Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette tule sisaruksenne kanssa toimeen
27.03.2017 |
Koetteko kuitenkin että sisaruksen olemassaolo on arvokasta?
Kommentit (18)
Kyllä. En tullut lapsena enkä nuorena, enkä vielä nuorena aikuisenakaan toimeen isonsiskoni kanssa. Hän on kuitenkin minulle hyvin tärkeä. En koskaan voi olla niin kuin hän, enkä haluakaan, mutta paljon hän on elämänasenteellaan minulle opettanut.
Ei meistä koskaan ystäviä tule, mutta siskoja olemme aina, ja ainakin pikkuisen riidoissa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sinänsä tuen toimeen ja parikymppisinä parikymmentä vuotta sitten jopa oltiin paljonkin tekemisissä.
Mutta aika hällävälilä-ihminen hän minulle on nykyisin. Ollaan yhteyksissä jos on asiaa, eikä niintä asioita juuri ole. Exäänsäkin tapaan useammin, lähivanhempi kun on veljenlapselle.
En halua olla tekemisissä ilmapiirin myrkyttäjän, päällepäsmärin ja energiasyöpön kanssa.
Sisaruksen kanssa ei olla missään tekemisissä oltu vuosikausiin. Ei olla koskaan tultu toimeen. Kuitenkin hänen kanssaan "vuorotellaan" vanhempien joulunvietossa, joka toinen vuosi siellä ja joka toinen oman perheen kesken, eikä vanhempien tarvitse koskaan olla ilman lasta ja lapsenlapsia jouluisin. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos itse ei ole joka vuosi paikalla. Lisäksi luulen että merkitys korostuu kun vanhempamme vanhenevat ja heidän asioitaan pitää alkaa hoitaa. Kaikki kuorma ei ole vain yhdellä ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla tekemisissä ilmapiirin myrkyttäjän, päällepäsmärin ja energiasyöpön kanssa.
Mutta koetko että ilmapiirin myrkyttäjän, päällepäsmärin ja energiasyöpön olemassaolosta on sulle iloa, vaikka et olisi tekemisissä sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla tekemisissä ilmapiirin myrkyttäjän, päällepäsmärin ja energiasyöpön kanssa.
Mutta koetko että ilmapiirin myrkyttäjän, päällepäsmärin ja energiasyöpön olemassaolosta on sulle iloa, vaikka et olisi tekemisissä sen kanssa?
Miten hänen olemassaolostaan olisi iloa? Eläköön ihan rauhassa omaa elämäänsä, minä elän omaani. Olen melko välinpitämätön hänen suhteensa, jos ei hetkellisiä vi***ksen tunteita oteta lukuun.
Vierailija kirjoitti:
Sisaruksen kanssa ei olla missään tekemisissä oltu vuosikausiin. Ei olla koskaan tultu toimeen. Kuitenkin hänen kanssaan "vuorotellaan" vanhempien joulunvietossa, joka toinen vuosi siellä ja joka toinen oman perheen kesken, eikä vanhempien tarvitse koskaan olla ilman lasta ja lapsenlapsia jouluisin. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos itse ei ole joka vuosi paikalla. Lisäksi luulen että merkitys korostuu kun vanhempamme vanhenevat ja heidän asioitaan pitää alkaa hoitaa. Kaikki kuorma ei ole vain yhdellä ihmisellä.
Mulla on sisarus, silti tuo sairaiden vanhempien aiheuttama kuormitus oli vain mulla. Toinen osaa noukkia rusinat pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei tulla toimeen. Mutta kun vuosien tauon jälkeen sisarus soitti että äiti on löytänyt auervaaran facebookista, me yhdessä painostettiin se ottamaan yhteyttä poliisiin, olemaan lähettämättä rahaa, olemaan lähettämättä itsestään mitään videoita tai muuta kiristysmateriaalia, vakuuteltiin että sinne poliisille on mentävä vaikka se mies sanoisi mitä jne. Vaikka me emme pidä toisistamme yhtään, äidistä pidämme ja äidin vuoksi voidaan kyllä tehdä yhteistyötä. Voidaan luottaa toisiimme äidin auttamisessa, vaikka toisiamme emme taatusti auttaisi, saati pyytäisi apua.
En ole veljeni kanssa juurikaan tekemisissä. En jaa hänen ajatusmaailmaansa enkä arvojaan. Olemme totaalisen erilaisia ja pidän häntä jopa hivenen naurettavana ja lapsellisena ikäisekseen.
Aikanaan meillä oli ihan hyvätkin välit, mutta epäluotettava hän on ollut aina. En koe mitään erityistä iloa siitä, että minulla on sisarus, hän on aika yhdentekevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe. Ihan lapsena vielä ehkä jotain merkitystä, mutta ei enää sitten kun kotoa lähdetään.
Täytyy kysyä ootteko te jotka ette koke sisarusta arvokkaaksi tai koette jopa haitaksi niin ootteko te tehneet omille lapsillenne "leikkikavereita"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin aika paljon jos vain minulla olisi sisar tai veli. Hyvin vaikean äidin, jolla muistisairaus, asioiden hoito ja ikuisena oksennuspussina toimiminen ei ole herkkua. Jos vain joku jakaisi osan kaikesta, olisin äärettömän kiitollinen ja kestäisin aika paljon muuta harmia.
AT kirjoitti:
Antaisin aika paljon jos vain minulla olisi sisar tai veli. Hyvin vaikean äidin, jolla muistisairaus, asioiden hoito ja ikuisena oksennuspussina toimiminen ei ole herkkua. Jos vain joku jakaisi osan kaikesta, olisin äärettömän kiitollinen ja kestäisin aika paljon muuta harmia.
Niinkuin tuoss ylempänä oli... ei se sisarus siinä välttämättä auta. Vituttaa vaan tuplaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kysyä ootteko te jotka ette koke sisarusta arvokkaaksi tai koette jopa haitaksi niin ootteko te tehneet omille lapsillenne "leikkikavereita"?
Kolmosen lapsi on ainokainen, muista syistä. Serkkunsa kanssa yritän pitää häntä yhteyksissä, hänellä kun ei muuta ikäistään sukua ole. Kaverisuhteisiin yritetään panostaa ja painostaa...josko ne kestäisivät aikuisuuteen.
Itsellä ne muutamat luottoihmiset on kyllä puoliso/lapsen isä ja muuan yhdenillan pano, jonka kanssa ystävystyin vuosikausia sitten :) Eli ei niistä nuoruuden ystävistäkään jäänyt aikuisiälle tukea tai huvia.
En jaksa aikuisen ihmisen kiukuttelua ja jatkuvia mielialan muutoksia. En enää suostu mukaan vedettäväksi hänen omaan draamaansa. Olen pitänyt sisareeni etäisyyttä jo vuosia. Ei ole mitään syytä lähentyä. Näin on hyvä. Annan hänelle tilaa elää omaa elämäänsä. En puutu siihen.
Vierailija kirjoitti:
En ole veljeni kanssa juurikaan tekemisissä. En jaa hänen ajatusmaailmaansa enkä arvojaan. Olemme totaalisen erilaisia ja pidän häntä jopa hivenen naurettavana ja lapsellisena ikäisekseen.
Aikanaan meillä oli ihan hyvätkin välit, mutta epäluotettava hän on ollut aina. En koe mitään erityistä iloa siitä, että minulla on sisarus, hän on aika yhdentekevä.
En haluaisi kyllä tuntea kaltaistasi ihmistä mutta valitettavasti joudun toteamaan että tunnen kyllä kaltaisia tunnekylmiä suorittaja-egoisteja.
Tekstistäsi loistaa aika pahasti itsesi korostaminen ja ns. valheellisen erinomaisuutesi esille tuominen.
Luulet selvästi itsestäsi liikoja. Kukaan ei ole tainnut vielä uskaltautua sanomaan
sinun kaltaiselle draama kuninkaalle että mitä mieltä he ja muut ovat sinusta oikeasti.
Toivottavasti joku vielä joskus herättää sinut harhoistasi.
Olet myrkkyä kaikille jotka joutuvat olemaan kanssasi tekemisissä. Ainoastaan samankaltaiset tunteettomat analyyttisesti ajattelevat "aivottomat" robotit voivat tulla kanssasi toimeen. Iljettää oikein tuollainen "asenne"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole veljeni kanssa juurikaan tekemisissä. En jaa hänen ajatusmaailmaansa enkä arvojaan. Olemme totaalisen erilaisia ja pidän häntä jopa hivenen naurettavana ja lapsellisena ikäisekseen.
Aikanaan meillä oli ihan hyvätkin välit, mutta epäluotettava hän on ollut aina. En koe mitään erityistä iloa siitä, että minulla on sisarus, hän on aika yhdentekevä.
En haluaisi kyllä tuntea kaltaistasi ihmistä mutta valitettavasti joudun toteamaan että tunnen kyllä kaltaisia tunnekylmiä suorittaja-egoisteja.
Tekstistäsi loistaa aika pahasti itsesi korostaminen ja ns. valheellisen erinomaisuutesi esille tuominen.
Luulet selvästi itsestäsi liikoja. Kukaan ei ole tainnut vielä uskaltautua sanomaan
sinun kaltaiselle draama kuninkaalle että mitä mieltä he ja muut ovat sinusta oikeasti.Toivottavasti joku vielä joskus herättää sinut harhoistasi.
Olet myrkkyä kaikille jotka joutuvat olemaan kanssasi tekemisissä. Ainoastaan samankaltaiset tunteettomat analyyttisesti ajattelevat "aivottomat" robotit voivat tulla kanssasi toimeen. Iljettää oikein tuollainen "asenne"
Aika moista!
En ole tuo jolle vastaat mutta sama tilanne. Toinen veljeni vetää aineita ja toinen naisia ja todellakaan ei elämän arvot kohtaa tai ole samanlaiset niin olenkin itseäni täynnä oleva draamaqueen. Ja ihan tuosta pienestä tekstistä teit sitten tämän varman päätelmän. Kumpikohan olikaan se kuninkaallinen?
Mutta joo, saavat molemmat elää omaa elämäänsä enkä ole tekemisissä eikä siihen liity riitaa tai muutakaan draamaa.
Kyllä. Toisen sisarukseni kanssa tulen erittäin hyvin toimeen ja hän on yksi parhaita ystäviäni aikuisiällä. Tämä toinen taas on opettanut paljon sietämisestä ja erilaisista ihmisistä joista on ollut konkreettista hyötyä myös työelämässä (erityisopettajana).