Oletteko huomanneet miten naiset nykyään puhuvat sellaisella heliumääntä muistuttavalla tyylillä?

Mielestäni pikemminkin päinvastoin; monilla naisilla Suomessa on huomattavan matala ääni verrattuna mm. Itä-Aasian maiden tai Venäjän naisten ääniin. Mikä itseäni taas kummastuttaa on se, että miksi Suomessa sekä naiset että miehet usein puhuvat niin narisevalla äänellä. Omat korvani eivät kestä sitä ollenkaan, kuulostaa ihan kamalalta. Intonaation kohoaminen lauseen loppua kohden taas menettelee jotenkuten teinitytöillä, mutta joskus kuulee aikuisten miesten puhuvan siten ja se vain on todella, todella turn off, hrrrr.

ärsyttävää narinaa

Vierailija kirjoitti:

Tai mun naapurin nainen, ällöttävä nasaali  monotoninen puheääni. tekis mieli lyädä kirves seinään kun kuulen käytävällä sen nenä-äänen

Ehkä tuosta kirveestä pitäs jonkun ilmoittaa . Ei ole normaalia puhetta .

Trump puhuu myös muuten noin!!!!!!!

Karita Tuomola!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen kirjallinen maininta loppunoususta suomen kielessä on vuodelta 1968, eli ihan niinkin uudesta muodista on kyse:

Vakiintuneen käsityksen mukaan suomenkielessä vallitsee laskeva intonaatio. Lausuman sävelkulku yleensä laskee asteittain, vaikka painolliset ja painottomat tavut aiheuttavatkin siihen vaihtelua. (Iivonen et al. 1987: 239) Lukupuhunnassa lauseen lopun nousevaa intonaatiota ei juurikaan esiinny (Routarinne 2003: 171). Spontaanissa puheessa sen sijaan sävelkulut vaihtelevat vapaammin ja lausumat voivat päättyä myös loppunousuun (Iivonen 1978: 51). Vieraiden kielten vaikutuksesta Helsingissä ilmenevistä loppunousuista on raportoitu jo 1960-luvulla (Kallioinen 1968). Loppunousut yleistyivät ja levisivät 1990-luvulla Helsingissä (Routarinne 2003: 300) ja myöhemmin ilmiöön kiinnitettiin huomiota myös mediassa: pääkaupunkiseudun puhetapaa tutkinut Johanna Vaattovaara kertoo haastattelussa (2.1.2013), että loppunousuilla yhdistettynä narinaan saatetaan tavoitella pehmeyttä ja naisellista identiteettiä. Hänen mukaansa loppunousuilla on stereotyyppinen maine ja ne yhdistetään helsinkiläiseen puhetapaan. Loppunousuja pidetään tyttöjen ja nuorten naisten puheen ilmiönä, mutta niitä esiintyy muillakin, myös aikuisilla miehillä (Routarinne 2003: 302).

kuten Jari Sarasvuolla.

Jarilla ei taida olla poikaa, joten hän on kotona oppinut tuon puhetavan.

Kyllä Sarasvuolla poikakin on. Ensimmäisestä avioliitostaan.

Myös joku yliopiston vihreä puhuu noin ja äärettömän huolellista kieltä .

Amerikassa jo monet miehetkin puhuvat sillä nenähonotusäänellä. Ei pelkästään neitimiehet vaan ihan tavallisetkin. Toivottavasti se ei leviä Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Tai mun naapurin nainen, ällöttävä nasaali  monotoninen puheääni. tekis mieli lyädä kirves seinään kun kuulen käytävällä sen nenä-äänen

Olikohan sama mimmi mun työpaikallani? Avokonttorissa tai ruokalassa kun kuuli sen ruman äänen tuli kans erinäisiä tapoja mieleen juosta pakoon, kun korviin sattui. 

Naiset? Suurin osa naisista ei puhu noin. Kuuntele esim. vaikutusvaltaisten naisten puhetta. Tutkimusten mukaan heidän puheäänensä on keskimääräistä matalampi. Puheäänellä viestitetään minuutta. Mitä minä olen ja haluan olla. Mitä viestitetään lapsekkaalla nasaaliäänellä? Miettikääpä.

Narina ja kimitys tai "naisellinen" piipitys ovat äänenmuodostuksen häiriöitä. Usein liittyvät vääränlaiseen hengitykseen. Vaikeuttavat julkista puhumista ja latistaa äänen kantavuuden. Lopulta voi käydä niin, että äänihuulet vaurioituu väärästä käytöstä aivan kuten mikä tahansa ruumiinosa.

Eli aika typerää tehdä tuota tahallaan.

Ihmiset, esim näyttelijät tai opettajat maksaa puheterapeteille, että tuollaiset ongelmat saa pois, koska ne estävät työntekoa.

Mariam Razima puhuu söpöilyäänellä mutta ei ärsytä. Laura Karoliina taas ärsyttää kun kailottaa ja se intonaatio jopa omaa nimeä eaitellessä - No minä olen laura- Karoliinaaaah ....

Vierailija kirjoitti:

Se kuulostaa kiihottavalta miesten mielestä.

Ei kuulosta.

T: Mies

Pikkurouvan pikku pikkuäänen käyttö on huvittavaa - kerran kuuntelin vahingossa sitten sovituskopin vierestä kun ääni oli kellossa muuttunut ja rouva käytti miehelleen ihan sitä oikeaa ääntään:)! Se oli söpöilyäänestä kaukana!

Tää kimitystapa on tullut jenkkisarjojen ja -leffojen mukana samoin kuin omituinen nasaaliääntely.

Yhdysvalloissahan melkein kaikki naiset kimittää. Lisäksi siellä on tapana venyttää sanoja todeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeellla ärsyttävästi. Ja tosiaankin tuo lapsen äänellä kimittäminen ja jopa venyttävä puhe tapa on tulossa meillekin. Etenkin kaupungeissa. Kaupan kassa sanoi mulle hinnan "neljä euroa kaskyt senttiiiiiiii". Hymyilytti vähän ja annoin hänelle vitosen sanoen "ole hyväääääääääääääää". Seuraavalla kerralla kassatyttö osasi puhua ja artikuloida suomeksi. Välillä laulun sanoistakaan ei saa selvää, kun solistit ilmeisesti laulavat suomeksi, mutta ääntävät ja artikuloivat jollain muulla kiellä. 

Riittäisi kyllä, että jo ennestää esimerkiksi Helsingissä ei osata ääntää vokaaleja puhtaasti vaan esimerkiksi mä sanassa ä kuulostaa ä:n ja a:n risteytykseltä. 

Ja se lapsen ääni ei todellakaan ole kiihottava, vaan luo mielikuvan alhaisesta älykkyydestä. 

Olisiko psyykelääkkeet. Olen huomannut, että jotkut neuroleptin käyttäjät alkavat piipittää. 

Totta. Ja kuunnelkaapa miten naislaulajat! Tosi moni heistä piipittää söpösti ässävian kera. Joskus miettii millainen lauluääni oikeasti on Sannilla, Anna Puulla, Anna Järvisellä ja mitä näitä on. On tosin poikkeuksiakin.

Miehillä tuo lauseen lopussa kuuluva nouseva intonaatio kuulostaa homolta.  

Yleisesti ottaen se kuulostaa kamalalta, koska suomenkielessä ei ole painotusta lopussa vaan alussa.  Olen ollut luennolla, jossa luennoitsijan jokainen lause päättyi nousevaan kiekaisuun.  Koska jaettiin palautelomakkeet, laitoin sitten palautetta oikein kunnolla.  Toivottavasti otti onkeensa.

Ja nää naisten pikkuorava-äänet on tulleet nykyisiltä laulajilta.  Nehän honottaa melkein järjestään jo jokainen.

Parikyt vuotta sitten tuli muotiin nuorten naisten puheessa se "peruna suussa" -ääntäminen.   Ään ja öön pilkut jätettiin puheessa pois.  Nyt ne on sentään tulleet takaisin, mutta tilalle on tullut honottaminen.  Mulla oli lapsena kaveri, jolla oli syntyessään kitalakihalkio, ja sitä ei siihen aikaan korjattu yhtä hyvin kuin nykyään, sille jäi pysyvä honotus päälle ja kärsi siitä kovasti.  Koulussa sitä kiusattiin sen takia.  Nyt se olisi sitten muotia.

Olen huomannut, että pääkaupunkiseudulla puhutaan nousevalla intonaatiolla enemmän kuin muualla Suomessa. Ja etenkin naristaan.