Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies syö herkkuja aivan järkyttävät määrät ja se vituttaa
27.03.2017 |
Mies syö herkkuja aivan järkyttävästi. Ollaan kaukosuhteessa ja aina kun nähdään niin se syö järkyttävät määrät herkkuja.
Tänään se on aamupalaksi vetänyt pusillisen sipsiä mitkä lojuivat eilisillan jäljiltä sängyn vieressä. Sitten se juoksi kauppaan ja osti ison pullapitkon minkä veti naamaan ja samalla toi suklaalevyn. Ne on jo syöty ja nyt mies taas tokaisi, että lähtee kohta kauppaan ostamaan suklaata, kun on loppunut.
Mies valittaa jatkuvaa ummetusta ja peräpukamia. Yritän takoa miehelle järkeä päähän tuossa sen syömisessä. Tänäänkin tein ruuaksi ison satsin kanakeittoa ja se kelpasi, mutta tuolla ruokavaliolla mies on pian ylipainoinen.
Ikää miehellä 29 vuotta ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mitä helvettiä voin tehdä, että se lopettaa ton paskan syömisen? Kaiken lisäksi se tyrkyttää suklaata mullekkin vaikka tietää, että yritän nyt raskauden aikana vähentää. Toi sen ruokavalio ei auta yhtään mun ruokavalioremonttia (TIEDOSTAN että se on loppupeleissä musta itsestäni kiinni)...
Kommentit (64)
Ja tuollaisen kanssa on pitänyt mennä lisääntymäänkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin huomasin kohdan, missä aloittaja mainitsi kokkaavansa terveellistä ruokaa ja kiitollisena ilmoitti miehen suostuneen syömään. Jatkohan menee niin, että aloittaja ottaa ruuanlaittovastuun, mies jalomielisesti suostuu syömään, aloittaja riemuitsee ja alkaa laittaa ruokaa joka päivä. Mies makaa sohvalla, ei kokkaa, ei tiskaa eikä käy kaupassa. Mutta ei sentään syö herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
"En sano mitään keskusteluun sopivaa, mutta kun ruoka nyt on mainittu niin laitanpa A4:n verran itsekehutekstiä omasta rennosta ruoka-asenteestani. Olen minä vain niin paljon parempi kuin muut naiset! Niin hyvä, että olen melkein mies."
Mahtaa vituttaa, kun tajuaa että kaikki tuo on totta?
Mun mielestä kirjoittaja on ehdottomasti siinä oikeassa, että ongelmallinen suhde ruokaan on syömishäiriö ja sitä ei sais lapsilleen taakaksi siirtää. Jostain syystä ei ole poliittisesti korrektia puhua asiasta, vaikka on päivänselvää, että lapsille tuollainen on haitaksi ja todella itsekästä ja huonoa vanhemmutta siirtää vahingollisia elämäntapoja eteenpäin muiden riesaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla on, kun oman "elämänmuutoksen" mukana vaaditte, että miehenkin pitää muuttua?
Olisi kiva jos toinenkin olisi motivoitunut muuttamaan yhteistä elämää parempaan ja terveellisempään suuntaan. Laihduttaminen on myös vaikeampaa jos herkkuja on koko ajan tarjolla.. :(
Mua oksettaa näissä keskusteluissa se, että aina sen miehen tulee uhrautua, oli tilanne mitenpäin vaan. Jos nainen vetää paskaa naamaansa, niin miehen tulis -tottakai!- "auttaa ja kannustaa" naista luopumaan pahoista tavoista. Olla kärsivällinen, kehua kauniiksi, tuoksua itse ihanalle ja kokata terveellisiä ruokia koko päivän! Seksissäkin tyydyttää tuntitkausia.. Mitä vaan et ladylle kelpais! Jos nainen on se, joka haluaa muutosta, niin miehen on vaan muututtava. Naisen hyvinvoinnin vuoksi ja naista miellyttääkseen.Piste..Että mua vituttaa naiset enemmän ja enemmän ku näitä luen. Ja nainen olen itsekin. Hävettää, ettei useat naiset kykene mihinkään tasa-arvoiseen ajatteluun. Jos ette usko, niin etsikääpä haun kautta vastaavia ketjuja, jossa mies on samanlaisessa pulassa kuin ap.
No jos oksentamiseltasi ehdit, niin mietipä taipuiko esim. aloittajan mies aloittajan vaatimuksiin? Vai leikkikö kuuroa? Niin?
Taipuuko kukaan mies? Ei? Mutta eikö tule hyvä ja lämmin olo, kun nyt kiipesit ratsusi selkään ja taitoit peistä koko mieskunnan kunnian ja siveyden puolesta? Olet miesten jalo sankari. Oikea ritari. Ritari joka kokkaa, pyykkää ja ei vaadi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
"En sano mitään keskusteluun sopivaa, mutta kun ruoka nyt on mainittu niin laitanpa A4:n verran itsekehutekstiä omasta rennosta ruoka-asenteestani. Olen minä vain niin paljon parempi kuin muut naiset! Niin hyvä, että olen melkein mies."
Mahtaa vituttaa, kun tajuaa että kaikki tuo on totta?
Mun mielestä kirjoittaja on ehdottomasti siinä oikeassa, että ongelmallinen suhde ruokaan on syömishäiriö ja sitä ei sais lapsilleen taakaksi siirtää. Jostain syystä ei ole poliittisesti korrektia puhua asiasta, vaikka on päivänselvää, että lapsille tuollainen on haitaksi ja todella itsekästä ja huonoa vanhemmutta siirtää vahingollisia elämäntapoja eteenpäin muiden riesaksi...
Sinulta meni sitten pointti täysin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ex. Olimme 5v yhdessä ja sinä aikana miehestä tuli vastenmielinen, hikoileleva ihrakasa jolla oli tissit ja kolme leukaa. Sydän tykytteli, polvia särki. Mutta silti herran piti saada aamupalaksi suklaamuroja ja lounaaksi 2 lihapiirakkaa ja iltapalaksi irtokarkkia... Tavatessamme mies oli hiukan pulska mutta söpö ja luonne oli se mihin eniten ihastuin, suhteen loppuvaiheessa mies lyllersi töistä valittaen miten tykyttää, avasi sipsipussin ja kaatui sohvalle. Lomalla New Yorkissa ei jaksanut kävellä mihinkään ja haisi niin, että hävetti ! Seksielämää meillä ei enää viimeisen vuoden aikana ollut, maha oli tiellä ja lisäksi miehen hikoilu teki touhusta vastenmielistä. Koetin tehdä terveellisiä ruokia, ehdotella että käydään uimahallissa ja kävelyllä mutta turhaan.
Lopulta tein päätöksen ja lähdin. Onneksi en ole ikinä ollut perso herkuille enkä esimerkiksi tykkää pitsasta tai limsasta, muuten olisin varmaan päätynyt samaan jamaan !
Kuvitelkaa tämä miehen kirjoituksena naisesta... huhhuh sitä paskamyrskyä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
"En sano mitään keskusteluun sopivaa, mutta kun ruoka nyt on mainittu niin laitanpa A4:n verran itsekehutekstiä omasta rennosta ruoka-asenteestani. Olen minä vain niin paljon parempi kuin muut naiset! Niin hyvä, että olen melkein mies."
Mahtaa vituttaa, kun tajuaa että kaikki tuo on totta?
Mun mielestä kirjoittaja on ehdottomasti siinä oikeassa, että ongelmallinen suhde ruokaan on syömishäiriö ja sitä ei sais lapsilleen taakaksi siirtää. Jostain syystä ei ole poliittisesti korrektia puhua asiasta, vaikka on päivänselvää, että lapsille tuollainen on haitaksi ja todella itsekästä ja huonoa vanhemmutta siirtää vahingollisia elämäntapoja eteenpäin muiden riesaksi...
Sinulta meni sitten pointti täysin ohi.
Ei vaan sinulta. Luulit, että tuo on vain täynnä itsekehua. Väärin. Siinä oli tärkeää sanomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se elämänmuutos hankalaa jos toinen ei ole mukana, mutta eipä toista voi pakottaakaan. Jos olet itse päättänyt muuttua, kannattaa pitää mielessä ne syyt miksi. Toisaalta, jos toinen tietää että puoliso yrittää olla syömättä herkkuja niin onhan se törkeää mättää niitä itse illasta toiseen puolison naaman edessä. Tulee mieleen ne jutut kun joku on herkkulakossa niin joka paikassa "ystävät" yrittävät tyrkyttää millon mitäkin herkkua että "ota sinäkin nyt kerrankin rennosti".
Sitä kumppania valitessa ja varsinkin ennen lapsen hankkimista kannattaa jo miettiä että oletteko samaa mieltä elämäntavoista. Meillä tavatessamme esim. kummallakin oli huonot elämäntavat, mutta kumpikin tiesi että se oli epäterveellistä ja että omalle lapselle ei sellaista ikinä haluaisi. Vähitellen saimme muutoksia aikaan yhdessä ja kun toinen sortui niin toinen näytti esimerkkiä. Me olimme alusta asti samaa mieltä millainen on terveellinen ruokavalio, mutta jos toinen olisi ollut eri mieltä niin ei siitä mitään olisi tullut.
Meillä ainakin toimi sellainen, että kun toinen valitti vaikka huonoa oloa, niin toinen sanoi ihan suoraan että olet syönyt tänään sitä ja sitä ja sitä, että mitä odotit että tapahtuisi? Kun syö p*skaa, tulee p*ska olo, turha sitä on valittaa kun on ihan itse vetänyt vaikka kilon sokeria naamaan. Ei minua ainakaan kiinnostaisi kuunnella sekuntiakaan että voikun on maha kipeänä tai väsyttää, jos se johtuu ihan täysin omista valinnoista.
Meillä on kyllä samanlaiste, et nuorina ja itsekkäinä vedettiin epäterveellistä ruokaa. Lasten jälkeen haluttiin näyttää parempaa esimerkkiä. Kuitenkin monilla tuntuu menevän toisinpäin? Ei jaksa, ei viitsi, ei ehdi...
Meillä mies ei syö muuta makeaa, kuin joskus salmiakkia. Itse taas syön kaapit tyhjiksi jos vain on jotain hyvää, en voi kuvitella ostavani mitään keksejä vierasvaraksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
"En sano mitään keskusteluun sopivaa, mutta kun ruoka nyt on mainittu niin laitanpa A4:n verran itsekehutekstiä omasta rennosta ruoka-asenteestani. Olen minä vain niin paljon parempi kuin muut naiset! Niin hyvä, että olen melkein mies."
Mahtaa vituttaa, kun tajuaa että kaikki tuo on totta?
Mun mielestä kirjoittaja on ehdottomasti siinä oikeassa, että ongelmallinen suhde ruokaan on syömishäiriö ja sitä ei sais lapsilleen taakaksi siirtää. Jostain syystä ei ole poliittisesti korrektia puhua asiasta, vaikka on päivänselvää, että lapsille tuollainen on haitaksi ja todella itsekästä ja huonoa vanhemmutta siirtää vahingollisia elämäntapoja eteenpäin muiden riesaksi...
Sinulta meni sitten pointti täysin ohi.
Ei vaan sinulta. Luulit, että tuo on vain täynnä itsekehua. Väärin. Siinä oli tärkeää sanomaa.
Ei, sinulta. Maailma on pullollaan tärkeitä sanomia, mutta se joka alkaa tunkea niitä satunnaisiin keskusteluihin, ei ole fiksu. Ja syy tuohon tunkemiseen oli tässä tapauksessa tarve päästä kehumaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla on, kun oman "elämänmuutoksen" mukana vaaditte, että miehenkin pitää muuttua?
Olisi kiva jos toinenkin olisi motivoitunut muuttamaan yhteistä elämää parempaan ja terveellisempään suuntaan. Laihduttaminen on myös vaikeampaa jos herkkuja on koko ajan tarjolla.. :(
Mua oksettaa näissä keskusteluissa se, että aina sen miehen tulee uhrautua, oli tilanne mitenpäin vaan. Jos nainen vetää paskaa naamaansa, niin miehen tulis -tottakai!- "auttaa ja kannustaa" naista luopumaan pahoista tavoista. Olla kärsivällinen, kehua kauniiksi, tuoksua itse ihanalle ja kokata terveellisiä ruokia koko päivän! Seksissäkin tyydyttää tuntitkausia.. Mitä vaan et ladylle kelpais! Jos nainen on se, joka haluaa muutosta, niin miehen on vaan muututtava. Naisen hyvinvoinnin vuoksi ja naista miellyttääkseen.Piste..Että mua vituttaa naiset enemmän ja enemmän ku näitä luen. Ja nainen olen itsekin. Hävettää, ettei useat naiset kykene mihinkään tasa-arvoiseen ajatteluun. Jos ette usko, niin etsikääpä haun kautta vastaavia ketjuja, jossa mies on samanlaisessa pulassa kuin ap.
No jos oksentamiseltasi ehdit, niin mietipä taipuiko esim. aloittajan mies aloittajan vaatimuksiin? Vai leikkikö kuuroa? Niin?
Taipuuko kukaan mies? Ei? Mutta eikö tule hyvä ja lämmin olo, kun nyt kiipesit ratsusi selkään ja taitoit peistä koko mieskunnan kunnian ja siveyden puolesta? Olet miesten jalo sankari. Oikea ritari. Ritari joka kokkaa, pyykkää ja ei vaadi mitään.
Sulla tais vähän nyt karata toi juttu... En ole mikään sen kummempi sankari. Me eletään tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Luulin, että se on ihna normaalia nykyään, mut eipä taida olla. Tämäkin palsta on täynnä sellaista kaksinaismoralismia että!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla on, kun oman "elämänmuutoksen" mukana vaaditte, että miehenkin pitää muuttua?
Olisi kiva jos toinenkin olisi motivoitunut muuttamaan yhteistä elämää parempaan ja terveellisempään suuntaan. Laihduttaminen on myös vaikeampaa jos herkkuja on koko ajan tarjolla.. :(
Eli kyse on teidän huonosta itsekurista loppujen lopuksi
Varmasti. Mutta parisuhteessa pitäisi jo lähtökohtaisesti molempien olla samantyyppisiä. Esim.urheilullisen on kyllä aika kamalaa elää sohvaperunan kanssa. Toisen löysyys alkaa ällöttämään.
Mulla hajoisi pää, jos muija tunkisi mun mukaan salille. Ei haittaa yhtään, vaikka tuo kulkee lähinnä vain sohvan ja jääkaapin väliä. Osaan vääntää punttia ja juoda prodejuomaa ilman, että muiden täytyy osallistua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla on, kun oman "elämänmuutoksen" mukana vaaditte, että miehenkin pitää muuttua?
Olisi kiva jos toinenkin olisi motivoitunut muuttamaan yhteistä elämää parempaan ja terveellisempään suuntaan. Laihduttaminen on myös vaikeampaa jos herkkuja on koko ajan tarjolla.. :(
Mua oksettaa näissä keskusteluissa se, että aina sen miehen tulee uhrautua, oli tilanne mitenpäin vaan. Jos nainen vetää paskaa naamaansa, niin miehen tulis -tottakai!- "auttaa ja kannustaa" naista luopumaan pahoista tavoista. Olla kärsivällinen, kehua kauniiksi, tuoksua itse ihanalle ja kokata terveellisiä ruokia koko päivän! Seksissäkin tyydyttää tuntitkausia.. Mitä vaan et ladylle kelpais! Jos nainen on se, joka haluaa muutosta, niin miehen on vaan muututtava. Naisen hyvinvoinnin vuoksi ja naista miellyttääkseen.Piste..Että mua vituttaa naiset enemmän ja enemmän ku näitä luen. Ja nainen olen itsekin. Hävettää, ettei useat naiset kykene mihinkään tasa-arvoiseen ajatteluun. Jos ette usko, niin etsikääpä haun kautta vastaavia ketjuja, jossa mies on samanlaisessa pulassa kuin ap.
No jos oksentamiseltasi ehdit, niin mietipä taipuiko esim. aloittajan mies aloittajan vaatimuksiin? Vai leikkikö kuuroa? Niin?
Taipuuko kukaan mies? Ei? Mutta eikö tule hyvä ja lämmin olo, kun nyt kiipesit ratsusi selkään ja taitoit peistä koko mieskunnan kunnian ja siveyden puolesta? Olet miesten jalo sankari. Oikea ritari. Ritari joka kokkaa, pyykkää ja ei vaadi mitään.
Sulla tais vähän nyt karata toi juttu... En ole mikään sen kummempi sankari. Me eletään tasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Luulin, että se on ihna normaalia nykyään, mut eipä taida olla. Tämäkin palsta on täynnä sellaista kaksinaismoralismia että!
Et sitten vastannut kysymyksiin. Ja naisvihasi on aika kaukana tasa-arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin vuosia sitten juomisen pahasti alko-ongelmaisena. Ei tullut mieleenkään pyytää miestä luopumaan viikonloppukaljoistaan tai baari-illoistaan. Yleensä olen hänelle kuskina. En millään tajua sitä, että toiselta viedään nautinto, koska itse ei voi käyttää. Omasta päästä se on kaikki kiinni, ja melkoista itsekkyyttä toiselta sitä vaatia!
Ok, onhan tuo ylipaino tietenkin jo ongelma, mutta silloin pitää puuttua siihen! Ei siihen, että ap:lla on vaikeaa raskauden takia, kun ei voi pysyä herkuista erossa.
Kaukosuhteessa ja lapsi tulossa..? Itse aiheeseen, minusta ei kuulu sinulle mitä hän syö jos kuitenkin on terve ei siis esim ylipainoinen. Huolehdi vain omista syömisistäsi.
Mies varmaan syö koska se on ainut ilo hänen elämässään! Tekeekö yksin kotityöt? Annatko hellyyttä, sanotko rakastavasi? Ja vielä lapsi tulossa, mies kipuilee isäksi tulemisen muutoksen kanssa.. Vähän ymmärrystä. Voisit haukkumisen sijaan alkaa ymmärtää ja auttaa miestäsi, tai hän menee ja etsii jonkun joka oikeasti rakastaa häntä eikä vaan hänen kroppaansa niinkuin näköjään sinä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
Sama. Lapset aiotaan myös kasvattaa mentaliteetilla että herkkuja saa syödä kun tekee mieli.. Katsotaan oppivatko itse syömään kohtuudella, toivotaan.
Juustonaksut nokkaan ja porkkana pyllyyn.
Alue: Aihe vapaa
Ja ikä ja lasten lukumäärä oli?
Itselläni ei ollut paino-ongelmia ennen kuin toisen lapsen jälkeen, kun ikäkin mittarissa nousi sinne 30 vuoden paikkeille. On ihan tavallista että kakskymppisenä voi vetää mitä vaan, sen jälkeen pitää alkaa jo vähän katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Ja kun saat lapsia, komboon tulee mukaan esim. vuosia kestävät huonot yöunet, jotka vielä edesauttaa sitä lihomista jos syöt huonosti.
Ja toisekseen laihuus ei ole mikään terveyden merkki. Laiha keho ei voi mitenkään sen paremmin kuin pulska, jos ainoa polttoaine on sokeri. Pahimmassa tapauksessa siihen päälle vielä alkoholi ja tupakka.
Itsehän en edes omista vaakaa, koska paino ei ole minulle mikään terveyden mittari. Terveeksi tunnen itseni kun peilikuva miellyttää, askel kantaa, jaksan töissä ja kotona, en sairasta jne.
Tuo vegaaniuskin on asia erikseen, ei tarvitse olla vegaani syödäkseen terveellisesti. Mutta pulla-mäkki-pitsa-irtokarkki- dieetti ei nyt vaan sovi yhtään kenellekkään, se on varma.
N30