Mikä ärsyttää lapsesi urheiluharrastuksessa? Joukkueessa, valmennuksessa, kisoissa, muissa vanhemmissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon hommaa ilman palkkaa taikka etuja. Ja paskaa tulee niskaan.

T. Joukkueenjohtaja

Miksi olet jojona?

Samaa ihmettelen. Siihen kun ei kukaan pakota. Jos tahtoo auttaa ja olla hyödyksi, homma on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon hommaa ilman palkkaa taikka etuja. Ja paskaa tulee niskaan.

T. Joukkueenjohtaja

Miksi olet jojona?

Koska kukaan muu ei suostu. Jonkun-on-pakko. Palkattomuus tai eduttomuus ei haittaisi, mutta se paskan nieleminen alkaa kyllästyttää. Joku muu saa ensi syksynä ottaa ohjat käsiin. Jaa-a lopahtaakohan koko homma siihen, kun kukaan muu "ei ehdi". Joo, en kylläkään sitä ihmettele.

Mikä paskan nieleminen? Ei mulla ainakaan ole mitään kakkaa sadellut niskaan. Ainoa on narina siitä, etten käy muissa turnauksissa tai peleissä kuin niissä, joihin oma lapsikin pääsee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paljon hommaa ilman palkkaa taikka etuja. Ja paskaa tulee niskaan.

T. Joukkueenjohtaja

Miksi olet jojona?

Samaa ihmettelen. Siihen kun ei kukaan pakota. Jos tahtoo auttaa ja olla hyödyksi, homma on ok.

Juu ei saa valittaa, siksi aionkin lopettaa. Joku muu saa vuorollaan sitten auttaa ja olla hyödyksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se talkootyön määrä. En yh:na ehtisi millään.

Asutaan ulkomailla, harrastus jalkapallo.

Sekä koulussa että harrastuksissa vituttaa köyhät. Kun osalla ei ole rahaa, niin pitäisi koko ajan olla talkoilemassa jotain.

No just joo. Ymmärrän, jos on kyse oikeasti "turhasta talkoilusta", tyyliin rahaa tarvitaan 30€ per lapsi, mutta meillä ainakin harrastusmenot jo nyt yli 2000€ vuodessa, kahden lapsen kulut. Mieltä lämmittää kovastikin, jos lapsi pääsee ilmaiseksi talkoiden ansiosta turnausmatkalle, jonka kulut ovat usein pari sataa per nenä. Ei me varsinaisesti köyhiä olla, mutta käytetään rahaa mm. remontointiin ja matkusteluun.

Vapaamatkustajat, jotka eivät osallistu talkoisiin ym.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mikään.

Lapsi pelasi noin 4 vuotta ihan mieluusti joukkueessa, kunnes joukkueen henki muuttui. Yhdestä pelaajan äidistä tuli joukkueenjohtaja. Joukkue jaettiin kahtia eli ns. edistyneiden pelaajien liigajoukkueeseen ja harrastusjoukkueeseen.

Tämä oli ihan fine kunnes ilmeni että liigajoukkueen pelaajat pelasivat myös harrastusjoukkueen otteluita, harrastusjoukkeen pelaajia tylytettiin kun ette käy riittävästi harjoituksissa. Harjoituksia neljät viikossa ja viikonlopun pelit päälle 😂 Lapset olivat tuossa vaiheessa 11 v. Kyseessä tuppukylän joukkue, mutta asennetta kuin isommalla 😂 Lapsi lopetti ja jonkin ajan kuluttua lopetti moni muukin, monet asiat saa pilattua aikuisten kilpailuhenkisyydellä.

tää on se tavallinen tarina. Yleensä valmentajien lapset kas kummaa edustusjoukkueessa.

Meidän (tuppu) kylällä kas kummaa KAIKKI valmentajat halus valmentaa sitä "parempaa" joukkuetta. Joka koostui parhaista pelaajista ja valmentajien lapsista.

Seuraus: 11 v poikani luokalta 7 poikaa lopetti urheiluharrastuksen, ei ollu joukkueelle valmentajaa. No valmennushan ei ole mikään pakko, vaan vapaaehtoistyötä, pisteet siitä sinänä.Mtta on turhaa hurskastella millään kaikki pelaa meinigillä tai urheiluhengellä, pitäisi reilusti sanoa mikä on homman nimi.

Poikani jatkoi kyllä harrasttusta toisessa seurassa, jossa homma toimi aidosti niin että jokainen pelaa tasonsa mukaisessa ryhmässä. Oli valmentajan lapsi tai ei.

Ärsyttää jojot ja apuvalmentajat, joille ei voi sanoa mitään kehittämisehdotusta, kun heti on herneet nenässä. Toivoin, että syksyn treeniajat ilmoitetaan vanhemmille heti kun saliajat on tiedossa. Sain vastauksen, että kun on työmatkoilla ulkomaillakin asti, ei ehdi joka ilta viestitellä. En ollut sitä pyytänyt, vaan että tieto tulisi aiemmin kuin ed. vuonna, jolloin treeniajat annettiin 2 viikkoa ennen treenien alkua ja jouduin perumaan toisen harrastuksen (uinti), kun ajat päällekkäin. Apuvalmentaja taas veti herneet nenään toisesta mitättömästä pyynnöstä.

Karsiminen.

Urheilu ja harrastaminen lapsesta kivaa, mutta koko ajan lapsella pelko perseessä että tippuu joukkueesta.

Talkootyöt ovat aina aiheuttaneet närää ja tulevat aina niin tekemään. Siksi pitäisi olla vaihtoehto niille, jotka eivät pysty/halua osallistumaan niihin. Eli käytännössä voi joko maksaa tai sitten tehdä talkootyötä. On sekin epistä, että ne joiden vanhemmilla on rahaa mutta ei aikaa, eivät pysty harrastamaan. 

Ei muu kuin urheiluhullujen hihhulointi. Tyyliin kakstoistavuotiaille viidet treenit viikossa. Jos kyseessä olisi joku uskonlahko, kyllä siihen puuttuisi eduskunta ja lapsiasianvaltuutettu.

Puhutaan levosta ja monipuolisuudesta, mutta samaan aikaan järjestetään järjetön määrä treenejä ja pelejä jotka vie kaiken vapaa-ajan sekä lapsilta että perheiltä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää jojot ja apuvalmentajat, joille ei voi sanoa mitään kehittämisehdotusta, kun heti on herneet nenässä. Toivoin, että syksyn treeniajat ilmoitetaan vanhemmille heti kun saliajat on tiedossa. Sain vastauksen, että kun on työmatkoilla ulkomaillakin asti, ei ehdi joka ilta viestitellä. En ollut sitä pyytänyt, vaan että tieto tulisi aiemmin kuin ed. vuonna, jolloin treeniajat annettiin 2 viikkoa ennen treenien alkua ja jouduin perumaan toisen harrastuksen (uinti), kun ajat päällekkäin. Apuvalmentaja taas veti herneet nenään toisesta mitättömästä pyynnöstä.

Mikä ongelma? Voithan aina itse ryhtyä jojoksi tai apuvalmentajaksi. Sittenpähän näet miten kivaa hommaa se on.

Minua ärsyttää oma mies eli lapseni isä, joka ottaa lapsen harrastamisen liian tosissaan. Lapsi on lahjakas, oppii uusia asioita koko ajan nopeammin kuin muut ikäisensä ja on toistaiseksi myös todella innokas. Mies vaatii tytöltä mielestäni koko ajan ihan liikaa. Tyttö on kuusivuotias. Hän osaa lajissaan paljon asioita, joita useat kahdeksanvuotiaat eivät osaa. Silti mies puskee koko ajan vain oppimaan hirveällä tahdilla lisää. Itse kannatan enemmän sellaista hauskanpitoon ja tekemisestä nauttimiseen pohjautuvasta harrastamisesta. Tosissaan ehtii harrastaa sitten teinistä eteen päin, jos intoa riittää. En tiedä miten tuon miehen saisi kuriin, kun asiasta keskustellaan joka viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää jojot ja apuvalmentajat, joille ei voi sanoa mitään kehittämisehdotusta, kun heti on herneet nenässä. Toivoin, että syksyn treeniajat ilmoitetaan vanhemmille heti kun saliajat on tiedossa. Sain vastauksen, että kun on työmatkoilla ulkomaillakin asti, ei ehdi joka ilta viestitellä. En ollut sitä pyytänyt, vaan että tieto tulisi aiemmin kuin ed. vuonna, jolloin treeniajat annettiin 2 viikkoa ennen treenien alkua ja jouduin perumaan toisen harrastuksen (uinti), kun ajat päällekkäin. Apuvalmentaja taas veti herneet nenään toisesta mitättömästä pyynnöstä.

Mikä ongelma? Voithan aina itse ryhtyä jojoksi tai apuvalmentajaksi. Sittenpähän näet miten kivaa hommaa se on.

Minä olen toisen lapsen harrastuksessa ohjaajana. Se on mukavaa. Kyseessä 6-7 v. lapset. En enää sen lisäksi repeä muuhun kuin yhteen vanhempaintoimikuntaan, talkoisiin, partioleireille silloin tällöin ja harjoituskuskiksi 4 kertaa viikossa.

kimppakyytien toimimattomuus. Lapset pelaa joukkuelajia mut vanhemmat ei halua toimia yhdessä niin, että kyydit pelaisi. Ympäristö rasittuu, vanhemmat rasittuu ja lapsille syntyy mielikuva että taksi vie ja taksi tuo.

Jotkut ilmeisesti jopa mittaa "hyvää" vanhemmuutta sillä että on aina itse paikalla harkoissa kun meidn pekka pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Talkootyöt ovat aina aiheuttaneet närää ja tulevat aina niin tekemään. Siksi pitäisi olla vaihtoehto niille, jotka eivät pysty/halua osallistumaan niihin. Eli käytännössä voi joko maksaa tai sitten tehdä talkootyötä. On sekin epistä, että ne joiden vanhemmilla on rahaa mutta ei aikaa, eivät pysty harrastamaan. 

Ainakin minun lasteni harrastuksissa on eri tasoja harrastaa. Jonkun vanhemmat eivät osallistu mihinkään, mutta maksamalla itse koriksen turnaukset lapsi voi päästä mukaan. Yleisurheilussa vain aktiivisemmin kilpailevien vanhemmat yleensä valmentavat. Jos järkätään yu-kisat omalla kentällä, siellä voi tarvita järjestelyapua myös tavisharrastajien vanhemmilta. Puhutaan tyyliin kolmesta kuuteen tuntia vuodessa.

Se miten paljon odotetaan vapaaehtoistyötä. Maksan harrastuksesta sen mitä pyydetään, en halua sen lisäksi pakkotyöhön. Kuitenkin kuskaan, käyn katsomassa pelejä jne eli osallistun kyllä harrastuksiin.

Ole hyvä ja ala itse jojoksi ja apuvalmentajaksi. Sitten katsotaan kenellä on taas herne nenässä

Meillä on talkoiden suhteen reilu peli. Jos ei osallistu, voi maksaa 50e.

Vierailija kirjoitti:

Itseä ärsyttää se että aina ne tietyt naamat eivät koskaan osallistu mihinkään talkoisiin millään tavalla. Toki ymmärrän että aina ei voi päästä, mutta on se kumma jos ikinä ei irtoo mihinkään aikaa. Luulisi, että edes lapsen takia kiinnostaisi, kun seuran toiminta pyörii pitkälti talkoilla (esim. kisojen järjestäminen).

Toinen mikä on raivostuttavaa, että lapset jotka haluavat tehdä reeneissä töitä kehittymisen eteen eivät pysty keskittymään ja myöskin valmentajien työ häiriintyy, kun näiden samojen naamojen muksut vain häsläävät omiaan ja oikein tarkoituksella tekevät kaiken lintsaten ja oikomalla. Kyseessä siis tavoitteleva kilparyhmä ja kaikille lapsille ja vanhemmille tehtiin ja tehdään aina kauden alussa selväksi, että tämä ei ole harrasteryhmä ja siksi täällä on tietyllä tavalla tiukemmat systeemit kuin harrasteryhmissä mikä on mielestäni täysin ymmärrettävää. (ryhmä on 12-14 vuotiaiden kilparyhmä). Seura tarjoaa myös harrasteryhmiä näille jotka eivät halua harrastaa tavoitteellisesti.

Kieltämättä tälläinen toiminta ärsyttää suunnattomasti ja lastakin harmittaa, kun tänäänkin piti kilpaohjelmaan tehdä pieniä muutoksia ja hioa yhdessä joukkueen kanssa, niin nämä kyseiset henkilöt eivät halunneet keskittyä mihinkään. Valmentaja oli kuulemma suunnitellut vaikeampaa osiota ohjelmaan jolla saataisiin pisterimaa korkeammaksi, mutta nämä yhdet eivät olleet tehneet mitään sen eteen että tämä onnistuisi.

Yleisesti käyttäydytään kuin siat kisapaikoilla (sotketaan kaikki paikat eikä jälkiä siivota ja jopa huudellaan toisille joukkueille). Tästä on sanottu ja neitejä uhattu joukkueesta erottamisella, mutta ei ole asiat muuttuneet mihinkään. Harvoin ajattelen näin mutta nyt kyllä jo toivon että heidät poistettaisiin joukkueesta. Olen kertakaikkiaan kyllästynyt. Lapsella on kavereita joukkueessa ja valmennus on hyvää joten en itse eikä lapsenikaan halua vaihtaa. Häiriöiden tulee poistua.

Joukkuevoimistelu?

Se että aikuiset ottavat lapsen harrastuksen liian tosissaan. Usein siis valmentajat myös. Ei kannata romuttaa lasten kiinnostusta joukkuelajiin vaatimalla heiltä aivan liikoja. Se on vaan harrastus. Ja miesvalmentajat: Älkää kyykyttäkö nuoria poikia. Ei olla nyt armeijassa kuitenkaan, vaan maksullisessa harrastuksessa. En kovin mielelläni maksaisi montaa sataa euroa harrastuksesta, jossa lastani kohdellaan rumasti ja hänelle aiheutetaan paha mieli. Relatkaa! Tuskin sieltä kovin montaa ammattipelaajaa tulee, elätte harhassa. Suurin osa harrastaa vaan huvikseen ja teidän armeijamentaliteetti vie kaikki halut, lapset usein lopettavat heti kun ovat siinä iässä että uskaltavat sanoa ääneen vanhemmilleen että ei enää kiinnosta.