Olipas fiksu adoptoitu nainen ja 2 äitiä inhimillisessä

isä oli jo menehtynyt mutta tieto hänestä ja hänen elämästään paikkasi minut ja minusta todella tuli eheämpi. Tietty olisin halunnut käydä häntä tervehtimässä mutta se oli jo myöhäistä, siitäkin selvisi vaikka haikea olo jotenkin jäi.

Ensinnäkin, minusta bioäiti oli luonteeltaan ujo ja hiljainen, niin kuin hänen biotyttärensäkin kertoi olevansa. Hiljaiselle ihmiselle ei varmasti ole kovin helppo tilanne istua tv-kameroiden edessä. Lyhyistä vastauksista et voi arvioida ihmisen älykkyyttä tai koulutustasoa.



Toiseksi, kv-adoptoidun lapsesi bioäiti tuskin on korkeastikoulutettu ja äo:ltaan Mensan jäseneksi kelpaava. Miten pystyt puhumaan arvostavasti ja kunnioittavasti hänestä lapsellesi, jos sinulla on noin järkyttäviä ennakkoluuloja lapsensa luovuttaneisiin? Minun on vaikea uskoa, että ennakkoluulosi rajoittuisivat vain suomalaisiin tapauksiin.



Oma käsitykseni on, että Suomessa adoptioon lapsensa luovuttavat ovat harvinaisen fiksuja ihmisiä. Toki heille on sattunut vahinko, mutta he eivät ole tehneet aborttia eivätkä myöskään ole päättäneet pitää lasta jos mitään edellytyksiä siihen ei ole. Usein ne surkeimmat tapaukset eli huumeidenkäyttäjät, alkoholistit ym. eivät ollenkaan tajua ,että olisi parempi luovuttaa lapsi adoptioon, vaan " hoitavat" lapsen itse kunnes sossut tajuavat ottaa lapsen huostaan.



Vähän surettaa, että adoptioäitinä lauot tuollaisia kommentteja täällä. Itse ohjelmasta tykkäsin kovasti, tosin jäi mietityttämään juuri se, että meidänkin kv-adoptoidullamme tulee sitten aina kai puuttumaan se yksi pala itsestä.



t. tuleva adoptioäiti

Vierailija:

kun Maaret puhui sitä, että ei hän näe äidissään ja itsessään juuri mitään samaa. Pohdin, että mitä se tuo tullessaan juuri esim murrosiässä, kun tyttäreni on about kaikkea sitä mitä itse olisin siinä iässä halunnut olla, mutta olinkin päinvastaista (olin siis umpimielinen nörtti :) Miten kypsästi osaan suhtautua asiaan, että onko minulla jotain käsittelemättä pinnan alla kouluaikojen epäsuosiooni liittyen. Ja miten me voimme ylipäätään kommunikoida, kun kumpikaan ei osaa oikein eläytyä toisen asemaan. Olisin todella mielelläni kuullut lisää Maaretin mietteitä tästä asiasta, ja hänen äitinsä.

Sitten mietin sitä, että vaikka kaikki vakuuttivat olevansa sinut tilanteen kanssa, niin silti Maaretista jäi välillä kuva, että nyt sen on pakko sanoa noin ollakseen loukkaamatta jompaa kumpaa äideistään.

Ja mietin kovasti sitä, miten epätodennäköistä on, että kv-adoptoitu lapseni koskaan pääsee kokemaan sitä kotiintulon hetkeä :´( Ja kuinka hänen bioperheensä on tyhjä paikka minunkin sydämessäni.

Tulee itsekin sen huomaamaan, kun hänen oma toinen lapsensa syntyy, että JOKAINEN lapsi on yksilöllinen, vaikka perimältään olisivat " samaa" -onhan identtiset kaksosetkin varsin erilaisia luonteiltaan, vaikka ovat täydellisesti samaa perimältään.

ja olen sitä mieltä että rohkein oli se bioäiti kun tohti tulla studioon asiasta puhumaan. Varmaan oli kokenut rankkaa syyllisyydentuntoa kun oli antanaut lapsensa pois. Ei saanut rauhaa itsekään ennen kuin tiesi lapsensa kohtalon.



Mielestäni lapsella pitäisi olla mahdollisuus kaikissa tapauksissa tietää biologinen taustansa. Samoin lapsesta luopuneella mikä lapsen kohtalo on ollut. Lapsen on voinut joutua luovuttamaan painostuksen alla tai nuoruuden huimuudessa pystymätttä tietämään minkälaista henkistä kärsimystä lapsen luovuttaminen myöhemmin aiheutttaa.



Hieno ihminen tämä adoptioäiti tässä tapauksessa kypsä ja fiksu. Pystyi ajattelemaan ettei bioäiti vie häneltä mitään pois vaan lapsi saa ylimääräistä hyvää. Jäin miettimään olisiko hän ollut yhtä vahva siinä tapauksessa jos ei olisi itse saanut myöhemmin biologisia lapsia.



Ohjelmaa katsoessa vahvistui aiempi käsitykseni biologisen alkuperän tietämisen tärkeydestä.



Sanokoon adoptiovanhemmat mitä haluavat niin biologinen side on niin vahva ettei tässä tapauksessa edes 19 vuoden ero estänyt vahvaa yhteenkuuluvuutta adoptoitu nainen sanoi bioäidin tapaamisen jälkeen " oli kun kotiin olisi tullut" tämä lause kertoo kaiken.



Tätä nuorta oli vaivannut oma taustansa ja tiedon saaminen siitä eheytti hänet ihmisenä.



On selvää ettei luonnonjärjestystä ihmisen sovi muuttaa. Luojan luoma ja suunnittelema järjestys on ihmiselle paras.

Itselleni ajatus lapsesta luopumisesta on täysin mahdoton.

Lauon tällaisia kommentteja täällä siksi, että tekee hyvää saada joskus mieltä painavia kauheita asioita sanottua. Emme me adoptioäidit ole sen parempia ihmisiä kuin biotkaan, eli sori vaan 28, et muutu pyhimykseksi lapsitiedon saatuasi ;)



1) Minusta on eri asia joutua luovuttamaan lapsi adoptoitavaksi Suomessa, jossa on saatavilla ehkäisyä ja sosiaaliturvaa, kuin jossain kehitysmaassa.

2) Ylipäätään vahingossa raskautuvat ihmiset ovat mielestäni joko vähän yksinkertaisia taikka huolimattomia tai molempia. Itse olen molempia, olisin varmasti raskautunut vahingossa jos siihen olisin biologisesti kykenevä. Se, miten asiaan suhtautuu, ei muuta sitä älykkyyttä, vaan ilmentää tunneälykkyyttä. Abortin tekijöitä en voi millään tasolla ymmärtää, pahoittelen. Silti vahinkoraskaus on helpompaa köyhissä oloissa (jos ei ole varaa pillereihin niin ei ole, ei voi mitään), ja toisaalta lapsen tulevaisuuden turvaaminen ei välttämättä ole mahdollista fiksullekaan ihmiselle.

3) Varmaan se bioäiti oli tosiaan enemmän ujo kuin tyhmä, kiitos, 28. Tämä ajatus helpotti oloani, vaikka moni ei sitä ehkä usko...



t. adoptioäiti

Tai ehkäpä ne mun munasolut onkin olleet niitä himmeitä, kun ei ole tajunneet että ehkäisyä käytetään ja vieläpä OIKEIN.



En kylläkään ole lapsiani kenellekään antanut, vaan itse pitänyt.





Minä ymmärrän kyllä abortintekijääkin, voi olla jollekulle kestämätön ajatus, että antaisi lapsen pois, VAIKKA oma tilanne olisi sellainen, ettei lasta voi vastaanottaa.

Tiedän kyllä etten ole pyhimys enkä sellaiseksi varmasti tule adoptiolapsen saamisen myötäkään (vaikka olishan se mukava muodonmuutos). On kuitenkin eri asia ajatella jotain ja eri asia julistaa se ääneen. Ja fiksuin tietysti ei edes ajattele noin väheksyvästi toisesta ihmisestä :).



Kiva jos sain muutettua edes sen ajatusmallin, että ujo ei ole yhtä kuin tyhmä.



t. tuleva adoptioäiti