Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku naimisissa persoonallisuushäiriöisen kanssa?
Kommentit (35)
Erosin, kun en kestänyt sitä miestä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuija kirjoitti:
Erosin, kun en kestänyt sitä miestä enää.
Mitä sitten tulit tähän ketjuun pätemään, kun ap. nimenomaan pyysi kommentteja heiltä jotka kestävät? Et sinä tähän ketjuun kuulu, mutta oli pakko tulla selittämään miten minä.
Onko täällä epäviisasta virtaa? Tai ettekö ole kenties idiootti?
Te olette tästä lähtien saaristolaisia peppo homoja äidinnussijoiden ja varkaittenne kanssa ja olen tosi iloinen ja viisas virtaus jos kehtaatkin kysyä minulta. Koska olen kamelinpaska?
Tosin täällä on paljon psykologiaa mikä liittyy teidän silmittömään kehitysvammaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja teidän kestoista en puhu mitään. Koska te ette kestä edes höyhenen painoa virtauksineen. Ja tämä on pelkkää psykologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Borderline?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mutta itselläni on estynyt ja passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö. Puolisoani se haittaa silloin, kun piirteet näkyvät käytöksessäni voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Miehellä ei siis ole mitään terapiaa eikä lääkitystä? Mikä häiriö on kyseessä? Miten se näkyy huonoina kausina? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut naimisissa sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, ei lapsia. Suhteen edetessä ja syventyessä kuvioihin tuli koko ajan lisää vahtimista, tenttaamista ja sitten fyysistä pahoinpitelyäkin ja ihan aiheetta. Erosimme. Mies myönsi itsekin että vika on hänessä mutta hän ei tosiaan pystynyt hallitsemaan mustasukkaisuuttaan vaan se saattoi roihahtaa aivan älyttömistä asioista hillittömäksi pahoinpitelyksi. Tällainen asia saattoi olla esimerkiksi miespuolisen asiakkaan tai työkaverin kohtaaminen tai puhelinsoitto, jossa mies kuuli paikalla olevan muitakin miehiä esim. kahvihuonekeskustelua. Apuun tarvittiin poliisiakin asian selvittelemiseksi, kriminaalipsykologin arvio asiasta oli että miehessä ei ole mitään psyykkistä vikaa vaan hänellä hänellä on adrenaliinitoiminnassa tms. jotain vikaa ja sitä ei pysty korjaamaan. Ikä ehkä tasoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Borderline?
Ei ole. En haluaisi tarkemmin eritellä mikä persoonallisuushäiriö.
Olen itse herkkä ja tunteellinen ihminen ja huomaan nopeasti pienetkin muutokset miehen käytöksessä. Silloin yritän yleensä antaa omaa aikaa ja tilaa, jotta hän saa itsekin kuulostella itseään.
Rakkaus ja tahto tässä ovat kantavana asiana. Ilman näitä ei jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Borderline?
Ei ole. En haluaisi tarkemmin eritellä mikä persoonallisuushäiriö.
Olen itse herkkä ja tunteellinen ihminen ja huomaan nopeasti pienetkin muutokset miehen käytöksessä. Silloin yritän yleensä antaa omaa aikaa ja tilaa, jotta hän saa itsekin kuulostella itseään.
Rakkaus ja tahto tässä ovat kantavana asiana. Ilman näitä ei jaksaisi.
Onko teillä seksielämää huonoina kausina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Miehellä ei siis ole mitään terapiaa eikä lääkitystä? Mikä häiriö on kyseessä? Miten se näkyy huonoina kausina? Ap
Ei tällä hetkellä. Muutimme hiljattain työn perässä kauemmas joten pitäisi etsiä uudet psykologit. Tällä hetkellä mies on ollut pidemmän kauden tasaisena jolloin ongelmat eivät näy. Stressi tuntuu pahentavan oireita, mutta aiemman työn stressi jäi pois työpaikan vaihdoksen myötä.
Huonoina kausina hän on vihainen ja vetäytyy. Viettää pari kolme päivää yksin omissa oloissaan ja sitten palaamme "normaaliin elämään". Hän pääsääntöisesti hillitsee oireilunsa, mutta toisinaan tulee liikaa ja hän hermostuu siitä, että on niitä oireita ja siitä että hän ei jaksa hillitä itseään. Silloin hän vetäytyy olemaan yksin ja järjestelee asioita mielessään. Minä taas panostan tuolloin lapsiin tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla persoonallisuushäiriö. Lapsiakin on. Arki sujuu yleensä ihan hyvin. Toisinaan persoonallisuushäiriö näkyy selvästi ja toisinaan en edes muista asiaa. Ne ajat kun asia näkyy hänen käytöksessään ovat joskus tosi raskaita kestää. Silloin huomaan vetäytyväni ja yritän tehdä niitä asioita, joista saan voimaa jaksaa. Ihan kausittain meillä menee tämä.
Olen hyväksynyt persoonallisuushäiriön osaksi miestäni ja yrittänyt oppia pärjäämään asian kanssa. Kuten sanoin aina tämä ei edes näy, mutta silloin kun näkyy se on raskasta. Olemme myös avoimesti puhuneet asiasta ja yhdessäkin miettineet miten toimimme silloin kun persoonallisuushäiriö vaikuttaa voimakkaasti. Pyrin myös panostamaan silloin ekstrana lapsiin kun miehellä vaikeampi kausi.
Mikä persoonallisuushäiriö on kyseessä ja hoidetaanko sitä mitenkään? Oletko katunut perheen perustamista ko. miehen kanssa? Ap
En ole katunut. Joskus miettinyt, että helpompaa olisi ilman tuota persoonallisuushäiriötä, mutta en katunut.
Asiaa ei tällä hetkellä hoideta. Aiemmin kävi psykologin luona ja hetken psykiatrin luona. Silloin asiaa alettiin tutkimaan ja tuli diagnoosi. Sopivasti häiden jälkeen :D
Hän onneksi itse erittäin hyvin tiedostaa häiriönsä ja ongelmat, joita tuo persoonallisuushäiriö tuo mukanaan. Olemme yhdessä opetelleet pärjäämään ja luoneet toimintamallit.
Ihan herkästi en suosittelisi suhdetta persoonallisuushäiriöisen kanssa jos itse ei ole erittäin motivoitunut. Persoonallisuushäiriö on vaikea juttu sekä läheisille että ihmiselle itselleen. Myös itsestä on hyvä pitää huolta ja tehdä asioita, jotka kantavat.
Borderline?
Ei ole. En haluaisi tarkemmin eritellä mikä persoonallisuushäiriö.
Olen itse herkkä ja tunteellinen ihminen ja huomaan nopeasti pienetkin muutokset miehen käytöksessä. Silloin yritän yleensä antaa omaa aikaa ja tilaa, jotta hän saa itsekin kuulostella itseään.
Rakkaus ja tahto tässä ovat kantavana asiana. Ilman näitä ei jaksaisi.
Onko teillä seksielämää huonoina kausina?
Ei ole.
On. Sinä.