Paniikkihäiriöiset, miksi

Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa.  Enemmän lääkkeistä on apua kuin terapiasta.

En käytä lääkkeitä enkä ole käyttänytkään. Kävin 3 vuotta psykoterapiassa, mutta ei ollut yhtään apua.

Vierailija kirjoitti:

Syötte lääkkeitä, eikö terapialla ole mahdollista päästä oireista ja syystä eroon? Kysyn mielenkiinnosta, koska itsellänikin on paniikkihäiriö, mutta en aloita lääkitystä. Eikö ole parempi hoitaa syy kuin lääkitä oireet?

Millaisella terapialla sun paniikkihäiriö saatiin hallintaan?

Meitäkin on erilaisia.

Itse olen kokeilllut käytännössä kaikkea mitä voi kuvitella 15v aikana. Ainoa minkä avulla pystyn elämään ovat bentsot. Ssri.t ja terapia eivät auttaneet yhtään. Ssri.t vain lisäsivät ongelmia. Terapeuttejakin on hyviä ja huonoja, mutta suhteettoman paljon huonoja. Aivan liian paljon.

Kohtaus kun iskee niin eipä ole terapeuttia yleensä vieressä siinä vaiheessa.

Kohtauksessa menee usein aivan toimintakyvyttömöksi.

Terapia ei auttanut. Paniikkihäiriö on yleensä psykofyysinen sairaus. On tutkittu että voimakas pitkäkestoinen trauma aiheuttaa aivoissa vaurioita. 

Helpottaa elämää kummasti ne lääkkeet. Ei se terapia toimi niin, että kerran kun käyt niin paranee. Ennen kuin oppii tunnistamaan omia oireita ja käyttämään opittuja toimintamalleja, on lohdullista että kohtauksen sattuessa on jokin apu käsillä.

Terapia ei auttanut tarpeeksi. Ilman lääkkeitä en olisi voinut elää normaalia elämää nuoruudesta varhaiseen keski-ikään, ei-sosiaalisten tilanteiden pelkotilat vaikeuttivat elämää liikaa.

Lähisukulaisilla myös eri asteisia paniikkihäiriöitä, jonkin verran periytyvä voi olla.

Luultavasti ilman pientä lääkeannosta olisin kouluttamaton, syrjäytynyt ja päihdeongelmainen eikä sellainen elämän vaihtoehto ole koskaan ollut mulle mieleen.

Nyt olen korkeastikoulutettu, hyväpalkkainen, terveessä ihmissuhteessa ja terveillä elämäntavoilla.

Ei ole traumoja eikä reumoja, sama vi*un häiriö ollut ihan pienestä asti. 

Täysin sama kuin nelosella. Valtaosalla maallikoista on yltiöpositiivinen ja sinisilmäinen käsitys terapiasta. Sen vaikuttavuus ei ole sata prosenttia eikä edes lähellä (tästä on suomalaistakin tutkimusdataa).

En ole päässyt terapiaan, eikä ole omalla rahalla varaa käydä. Lisäksi mikään oppimani hillintäkeino ei auta, kun kohtaus on päällä.

eft-terapia on itsellä ainut mikä auttoi ahdistukseen ja paniikkihäiriöön.

En syö lääkkeitä enkä käy terapiassa, koska en ole löytänyt kummastakaan toimivaa muotoa. Saa vinkata, jos on hyviä ideoita. Pitkä psykoterapia, lyhyt kongnitiivinen terapia ja betasalpaajat ja alprox testattu. Onneksi pystyn käymään kaupassa ja ulkona ja hoitamaan työt. 

Ei pääse eroon kuin rauhoittavilla, tai välttelemällä kaikkea.

Mä en syö bentsoja mutta olenkin paniikkihäiriöstä johtuen työkyvytön.

Miten fyysistä sairautta hoidetaan terapialla? Sen kanssa elämistä voidaan helpottaa terapian avulla, mutta oireiluun sillä ei voi vaikuttaa. Ja tarkoitan nimenomaan paniikkihäiriötä, en mitään spesifiä jostain tilanteesta tai olosuhteesta johtuvaa paniikkimaista ahdistusta, jota hoidetaan terapialla.

Oikea paniikkihäiriökohtaus voi iskeä milloin vaan ja missä vaan, sillä ei ole psyykkistä taustaa. Se voi tulla kesken unen, kotona, kaupungilla, yksin tai porukassa ym.ym. Se on kuin aivojen jäähdytysjärjestelmään tulisi häiriö ja aivot alkavat keittämään, eli tulee valtava adrenaliinipaukku ilman mitään syytä.

Ei kukaan kehota hoitamaan esim. epilepsiaa tai diabetestakaan terapialla!

No mulle ois riittänyt että lääkäri olis suostunut määräämään vaikka 2kpl 0.5mg xanoreita/kk. En välttämättä olis tarvinnut sitäkään, vain jos paha kohtaus tai esiintymistilanne. Mutta ei, niin ei, nyt olen minäkin opiskelu ja työkyvytön. Samapa tuo nyt, en jaksa lähteä enää tappelemaan ja vinkumaan lääkkeistä mitä ei kuitenkaan saa. Oon sitten syrjäytynyt työelämästä loppuiäkseni. Elättäkööt lääkärit minut sitten...

Terapia ei auta, koska mun paniikkihäiriö johtuu hampaiden rapautumisesta. En halua olla ihmisten kanssa missään tekemisissä sen takia, joten pari Opamoxia auttaa mua kestämään elämää sen verran, että pääsen ja pystyn jotenkin käymään edes töissä ja kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei auta, koska mun paniikkihäiriö johtuu hampaiden rapautumisesta. En halua olla ihmisten kanssa missään tekemisissä sen takia, joten pari Opamoxia auttaa mua kestämään elämää sen verran, että pääsen ja pystyn jotenkin käymään edes töissä ja kaupassa.

Siis häpeät hampaitasi vai jotenkin muuten hampaista? 

Jos syytä ei tiedä sitä on vaikea hoitaa . Terapiaan ei pääse ellei itse maksa eikä kaikilla ole varaa maksaa terapiasta 4500€/vuosi.

Tyttäreni sai avun lääkkeistä ja on loistavasti saanut elämänsä takaisin. Jonain päivänä lääkitystä vähennetään. Sitten kun hän on valmis