Mies oli tuonut mulle tänään kukkasen
Tuhosin sen äsken hänen harrastuskassiinsa. Leikkasin varret multaruukusta irti, heitin roskikseen ja tuhosin multapaakun hänen kassiinsa. Just like that. Pikkasen napsahti. Siinä oli surusta, jonka minulle aiheutit tai jonka käsittelyssä et auttanut, ja joka minulle menneisyydestäni(?) nousi kun kävit minua kuuntelematta päälle sängyssä suhteemme alussa, kun en ollut valmis.
Ihan sattumalta toi sen kukan. Nyt se on entinen kukka, varret on roskiksessa ja siellä ne näkyy, sinne kissa ei ole osannut niitä laittaa, jos vielä luuleekin ruukun pudonneen kassiin pöydältä vahingossa. Aamulla on siinä yllätys. Kun minä aion vielä nukkua.
Kommentit (75)
Siinä oli ennenkaikkea surusta, jonka mulle aiheutit.
Mitä ikinä mies onkin aiheuttanut sulle, niin miksi, MIKSI olet hänen kanssaan vielä tekemisissä?
Äitihullu on raivonnut tätä koko eilisen päivän. Mies oli edennyt liian nopeasti suhteen alussa 10 v sitten. Tuskin mitään todellista. Mutta raivota täytyy.
Ja tämä paska raivoaa. Lapset pelkää
Iljettää!
Voi kun mies tajuaisi viimein erota. Pelastaa itsensä ja LAPSENSA
Miehen olisi syytä ymmärtää lähteä.
Jos ihminen on surullinen ja reagoi siihen, niin ei teillä ole siihen mitään sanottavaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on surullinen ja reagoi siihen, niin ei teillä ole siihen mitään sanottavaa!
Älä avaudu näistä iljettävistä teoistasi täällä
Tämä miehesi kohdistuva viha on yhtä keksittyä kuin äitiisi. Molemmat täysin oman sairaan pääsi keksimiä asioita
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on surullinen ja reagoi siihen, niin ei teillä ole siihen mitään sanottavaa!
Riippuu millaisesta reagoinnista on kyse. Tunteet eivät oikeuta mitä tahansa reaktiota.
No ei tunteet oikeuta, mutta mä ainakin rauhoituin kun sain purettua kiukkuni siihen kukkaseen.
Vierailija kirjoitti:
No ei tunteet oikeuta, mutta mä ainakin rauhoituin kun sain purettua kiukkuni siihen kukkaseen.
Miten lahjan antaja koki lahjansa saaman kohtelun? Siirsitkö kiukkusi vain toiseen ihmiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tunteet oikeuta, mutta mä ainakin rauhoituin kun sain purettua kiukkuni siihen kukkaseen.
Miten lahjan antaja koki lahjansa saaman kohtelun? Siirsitkö kiukkusi vain toiseen ihmiseen?
No en tiedä. Hän ei ole kotona. Koitin saada eilen keskustelua miehen kanssa aikaiseksi, mutta hän ei ala keskustella.
Siksi kiukku oli edelleen päällä myöhään illalla miehen käytyä nukkumaan. Purin sen noin. Jos tietäisin miehen vain tulevan surulliseksi en ehkä tekisi noin, mutta mies saattaa kommentoida tuollaisiin vain että hyvä, että kukka auttoi purkamaan mieleni.
Minusta hassua, koska mieluummin purkaisin sen puhumalla hänen kanssaan. Ja mietityttää tietysti se, ettei mies toisaalta tunnu arvostavan omia eleitään, vaan jos mä keksin laittaa ne tuhannen päreiksi, niin sekin sopii sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tunteet oikeuta, mutta mä ainakin rauhoituin kun sain purettua kiukkuni siihen kukkaseen.
Miten lahjan antaja koki lahjansa saaman kohtelun? Siirsitkö kiukkusi vain toiseen ihmiseen?
No en tiedä. Hän ei ole kotona. Koitin saada eilen keskustelua miehen kanssa aikaiseksi, mutta hän ei ala keskustella.
Siksi kiukku oli edelleen päällä myöhään illalla miehen käytyä nukkumaan. Purin sen noin. Jos tietäisin miehen vain tulevan surulliseksi en ehkä tekisi noin, mutta mies saattaa kommentoida tuollaisiin vain että hyvä, että kukka auttoi purkamaan mieleni.
Minusta hassua, koska mieluummin purkaisin sen puhumalla hänen kanssaan. Ja mietityttää tietysti se, ettei mies toisaalta tunnu arvostavan omia eleitään, vaan jos mä keksin laittaa ne tuhannen päreiksi, niin sekin sopii sitten.
Eroa Ritva-Liisa.
Tietenkään mun tuska ja suru ei ole miehen surua ja tuskaa, mutta en ala siihenkään, ettei mun tuska ja suru millään lailla kosketa kumppaniani.
Että silleen. Kai sä voisit aggressiiviota purkaa muutenkin kuin kukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään mun tuska ja suru ei ole miehen surua ja tuskaa, mutta en ala siihenkään, ettei mun tuska ja suru millään lailla kosketa kumppaniani.
Eikö sitten ole parempi erota, jos asenne on että kumppanin pitää kärsiä koska minä kärsin. Ei tuollainen ole mitään rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään mun tuska ja suru ei ole miehen surua ja tuskaa, mutta en ala siihenkään, ettei mun tuska ja suru millään lailla kosketa kumppaniani.
Eikö sitten ole parempi erota, jos asenne on että kumppanin pitää kärsiä koska minä kärsin. Ei tuollainen ole mitään rakkautta.
Ei, vaan mä ajattelen niin, että koska mä kärsin, niin muiden on autettava minua. Ei siitä yksin pääse ikinä pois. Ei tietenkään pakosta kenenkään ole autettava mua, mutta ei niin, että mä vain annan seksiä ja lapset ja asunnon ja muuta hyvää, enkä saa olla oma itseni suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
No mihin?
Mene vaikka juoksemaan tai vedä kännit 😂
Eikä oo yhtään ikävä sitä kukkaa. Sille tuli nyt parempaakin käyttöä.