyseessä taapero tai teini vaikka oma lapsi on vielä vauva.
Minulle on myös sanottu päin naamaa, että en tiedän lapsenhoidosta mitään, kun minulla on niin rauhallinen lapsi. Hassuinta oli, että sanoja oli itse lapseton keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi jankkasi ihan samaa, mutta en kuunnellut, hyvin on kaikki mennyt, ei edes ainuttakaan korvatulehdusta ole ollut, lapsi yli 1v. Jos tulee ongelmia, sitten tulee ja silloin eletään niiden kanssa ja selvitetään niitä. Lapsia on erilaisia ja piste.
Anoppi yritti pakottaa ottamaan vauvavakuutuksen, että kun "kuitenkin sillä on kovatulehdus joka viikko". Laittaa miettimään, että miten hän mahtoi pukea omaa lastaan aikanaan ulos. Eipä silti, hänen mielestään vierastaminen ei ole koskaan ollut normaalia, koska oma poikansa ei vierastanut koskaan.
No ei varmaan, kun hänen kaksi sukulaistaan asui anopin luona ja auttoivat hoidossa yli vuoden ikään asti, kun anoppi hiukan rillutteli menemään...
Ja ihan oli kuulemma vakituinen järjestely, on kyllä tehnyt mieli nostaa tuo esille, että ei varmaan vierastanutkaan, kun ei luonut kiintymyssuhdetta kehenkään. Ensi kerralla varmaan sanonkin. Meni hiukan nyt ohi aiheen, mutta tulipa purettua.
Meillä mummu myös päivitteli kun puolivuotias vierasti, että johtuu siitä kun ei ole ollut tarpeeksi hoidossa ja on niin ujoksi jäänyt :D kiintymyssuhteesta nyt oli ihan turha selittää, ei olisi ymmärtänyt.. Sanoin vaan että juu u, itse tiedän että tuo on normaalia ja jopa hyväksi.
Minulle miehen suvun naiset valittivat siitä kun puolivuotias vierasti. Johtui kuulemma siitä että en käy hänen kanssaan koskaan missään. Välimatkaa sukuun oli yli 500 km. He eivät tienneet minun ja vauvani menoista ja arjesta yhtään mitään. Ohjeita silti jakoivat suut vaahdossa ja syyttivät minua kuinka olin tehnyt vauvastani niin aran että ihan vierastaa. Osa näistä arvostelijoista oli pienten lasten äitejä.
Minä helpon esikoisen kohdalla sanoin vaan, että juu, olen tietoinen noista ihan elämään kuuluvista ja ärsyttävistäkin kehitysvaiheista, joita enemmän ja vähemmän tulee jokaisen elämässä. Kuopus onkin sitten suuritarpeinen dramaqueen, ja kaikki lässyttää, että kyllä se ohi menee ja helpottaa! :D Vastaan, että tai sitten ei, toiset meistä on suuritarpeisempia vielä vanhainkodissakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle anoppi jankkasi ihan samaa, mutta en kuunnellut, hyvin on kaikki mennyt, ei edes ainuttakaan korvatulehdusta ole ollut, lapsi yli 1v. Jos tulee ongelmia, sitten tulee ja silloin eletään niiden kanssa ja selvitetään niitä. Lapsia on erilaisia ja piste.
Anoppi yritti pakottaa ottamaan vauvavakuutuksen, että kun "kuitenkin sillä on kovatulehdus joka viikko". Laittaa miettimään, että miten hän mahtoi pukea omaa lastaan aikanaan ulos. Eipä silti, hänen mielestään vierastaminen ei ole koskaan ollut normaalia, koska oma poikansa ei vierastanut koskaan.
No ei varmaan, kun hänen kaksi sukulaistaan asui anopin luona ja auttoivat hoidossa yli vuoden ikään asti, kun anoppi hiukan rillutteli menemään...
Ja ihan oli kuulemma vakituinen järjestely, on kyllä tehnyt mieli nostaa tuo esille, että ei varmaan vierastanutkaan, kun ei luonut kiintymyssuhdetta kehenkään. Ensi kerralla varmaan sanonkin. Meni hiukan nyt ohi aiheen, mutta tulipa purettua.
Meillä mummu myös päivitteli kun puolivuotias vierasti, että johtuu siitä kun ei ole ollut tarpeeksi hoidossa ja on niin ujoksi jäänyt :D kiintymyssuhteesta nyt oli ihan turha selittää, ei olisi ymmärtänyt.. Sanoin vaan että juu u, itse tiedän että tuo on normaalia ja jopa hyväksi.
Minulle miehen suvun naiset valittivat siitä kun puolivuotias vierasti. Johtui kuulemma siitä että en käy hänen kanssaan koskaan missään. Välimatkaa sukuun oli yli 500 km. He eivät tienneet minun ja vauvani menoista ja arjesta yhtään mitään. Ohjeita silti jakoivat suut vaahdossa ja syyttivät minua kuinka olin tehnyt vauvastani niin aran että ihan vierastaa. Osa näistä arvostelijoista oli pienten lasten äitejä.
Joskus kun sukuun syntyy lapsi, niin suvun naiset alkavat oikein kilpailla keneen lapsi kiintyy ja kenelle se hymyilee, kenen sylissä viihtyy ja kuka saa hoitaa. Siinä on se ja sama vierastaako lapsi ja ei paljoa akkapiirillä kiinnosta kiintymyssuhteet yms.
Meillä lapsen vierastuskausina sanoitin aina lapselle tunnetta tyyliin "sinullako vähän ujostuttaa, ei haittaa, ole tässä sylissä", niin salamana miehen sisko hyökkäsi kuin haukka huutamaan "eihän tädin murulla yhtään jännitä, tule syliin, tädin syli on paras". Naurattaisi jos ei suututtaisi. Mun täti myös olisi halunnut samantien hoitaa lasta semmoiset 4h kun tapasi hänet ekaa kertaa (ehdotti reissua lapsen kanssa kaksin). Lapsi oli 6kk vanha. En keksi tällaisille muuta selitystä, kuin naisten jotain biologista halua omia toisen vauva kun oma on jo iso tai itse ei ole lapsia hankkinut. Järkitason juttuja nuo ei ainakaan ole.
Miksi äitiydestä HALUTAAN mahdollisimman suuri ja haastava taakka kaikille? Mitä ihmettä. Miksei äitiydestä saisi nauttia? Minulla on kaksi lasta, oli helpot raskaudet, tosi helpot lähes kivuttomat synnytykset, helppo vauvavuosi ja vieläkin helppoja lapsia. Lisäksi samalla luon uraa, matkustelemme yhdessä ja välillä miehen kanssa kaksin ja elämä on kertakaikkisen ihanaa. Miksi tämä on niin KAMALA asia joillekin? Eikö asiat saa olla hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 38-vuotias ensisynnyttäjä. Raskaus, synnytys ja niistä palautuminen sujuivat kuin oppikirjasta. Tämäkös sai ihmisten silmät pyöreiksi, minulla ''vanhuksella'' olisi pitänyt olla vaikka mitä ongelmia ;)
Minusta samaan sarjaan näiden ootappas-ihmisten kanssa menee nämä: etkai anna lapselle omenaa, ei minunkaan lapsi tykkää; anna sille porkkanaa munki lapsi tykkäs; laita sille enemmän päälle/vähemmän päälle kun munki vauva aina paleli/hikoili; nukuta ulkona, munki nukku sillon paremmin; jne. Ja kaikki nämä vaikka ei olisi mitään kysynyt tai valittanut, eikä olisi mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vauvat on jo 36 ja 34 vuotiaat, yhä odotan milloin vaikeudet alkaa. Minä olen 62 vuotta, onhan tässä aikaa odotella.
Mä yleensä näille yhden lapsensa onnen keskeltä toohottaville sanon, ettei yhden lapsen perheitä edes lasketa oikeiksi lapsiperheiksi :-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vanhempaa ja yksi helppo/terve lapsi niin ei kai se nyt kovin hankalaa voi ollakaan.
Suurperheen äidiksi minusta ei kyllä olisi. Meillä on vain 2 lasta sen takia että se on henkisesti ja taloudellisesti vielä helppo homma. Haluan kuitenkin aikaa myös itselle ja parisuhteelle.
SE SANA KIRJOITETAAN ODOTAPAS! Yhdellä p:llä, opetetaan noin kolmannella luokalla.
No kateellisiahan ne ovat siitä että toisella on helppoa. Eihän sellaiseen tarvitse mitään vastata. Korkeintaan että niin, on kyllä kiva kun on helppoa, tiedän että joillain on vaikeaakin. Ei sen kummempaa.
Ja onhan niissä totta kuitenkin toinen puoli, ainakin meidän helpohkot lapset ovat olleet kuitenkin uhma- ja teini-iässä melkomoisia. Ja yleistä on esim. sekin että hyvin nukkuva vauva alkaa heräilemään puolivuotiaana ja kun hampaita tulee. Mutta ei toki kaikki, joten olkaa vaan tyytyväisiä ja myönnelkää että juu juu, voihan se olla niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitiydestä HALUTAAN mahdollisimman suuri ja haastava taakka kaikille? Mitä ihmettä. Miksei äitiydestä saisi nauttia? Minulla on kaksi lasta, oli helpot raskaudet, tosi helpot lähes kivuttomat synnytykset, helppo vauvavuosi ja vieläkin helppoja lapsia. Lisäksi samalla luon uraa, matkustelemme yhdessä ja välillä miehen kanssa kaksin ja elämä on kertakaikkisen ihanaa. Miksi tämä on niin KAMALA asia joillekin? Eikö asiat saa olla hyvin?
Varmaan on kyse ihan kateudesta. Mulla oli suuritarpeinen vauva ja jo raskausaikana iskenyt keskivaikea masennus. Samalla hyvin lievä migreeni alkoi kroonistaa. Meillä sattui vielä kotitalon iso julkisivuremontti ja miehelle tavallista rankempi työrupeama työmatkoineen mun äitiysloman aikaan. Mulla on hankalat välit lapsuuden perheeseeni ja omat kaverit on saanut lapsia vasta pari vuotta mun jälkeen, joten vertaistukea ja turvaverkkoja oli kehnosti. Mikään noista asioista ei mielestäni ole omaa syytäni, en tiedä miten olisin niihin ennalta voinut vaikuttaa muuten kuin jättämällä lapsen tekemättä. Tein kuitenkin kaiken minkä pystyin oman ja lapsen hyvinvoinnin eteen ja kyllä sieltä suosta on onneksi jo noustu, suureksi osaksi yhteiskunnan tuella.
On ihanaa että toiset nauttivat vanhemmuudesta ja pääsevät vähän helpommalla. Silti ihan rehellisesti kadehdin äitejä, jotka ovat saaneet viettää tuollaista leppoisaa ja auvoisaa aikaa lastensa kanssa kotona. Toivoakseni en ole tällainen lannistaja kuitenkaan, mutta kyllä se kateus saattaa olla minusta silti aistittavissa. Nauttikaa toki elämästänne ja lapsistanne ja antakaa ikävien kommenttien mennä toisesta korvasta ulos!
Vierailija kirjoitti:
SE SANA KIRJOITETAAN ODOTAPAS! Yhdellä p:llä, opetetaan noin kolmannella luokalla.
Oho, ja kutenki ymmärsit!? Ootappa ku, sullekki tulee suurenpia ongelmia kun palstalaisten oikeinkirjoitukset....
Sanon vaan "noo sitä odotellessa." miksi kaikille pitää saada luu kurkkuun? Sanovat mitä sanovat, ihan sama minulle.