Minkä ikäisenä olette olleet vastuussa
arkenne pyörittämisestä? Tai tehneet kotitöitä? Itse olen käynyt ruokakaupassa ja apteekissa 6 v. alkaen, samoin alkanut osallistumaan ruuanlaittoon, huolehtinut itseni ja siskoni koulunkäynnistä, aamu- ja välipaloista 7 v. lähtien, sekä tiskannut ja imuroinut satunnaisesti, huolehtinut omista pyykeistäni ja vaateostoksistani 11 v. alkaen, muuttanut 16-vuotiaana omilleni. Onko tämä ihan keskivertoa?
Kommentit (8)
Kotitöitä tein toki jo pienestä tytöstä asti, mutta arkeni pyörittämisestä olen vastannut siitä saakka, kun muutin omilleni opiskelemaan eli 19-vuotiaana. Toki sain silloinkin vielä apua vanhemmiltani niin paljon kuin tarvitsin (neuvoja, muistutuksia, rahaa, autoa lainaa jne).
Omani ovat nyt lukiossa 2. luokalla (17v kaksoset). Omatoimisesti huolehtivat opiskelunsa, autokouluun liittyvät asiat, kesätyöasiat ym henkilökohtaiset jutut sekä kotitöistä omien huoneiden siivouksen, muuten tekevät asioita pyydettäessä. Osaavat kyllä kokata monenlaista, leipoakin, käyttää pyykinpesukonetta jne, mutta en ole sellaista paljoa heiltä vaatinut, tällä hetkellä muut jutut vievät heiltä niin paljon aikaa ja energiaa.
Itse asiassa, tuota omien pyykkien pesua en ole ikinä tajunnut, miksi joku perheestä huolehtisi itse omista pyykeistään? Meillä minä pyykkään, viikonloppuisin. Lajittelen likapyykit (koko perheen) eikä ikinä yhtä lajia pestävää tule enempää kuin yksi koneellinen (pl. lakanat, jos vaihdetaan samana viikonloppuna). Energian tuhlausta olisi pyörittää konetta muutaman vaatteen takia tuntikausia...
Tiedät varmasti itsekin, ettei ole nykyaikana keskivertoa. Eikä tietysti ole koskaan ollut tuolta alkupäästä.
16-vuotiaana muuttaminen ei ole yleistä, mutta kuitenkin "tavallista". Meillä on 12-vuotiaat osin hoitaneet vaateostoksensa itsenäisesti halutessaan, mutta muuten lista on sen oloinen, että olet ollut pahasti laiminlyöty lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä tein toki jo pienestä tytöstä asti, mutta arkeni pyörittämisestä olen vastannut siitä saakka, kun muutin omilleni opiskelemaan eli 19-vuotiaana. Toki sain silloinkin vielä apua vanhemmiltani niin paljon kuin tarvitsin (neuvoja, muistutuksia, rahaa, autoa lainaa jne).
Omani ovat nyt lukiossa 2. luokalla (17v kaksoset). Omatoimisesti huolehtivat opiskelunsa, autokouluun liittyvät asiat, kesätyöasiat ym henkilökohtaiset jutut sekä kotitöistä omien huoneiden siivouksen, muuten tekevät asioita pyydettäessä. Osaavat kyllä kokata monenlaista, leipoakin, käyttää pyykinpesukonetta jne, mutta en ole sellaista paljoa heiltä vaatinut, tällä hetkellä muut jutut vievät heiltä niin paljon aikaa ja energiaa.
Itse asiassa, tuota omien pyykkien pesua en ole ikinä tajunnut, miksi joku perheestä huolehtisi itse omista pyykeistään? Meillä minä pyykkään, viikonloppuisin. Lajittelen likapyykit (koko perheen) eikä ikinä yhtä lajia pestävää tule enempää kuin yksi koneellinen (pl. lakanat, jos vaihdetaan samana viikonloppuna). Energian tuhlausta olisi pyörittää konetta muutaman vaatteen takia tuntikausia...
Meillä lapsilla on niin tarkkaa, minkä vaatteen milloinkin haluavat, että parempi kun itse hoitavat.
Pyykinpesuhan on yksinkertainen homma, johon pystyy lapsikin. Siinä olet tietysti oikeassa, että vajaita koneellisa tulee turhan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kotitöitä tein toki jo pienestä tytöstä asti, mutta arkeni pyörittämisestä olen vastannut siitä saakka, kun muutin omilleni opiskelemaan eli 19-vuotiaana. Toki sain silloinkin vielä apua vanhemmiltani niin paljon kuin tarvitsin (neuvoja, muistutuksia, rahaa, autoa lainaa jne).
Omani ovat nyt lukiossa 2. luokalla (17v kaksoset). Omatoimisesti huolehtivat opiskelunsa, autokouluun liittyvät asiat, kesätyöasiat ym henkilökohtaiset jutut sekä kotitöistä omien huoneiden siivouksen, muuten tekevät asioita pyydettäessä. Osaavat kyllä kokata monenlaista, leipoakin, käyttää pyykinpesukonetta jne, mutta en ole sellaista paljoa heiltä vaatinut, tällä hetkellä muut jutut vievät heiltä niin paljon aikaa ja energiaa.
Itse asiassa, tuota omien pyykkien pesua en ole ikinä tajunnut, miksi joku perheestä huolehtisi itse omista pyykeistään? Meillä minä pyykkään, viikonloppuisin. Lajittelen likapyykit (koko perheen) eikä ikinä yhtä lajia pestävää tule enempää kuin yksi koneellinen (pl. lakanat, jos vaihdetaan samana viikonloppuna). Energian tuhlausta olisi pyörittää konetta muutaman vaatteen takia tuntikausia...
Meillä ihan samoin. En itse tehnyt kotona paljoakaan. Muutin lukion jälkeen pois ja olen osannut hoitaa asiani.
Lapset 17 ja 15. Hoitavat oman huoneen siivouksen ja koulun. Hakevat kesätyöt ja sopivat autokoulut. Pyydettäessä tekevät ruokaa, imuroivat tms.
Pyykit pesen minä viikonloppuisin. Samasta syystä kuin edellinen
Lajittelen ja laskostan. Hakevat itse kaappiin.
Minä olen nyt pian 45-vuotias miespuolinen, enkä ainakaan toistaiseksi juurikaan osaa enkä etenkään oikein millään viitsisi hoitaa suurinta osaa noista Ap:n luettelemista "arjen pyörityksen" elementeistä.
Vierailija kirjoitti:
arkenne pyörittämisestä? Tai tehneet kotitöitä? Itse olen käynyt ruokakaupassa ja apteekissa 6 v. alkaen, samoin alkanut osallistumaan ruuanlaittoon, huolehtinut itseni ja siskoni koulunkäynnistä, aamu- ja välipaloista 7 v. lähtien, sekä tiskannut ja imuroinut satunnaisesti, huolehtinut omista pyykeistäni ja vaateostoksistani 11 v. alkaen, muuttanut 16-vuotiaana omilleni. Onko tämä ihan keskivertoa?
Joo on itse kaksi vuotiaana kävin töissä ja huolehdin perheeni talousasioista. Samalla olin isoäitini omaishoitaja. Kyllä sitä miettii että miten sitä silloin jaksoi.
Itse kävin ensi kerran yksin kaupassa alle 3 vuotiaana hakemassa maitoa. Ja kauppa ei ollut kovinkaan lähellä ja ei ollut mitään jalkakäytäviä.
Olin 12 vuotias kun pikkusisko syntyi. Minä vahdoin vauvalle vaippoja useinkin. Isä tai isoveli ei koskaan.
Mansikkamaalle menin 14 vuotiaana.
Ihan normia oli minun elämässäni paitsi että 12 v lähtien tein kesätöitä ja ansaitsin koulurahat, kun silloin oppikouluun piti kaikki kulut maksaa itse. Hoidinmyös vanhempieni pankki ym asiat, koska heillä ei ollut rahaa bussimaksuihin kaupunkiin ja minä olin tienannut omat rahani, koska koulumatkat piti kuitenkin tehdä.
Älkää please taas heittäkö marttyyrikorttia, en kerro valittaakseni, vaan olen ylpeä siitä, että olen osannut tuon kaiken jo lapsena.