Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies syö herkkuja aivan järkyttävät määrät ja se vituttaa
27.03.2017 |
Mies syö herkkuja aivan järkyttävästi. Ollaan kaukosuhteessa ja aina kun nähdään niin se syö järkyttävät määrät herkkuja.
Tänään se on aamupalaksi vetänyt pusillisen sipsiä mitkä lojuivat eilisillan jäljiltä sängyn vieressä. Sitten se juoksi kauppaan ja osti ison pullapitkon minkä veti naamaan ja samalla toi suklaalevyn. Ne on jo syöty ja nyt mies taas tokaisi, että lähtee kohta kauppaan ostamaan suklaata, kun on loppunut.
Mies valittaa jatkuvaa ummetusta ja peräpukamia. Yritän takoa miehelle järkeä päähän tuossa sen syömisessä. Tänäänkin tein ruuaksi ison satsin kanakeittoa ja se kelpasi, mutta tuolla ruokavaliolla mies on pian ylipainoinen.
Ikää miehellä 29 vuotta ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mitä helvettiä voin tehdä, että se lopettaa ton paskan syömisen? Kaiken lisäksi se tyrkyttää suklaata mullekkin vaikka tietää, että yritän nyt raskauden aikana vähentää. Toi sen ruokavalio ei auta yhtään mun ruokavalioremonttia (TIEDOSTAN että se on loppupeleissä musta itsestäni kiinni)...
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
Ja ikä ja lasten lukumäärä oli?
Itselläni ei ollut paino-ongelmia ennen kuin toisen lapsen jälkeen, kun ikäkin mittarissa nousi sinne 30 vuoden paikkeille. On ihan tavallista että kakskymppisenä voi vetää mitä vaan, sen jälkeen pitää alkaa jo vähän katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Ja kun saat lapsia, komboon tulee mukaan esim. vuosia kestävät huonot yöunet, jotka vielä edesauttaa sitä lihomista jos syöt huonosti.
Ja toisekseen laihuus ei ole mikään terveyden merkki. Laiha keho ei voi mitenkään sen paremmin kuin pulska, jos ainoa polttoaine on sokeri. Pahimmassa tapauksessa siihen päälle vielä alkoholi ja tupakka.
Itsehän en edes omista vaakaa, koska paino ei ole minulle mikään terveyden mittari. Terveeksi tunnen itseni kun peilikuva miellyttää, askel kantaa, jaksan töissä ja kotona, en sairasta jne.
Tuo vegaaniuskin on asia erikseen, ei tarvitse olla vegaani syödäkseen terveellisesti. Mutta pulla-mäkki-pitsa-irtokarkki- dieetti ei nyt vaan sovi yhtään kenellekkään, se on varma.
N30
N50 ja yksi lapsi
Sanoinko eläväni herkuilla? En.
Suhde ruokaan on aina ollut normaali, siksi en mieti sitä sen kummemmin. En ole mikään kuntoilija ja kehoni kertoo miten paljon ruokaa jaksan syödä, mikä taas riippuu siitä mitä olen päivän aikana tehnyt. Siksi en voisi edes kuvitella määräileväni mitä toinen saa tai ei saa syödä. Jokainen tietää itse parhaiten.
Lapsi oppi sen että kotona on aina ruokaa. Kaupassa hän haki jo pienestä pitäen esim. maksamakkaraa ostoskärryyn, jolloin tiesin että hänen kehonsa tarvitsee sitä. Lapsi halusi aina runsaan aamiaisen, mikä poikkesi omista tavoistani, ja hän sai runsaan aamiaisen.
Hänellä oli karkkivaihe, mutta se meni ohi itsestään. Yhtäkkiä hänen ei enää tehnyt mieli karkkia tai herkkuja. En tiedä mitä hän syö tänään, hän asuu avoliitossa tyttöystävän kanssa, mutta sen tiedän että hän syö juuri sitä mitä hän haluaa ja juuri niin paljon kun hänen tekee mieli. Avokumppanista en tiedä, mutta arvelen ettei tytöllä ole kovin terve suhtautuminen ruokaan sillä hänen äitinsä on reilusti ylipainoinen ja ollut dieetillä vuosikymmenien ajan.
Poika ihmetteli kouluaikoina kuinka tytöt lukivat tarkkaan kaloripitoisuudet kaupassa, siis kymmenvuotiaat tytöt?! Tytöt olivat langanlaihoja mutta valittelivat jatkuvasti kuinka he ovat lihoneet, tätä poika ei pystynyt koskaan ymmärtämään.
En tiedä mikä pitää minut hoikkana vuodesta toiseen, ehkä se että rakasteleminen on minulle "kuntoilua", siinä aktivoituu jokainen solu. Tarkoitukseni ei ollut kehua itseäni, kunhan toin esille sen että on aika typerää alkaa kieltämään herkkuja toiselta aikuiselta, ikäänkuin toisella ei olisi oikeutta syödä sitä mitä hän haluaa.
Kysymys teille mammoille: Maistatteko ruoan syödessänne? Se kun tuntuu olevan useiden ylipainoisten ongelma. Ruoka ei maistu miltään, silti sitä pitää mättää suuria määriä, ja sitten valittaa painosta. Ja pahimmassa tapauksessa aletaan tarkkailemaan omien tyttärien painoa ja varoittelemaan ettei paino nyt vaan pääse nousemaan jne.
Se mihin keskittyy suurenee. Siksi kannattaa keskittyä johonkin hyvään, ei painoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se syöttää ittensä ja sut läskiks. Jassap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
Sama. Lapset aiotaan myös kasvattaa mentaliteetilla että herkkuja saa syödä kun tekee mieli.. Katsotaan oppivatko itse syömään kohtuudella, toivotaan.
Loistavaa! Jos lapsen annetaan syödä vapaasti, silloin hän luultavimmin syö kohtuudella. Kun suhtautuminen ruokaan on normaalia, silloin syömisestä tulee kohtuullista - aivan itsestään. Jos äiti koko ajan vahtii ja määrää kuinka paljon esim. poikalapsi saa syödä, silloin ei ole mikään ihme jos aikuinen mies elää pääasiassa herkuilla. Etenkin jos oma vaimo käyttää samaa taktiikka kuin oma äiti konsanaan.
Alue: Aihe vapaa
Entäs jos mies ei ole pelimanni? Eli jos sillä ei ole hanuria?
Ehdotan, että pitäydytään ensimmäisessä päätöksessä lyödä porkkanalla päähän.. vaikka sitten siihen pienempään.