Lue keskustelun säännöt.
Aloitin psykoterapian ja se on näköjään ihan turhaa
28.03.2017 |
Mielestäni samanlaista lässytystä kuin sairaanhoitajan kanssa. Ihan kivaa on jutella joo, mutta kun kotiin menee takaisin niin kaikki taas vituttaa ja ahdistaa, että se siitä juttelun tuomasta hyvästä olosta.
Rahaa kyllä palaa tälläseen humpuukiin. Olen käynyt vasta muutamia kertoja, että pitäisikö vaan jatkaa vielä?
Voiko terapiaa lopettaa kesken kaiken? Vuoden saisin käydä ja sitten katotaan jatkoa, mutta entä jos ei innosta käydä vuotta... :(
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin vaikea saada läpinäkyvästi tietoa siitä, että kuka psykoterapeutti on oikeasti pätevä ja kokenut jossain tietyssä ongelma-alueessa. Yleensä vielä 1. käyntikerta on täysin maksullinen, joten potilas joutuu vielä maksamaan "selvitystyön" kustannukset. Voi joutua käymään aika monella terapeutilla ennen kuin sekä terapeutin pätevyys että keskinäinen henkilökemia osuu kohdalleen. Pätevimmät terapeutit ovat myös ilmeisen varattuja, joten heiltä voi olla vaikea edes saada aikaa tai voi olla, että joutuu odottamaan monta kuukautta.
Minulla on kokomusta psykoterapeutista henkilönä yksityiselämän puolella ja kyseessä on niin ikävä ihminen, että säälin asiakkaitaan... Ehkä työminänsä on oikeasti pätevä, mutta minusta ihminen, joka on katkera, kaunainen, ivallinen ja ylemmyydentuntoinen on oman persoonansa kanssa niin hukassa, etten oikein ymmärrä miten voisi asiakkaita auttaa???
Terapia ei ole mikään ihmelääke tai pikaparannus.
Se on pitkä prosessi, ja välillä se voi käydä hyvin raskaaksikin.
Terapian tarkoituksena on antaa sinulle työkaluja pohtimaan ja jäsentelemään asioita itse. Terapeutti ei voi ulkoa käsin vuodattaa parantavia sanoja sinuun.
Anna itsellesi ja terapialle aikaa. Kerro terapeutille tuntemuksistasi rehellisesti.
Ei keskusteluterapiasta ole osalle ihmisistä hyötä. Jonkun tutkimuksen mukaan siitä voi osalle olla jopa haittaa. Joskus on niin, että ongelmaa ei voi ratkaista keskustelemalla, tai millään tavalla, ja silloin jäljelle jää oman suhtautumisen muuttaminen. Tässä piilee vaara: hyvää tarkoittava terapeutti voi johdattaa väärään suuntaan.
Ongelma voi myös ulottua niin syvälle minuuteen, ettei sitä tavoita kielellisesti eli keskustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia alkaa toimimaan vasta sitten, kun lopettaa sille terapeutille esittämisen ja alkaa oikeasti työstämään niitä kipeitä juttuja vanhoja, nykyisiä ja tulevia.
Ihminen joka menee terapiaan ikään kuin ottelemaan terapeutin kanssa, tulee taatusti sessiolta ulos masentuneena, kun taas sellainen joka on ollut työstämässä asioitaan, poistuu keventyneenä.
Kaikki terapeutit eivät kuitenkaan ole hyviä, ja joskus kyse on henkilökemioista. Ikävä kyllä tähän ole muuta ratkaisua kuin se, että pitää kokeilla useita.
Kognitiivinen on ihan paskaa suurelle osalle, ei tietenkään kaikille, mutta itse kävin siellä vuosia pääsemättä ongelmien syntysijoille ja saamatta niitä korjatuksi.
Kognitiivinen on niin paskaa.
Kognitiivinen kuvittelee, että ongelmien syntyvika on potilaassa ja syyllistää tätä. "Kiva" juttu esim. narsistisen vanhemman lapselle. Mitenköhän enää korjaat vikoja, joita ei ikinä olisi syntynytkään, jos tietäisit miten pidetään puoliaan terveesti jne. Silti kyseinen terapia lähtee siitä, että sinä olet kiero ja ahne perkele, josta tulee onnellinen kun opetetaan muiden laatimille tavoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverien ja vanhempien ihmisten kanssa voi käydä samat jutut läpi ilmaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Erittäin vaikea saada läpinäkyvästi tietoa siitä, että kuka psykoterapeutti on oikeasti pätevä ja kokenut jossain tietyssä ongelma-alueessa. Yleensä vielä 1. käyntikerta on täysin maksullinen, joten potilas joutuu vielä maksamaan "selvitystyön" kustannukset. Voi joutua käymään aika monella terapeutilla ennen kuin sekä terapeutin pätevyys että keskinäinen henkilökemia osuu kohdalleen. Pätevimmät terapeutit ovat myös ilmeisen varattuja, joten heiltä voi olla vaikea edes saada aikaa tai voi olla, että joutuu odottamaan monta kuukautta.
Juuri näin. Kuka jaksaa aloittaa tuollaista selvitystyötä, johon palaa vielä lisäksi aikaa ja rahaa. Jos nyt kuitenkin pärjää, eikä ihan sekaisin ole päästään, niin en ainakaan itse jaksa ryhtyä moiseen epävarmaan terapiaselvittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverien ja vanhempien ihmisten kanssa voi käydä samat jutut läpi ilmaiseksi
En suosittele tätä. Ihminen tunkee ap:lle omat värittyneet traumansa suvereenisti, jotta tämä hyväksyisi itsensä sitten sellaisena, kuin se keskustelija haluaa. Eli käyttää valtaa ja manipuloi, ellei ole todella terve yksilö. Ja mitä sairaampi, sen enempi tiedostamattaa hän niin tekee ja "oikeutetusti" (mielestään).
Olen masentunut ja minulle on ehdotettu terapiaa. En ole ainakaan vielä ottanut vastaan, koska en usko siihen omaltya osaltani. Oma masennukseni on olosuhteista kumpuavaa. Olen oikeasti huolissani omasta tulevaisuudestani, sekä Suomen tulevaisuudesta. Olen työtön ja valoa ei hirveästi tunnu näkyvän tunnelin päässä. Rahattomuus ahdistaa myös ja se mihin vanhempani joutuvat jäädessään eläkkeelle. En saa omia haaveitani toteutetuksi rahattomuuden ja työttömyyden takia. Ei tähän terapiat auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia ei ole mikään ihmelääke tai pikaparannus.
Se on pitkä prosessi, ja välillä se voi käydä hyvin raskaaksikin.
Terapian tarkoituksena on antaa sinulle työkaluja pohtimaan ja jäsentelemään asioita itse. Terapeutti ei voi ulkoa käsin vuodattaa parantavia sanoja sinuun.
Anna itsellesi ja terapialle aikaa. Kerro terapeutille tuntemuksistasi rehellisesti.
Nimenomaan niitä työkaluja pitäisi antaan loogisesti sovellettuna ongelma-alueeseen.
Kuten esim. OCD:ssä loogisesti sovellettuna CBT, ERP ja ACT + Mindfulness.
Tässä loogisessa soveltamisessa terapeutin osaamisella on todella iso merkitys ellei potilas itse ole todella hyvin perehtyneitä asiaan. Jotkin parhaista OCD-terapeuteista ovat itse olleet aiemmin potilaita.
Pelkästä keskustelusta ei ole mitään hyötyä OCD:ssä. Voi olla että jossain toisessa ongelma-alueessa pelkkä keskustelukin auttaa.
Vuonna 2017 joku vielä uskoo näihin huijausjuttuihin?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki terapeutit ole hyviä. Siinä voi mennä 3 vuotta hukkaan, vaikka kuinka itse yrittää.
Mäkin alotin terapian. Pari ekaa kertaa vaikutti hyvältä, mutta sen jälkeen tuntui ihan turhalta. Oli kyllä mukava jutustella, mutta enimmäkseen terapeutti kertoili omista lapsistaan ja miehestään, kun vastaili mulle. Aina seuraavalla käynnillä ei muistanut juuri mitään mitä oli puhuttu aiemmin. Keskittyi myös välillä tosi outoihin asioihin mitkä tuli ohimennen puheeksi ja jotka ei vaikuttaneet muhun mitenkään. Toisteli niitä kaikenaikaa ja yritti saada niistä syytä ongelmiin. Loppuarviossakin on painotettu ihan vääriä asioita. Oli siitä kuitenkin jotain hyötyä, tajusin muutamia juttuja joiden jälkeen olo helpottui. Tosin vain ne parit ekat kerrat oli hyödyllisiä ja kaikki sen jälkeen ihan höpöhöpöä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki terapeutit ole hyviä. Siinä voi mennä 3 vuotta hukkaan, vaikka kuinka itse yrittää.
Mäkin alotin terapian. Pari ekaa kertaa vaikutti hyvältä, mutta sen jälkeen tuntui ihan turhalta. Oli kyllä mukava jutustella, mutta enimmäkseen terapeutti kertoili omista lapsistaan ja miehestään, kun vastaili mulle. Aina seuraavalla käynnillä ei muistanut juuri mitään mitä oli puhuttu aiemmin. Keskittyi myös välillä tosi outoihin asioihin mitkä tuli ohimennen puheeksi ja jotka ei vaikuttaneet muhun mitenkään. Toisteli niitä kaikenaikaa ja yritti saada niistä syytä ongelmiin. Loppuarviossakin on painotettu ihan vääriä asioita. Oli siitä kuitenkin jotain hyötyä, tajusin muutamia juttuja joiden jälkeen olo helpottui. Tosin vain ne parit ekat kerrat oli hyödyllisiä ja kaikki sen jälkeen ihan höpöhöpöä.
Joo, tällaista se voi olla. Ongelma on se, että potilas/asiakas ei usein osaa/jaksa olla heti terapian alusta lähtien todella kriittinen terapeutin suhteen. Monet huipputerapeutit itse sanovat, että potilaan kannattaa haastatella oma terapeuttinsa erittäin tarkkaan ja kiinnittää paljon huomiota esim. juuri siihen kuinka hyvin terapeutti on perillä siitä mitä on aiemmin puhuttu/käsitelty terapiassa. Terapeuteissa on valtavasti eroja ja jos mennään ratkaisukeskeiseen suuntaan niin erot varmaan vain kasvavat pätevyydessä.
Tälle koko terapiasysteemille pitäisi tehdä jotain. Terapeuteille pitäisi laatia jokin sertifitointijärjestelmä tai arviointijärjestelmä tai jotakin vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapian idea on yrittää muuttaa sinun tapaasi käsitellä ja nähdä asioita ja etsiä uusia tapoja selviämään vaikeista tilanteista ja päsemään esim. ahdistuksen ylitse. psykoterapiassa harvoin annetaan paperilappu eteen jota kehotetaan seuraamaan kuin uskovaiset jumalan käskyjä. Ahdistuksesta ja vitutuksesta ei pääse eroon muuta kuin muuttamalla sitä, miten sinä itse suhtaudut ja käsittelet asioita.
Joo, mutta kyllä terapeutilla täytyisi olla tietyn asian hoitoon liittyvät käsitteet selvillä ja perehtynyt myös uusimpaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Potilaan itse täytyy tietysti olla valmis myös tekemään työtä.
Itselläni vähän huonoja kokemuksia hyvän OCD-terapeutin (ocd-muotona puhtaasti mentaalinen OCD, joka hankalampi hoitaa mielestäni kuin esim. pesemispakko tai tarkistamispakko) löytämisestä. Terapeutti ilmoitti kyllä etukäteen hoitaneensa OCD-tapauksia. Terapiassa ilmeni, ettei tuntenut alan tärkeintä englanninkielistä kirjallisuutta eikä esim. tuonut lainkaan esiin cognitive defusion (ACT) - käsitettä (aivan olennainen juttu OCD:n hoidossa) tai detachment-käsitettä. Olen itse opiskellut näitä juttuja englanninkielisistä lähteistä ja oikeastaan terapiaistunnot meni vähän niin, että minä opetin terapeuttia. Toki jokainen ocd-potilas joutuu pakostakin olemaan vähän ekspertti omassa hoidossaan, mutta ei kai kuitenkaan tarkoitus ole, että potilas opettaa terapeuttia? Kemiat kyllä toimi terapeutin kanssa, siitä ei sinänsä ollut kiinni. Sain Kelalta myöskin myönteisen päätöksen terapiasta, mutta lopetin terapian silti kesken, koska olin mielestäni itse opiskellut asiaa jo niin pitkälle, etten halunnut jatkaa terapiaa kokemattoman terapeutin kanssa. Toki harkitsen vielä terapiaa, jos löydän toisen terapeutin, joka oikeasti tuntee todella hyvin OCD-hoidon ja alan uusimman kirjallisuuden ja keskeiset käsitteet. Ongelma on se, että terapeutit itse ilmoittavat olevansa eksperttejä kymmenessä eri asiassa, mutta eivät sitä todellakaan ole. Ulkomailla esim. OCD-hoitoon on spesiaali-keskuksia, joissa ei hoideta mitään muuta kuin OCD:tä. Näin jälkikäteen voi sanoa, että itselläni oli kyllä aivan liian suuret odotukset terapeuttien suhteen, olen tavannut heitä kolme yhteensä ja yksi ei ollut mielestäni juuri lainkaan perehtynyt OCD:hen (tarttui heti ajatusten sisältöön ja antoi niille painoarvoa ja rupesi analysoimaan ajatusten sisältöä -> voi päätellä ettei terapeutti tunne OCD:n toiminnan logiiikkaa), yksi toinen ei ekalla tapaamiskerralla avannut omaa hoitometodiansa kunnolla, joten en saanut mitään käsitystä ja 3. terapeutti oli sitten tämä jonka kanssa kemiat kyllä toimi mutta terapeutti ei ollut todellinen asiantuntija mielestäni.
Olet kyllä aivan liian kiinni omassa luulossasi.
Sääli terapeuttiasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapian idea on yrittää muuttaa sinun tapaasi käsitellä ja nähdä asioita ja etsiä uusia tapoja selviämään vaikeista tilanteista ja päsemään esim. ahdistuksen ylitse. psykoterapiassa harvoin annetaan paperilappu eteen jota kehotetaan seuraamaan kuin uskovaiset jumalan käskyjä. Ahdistuksesta ja vitutuksesta ei pääse eroon muuta kuin muuttamalla sitä, miten sinä itse suhtaudut ja käsittelet asioita.
Joo, mutta kyllä terapeutilla täytyisi olla tietyn asian hoitoon liittyvät käsitteet selvillä ja perehtynyt myös uusimpaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Potilaan itse täytyy tietysti olla valmis myös tekemään työtä.
Itselläni vähän huonoja kokemuksia hyvän OCD-terapeutin (ocd-muotona puhtaasti mentaalinen OCD, joka hankalampi hoitaa mielestäni kuin esim. pesemispakko tai tarkistamispakko) löytämisestä. Terapeutti ilmoitti kyllä etukäteen hoitaneensa OCD-tapauksia. Terapiassa ilmeni, ettei tuntenut alan tärkeintä englanninkielistä kirjallisuutta eikä esim. tuonut lainkaan esiin cognitive defusion (ACT) - käsitettä (aivan olennainen juttu OCD:n hoidossa) tai detachment-käsitettä. Olen itse opiskellut näitä juttuja englanninkielisistä lähteistä ja oikeastaan terapiaistunnot meni vähän niin, että minä opetin terapeuttia. Toki jokainen ocd-potilas joutuu pakostakin olemaan vähän ekspertti omassa hoidossaan, mutta ei kai kuitenkaan tarkoitus ole, että potilas opettaa terapeuttia? Kemiat kyllä toimi terapeutin kanssa, siitä ei sinänsä ollut kiinni. Sain Kelalta myöskin myönteisen päätöksen terapiasta, mutta lopetin terapian silti kesken, koska olin mielestäni itse opiskellut asiaa jo niin pitkälle, etten halunnut jatkaa terapiaa kokemattoman terapeutin kanssa. Toki harkitsen vielä terapiaa, jos löydän toisen terapeutin, joka oikeasti tuntee todella hyvin OCD-hoidon ja alan uusimman kirjallisuuden ja keskeiset käsitteet. Ongelma on se, että terapeutit itse ilmoittavat olevansa eksperttejä kymmenessä eri asiassa, mutta eivät sitä todellakaan ole. Ulkomailla esim. OCD-hoitoon on spesiaali-keskuksia, joissa ei hoideta mitään muuta kuin OCD:tä. Näin jälkikäteen voi sanoa, että itselläni oli kyllä aivan liian suuret odotukset terapeuttien suhteen, olen tavannut heitä kolme yhteensä ja yksi ei ollut mielestäni juuri lainkaan perehtynyt OCD:hen (tarttui heti ajatusten sisältöön ja antoi niille painoarvoa ja rupesi analysoimaan ajatusten sisältöä -> voi päätellä ettei terapeutti tunne OCD:n toiminnan logiiikkaa), yksi toinen ei ekalla tapaamiskerralla avannut omaa hoitometodiansa kunnolla, joten en saanut mitään käsitystä ja 3. terapeutti oli sitten tämä jonka kanssa kemiat kyllä toimi mutta terapeutti ei ollut todellinen asiantuntija mielestäni.
Olet kyllä aivan liian kiinni omassa luulossasi.
Sääli terapeuttiasi
Missä luulossa? Nuo mainitsemani seikat ovat kyllä ihan peruskauraa oikeasti pätevällä OCD-terapeutille. Toki ERP:n olisi tuossa voinut myös mainita mutta se nyt sentään tunnetaankin aika hyvin. Toisaalta ERP:n soveltaminen ei aina ole niin helppoa, kun pitää erottaa hyvin tarkkaan että mikä on obsessio ja mikä kompulsio (myös puhtaasti mentaalisella tasolla). Tässä ERP:n soveltamisessa myös moni terapeutti voi mennä pahasti metsään ellei ole oikeasti tosi pätevä. Youtubesta löytyy ihan ilmaiseksi pätevä OCD-terapeutti Ali Greymond. Hänellä kyllä myös netin kautta maksullista OCD-terapiaa (englannin kielellä). Ali Greymondilla on itsellä oma OCD-tausta, joten tietää senkin vuoksi mistä puhuu. Hän soveltaa pitkälti cognitive defusion - menetelmää, vaikka ei tuota käsitettä ilmeisesti käytäkään. Ehkä ei halua potilaille puhua liian psykologisin termein.
Terapeutti valitaan käytännössä sen perusteella kuka on käyntietäisyydellä, tarjoaa sopivia vapaita vastaanottoaikoja, eikä veloita liikaa.
Vaikka asun Helsingissä, missä tarjontaa pitäisi olla yllin kyllin, jouduin näiden rajoitteiden vuoksi ateistina uskovalla terapeutille, joka ei vähääkään kyennyt haastamaan ajattelutapojani. Olipahan nyt kuitenkin joku, jolle saattoi puhua kaiken mieltä painavan ja jolta sai muutamia hyviä lukuvinkkejä (ja paljon huonoja).
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on huonoja kokemuksia psykoterapiasta, jolla kävins sosiaalilisten tilanteiden pelkojen takia. Terapeutti vain pahensi asiaa ja oli hyvin masentava. Sanoi mm. että tästä ei voi parantua koskaan, on vain tultava toimeen ja että minun ei kannata hakea lääkäriksi opiskelemaan koska sovellun työskentelemään yksin. Epäilyttää voiko tuollainen auttaa ketään? Kuitenkin verorahoilla tuetaan mittavasti,
Sosiaalisten tilanteiden pelko on ahdistusoireilua, joka voidaan hoitaa. Juuri telkkarissa on alkamassa pelkojen hoitamisesta alkava sarja. Kognitiivis-analyyttisellä lyhytterapialla voi saada jopa 10 käyntikerralla jo avun, jos potilas on motivoitunut työskentelemään ja vähitellen altistamaan itseään ja opettelemaan ahdistuksen sietämistä.
Mutta terapeutin pitää tietää mitä on tekemässä. Ei pelkkää yleistä lätinää siitä että miten olet nyt voinut.
Joo, mutta kyllä terapeutilla täytyisi olla tietyn asian hoitoon liittyvät käsitteet selvillä ja perehtynyt myös uusimpaan englanninkieliseen kirjallisuuteen. Potilaan itse täytyy tietysti olla valmis myös tekemään työtä.
Itselläni vähän huonoja kokemuksia hyvän OCD-terapeutin (ocd-muotona puhtaasti mentaalinen OCD, joka hankalampi hoitaa mielestäni kuin esim. pesemispakko tai tarkistamispakko) löytämisestä. Terapeutti ilmoitti kyllä etukäteen hoitaneensa OCD-tapauksia. Terapiassa ilmeni, ettei tuntenut alan tärkeintä englanninkielistä kirjallisuutta eikä esim. tuonut lainkaan esiin cognitive defusion (ACT) - käsitettä (aivan olennainen juttu OCD:n hoidossa) tai detachment-käsitettä. Olen itse opiskellut näitä juttuja englanninkielisistä lähteistä ja oikeastaan terapiaistunnot meni vähän niin, että minä opetin terapeuttia. Toki jokainen ocd-potilas joutuu pakostakin olemaan vähän ekspertti omassa hoidossaan, mutta ei kai kuitenkaan tarkoitus ole, että potilas opettaa terapeuttia? Kemiat kyllä toimi terapeutin kanssa, siitä ei sinänsä ollut kiinni. Sain Kelalta myöskin myönteisen päätöksen terapiasta, mutta lopetin terapian silti kesken, koska olin mielestäni itse opiskellut asiaa jo niin pitkälle, etten halunnut jatkaa terapiaa kokemattoman terapeutin kanssa. Toki harkitsen vielä terapiaa, jos löydän toisen terapeutin, joka oikeasti tuntee todella hyvin OCD-hoidon ja alan uusimman kirjallisuuden ja keskeiset käsitteet. Ongelma on se, että terapeutit itse ilmoittavat olevansa eksperttejä kymmenessä eri asiassa, mutta eivät sitä todellakaan ole. Ulkomailla esim. OCD-hoitoon on spesiaali-keskuksia, joissa ei hoideta mitään muuta kuin OCD:tä. Näin jälkikäteen voi sanoa, että itselläni oli kyllä aivan liian suuret odotukset terapeuttien suhteen, olen tavannut heitä kolme yhteensä ja yksi ei ollut mielestäni juuri lainkaan perehtynyt OCD:hen (tarttui heti ajatusten sisältöön ja antoi niille painoarvoa ja rupesi analysoimaan ajatusten sisältöä -> voi päätellä ettei terapeutti tunne OCD:n toiminnan logiiikkaa), yksi toinen ei ekalla tapaamiskerralla avannut omaa hoitometodiansa kunnolla, joten en saanut mitään käsitystä ja 3. terapeutti oli sitten tämä jonka kanssa kemiat kyllä toimi mutta terapeutti ei ollut todellinen asiantuntija mielestäni.