Mikä avuksi?
Minua on käytetty lapsena hyväksi (toisen, vähän vanhemman lapsen toimesta). En ole asiasta koskaan puhunut kenellekään. Olen luullut olevani sinut asian kanssa.. vuosia on mennyt ettei tapahtunut ole ollut juurikaan mielessä. Aina tulen sitä mukanani kantamaan, tiedän ettei se mihinkään häviä, mutta olen pystynyt elämän sen kanssa.
Nyt kuluneen vuoden aikana minun seksuaaliset halut on täysin kadonneet ja oman aviomiehen kosketuskin tuntuu epämiellyttävältä. Meillä on pieniä lapsia ja koen että minun keho on nykyään vain muita varten enkä voi sietää kosketusta enää mieheltäni. Jostain syystä olen alkanut myös miettimään tätä hyväksikäyttötapahtumaa, johtuuko nykyinen inho kosketuksiin tästä vai onko elämänvaihe vain sellainen mikä nyt kuormittaa ja aiheuttaa väsymystä ja sen takia halujen häviämistä.
Mikä tässä tilanteessa nyt auttaisi? Välit miehen kanssa menee vain huonommaksi ja huonommaksi kun en pysty olemaan lähekkäin.. täytyykö minun vain tyytyä täyttämään muiden tarpeet kunnes tämä menee ohi.( Jos on mennäkseen!) Pelottaa alkaa käsittelemään asiaa jonka kanssa olen elänyt jo lähes 30 vuotta, mitä jos sen käsitteleminen aiheuttaakin vain enemmän ahdistusta ja ikävää oloa...
Et kyllä ole ainoa, minä sinnittelin asian kanssa ihan liian pitkän, siis ihan liian pitkään. Nyt vasta olen alkanut hakemaan apua asioihin, sillä olen sangen vaikeasti masentunut. Joten hae apua, ja keskustele puolisosi kanssa. Et eheydy hetkessä, en minäkään.
Mua käytti hyväkseen bestiksen faija!