Olipas fiksu adoptoitu nainen ja 2 äitiä inhimillisessä

Varsinkin lapsen adoptioäiti ja hänen terve suhtautumistapansa antoivat minulle voimaa ajatella mahdollisia tulevia aikoja. Mutta toki moni asia jäi mietityttämään.



t. adoptioäiti

kun Maaret puhui sitä, että ei hän näe äidissään ja itsessään juuri mitään samaa. Pohdin, että mitä se tuo tullessaan juuri esim murrosiässä, kun tyttäreni on about kaikkea sitä mitä itse olisin siinä iässä halunnut olla, mutta olinkin päinvastaista (olin siis umpimielinen nörtti :) Miten kypsästi osaan suhtautua asiaan, että onko minulla jotain käsittelemättä pinnan alla kouluaikojen epäsuosiooni liittyen. Ja miten me voimme ylipäätään kommunikoida, kun kumpikaan ei osaa oikein eläytyä toisen asemaan. Olisin todella mielelläni kuullut lisää Maaretin mietteitä tästä asiasta, ja hänen äitinsä.



Sitten mietin sitä, että vaikka kaikki vakuuttivat olevansa sinut tilanteen kanssa, niin silti Maaretista jäi välillä kuva, että nyt sen on pakko sanoa noin ollakseen loukkaamatta jompaa kumpaa äideistään.



Ja mietin kovasti sitä, miten epätodennäköistä on, että kv-adoptoitu lapseni koskaan pääsee kokemaan sitä kotiintulon hetkeä :´( Ja kuinka hänen bioperheensä on tyhjä paikka minunkin sydämessäni.

Olen tuntenut Maaretin etäisesti teini-iässä, hiljainen, hymyilevä, rauhallinen tyttö. En ole koskaan tuntenut yhtä hiljaista ja silti positiivista ihmistä.

Että miten sopeutua siihen, kun lapset ovat erilaisia kuin itse. Miten voi välttää olemasta omalle lapselleen jopa kateellinen tai miten olla aiheuttamatta samanlaisia ongelmia mitä itsellä on ollut.



Niinhän se on, että ihmissuhteet ovat maailman vaikeimpia asioita.

Ihan kuin olisin joskus lukenut lehdestä heistä, ilman kuvia ja yksityiskohtia tosin.

Ihan pintapuolisesti kyseltiin. Ilmeisesti aihe on kuitenkin niin rankka.

Niinhän se Maaretkin sanoi, tyyliin äiti on tuo tuossa, ja sitten on Helena. Kun äitiys on isompi asia kuin biologia. SEuraan siis hänen terminologiaansa.



Ja adoptioäiti on muuten eri asia kuin kasvattiäiti. Kasvattiäiti on tyyppi, joka ottaa hoidettavakseen lapsen ilman mitään sen kummempia virallisia järjestelyjä eikä lapsi ole juridisesti hänen omansa; tätä ei Suomessa enää juurikaan kai tapahdu.



t. 4 = adoptioäiti

Kyllähän se haastattelija antoi tilaisuuksia puhua, mutta juro saamelainen vain nyökytteli ja vastaili aika pintapuolisesti, kun kaksi stadilaista pohdiskelivat ja luotasivat syviä tuntoja.



Ikävä kyllä vahvisti tyhmiä stereotypioitani bioäideistä >:(



t. adoptioäiti

6, tiedän kyllä, että samat ongelmat on biolasten kanssa - mutta myöntänet, että adoperheessä ne voivat olla kertaluokkaa suuremmat :)



t. adoptioäiti

Ajatteletko että bioäidit ovat tuppisuita kykenemättä analysoimaan asioita? Ehkäpä itse kukin olisi hiukkasen tuppisuu, jos elämän kipeimmästä asiasta on kertomassa.

että stereotypioihini kuuluu matala koulutustaso ja sen mukanaan tuoma ajattelun vaikeus... Siis ikävä kyllä ajattelen, että bioäidit eivät ole kaupan kirkkaimpia hehkulamppuja.



ja kyllä, TIEDÄN että on täysin epäreilua ja typerää ajatella näin.



t. adoptioäiti

Itse olen adoptiolapsi. Minun onneni on ettei biologinen äitini abortoinut minua vaan antoi mahdollisuuden elämään ja sainkin adoption kautta maailman ihanimmat vanhemmat :)

Jos oma lapsesi ei kouluttaudu, ajatteletko että hän on himmeä lamppu?

Suurin osa adoptiovanhemmista on akateemisesti koulutettuja. Kun he lavertelevat lapsilleen kauniita syntymä-äidistä, ja samaan aikaan halveksuvat oikeasti matalasti koulutettuja, on siinä jotain tavattoman ristiriitaista.



Itselleni tuli paha mieli saamelaiskommentista. Mietipä miltä tuntuisi, jos saamelaisen paikalle sijoittaisit sanan musta, kiinalainen, venäläinen tms.

Lapsemme ovat saaneet alkunsa luovutussiittiöistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että isä ei ole se, joka ruikkasi spermat purkkiin, vaan isä on mieheni, joka on ollut lastemme elämässä mukana alusta asti, vaihtanut heidän vaippansa, korjannut oksennuksensa ja hellin käsin silittänyt kuumeista otsaa tai puhaltanut pipin pois.



Aikomus on lapsille kertoa heidän alkuperänsä (on jo kerrottukin, mutta eivät ilmeisesti oikein vielä käsittänyt asiaa), mutta entä jos sittenkin lapset kokevat sen traumaattisena asiana ja haluaisivat saada selville biologisen isänsä? Ei ole mahdollista saada selville siittiöiden luovuttajaa ja mietinkin, että olemmeko " itsekkyydellämme" tehnyt hallaa lapsillemme. Olisiko pitänyt tyytyä lapsettomuutteen??



Vaikeita asioita mietittäväksi.

Vierailija:

Suurin osa adoptiovanhemmista on akateemisesti koulutettuja. Kun he lavertelevat lapsilleen kauniita syntymä-äidistä, ja samaan aikaan halveksuvat oikeasti matalasti koulutettuja, on siinä jotain tavattoman ristiriitaista.

Itselleni tuli paha mieli saamelaiskommentista. Mietipä miltä tuntuisi, jos saamelaisen paikalle sijoittaisit sanan musta, kiinalainen, venäläinen tms.

Minähän olen siis kv-adoptoidun äiti - osin siksi, että pöhköt stereotypiani eivät päde kuin suomalaisiin bioäiteihin.

Ja saamelaiskommentti sitten, hih, no kutsuinhan Maaretia ja äitiään stadilaisiksi, mikset sitä pistänyt pahaksesi? Ja minä kyllä puhun myös jäyhistä pohjalaisista, suulaista karjalaisista, iloisista savolaisista jne, ja yhteen näistä ryhmistä kuulun itsekin. En tarkoittanut saamelaisjuttua pahalla, en ajattele saamelaisia sen rasistisemmin kuin muistakaan Suomen kansoista :)

t. adoptioäiti

hymyilytti hiukan tämän nuoren naisen ehdottomuus " VARMASTI JOKAINEN adoptoitu haluaa tietää biologisten vanhempiensa nimet, koska minäkin tahdoin" ja " muuten EI VOI kasvaa ehjäksi ihmiseksi!"



Kaikki ei oikeasti halua tietää ja ehjäksi voi kasvaa ilman sitä tietoa.

että abortin tekeminenkö ei mielestäsi himmennä koulutetun naisen lampun kirkkautta, mutta jos tämä koulutettu päätyisikin synnyttämään lapsen ja antamaan tämän adoptioon, pitäisit häntä tyhmänä? (Mainittakoon, että sattuneesta syystä tiedän, että aborteissa ravaa myös koulutettuja, menestyneitä naisia.)

harmi vaan että sekä älykkyys (tai sen puute) ja koulutustaso tuppaavat periytymään. lienet siis himmeän lampun adoptioäiti.

Meillä sama juttu, lapset tehty anonyymin luovuttajan siittiöillä. En kuitenkaan suostu ajattelemaan että lapset olisi sen takia pitänyt jättää tekemättä etteivät he saa uteliaisuuttaan syntyperästään tyydytettyä. Lapsen hankkiminen on AINA itsekäs teko - myös adoptiolapsen hankkiminen. Niin sen pitääkin olla.



Minkäs sille voi, kaikki eivät saa tietää. Ei ne ulkomailta adoptoidutkaan usein saa juuri mitään tietoja biol. vanhemmistaan. Tuskin se elämä siihen kaatuu. Eiköhän tärkeintä liene, millaisessa kodissa lapsi kasvaa ja kasvatetaan ja millaiset vanhemmat siellä on.