Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies syö herkkuja aivan järkyttävät määrät ja se vituttaa
27.03.2017 |
Mies syö herkkuja aivan järkyttävästi. Ollaan kaukosuhteessa ja aina kun nähdään niin se syö järkyttävät määrät herkkuja.
Tänään se on aamupalaksi vetänyt pusillisen sipsiä mitkä lojuivat eilisillan jäljiltä sängyn vieressä. Sitten se juoksi kauppaan ja osti ison pullapitkon minkä veti naamaan ja samalla toi suklaalevyn. Ne on jo syöty ja nyt mies taas tokaisi, että lähtee kohta kauppaan ostamaan suklaata, kun on loppunut.
Mies valittaa jatkuvaa ummetusta ja peräpukamia. Yritän takoa miehelle järkeä päähän tuossa sen syömisessä. Tänäänkin tein ruuaksi ison satsin kanakeittoa ja se kelpasi, mutta tuolla ruokavaliolla mies on pian ylipainoinen.
Ikää miehellä 29 vuotta ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mitä helvettiä voin tehdä, että se lopettaa ton paskan syömisen? Kaiken lisäksi se tyrkyttää suklaata mullekkin vaikka tietää, että yritän nyt raskauden aikana vähentää. Toi sen ruokavalio ei auta yhtään mun ruokavalioremonttia (TIEDOSTAN että se on loppupeleissä musta itsestäni kiinni)...
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Tulos tai ulos sanoin.
Käytännössä ei toimi sellainen että yksi perheestä elää karkilla, sipsillä ja noutoruualla, kun muut yrittää syödä terveellisesti. Meillä on 2 lasta ja kyllä ne jo huomaa jos isin käsi käy karkkikaapilla tai lounaalla isi juo cocacolaa kun muut juo vettä tai maitoa. Eikä ole kiva istua sohvalla kun toinen mättää sipsiä ja ranuja, samalla kun itse koitat välttää niitä. Mieluummin sitä ottaa viereen sitten semmosen jolla on samanlaiset elintavat tai on vaikka yksikseen.
Viikonloppuisin sitten herkutellaan kohtuudella.
Joo, naisystävä huomenna vaihtoon, jos ei lähde kanssani lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maratoonari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulos tai ulos sanoin.
Käytännössä ei toimi sellainen että yksi perheestä elää karkilla, sipsillä ja noutoruualla, kun muut yrittää syödä terveellisesti. Meillä on 2 lasta ja kyllä ne jo huomaa jos isin käsi käy karkkikaapilla tai lounaalla isi juo cocacolaa kun muut juo vettä tai maitoa. Eikä ole kiva istua sohvalla kun toinen mättää sipsiä ja ranuja, samalla kun itse koitat välttää niitä. Mieluummin sitä ottaa viereen sitten semmosen jolla on samanlaiset elintavat tai on vaikka yksikseen.
Viikonloppuisin sitten herkutellaan kohtuudella.
Joo, naisystävä huomenna vaihtoon, jos ei lähde kanssani lenkille.
No, en minä pitkään katsoisi lihovaa, liikkumatonta kumppania. Toki tekisin kaikkeni saada hänet järkiinsä ensin, mutta riippuvaista ei voi auttaa ellei riippuvainen itse halua parantua. Sokeri tai heroiini, sama periaate.
Vierailija kirjoitti:
Maratoonari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulos tai ulos sanoin.
Käytännössä ei toimi sellainen että yksi perheestä elää karkilla, sipsillä ja noutoruualla, kun muut yrittää syödä terveellisesti. Meillä on 2 lasta ja kyllä ne jo huomaa jos isin käsi käy karkkikaapilla tai lounaalla isi juo cocacolaa kun muut juo vettä tai maitoa. Eikä ole kiva istua sohvalla kun toinen mättää sipsiä ja ranuja, samalla kun itse koitat välttää niitä. Mieluummin sitä ottaa viereen sitten semmosen jolla on samanlaiset elintavat tai on vaikka yksikseen.
Viikonloppuisin sitten herkutellaan kohtuudella.
Joo, naisystävä huomenna vaihtoon, jos ei lähde kanssani lenkille.
No, en minä pitkään katsoisi lihovaa, liikkumatonta kumppania. Toki tekisin kaikkeni saada hänet järkiinsä ensin, mutta riippuvaista ei voi auttaa ellei riippuvainen itse halua parantua. Sokeri tai heroiini, sama periaate.
t. M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maratoonari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulos tai ulos sanoin.
Käytännössä ei toimi sellainen että yksi perheestä elää karkilla, sipsillä ja noutoruualla, kun muut yrittää syödä terveellisesti. Meillä on 2 lasta ja kyllä ne jo huomaa jos isin käsi käy karkkikaapilla tai lounaalla isi juo cocacolaa kun muut juo vettä tai maitoa. Eikä ole kiva istua sohvalla kun toinen mättää sipsiä ja ranuja, samalla kun itse koitat välttää niitä. Mieluummin sitä ottaa viereen sitten semmosen jolla on samanlaiset elintavat tai on vaikka yksikseen.
Viikonloppuisin sitten herkutellaan kohtuudella.
Joo, naisystävä huomenna vaihtoon, jos ei lähde kanssani lenkille.
No, en minä pitkään katsoisi lihovaa, liikkumatonta kumppania. Toki tekisin kaikkeni saada hänet järkiinsä ensin, mutta riippuvaista ei voi auttaa ellei riippuvainen itse halua parantua. Sokeri tai heroiini, sama periaate.
t. M38
Paljon täällä on symbioosielämiseen ja puolison kurissapitämiseen uskovia. Minä uskon yksilönvapauksiin myös parisuhteessa. Jos tulisi "tulos tai ulos"-tilanne, lähtisin ilman muuta ulos. Minua ei uhkailla.
Jos mies alkaisi valittamaan siitä mitä syön niin en välittäisi vittuakaan. Onneksi molemmat tykkäämme herkuista ja voimme syödä mitä haluamme <3 olemme molemmat laihoja eli mikä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilö suhteessakin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maratoonari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulos tai ulos sanoin.
Käytännössä ei toimi sellainen että yksi perheestä elää karkilla, sipsillä ja noutoruualla, kun muut yrittää syödä terveellisesti. Meillä on 2 lasta ja kyllä ne jo huomaa jos isin käsi käy karkkikaapilla tai lounaalla isi juo cocacolaa kun muut juo vettä tai maitoa. Eikä ole kiva istua sohvalla kun toinen mättää sipsiä ja ranuja, samalla kun itse koitat välttää niitä. Mieluummin sitä ottaa viereen sitten semmosen jolla on samanlaiset elintavat tai on vaikka yksikseen.
Viikonloppuisin sitten herkutellaan kohtuudella.
Joo, naisystävä huomenna vaihtoon, jos ei lähde kanssani lenkille.
No, en minä pitkään katsoisi lihovaa, liikkumatonta kumppania. Toki tekisin kaikkeni saada hänet järkiinsä ensin, mutta riippuvaista ei voi auttaa ellei riippuvainen itse halua parantua. Sokeri tai heroiini, sama periaate.
t. M38
Paljon täällä on symbioosielämiseen ja puolison kurissapitämiseen uskovia. Minä uskon yksilönvapauksiin myös parisuhteessa. Jos tulisi "tulos tai ulos"-tilanne, lähtisin ilman muuta ulos. Minua ei uhkailla.
Ja minä en esitä uhkauksia jos en ole tosissani. Tottakai mies on täysin vapaa lähtemään milloin haluaa, uhkauksilla tai ilman. Mutta sokeririippuvuus on ihan samaa riippuvuutta kuin alkoholismi. Jos toinen mättää sontaa sisäänsä ja lihoo 100 kiloiseksi, eikä nätti puhe auta, niin todellakin on oikeus lopulta esittää uhkavaatimus; joko hiilarinnarkkaus lähtee tai minä.
Onhan noita varmasti lihavia naisiakin, jotka mieluummin makaa aamusta iltaan sohvalla ja syö kaksin käsin kaikkea moskaa. Toivotan siinä kohtaa onnea sielunkumppanin etsintään.
T. Nainen30v.
Vierailija kirjoitti:
Yksilö suhteessakin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maratoonari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulos tai ulos sanoin.
Käytännössä ei toimi sellainen että yksi perheestä elää karkilla, sipsillä ja noutoruualla, kun muut yrittää syödä terveellisesti. Meillä on 2 lasta ja kyllä ne jo huomaa jos isin käsi käy karkkikaapilla tai lounaalla isi juo cocacolaa kun muut juo vettä tai maitoa. Eikä ole kiva istua sohvalla kun toinen mättää sipsiä ja ranuja, samalla kun itse koitat välttää niitä. Mieluummin sitä ottaa viereen sitten semmosen jolla on samanlaiset elintavat tai on vaikka yksikseen.
Viikonloppuisin sitten herkutellaan kohtuudella.
Joo, naisystävä huomenna vaihtoon, jos ei lähde kanssani lenkille.
No, en minä pitkään katsoisi lihovaa, liikkumatonta kumppania. Toki tekisin kaikkeni saada hänet järkiinsä ensin, mutta riippuvaista ei voi auttaa ellei riippuvainen itse halua parantua. Sokeri tai heroiini, sama periaate.
t. M38
Paljon täällä on symbioosielämiseen ja puolison kurissapitämiseen uskovia. Minä uskon yksilönvapauksiin myös parisuhteessa. Jos tulisi "tulos tai ulos"-tilanne, lähtisin ilman muuta ulos. Minua ei uhkailla.
Ja minä en esitä uhkauksia jos en ole tosissani. Tottakai mies on täysin vapaa lähtemään milloin haluaa, uhkauksilla tai ilman. Mutta sokeririippuvuus on ihan samaa riippuvuutta kuin alkoholismi. Jos toinen mättää sontaa sisäänsä ja lihoo 100 kiloiseksi, eikä nätti puhe auta, niin todellakin on oikeus lopulta esittää uhkavaatimus; joko hiilarinnarkkaus lähtee tai minä.
Onhan noita varmasti lihavia naisiakin, jotka mieluummin makaa aamusta iltaan sohvalla ja syö kaksin käsin kaikkea moskaa. Toivotan siinä kohtaa onnea sielunkumppanin etsintään.
T. Nainen30v.
Tuota minäkin olen pastalla yrittänyt sanoa, mutta mielipide kerää runsaasti alapeukkuja. Siitä voinee päätellä, että ihmiset hanakasti puuttuvat muiden asioihin, mutta heidän asioihinsa ei ole puuttuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää olko sisällä möllöttämässä kun tapaatte, käykää ulkoilemassa, museoissa, uimassa mitä vaan keksitte, syöminen varmasti vähenee niin kun ei ole aikaa mässäillä. Toinen vaihtoehto olisi esim. että, ette enää tapaa.
herkkujakului kirjoitti:
Mun miehellä (38v) oli sama juttu. Hoikka ja kiinteä mies, mutta ulkonäkönsä puolesta sai syödä ihan mitä mieleen tuli. Söi pääosin terveellistä ruokaa (paljon salaatteja, kalaa ym mitä meillä normaalistikin syödään), ei eineksiä, mutta kaikki myöhäisillat söi suklaata, kakkuja, jäätelöä ja sipsejä samalla kun katsoi jonkun ohjelman telkkarista. Joka ilta meni levy tai pari Fazun sinistä.
Tätä jatkui vuosikaudet, kunnes nyt alkuvuodesta meni ensimmäistä kertaa aikuisiällä verikokeisiin. Kokonaiskolesteroli oli 8. Siihen päivään loppui miehen herkuttelu, ei ole sen jälkeen syönyt kertaakaan suklaata tai mitään kakkuja, järkyttyi niin.
No ei se sitten oikea mies ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
herkkujakului kirjoitti:
Mun miehellä (38v) oli sama juttu. Hoikka ja kiinteä mies, mutta ulkonäkönsä puolesta sai syödä ihan mitä mieleen tuli. Söi pääosin terveellistä ruokaa (paljon salaatteja, kalaa ym mitä meillä normaalistikin syödään), ei eineksiä, mutta kaikki myöhäisillat söi suklaata, kakkuja, jäätelöä ja sipsejä samalla kun katsoi jonkun ohjelman telkkarista. Joka ilta meni levy tai pari Fazun sinistä.
Tätä jatkui vuosikaudet, kunnes nyt alkuvuodesta meni ensimmäistä kertaa aikuisiällä verikokeisiin. Kokonaiskolesteroli oli 8. Siihen päivään loppui miehen herkuttelu, ei ole sen jälkeen syönyt kertaakaan suklaata tai mitään kakkuja, järkyttyi niin.
No ei se sitten oikea mies ollutkaan.
Hyvä mies on varmasti.
Onhan se elämänmuutos hankalaa jos toinen ei ole mukana, mutta eipä toista voi pakottaakaan. Jos olet itse päättänyt muuttua, kannattaa pitää mielessä ne syyt miksi. Toisaalta, jos toinen tietää että puoliso yrittää olla syömättä herkkuja niin onhan se törkeää mättää niitä itse illasta toiseen puolison naaman edessä. Tulee mieleen ne jutut kun joku on herkkulakossa niin joka paikassa "ystävät" yrittävät tyrkyttää millon mitäkin herkkua että "ota sinäkin nyt kerrankin rennosti".
Sitä kumppania valitessa ja varsinkin ennen lapsen hankkimista kannattaa jo miettiä että oletteko samaa mieltä elämäntavoista. Meillä tavatessamme esim. kummallakin oli huonot elämäntavat, mutta kumpikin tiesi että se oli epäterveellistä ja että omalle lapselle ei sellaista ikinä haluaisi. Vähitellen saimme muutoksia aikaan yhdessä ja kun toinen sortui niin toinen näytti esimerkkiä. Me olimme alusta asti samaa mieltä millainen on terveellinen ruokavalio, mutta jos toinen olisi ollut eri mieltä niin ei siitä mitään olisi tullut.
Meillä ainakin toimi sellainen, että kun toinen valitti vaikka huonoa oloa, niin toinen sanoi ihan suoraan että olet syönyt tänään sitä ja sitä ja sitä, että mitä odotit että tapahtuisi? Kun syö p*skaa, tulee p*ska olo, turha sitä on valittaa kun on ihan itse vetänyt vaikka kilon sokeria naamaan. Ei minua ainakaan kiinnostaisi kuunnella sekuntiakaan että voikun on maha kipeänä tai väsyttää, jos se johtuu ihan täysin omista valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Miehenhän itse se päätös on tehtävä elämäntapojen muuttamisesta. Ehkä yritän nyt keskittyä omaan ruokavalioon enkä tuhlaa energiaa mieheen. Suhteen alussa mies oli tosi tarkka herkuista ja hyvässä kunnossa. Ääni muuttunut kellossa 5 vuoden aikana.
Kaukosuhde on väliaikaisesti koska opiskelen toisella paikkakunnalla mutta muutan kk päästä takaisin miehen kanssa yhteen ennen vauvan syntymää.
Toivottavasti mies itse herää elämäntapoihinsa...
Ap
Tulee mieleen ex. Olimme 5v yhdessä ja sinä aikana miehestä tuli vastenmielinen, hikoileleva ihrakasa jolla oli tissit ja kolme leukaa. Sydän tykytteli, polvia särki. Mutta silti herran piti saada aamupalaksi suklaamuroja ja lounaaksi 2 lihapiirakkaa ja iltapalaksi irtokarkkia... Tavatessamme mies oli hiukan pulska mutta söpö ja luonne oli se mihin eniten ihastuin, suhteen loppuvaiheessa mies lyllersi töistä valittaen miten tykyttää, avasi sipsipussin ja kaatui sohvalle. Lomalla New Yorkissa ei jaksanut kävellä mihinkään ja haisi niin, että hävetti ! Seksielämää meillä ei enää viimeisen vuoden aikana ollut, maha oli tiellä ja lisäksi miehen hikoilu teki touhusta vastenmielistä. Koetin tehdä terveellisiä ruokia, ehdotella että käydään uimahallissa ja kävelyllä mutta turhaan.
Lopulta tein päätöksen ja lähdin. Onneksi en ole ikinä ollut perso herkuille enkä esimerkiksi tykkää pitsasta tai limsasta, muuten olisin varmaan päätynyt samaan jamaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
Ei tuolle pysty tekemään mitään. Syön itse välillä myös herkkuja, mutta olen alipainon rajalla. Mies on todella isomahainen ja ylipainoa on runsaasti. Normaalisti syömällä ei liho, minullakin on ollut useita raskauksia ja aina keho on palautunut ns. lähtötilanteeseen. Mies kantaa selkä vääränä herkkuja kotiin ja syö muutenkin valtavia annoksia. Verenpaine nousee ja on rytmihäiriöitä. Jos sanon asiasta, niin olen syyllinen, kun syön itsekin herkkuja. Mitään ei ole tehtävissä, tämä lihavuus todella vaikuttaa myös tunteisiin. En olisi rakastunut tällaiseen henkilöön. Tämä vaikuttaa kaikkeen, itsehillintää hänellä ei ole. Onneksi kaikki lapset ovat ruoan suhteen normaaleja, paha tapa ei ole isältä periytynyt heille. Olen varma, että jos nainen olisi tuo perheen ylipainoinen, niin mies olisi jo lähtenyt. En koskaan tule tottumaan puolison paksuuteen, en sille mitään voi.
Aloita miehesi eheyttäminen mukulasellerillä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ennen kaikkea toisen terveydestä huolestumisesta. Aivan liian monessa parisuhteessa toinen laiminlyö omasta terveydestään huolehtimisen. Eläkeiässä tilanne onkin sitten se, että se toinen on sairastunut ja toinen joutunut omaishoitajaksi, kun tilanne voisi olla myös se, että molemmat ovat terveitä ja nauttivat yhdessä eläkepäivistä.
En tule ikinä koskaan suostumaan ylipainoisen puolison omaishoitajiksi!!
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia oikein vaivaa, kun on kyse herkuista?
Olen hoikka nainen enkä ole koskaan laihduttanut eikä minulla ole koskaan ollut mitään ongelmia ruoan suhteen. Ystävättärillä sen sijaan on erittäin ongelmallinen suhde ruokaan, he ovat ylipainoisia ja ikuisella laihdutuskuurilla.
Eniten huolestuttaa miten he siirtävät oman asenteensa omiin lapsiinsa, lapset oppivat että suhde ruokaan on jostakin syystä ongelmallinen ja alkavat pian tarkkailla omaa painoansa, erityisesti tyttäret.
Ystävättäret hämmästelevät joka kerta kun käyvät kahvilla ja näkevät kuinka kaappi on täynnä keksejä, pullaa, sipsejä ja muita herkkuja. He eivät kykene ymmärtämään että on olemassa naisia jotka voivat pitää kaapit täynnä herkkuja, omien sanojensa mukaan he söisivät kaapit tyhjiksi samantien?!
Jos mies olisi erityisruokavaliolla niin tekisin hänelle erikoisruokaa, mutta en koskaan noudattaisi hänen ruokavaliotaan tai yrittäisi pakottaa häntä syömään sitä mitä minä haluan syödä! Olen seurustellut jopa vegaanin kanssa, oppinut tekemään vegaaniruokaa, mutta olen itse syönyt lihaa. Hän ei tosin pitänyt siitä ja yritti jopa pakottaa minut vegaaniksi, mutta älysi lopulta että kyseessä on hänen henkilökohtainen ongelmansa, ei minun.
Mitä herkkuihin tulee, niin haluan että minulla on aina kaapissa herkkuja jos alkaa tehdä mieli niitä tai jos tulee yllätysvieraita. Enkä ole koskaan laihduttanut (enkä ole koskaan ollut ylipainoinen vaan siro ja hoikka).
Käy sääliksi teidän miehiänne ja etenkin teidän lapsianne, jotka kasvavat aikuisiksi samoilla syömishäiriöillä kuin ovat nähneet omilla äideillään olevan. Jos äiti valittaa ylipainoaan ja tarkkailee sitä jatkuvasti, silloin tyttäret toimivat täsmälleen samalla tavalla.
"En sano mitään keskusteluun sopivaa, mutta kun ruoka nyt on mainittu niin laitanpa A4:n verran itsekehutekstiä omasta rennosta ruoka-asenteestani. Olen minä vain niin paljon parempi kuin muut naiset! Niin hyvä, että olen melkein mies."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla on, kun oman "elämänmuutoksen" mukana vaaditte, että miehenkin pitää muuttua?
Olisi kiva jos toinenkin olisi motivoitunut muuttamaan yhteistä elämää parempaan ja terveellisempään suuntaan. Laihduttaminen on myös vaikeampaa jos herkkuja on koko ajan tarjolla.. :(
Mua oksettaa näissä keskusteluissa se, että aina sen miehen tulee uhrautua, oli tilanne mitenpäin vaan. Jos nainen vetää paskaa naamaansa, niin miehen tulis -tottakai!- "auttaa ja kannustaa" naista luopumaan pahoista tavoista. Olla kärsivällinen, kehua kauniiksi, tuoksua itse ihanalle ja kokata terveellisiä ruokia koko päivän! Seksissäkin tyydyttää tuntitkausia.. Mitä vaan et ladylle kelpais! Jos nainen on se, joka haluaa muutosta, niin miehen on vaan muututtava. Naisen hyvinvoinnin vuoksi ja naista miellyttääkseen.Piste..Että mua vituttaa naiset enemmän ja enemmän ku näitä luen. Ja nainen olen itsekin. Hävettää, ettei useat naiset kykene mihinkään tasa-arvoiseen ajatteluun. Jos ette usko, niin etsikääpä haun kautta vastaavia ketjuja, jossa mies on samanlaisessa pulassa kuin ap.
Alue: Aihe vapaa
Mun miehellä (38v) oli sama juttu. Hoikka ja kiinteä mies, mutta ulkonäkönsä puolesta sai syödä ihan mitä mieleen tuli. Söi pääosin terveellistä ruokaa (paljon salaatteja, kalaa ym mitä meillä normaalistikin syödään), ei eineksiä, mutta kaikki myöhäisillat söi suklaata, kakkuja, jäätelöä ja sipsejä samalla kun katsoi jonkun ohjelman telkkarista. Joka ilta meni levy tai pari Fazun sinistä.
Tätä jatkui vuosikaudet, kunnes nyt alkuvuodesta meni ensimmäistä kertaa aikuisiällä verikokeisiin. Kokonaiskolesteroli oli 8. Siihen päivään loppui miehen herkuttelu, ei ole sen jälkeen syönyt kertaakaan suklaata tai mitään kakkuja, järkyttyi niin.