Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
No ei vain keksi mitään puhuttavaa, ei siinä sen kummempaa ole. Jos toinen keksii, niin juttelen kyllä, mutta voidaan olla hiljaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.
Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.
Voin vain omasta puolestani vastata. Minulla on äänihuulihalvaus, joten puhuminen on työlästä. Siksi joudun olemaan hiljaa. Tykkään kuitenkin olla seurassa ja kuunnella muiden juttuja.
Harkitsen pitkään kaikkea, mitä sanon. Yleensä keskustelunaihe on jo vaihtunut, kun olen saanut muodostettua rakentavan ja argumentatiivisesti hyvän vastauksen tai puheenvuoron. En myöskään näe kaikkia puheenaiheita puhumisen arvoisina; jos aihe on liian pinnallinen, en osallistu keskusteluun. Pidän kuuntelemisesta enemmän kuin puhumisesta, haluan analysoida puhetoverini eleet, ilmeet ja äänensävyt tarkasti. Sitten ihan huomaamattaankin tulee olleeksi hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
Riiippuu ihmisen avarakatseiiisuudesta ja luonteeeesta. Ihmisellle on tyyyypillistä luoda ennakkoluuuloja ja niiistä taaas mielikuvitus maaalaaa mieleiseeensä edes jonkinlaiiisen kuvan jottta ihminen kykeneee käsitttämäään. Ihminen pyrkiii aina luomaaan käsityksen ja sitä koohti pyrkimykseeet syntyyyvät. Joss ihminen asetttuu kuulijan roooliiin eikä luo erityiiisiä vaikutelmia itsestäään vaikka olisivatkin osana hänen persooonaaansa niin tlllöin ihmisellle on helpompi puhua ja avauuutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on latistettu niin monta kertaa, ja on tuntunut että kaikki mitä sanon tai yritän keskustella, menee jotenkin muiden hilseen ylitse. Niinpä olen todella väsynyt koko ajatukseen puhumisesta. Voi olla että vika on ulosannissani, mutta se tuskin enää tässä iässä miksikään muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Riiippuu ihmisen avarakatseiiisuudesta ja luonteeeesta. Ihmisellle on tyyyypillistä luoda ennakkoluuuloja ja niiistä taaas mielikuvitus maaalaaa mieleiseeensä edes jonkinlaiiisen kuvan jottta ihminen kykeneee käsitttämäään. Ihminen pyrkiii aina luomaaan käsityksen ja sitä koohti pyrkimykseeet syntyyyvät. Joss ihminen asetttuu kuulijan roooliiin eikä luo erityiiisiä vaikutelmia itsestäään vaikka olisivatkin osana hänen persooonaaansa niin tlllöin ihmisellle on helpompi puhua ja avauuutua.
Esiim hyvän johtajaan piiirteitä on sellainen että ei asetu muiiden yläpuolellla vaaan johtaaa joukkkoja osana ryhmäää. Tälllöin hän kykeneee luopumaaaan itsekeskeisyyydestäään ja saaa uusia ideoooita ja on tilanteeeen tasallla paljon paremmmin kuiiin johtaja omasssa tornisssaaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NIin, mutta jos vasta tutustutaan ja ei oikein vielä tiedä mitään toisesta, niin miten se suhde edes edistyy, jos ei mitään puhuta?
Aika kaameaa olla vain hiljaa tuntemattoman ihmisen kanssa. Huh, ei kiva. Ahdistuisin.
Miten oppia koskaan tuntemaan toisensa jos jökötetään vaan hiljaa ja kumpikin miettii omiaan?
Eri juttu on silloin kun se suhde on jo solmittu ja tuntee toisensa.
Miten nämä puhumattomat onnistuvat löytämään kumppanin?
Jos se toinenkaan ei oikein saisi mitään puhua?
Itsekin ole ollut joskus miehen kanssa, joka ei puhunut. Tai hän ei puhunut naamatusten, mutta puhelimessa juttua tuli. En ole itsekään mikään lörpöttelijä, mutta toisen puhumattomuus ja sellainen myhäily kävi jotenkin vaikeaksi ymmärtää. Mies yritti kovasti varmaan omasta mielestään ja olihan meillä aika ajoin jonkinlaista keskusteluakin, mutta enimmäkseen minusta tuntui, että hän oli minun perässäni hiippaileva ja koiranpentumaisesti tuijottava varjo. En oikein päässyt selville oliko hän vain hiljainen vai ujo. Muutamat treffit katsoin ja tunsin oloni niiden jälkeen jotenkin väsyneeksi, joten lopetin. Ehkä mies olisi siitä alkanut puhumaan enemmän, mutta en jaksanut odottaa, hän ei ollut minua varten.
Löysin vähän sen jälkeen miehen, jonka kanssa saatamme puhua tunteja yhteen menoon. Juttelemme yhä vieläkin, vaikka yhteisiä vuosia on jo yli 20. Kyllä sen tuntee, jos jokin ei vain ota sujuakseen. Väkisillä ei voi mitään vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kiinnostavista vastauksista.
Erikoinen tilanne, että tavallaan pidän tästä miehestä ja kemiaakin on, mutta en tiedä jaksanko olla hiljaisen ihmisen kanssa. Olen itse aika puhelias.
Välillä hän puhuu kyllä ja jutut ovat kiinnostavia, mutta hiljaisuutta on paljon.
Miten teistä sitten tietää mitä tunnette tai ajattelette, jos ette kerro sitä? Miten tässä nyt pitäisi olla? Häiritseekö teitä puheliaat ihmiset?
T. Ap
Se on vain ominaisuus ihmisessä, ei sitä sen kummemmin pysty selittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö sä selittämään miksi itse ole puhuvaa sorttia?
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä selittämään miksi itse ole puhuvaa sorttia?
Siis (olet).
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä selittämään miksi itse ole puhuvaa sorttia?
Koska tykkään kuulla muiden ajatuksia ja kertoa omiani. Pidän keskysteluista ja eri näkökulmien kuulemisesta ja hauskoista jutuista.
Puhuminen on minusta luontevaa ja mukavaa.
Suurin osa hiljaisista ihmisistä ei ole hiljaisia silloin, kun he kokevat olevansa turvallisessa seurassa ja että heitä arvostellaan ja kuunnellaan.
Osa ihmisistä jännittää uusien ihmisten seurassa, eikä osaa jutella rennosti. On toki mahdollista, että mies on aidosti hiljainen, mutta totuus selviää vasta kun olette tunteneet pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sä selittämään miksi itse ole puhuvaa sorttia?
Koska tykkään kuulla muiden ajatuksia ja kertoa omiani. Pidän keskysteluista ja eri näkökulmien kuulemisesta ja hauskoista jutuista.
Puhuminen on minusta luontevaa ja mukavaa.
Eli ne tulevat sinulle luonnostaan. Samoin kuin hiljaisemmille se ei tule, tai sitten tulee, mutta vähemmillä sanoilla. Vähän niinkuin asiat tiivistettynä.
Mä kyllä juttelen jos joku aloittaa puhumisen. En osaa aloittaa juttelua. Tulee lähinnä sellainen olo että kiinnostaako ketään edes asiani. En kyllä rupea väkisinkään mistään puhumaan jos se ei ole luontevaa.
Alue: Aihe vapaa
En yleensä puhu jos ei ole asiaa. Asiaa ei ole kovinkaan usein.
Hiljaa oleminen on mukavaa, voi keskittyä aistimuksiin ja ajatuksiin.
En odota että toinen puhuu. En pidä ollenkaan puhumiseesta puhumisen vuoksi, sellaisesta small-talkista. Yhdessä on mukava olla hiljaa.
Aika vähän viihdyn kyllä yleensäkin ihmisten seurassa, lähinnä silloin kun on pakko esim. töissä. Parisuhdetta en ole halunnut koska tulee yliannos ihmisseuraa.