Aloitin psykoterapian ja se on näköjään ihan turhaa

Riippuu mitä se maksaa.

Jos ihan yksin maksaisi psykoterapian ja se on jotain 60€ per 1 kerta niin se on kyllä jo tuskallisen kallista.

lopeta heti moinen paska kukaan ei pakota käymään

Ap, ideana ei olekaan antaa sinulle ulkoa päin vastauksia, vaan kysyä kysymyksiä ja panna sinut itsesi miettimään ratkaisuja.

Psykoterapiassa pitää käydä vuosia, ei se ole mikään pikainen lääke. Mutta mieti, että sun pääkopan vääristymien kehittyminenkin on vienyt vuosia, joten ei niiden oikominenkaan VOI tapahtua nopeasti.

Juttele tuntemuksistasi terapeutin kanssa, ja kuuntele hänen perustelunsa.

itse kävin nuorena kerran psykoterapiassa kun sain opiskelun aikana tukea, päätin kokeilal kun olin masentunut

tajusin eka kerralla eettä oikeastaaan minun ydinongelma on se että olen syntinen ja synneissä kiinni, en jaksanut mennä uudestaan

myöhemmin pyysin Jeesusta suoraan vapauttamaanm ionut synneistä ja synnin vallasta ja tulin uskoon, se ratkaisi kaiken, ihan kaiken perusongelmani

Psykoterapian idea on yrittää muuttaa sinun tapaasi käsitellä ja nähdä asioita ja etsiä uusia tapoja selviämään vaikeista tilanteista ja päsemään esim. ahdistuksen ylitse. psykoterapiassa harvoin annetaan paperilappu eteen jota kehotetaan seuraamaan kuin uskovaiset jumalan käskyjä. Ahdistuksesta ja vitutuksesta ei pääse eroon muuta kuin muuttamalla sitä, miten sinä itse suhtaudut ja käsittelet asioita. 

Minullakin on huonoja kokemuksia psykoterapiasta, jolla kävins sosiaalilisten tilanteiden pelkojen takia. Terapeutti vain pahensi asiaa ja oli hyvin masentava. Sanoi mm. että tästä ei voi parantua koskaan, on vain tultava toimeen ja että minun ei kannata hakea lääkäriksi opiskelemaan koska sovellun työskentelemään yksin. Epäilyttää voiko tuollainen auttaa ketään? Kuitenkin verorahoilla tuetaan mittavasti,

arkkipiispaMike kirjoitti:

itse kävin nuorena kerran psykoterapiassa kun sain opiskelun aikana tukea, päätin kokeilal kun olin masentunut

tajusin eka kerralla eettä oikeastaaan minun ydinongelma on se että olen syntinen ja synneissä kiinni, en jaksanut mennä uudestaan

myöhemmin pyysin Jeesusta suoraan vapauttamaanm ionut synneistä ja synnin vallasta ja tulin uskoon, se ratkaisi kaiken, ihan kaiken perusongelmani

Huh huh =(

Terapiassa on se, että siihen pitää vähän itsekin panostaa. Eli mitä motivoituneempi olet saamaan asiasi kuntoon, sitä paremmin se terapeutti voi sua auttaa. Jos menet sinne möllöttämään ja odotat, että elämäsi paranee kuin taikaiskusta, niin ei tule tapahtumaan. Mutta kannattaa puhua sille terapeutille noista tuntemuksista ja kysyä hänen mielipidettään. Sitä terapia-aikaahan voi käyttää ihan sen pohtimiseen, että miten sinä alkaisit voida paremmin. Ja toisekseen, terapian vaikutus alkaa näkyä yleensä pikkuhiljaa vasta esim. vuoden/vuosien kuluttua

Se voi olla sinulle väärä terapeutti tai väärä terapiamuoto. Ei kannata tuhlata rahojaan ja aikaansa väärältä tuntuvaan. 

Terapia ei toimi kuten antibiootti. Olet vasta ihan prosessin alussa. Tuloksia alkaa tulla vasta pikkuhiljaa, kuukausien tai jopa vasta vuosien kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei toimi kuten antibiootti. Olet vasta ihan prosessin alussa. Tuloksia alkaa tulla vasta pikkuhiljaa, kuukausien tai jopa vasta vuosien kuluttua.

Ja usein tuloksia ei tule lainkaan, valitettavasti.

Usein tulee mieleen, että terapeuteilla on valtava valta potilaansa psyykeen ja sitä valtaa voi käyttää väärin.

arkkipiispaMike kirjoitti:

itse kävin nuorena kerran psykoterapiassa kun sain opiskelun aikana tukea, päätin kokeilal kun olin masentunut

tajusin eka kerralla eettä oikeastaaan minun ydinongelma on se että olen syntinen ja synneissä kiinni, en jaksanut mennä uudestaan

myöhemmin pyysin Jeesusta suoraan vapauttamaanm ionut synneistä ja synnin vallasta ja tulin uskoon, se ratkaisi kaiken, ihan kaiken perusongelmani

Olen itsekin uskova, mutta vierastan tällaista uskon tarjoamista kaikkien ongelmien ratkaisijana. On hienoa, että sinulle uskoontulo on toiminut noin, mutta viestisi kuulostaa liikaa sellaiselta "ennen oli näin ja sitten NAPS! tulin uskoon ja kaikki ongelmat hävisivät" -todistuspuheelta, jolla luodaan vääriä odotuksia uskosta.

Useilla ei mielen ongelmat, alkoholismi ja/tai sairaudet häviä mihinkään uskoon tullessa. Voi jäädä loppuelämän kestävä kysely "Herra, miksi et vapauttanut minua tästä asiasta?" ja silti saa myös kiittää "Kiitos, että sain tällaisenakin ja tämänkin asian kanssa tulla luoksesi."

Monille uskoville ja rinnallakulkijoille se voi olla myös väsyttävää, kun toinen ei paranekaan tai jatkuvasti lankeaa uudelleen vaikkapa alkoholiin.

Nuo "Kaikki muuttui!" -kertomukset ovat hienoja ja helppoja kertoa, mutta mieluummin kuulisin myös tarinoita siitä kuinka on saatu Herralta tuki ja voima jaksaa omissa tai läheisen kärsimyksissä.

Terapiassa pitää olla valmis tekemään itse töitä. Niin ainakin itse koen sen. Mulla alkaa traumaterapia huomenna, ja aion olla aloitteellinen keskusteluissa.

Alku käytetään tutustumiseen ja sun tähänastisen historian läpikäymiseen eli "jutusteluun", ei tuosta voi vielä vetää johtopäätöksiä. Mitä suuntausta sun terapeuttisi edustaa?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni samanlaista lässytystä kuin sairaanhoitajan kanssa. Ihan kivaa on jutella joo, mutta kun kotiin menee takaisin niin kaikki taas vituttaa ja ahdistaa, että se siitä juttelun tuomasta hyvästä olosta.

Rahaa kyllä palaa tälläseen humpuukiin. Olen käynyt vasta muutamia kertoja, että pitäisikö vaan jatkaa vielä?

Voiko terapiaa lopettaa kesken kaiken? Vuoden saisin käydä ja sitten katotaan jatkoa, mutta entä jos ei innosta käydä vuotta... :(

Oletkohan ymmärtänyt psykoterapian ja sen tavoitteet jotenkin väärin...? "Juttelun" ei ole tarkoitus olla mikään nirvanaan saattava hyvän olon tuoja, vaan antaa sinulle itsellesi oivalluksia itsestäsi ja ongelmistasi. On ihan normaalia kokea ahdistusta ym. terapiakäyntien jälkeen, jopa koko prosessin ajan. Tämä voi viedä vuosia! Kaikki eivät ole niin oivaltamiskykyisiä, että hyötyvät keskustelevasta psykoterapiasta (terapia voi olla muodoltaan myös toiminnallista). Terapian voi lopettaa kesken, mutta kannattaa etsiä tilalle joko itselleen sopivampi psykoterapeutti tai jopa toisenlainen psykoterapiamuoto! 

Aloita metsän raivuutyöt, halkojen hakkaaminen ja polttopuiden pinoaminen, niin johan alkaa tulosta syntymään hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni samanlaista lässytystä kuin sairaanhoitajan kanssa. Ihan kivaa on jutella joo, mutta kun kotiin menee takaisin niin kaikki taas vituttaa ja ahdistaa, että se siitä juttelun tuomasta hyvästä olosta.

Rahaa kyllä palaa tälläseen humpuukiin. Olen käynyt vasta muutamia kertoja, että pitäisikö vaan jatkaa vielä?

Voiko terapiaa lopettaa kesken kaiken? Vuoden saisin käydä ja sitten katotaan jatkoa, mutta entä jos ei innosta käydä vuotta... :(

Tarkoitus on se että sinä työstät niitä asioita ja silloin paha olo  kuuluu asiaan. Sun kuuluu itse keksiä ratkaisu niihin  ja kiertoreitti ahistuksen aiheiden ohi.Terapeutti vaan ohjaa sua, se ei tee sitä työtä sun puoleta. Se ei ole mukavaa jutustelua, se on totista työtä koska sun pitää ohjelmoida aivosi uudelleen.

Jatka sitä terapiaa!

Tarkoitus on se että sinä työstät niitä asioita ja silloin paha olo  kuuluu asiaan. Sun kuuluu itse keksiä ratkaisu niihin  ja kiertoreitti ahistuksen aiheiden ohi.Terapeutti vaan ohjaa sua, se ei tee sitä työtä sun puoleta. Se ei ole mukavaa jutustelua, se on totista työtä koska sun pitää ohjelmoida aivosi uudelleen.

Jatka sitä terapiaa![/quote]

Onko sitten väärin jos terapuetti antaa konkreettisia (ja lannistavia) ohjeita tyyliin mitä alaa kannataa opiskella?

On myös muunlaista terapiaa kuin vuosia kestävä psykoterapia. Ei tuosta nyt pysty muutaman kerran jälkeen sanomaan auttaako vai ei mutta kannattaa tutustua myös muihin vaihtoehtoihin. On myös eri sorttisia lyhytterapioita joista monet on enemmän ratkaisukeskeistä kuin psykoterapia.