Lue keskustelun säännöt.
Kukaan kokenut näin voimakasta rakastumista?
26.03.2017 |
Tapasin miehen, ja se oli menoa ensisilmäyksellä. Oikeastaan tiesin jo ennen tapaamista sen, ajattelin että jotenkin omituisella tavalla tunnen hänet jo. Tapaamisen jälkeen olimme molemmat sekaisin siitä mitä tapahtui ja pyristelleet eroon tilanteesta, koska mies on varattu. Mutta on kuin iso magneetti olisi välillämme. Se vetää niin voimakkaasti toisen luo, että mikään mahti maailmassa ei voi sitä estää. Toinen vaan ikäänkuin elää kokoajan takaraivossa. En ole koskaan tuntenut mitään tällaista eikä aika ja välimatka, hiljaisuuskaan auta yhtään. Olen puolikas ilman tuota ihmistä. Pelottavaakin tämä on, on niin outoa.
Kommentit (87)
Hae se mies itelles. Ihan sama vaikka siellä joku toinen nainen hetken pyörisi. Kilpailu on kovaa ja jos teidän välillä on todellinen henkinen yhteys niin anna mennä vaan. Jos se ukko tuntee samoin, niin älyää jättää naisen ja ottaa sinut. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen odotteluun. Tietysti ikävä sen naisen kannalta, mutta näin se elämä vaan menee. Turha sitä on alkaa murehtiakaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua noita lumihiutale-huutelijoita. Totta sen nyt voi ymmärtää että kaikki elää samoja tunteita läpi ja silti voi kokea oman elämänsä yksilöllisenä ja elävät sitä kuin ainoaansa, erityistä.
Tulee kuva kuin joku olisi tehnyt suurenkin oivalluksen siinä että ihmisiä yhdistää ihmisyys, mutta tuo sen ilmi halventaen ja epäkunnioittaen, kuin haluaisi viedä merkityksen siltä että joku muukin on ihminen. Ai sulla on toi, no jos oot ihminen niin älä vain kuvittele että sulla on oikeus kokea elämäsi tärkeäksi. Paitti että toivon huutelijoiden olevan tosi nuoria lumihiutaleita.
30 vuotta eletty ns alkuhuumaa.
Tiedän mitä tarkoitat ap, sen vain tietää ja fyysisestikin kroppa tunnistaa toisen kaikin tavoin:)
Kyllä! Näin 15 vuotta myöhemminkin sen tuntee. Molemmat meistä. Nähdään nykyään parin vuoden välein eli ei olla yhdessä. Ei pystytty aikoinaan loukkaamaan yhteistä ystävämme ja sitten elämä vei mennessään. En tiedä miten kävisi, jos asuttais lähekkäin, mutta nyt välissä on 500km.
Rakastan nykyistä miestäni ja lapsiani ja minulla on hyvä olla heidän kanssaan. Ei se silti muuta tunnettani siitä, että tämän ei kuulunut mennä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo!
Ihan tuttua settiä.
Elämää nyt miehen kanssa 14 vuotta naimisissa. Ihan ok menee. Mutta niiiiiiin ikävä sitä hullua ensihuumaa! Se oli mieletöntä. Nauti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä alkaa pettämisellä, päättyy myös pettämiseen. Se tulee olemaan joskus sinunkin kohdalla missä miehen nykyinen on. Mut pidä toki ne pinkit lasit päässä ja piere sateenkaaria ja tähtiä.
Tästä viestistä oikein huokuu omakohtainen kokemus asiasta. Ja erityisesti katkeruus.
Kyllä, isäni petti äitiä ja ero oli rumin ikinä. Mä en itse asian takia halua naimisiin tai kihloihin. Mä en todellakaan usko rakkauteen. En ole katkera. Mutta sain nähdä paraatipaikalla niin rumaa valehtelua, se sen miten pystytään ihmisiä huijaamaan ex puoliso jopa suljetulle vaan itsekkään ajattelun ja etuuksien takia.
Ex puolisoa harvempi voi huijata suljetulle. Ajattelu, että tuon syy, että minä romahdin on vähän hölmöä. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Jos ei kykene yksin pysymään pystyssä onko tuo toisen vika vai oman henkisen huteruuden syytä? Olisiko silloin kannattanut toiseen ripustautumisen sijaan kehittää sitä omaasisäistä hyvinvointia ja vahvuutta? Hieman ihmetyttää nämä marttyyrikertomukset, isä petti enkeliäitiä ja jätti sen, äiti romahti eikä ole jaloillaan vielä 30 vuoden jälkeenkään. Miksi isä petti, ilkeyttään vai oliko tuo tapa päästä painostavasta liitosta jossa toinen kontrolloi ja ripustui? Miksi äiti jää tuohon kiinni, isäsi pilasi elämäni ei kuulosta kivalta perinnöltä soluttaa lapsilleen.
Ja nuo kaksoisliekit ja muiden perään unelmoinnit: pitäkääpä korvat auki ja kuunnelkaa ihan oikeasti sen "liekin" puhetta. Eniten tuollaiseen voi vaikuttaa halu pois kehnosta suhteesta ja noita liekkejä voi eron jälkeen löytä hyvinkin monia kunhan se oma pää on ensin saatu tasapainoon. Sen sijaan silmitön rakastuminen pakona omista ongelmista ei kovin hyvin onnistu. MIehillähän tuo varsin yleistä: kun liitossa joku sakkaa vaihdetaan lennossa ja kun ongelmia ei käsitellä ne jonkun vuoden jälkeen on uudessakin liitossa silmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä ainakin rakastuin siihen "liekkiin" jo ennen sittemmin solmimaani parisuhdetta, kun vain tapasin tämän "liekki"-tyypin myöhemmin niin rakastuin vielä lujemmin. Koska se ainoa ihminen, jonka sain on väärä mulle. Mua ei huoli kukaan. Olen ihan paska.
Niin varmasti olisin ollut onnellisempi jos saisin jonkun, jota halusin, vaikka se kohteliskin huonommin, koska siihen sit loppuis tunteet eikä jäis kitumaan.
Vierailija kirjoitti:
No, mä ainakin rakastuin siihen "liekkiin" jo ennen sittemmin solmimaani parisuhdetta, kun vain tapasin tämän "liekki"-tyypin myöhemmin niin rakastuin vielä lujemmin. Koska se ainoa ihminen, jonka sain on väärä mulle. Mua ei huoli kukaan. Olen ihan paska.
Niin varmasti olisin ollut onnellisempi jos saisin jonkun, jota halusin, vaikka se kohteliskin huonommin, koska siihen sit loppuis tunteet eikä jäis kitumaan.
Onko tää "liekki" nyt saavuttamattomissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä ainakin rakastuin siihen "liekkiin" jo ennen sittemmin solmimaani parisuhdetta, kun vain tapasin tämän "liekki"-tyypin myöhemmin niin rakastuin vielä lujemmin. Koska se ainoa ihminen, jonka sain on väärä mulle. Mua ei huoli kukaan. Olen ihan paska.
Niin varmasti olisin ollut onnellisempi jos saisin jonkun, jota halusin, vaikka se kohteliskin huonommin, koska siihen sit loppuis tunteet eikä jäis kitumaan.Onko tää "liekki" nyt saavuttamattomissa?
Se jäi auki, mutta jos asia on minusta kiinni, niin se ei etene enää.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman kerran ns.alkuhuuman pitkien suhteideni alussa. Tätä ei voi millään tapaa verrata siihen, on vielä paljon suurempaa ja jotenkin täysin erilaista. Se yhteys tuntuu telepaattiselta. Ap
Limerenssi. Olen kokenut ja mies ei lopulta tuntenut samoin tai antanut sen mennä noin pitkälle.
Sattui sopimaan oman tunne-elämäsi tilanteeseen ja annoit mennä. Niin se vain menee. Lopeta ajoissa ja tajua että sinun on lopetettava koska mies ei ole vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ap ole uniikki lumihiutale. On noita tapauksia muitakin vaikka kuinka. Mutta jokainen rakastuminen ei ole tuota. Ja on tuo niin käsittämätön juttu, etten minäkään ole uskaltanut livenä kenellekään kertoa kokemuksestani. Siinä kun on jotain sellaista mitä ei pysty selittämään. Kaksoisliekkiä minäkin ehdottaisin.
Ihan paskaa nämä kaksoisliekkijutut! Oikeasti!
Oon nähnyt niin monesti ihastumisia puolin ja toisin että voin varmuudella sanoa että on täyttä paskaa jauhaa kaksoisliekeistä ym. Ihastuneen ihmisen yllykettä itselleen ja selitystä vaikka varatun vonkaamiselle.
Jos minun perässäni roikkuva "hullun rakastunut" mies sanoisi olevansa kaksoisliekkini ja ettei siksi lopeta, saisi lopulta avokämmenestä. Ap. Sinä olit ollut riittävän kauan tunne-elämän tyhjiössä ja olit valmiiksi vastaanottavainen. Sitten tapasit miehen jonka kanssa synkkaa tai näet hänessä jotain piirteitä joita aivosi pitävät miellyttävinä. Sitten olit että ooh ja iih ja aloit haaveilla. Elimistösi käynnisti hormonimyrskyn ja sitten av-mammat kertoivat että hän on kaksoisliekkisi 🙄🙄🙄🙄
Vierailija kirjoitti:
En tajua noita lumihiutale-huutelijoita. Totta sen nyt voi ymmärtää että kaikki elää samoja tunteita läpi ja silti voi kokea oman elämänsä yksilöllisenä ja elävät sitä kuin ainoaansa, erityistä.
Tulee kuva kuin joku olisi tehnyt suurenkin oivalluksen siinä että ihmisiä yhdistää ihmisyys, mutta tuo sen ilmi halventaen ja epäkunnioittaen, kuin haluaisi viedä merkityksen siltä että joku muukin on ihminen. Ai sulla on toi, no jos oot ihminen niin älä vain kuvittele että sulla on oikeus kokea elämäsi tärkeäksi. Paitti että toivon huutelijoiden olevan tosi nuoria lumihiutaleita.
Tämä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut aivan käsittämättömän maagisen ihastumisen, jonka myös ulkopuoliset huomasivat. Istuimme baaripöydässä puhumatta ja edes koskettamatta toisiamme ja silti energia välittyi ympärillä oleville ihmisille niin vahvasti, että eräs heistä muisti ja pysäytti minut kaupungilla useita kuukausia myöhemmin kyselläkseen minulta tuosta tilanteesta tarkemmin.
Nykyään tämä mies on ystäväni, mutta magian tunne on poissa kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Voisin kuvitella että jos välillämme olisi ollut esteitä ja olisimme joutuneet elämään erossa, olisin erehtynyt luulemaan miestä maagiseksi sielunkumppaniksi ja kyseinen tunne olisi voinut jatkua pitkäänkin, ihan vain fantasioinnin voimalla. Totuus ei ehkä koskaan olisi paljastunut.
Ap, todellinen rakkaus ei ole maagista ja järisyttävää, vaan ihan arkisesta toiminnasta (rakastaminen, toisen rakastava kohteleminen) syntyvää ja kasvavaa. Se ei myöskään lopahda maagisesti yhtäkkiä. Jos osaat rakastamisen taidon, osaat sen myös nykyisen kumppanisi kanssa. Tietenkään voimakas ihastuminen ei ole este todelliselle rakastamiselle, mutta ei se sen taidon oppimista myöskään millään tavalla takaa. Yritä suhteuttaa asiat mielessäsi järkevämmin; nyt vaikutat siltä että mielesi täyttää elämässäsi olevaa tyhjiötä ripustautumalla maagiseen kokemukseen, jonka todellisuuspohja on kohtalaisen heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman kerran ns.alkuhuuman pitkien suhteideni alussa. Tätä ei voi millään tapaa verrata siihen, on vielä paljon suurempaa ja jotenkin täysin erilaista. Se yhteys tuntuu telepaattiselta. Ap
Limerenssi. Olen kokenut ja mies ei lopulta tuntenut samoin tai antanut sen mennä noin pitkälle.
Sattui sopimaan oman tunne-elämäsi tilanteeseen ja annoit mennä. Niin se vain menee. Lopeta ajoissa ja tajua että sinun on lopetettava koska mies ei ole vapaa.
Limerenssi tarkoittaa eri asiaa. Limerenssi on useimmiten yksipuolinen, pakkomielteinen ihastus ja limerenssistä kärsijän mieliala aaltoilee sen mukaan saako hän vastakaikua tunteisiinsa (tai uskooko saavansa).
Se, että limerenssi on olemassaoleva ilmiö, ei tarkoita sitä että kaikki voimakkaat rakastumisen tai ihastumisen tunteet ovat limerenssiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä ainakin rakastuin siihen "liekkiin" jo ennen sittemmin solmimaani parisuhdetta, kun vain tapasin tämän "liekki"-tyypin myöhemmin niin rakastuin vielä lujemmin. Koska se ainoa ihminen, jonka sain on väärä mulle. Mua ei huoli kukaan. Olen ihan paska.
Niin varmasti olisin ollut onnellisempi jos saisin jonkun, jota halusin, vaikka se kohteliskin huonommin, koska siihen sit loppuis tunteet eikä jäis kitumaan.Onko tää "liekki" nyt saavuttamattomissa?
Se jäi auki, mutta jos asia on minusta kiinni, niin se ei etene enää.
Miksi jäi auki? Miksi et haluan sen etenevän enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut muutaman kerran ns.alkuhuuman pitkien suhteideni alussa. Tätä ei voi millään tapaa verrata siihen, on vielä paljon suurempaa ja jotenkin täysin erilaista. Se yhteys tuntuu telepaattiselta. Ap
Limerenssi. Olen kokenut ja mies ei lopulta tuntenut samoin tai antanut sen mennä noin pitkälle.
Sattui sopimaan oman tunne-elämäsi tilanteeseen ja annoit mennä. Niin se vain menee. Lopeta ajoissa ja tajua että sinun on lopetettava koska mies ei ole vapaa.
Limerenssi tarkoittaa eri asiaa. Limerenssi on useimmiten yksipuolinen, pakkomielteinen ihastus ja limerenssistä kärsijän mieliala aaltoilee sen mukaan saako hän vastakaikua tunteisiinsa (tai uskooko saavansa).
Se, että limerenssi on olemassaoleva ilmiö, ei tarkoita sitä että kaikki voimakkaat rakastumisen tai ihastumisen tunteet ovat limerenssiä.
Miten niin eri asiaa? Ap kuvaili juuri täsmälleen "epänormaalin voimakkaan" "rakastumisen". Tuntuu kuin mies olisi koko ajan takaraivossa jne. Juuri nämä kuuluvat limerenssiin. Ns. Hulluun "rakkauteen". Äläkä vain sano että paremminkin kaksoisliekin tunnistamiseen!
Tuntemukset johtuvat siitä että ihmisen kroppa menee poikkeuksellisen pahasti sekaisin ihastumishormoneista.
Vierailija kirjoitti:
Päivi ja Paavo Lipponen koki saman. Kun ihmeellinen tapahtuu niin se vaan tapahtuu . Sanotaan elämäksi.
Ja millainen suhteesta tuli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap ole uniikki lumihiutale. On noita tapauksia muitakin vaikka kuinka. Mutta jokainen rakastuminen ei ole tuota. Ja on tuo niin käsittämätön juttu, etten minäkään ole uskaltanut livenä kenellekään kertoa kokemuksestani. Siinä kun on jotain sellaista mitä ei pysty selittämään. Kaksoisliekkiä minäkin ehdottaisin.
Ihan paskaa nämä kaksoisliekkijutut! Oikeasti!
🙄
Eihän sitä kaksoisliekkiä ole lähellekään kaikki kokeneet. Aika harva kuitenkin. Se että sinä olet vihainen asiasta, josta sinulla ei ole kokemusta, on ihan ymmärrettävää. Voihan tuntematon olla pelottavaa.
Mutta sen voin sanoa, että kaksoisliekki ei ole ihastumista. Eikä sen ydintä ole toisen vainoaminen tai epätoivoinen ripustautuminen. Tää mitä sinä vihaat, on jotain ihan muuta.
Kaikki järjestyy aikanaan, malttia nyt vain <3 relax