Mies halauasi abortoida down-lapsen

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pysty edes pitämään itteään siistinä tai ruokailemaan,on vaikeasti vammainen

Harvinaista, että down henkilö ei pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole oikeutta synnyttää tieten tahtoen vammaista lasta tähän maailmaan. Ajattele nyt herran tähden sitä lastakin vähän. Sille ei voi mitään jos ei ajoissa saada tietää että lapsi on vammainen, mutta jos tiedät että se ei koskaan tule pärjäämään omillaan (edes kaikkein hyvätasoisimmat Downit eivät pysty kuin tuettuun asumiseen), miten helvetin itsekästä olisi tuoda sellainen ihminen tähän maailmaan?

Tämä!

Jos lapsi ei pysty esim. ilmaisemaan itseään kunnolla, korkeintaan ynähdyksellä niin mistä tiedät kuinka tuskissaan hän on. Tähän vielä jonkun sortin ruumiillinen vamma niin lapsi makaa mykkänä sängyssä koko elämänsä. Ei se ole elämisen arvoista.

Nyt puhuttiin downeista, jotka eivät ole noin vaikeasti vammaisia.

Downeja on eri asteisia. Osa on todella vaikeasti vammaisia.

Pieni osa, mutta heissäkään ei yleensä noin vammaisia ole. Äärettömän harvinaista.

Näähän on tosi rumia niin kuka näitä haluaisi lapsekseen

Keskustelimme asiasta etukäteen ja olimme samaa mieltä; mikäli lapsi todetaan vammaiseksi, raskaus keskeytetään.

Maailma on julma terveellekin, olimme yhtä mieltä että sairaan lapsen olisi parempi olla syntymättä. Lisäksi itsekkäät syyt; en halua huolehtia lopunelämää vammaisesta lapsesta, mikäli minulla on mahdollisuus valita. Lapsiperhe-elämä terveidenkin lasten kanssa on rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua tässä nyt kiinnostaa, ovatko seulonnat pakollisia, vai voiko niistä kieltäytyä. Mikäli tuleva äiti on vahvasti sitä mieltä, että synnyttää lapsen joka tapauksessa, niin miksi seulonnat yleensä tehdään, miksi hän ei vain odota, mitä tuleman pitää?

Aika on ajanut vammaispolitiikassa pehmeiden puheiden ohi. Niiden sijaan Suomi tarvitsee kovia päätöksiä ja määrätietoisuutta. Esimerkiksi seulonnat tulisi tehdä pakollisiksi ja jos jotain huolestuttavaa lapsi voitaisiin synnyttää vain ja ainoastaan vanhempien sitouduttua kustantamaan kaikki vammaisesta aiheutuneet kulut. Samaa tulisi soveltaa myös eri rotujen välisistä yhdynnöistä syntyneissä raskauksista, koska lähinnä eurooppalaisista kaukasialaisista kansoista koostuvasta valkoisesta rodusta on tulossa uhanalaisia Aasiasta ja Afrikasta hyökyvän siirtolaispaineen takia.

Niin minunkin mielestä eugeniikkaa tulisi harjoittaa ihan valtiollisella tasolla

Joitakin tapauksia on, että on päätetty pitää vammainen lapsi ja vammaa ei olekaan ollut. Oman lapseni erityisyys huomattiin vasta parin vuoden iässä. Hänestä tuli kyllä itsenäinen aikuinen ja pystyy elämään normaalisti, on oikeustoimikelpoinen eikä tarvitse avustajaa, opiskelee ja on ollut jo kesätöissä ja mennyt hyvin. Pääsee samaan paikkaan toisena kesänä. Helpottaa, että esimiehen sukulaisella on sama vamma. Ei hän ihan tavallinen ole, mutta pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Joitakin tapauksia on, että on päätetty pitää vammainen lapsi ja vammaa ei olekaan ollut. Oman lapseni erityisyys huomattiin vasta parin vuoden iässä. Hänestä tuli kyllä itsenäinen aikuinen ja pystyy elämään normaalisti, on oikeustoimikelpoinen eikä tarvitse avustajaa, opiskelee ja on ollut jo kesätöissä ja mennyt hyvin. Pääsee samaan paikkaan toisena kesänä. Helpottaa, että esimiehen sukulaisella on sama vamma. Ei hän ihan tavallinen ole, mutta pärjää.

Kyllähän nämä pärjää mutta kustantaa valtiolle hirveitä summia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta.

Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä.

Monesti mietin, että minullekkin ehkä paras ratkaisu olisi ollut abortti. Olisi ainakin yksi alkoholisoitunut mielenterveyspotilas vähemmän. En ole mitenkään erityisen kiitollinen äidilleni, joka ei tehnyt aborttia, mutta ei silti suostunut luopumaan päihteiden käytöstä edes raskauden ajaksi. Kiusattu, törkitty ja paikasta toiseen heitelty. Sellainen minun lapsuuteni oli.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Miksi olit raskaana?

menes peruskouluun, jos et tiedä miten hedelmöitys tapahtuu. Sanon vain sen, että lapsi ei ollut mitenkään odotettu, toivottu ja haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua tässä nyt kiinnostaa, ovatko seulonnat pakollisia, vai voiko niistä kieltäytyä.

Mikäli tuleva äiti on vahvasti sitä mieltä, että synnyttää lapsen joka tapauksessa, niin miksi seulonnat yleensä tehdään, miksi hän ei vain odota, mitä tuleman pitää?

Seulonnat ovat vapaaehtoisia eli niistä voi tietenkin kieltäytyä. Luulen, että moni haluaa tietää etukäteen, jos jotain erityistä on odotettavissa, vaikka olisi päättänytkin pitää lapsen huolimatta down-riskistä tms. Toki se antaa aikaa sopeutua ajatukseen, ja on mielestäni täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Kaikkien raskaana olevien kannattaa käydä seulonnoissa, koska jos vaikka huomataan, että sikiöllä on vaikea sydänvika, voidaan synnytys suunnitella yliopistolliseen sairaalaan ja tiedetään valmistautua tehohoidettavaan vastasyntyneeseen, ja ettei ainakaan synnytä la-su välisenä yönä missään Rovaniemen keskussairaalassa, josta on loskakelillä tuntien ambulanssimatka Oulun yliopustolliseen sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta.

Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä.

Monesti mietin, että minullekkin ehkä paras ratkaisu olisi ollut abortti. Olisi ainakin yksi alkoholisoitunut mielenterveyspotilas vähemmän. En ole mitenkään erityisen kiitollinen äidilleni, joka ei tehnyt aborttia, mutta ei silti suostunut luopumaan päihteiden käytöstä edes raskauden ajaksi. Kiusattu, törkitty ja paikasta toiseen heitelty. Sellainen minun lapsuuteni oli.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Miksi olit raskaana?

menes peruskouluun, jos et tiedä miten hedelmöitys tapahtuu. Sanon vain sen, että lapsi ei ollut mitenkään odotettu, toivottu ja haluttu.

Tässä varmaankin tarkoitettiin että miksi et käyttänyt ehkäisyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

"Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta."

Vastasyntyneet eivät koskaan kykene elämään ilman apuja

"Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä."

Oikeinko kaikkien puolesta uhrauduit tekemällä sen parhaimman ratkaisun ja mistäs sinä tiedät minkälainen yksilö tuosta sikiöstä olisi kasvanut? Kirjoitustesi perusteella käsityksesi "kelvollisesta yksilöstä" on täyttä paskaa.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Juuri tällä samalla tekosyyllä lapsensa murhanneet äidit ovat perustelleet tekojaan oikeuden pöytäkirjoissa useammin kuin kerran.

Onneksi abortit on sallittuja. Ei tarvinnut tappaa vastasyntynyttä.

Tutkimukset sosiaalisesta perinnöstä tukee vahvasti niitä perusteita miksi koin abortin olevan parempi ratkaisu, kuin loppuelämän helvetti.

Turhaan tuomitset ja solvaat.Minä tiedän tehneeni oikein, enkä koe olevani mikään lapsenmurhaaja. Minulla sentään jossain asiassa parempi selkäranka, kuin raukkamaisella äidilläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta.

Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä.

Monesti mietin, että minullekkin ehkä paras ratkaisu olisi ollut abortti. Olisi ainakin yksi alkoholisoitunut mielenterveyspotilas vähemmän. En ole mitenkään erityisen kiitollinen äidilleni, joka ei tehnyt aborttia, mutta ei silti suostunut luopumaan päihteiden käytöstä edes raskauden ajaksi. Kiusattu, törkitty ja paikasta toiseen heitelty. Sellainen minun lapsuuteni oli.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Miksi olit raskaana?

menes peruskouluun, jos et tiedä miten hedelmöitys tapahtuu. Sanon vain sen, että lapsi ei ollut mitenkään odotettu, toivottu ja haluttu.

Tässä varmaankin tarkoitettiin että miksi et käyttänyt ehkäisyä?

Ei ollut mahdollisuutta.

Itse pitäisin. Tein sen päätöksen jo kun kuulin olevani raskaana. Jos näin sattuisi käymään että lapsi on vammainen, se ei estä minua pitämästä ja rakastamasta lastani. Mieheni kanssa puhuttu ja hän pysyy vierelläni.

Lahest kirjoitti:

Itse pitäisin. Tein sen päätöksen jo kun kuulin olevani raskaana. Jos näin sattuisi käymään että lapsi on vammainen, se ei estä minua pitämästä ja rakastamasta lastani. Mieheni kanssa puhuttu ja hän pysyy vierelläni.

Olet tosi itsekäs ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

"Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta."

Vastasyntyneet eivät koskaan kykene elämään ilman apuja

"Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä."

Oikeinko kaikkien puolesta uhrauduit tekemällä sen parhaimman ratkaisun ja mistäs sinä tiedät minkälainen yksilö tuosta sikiöstä olisi kasvanut? Kirjoitustesi perusteella käsityksesi "kelvollisesta yksilöstä" on täyttä paskaa.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Juuri tällä samalla tekosyyllä lapsensa murhanneet äidit ovat perustelleet tekojaan oikeuden pöytäkirjoissa useammin kuin kerran.

Onneksi abortit on sallittuja. Ei tarvinnut tappaa vastasyntynyttä.

Tutkimukset sosiaalisesta perinnöstä tukee vahvasti niitä perusteita miksi koin abortin olevan parempi ratkaisu, kuin loppuelämän helvetti.

Turhaan tuomitset ja solvaat.Minä tiedän tehneeni oikein, enkä koe olevani mikään lapsenmurhaaja. Minulla sentään jossain asiassa parempi selkäranka, kuin raukkamaisella äidilläni.

Eli se oli loppujen lopuksi äitisi syytä että tapoit lapsesi?

Tämän takia kannattaisi keskustella asiasta etukäteen. Tietenkin päätöstä on hankala lyödä lukkoon ennen kuin tilanne on päällä :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua tässä nyt kiinnostaa, ovatko seulonnat pakollisia, vai voiko niistä kieltäytyä. Mikäli tuleva äiti on vahvasti sitä mieltä, että synnyttää lapsen joka tapauksessa, niin miksi seulonnat yleensä tehdään, miksi hän ei vain odota, mitä tuleman pitää?

Aika on ajanut vammaispolitiikassa pehmeiden puheiden ohi. Niiden sijaan Suomi tarvitsee kovia päätöksiä ja määrätietoisuutta. Esimerkiksi seulonnat tulisi tehdä pakollisiksi ja jos jotain huolestuttavaa lapsi voitaisiin synnyttää vain ja ainoastaan vanhempien sitouduttua kustantamaan kaikki vammaisesta aiheutuneet kulut. Samaa tulisi soveltaa myös eri rotujen välisistä yhdynnöistä syntyneissä raskauksista, koska lähinnä eurooppalaisista kaukasialaisista kansoista koostuvasta valkoisesta rodusta on tulossa uhanalaisia Aasiasta ja Afrikasta hyökyvän siirtolaispaineen takia.

Myös abortin mahdollisuudesta myös syntymän jälkeen tulisi keskustella loogisesti ilman tunnekuohuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

"Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta."

Vastasyntyneet eivät koskaan kykene elämään ilman apuja

"Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä."

Oikeinko kaikkien puolesta uhrauduit tekemällä sen parhaimman ratkaisun ja mistäs sinä tiedät minkälainen yksilö tuosta sikiöstä olisi kasvanut? Kirjoitustesi perusteella käsityksesi "kelvollisesta yksilöstä" on täyttä paskaa.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Juuri tällä samalla tekosyyllä lapsensa murhanneet äidit ovat perustelleet tekojaan oikeuden pöytäkirjoissa useammin kuin kerran.

Onneksi abortit on sallittuja. Ei tarvinnut tappaa vastasyntynyttä.

Tutkimukset sosiaalisesta perinnöstä tukee vahvasti niitä perusteita miksi koin abortin olevan parempi ratkaisu, kuin loppuelämän helvetti.

Turhaan tuomitset ja solvaat.Minä tiedän tehneeni oikein, enkä koe olevani mikään lapsenmurhaaja. Minulla sentään jossain asiassa parempi selkäranka, kuin raukkamaisella äidilläni.

Eli se oli loppujen lopuksi äitisi syytä että tapoit lapsesi?

En ole tappanut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mitä kommentteja! Abortti hyväksytään, ja varsinkin jos lapsi on vammainen. Tässä taas nähdään ns. äitien (ja isien?) todelliset värit. Suurin osa palstan "äideistä" ei ansaitse tulla kutsutuksi äideiksi.

Oikea äiti ei hyväksy aborttia missään tilanteessa.

Kuules olen tehnyt abortin myös tietämättä ollenkaan, olisiko sikiö ollut terve vai ei. Se lapsi ei varmasti olisi saanut sellaisia eväitä elämään, että hänestä olisi voinut odottaa tulevan tasapainoinen ja rakastettu ihminen. Todennäköisesti olisi joutunut laitoskierteeseen, oli terve tai ei.

Päivääkään en ole katunut sitä aborttia. Hänen aikansa ei ollut vielä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos moni muukin raskaana oleva miettisi asiaa syntyvän lapsen tulevaisuuden kannalta, eikä omia itsekkäitä syitään.

"Hänen aikansa ei ollut vielä" no milloin se sitten on? Milloin hän saa elää?

Voi olla, että hän on jo asettunut johonkin toiseen lapseen. Voi olla että hän on vielä energiapyörteessä odottamassa uutta tilaisuutta. Voi olla, että mitään häntä ei ole koskaan ollutkaan, kyseessä on kuitenkin pelkkä soluröykkiö, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa edes lääketieteen avulla.

Kuitenkin, siitä soluröykkiöstä ei ollut tarkoitus tulla ihminen, vaan sen paikka oli enemmän vaikka kantasolututkimuksessa. En tiedä, miten aborttimateriaali jatkokäsitellään. Toivottavasti tiedettä hyödyntäen.

Kuinka niin ei olisi ollut mahdollisuutta selvitä? Eikös hänen pitänyt olla oletettavasti terve lapsi?

Ei ollut mahdollisuutta, kun tein abortin. Terveydellä ei ollut mitään merkitystä. Kohdusta ulkomaailmaan tullut 10 viikkoinen sikiö ei ole elinkelpoinen edes lääketieteen avulla.

Sillä soluröykkiöllä ei ollut vaihtoehto kasvaa ihmiseksi, koska minulla ei siihen rahkeita ollut. Kuinka vaikeaa on ymmärtää, että toiset arvottavat myös elämänlaadun, eikä pidä vain elossa olemista mitenkään itseisarvona. Tuolla sairaaloissa makaa moni täyden elämän elänyt ihminen, joiden olisi mielestäni aika jatkaa manan majoille. Ja monet heistä haluaa sitä itsekin.

Ja luojalle tai spagettimonsterille kiitos, että abortti on suomessa laillinen.

Jos sulla ei itselläsi ollut rahkeita lapsen kasvattamiseen niin olisit voinut antaa lapsen adoptioon. Surullista että abortti on Suomessa laillinen koska sen takia sinä ja kaltaisesi pääsitte teoistanne kuin koira veräjästä.

Niin, adoptoinnissakin on monta muttaa, jotka vaikuttavat lapsen ja odottavan äidin psyykkeeseen. Puhumattakaan siihen äidin fyysiseen rasitukseen. Tutkimukset osoittavat, että adoptoiduilla lapsilla on reilusti enemmän masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia jo heti elämänsä ensimmäisen hylkäyksen takia. Mielestäni on julmaa kiduttaa syntynyttä lasta henkisesti tällä tavalla.

Jos sen 10 viikkoisen sikiön olisi voitu siirtää vaikka lasta haluavan naisen kohtuun kasvamaan, tai lasikuvun alle kehittymään, niin olisin suostunut siihen. Onneksi sinun tavalla ajattelevat ovat iso vähemmistö tässä maassa. Onneksi naisella on Suomessa oikeus omaan kehoonsa. Onneksi suurin osa ajattelee järkevästi ja lääketieteellisten määritelmien kautta, mikä ero on solumöykyllä ja lapsella.

Adoptio on silti aina parempi vaihtoehto kuin lapsen tappaminen.

10-viikkoinen ei ole mikään solumöykky vaan sillä on jo selkeästi raajat, pää, sydän joka on sykkinyt jo kuukauden ja jopa sisäelimiä. Tämän todistaa meille lääketiede joka on nykyään sen verran kehittynyttä että abortintekijät eivät voi enää puolustella itseään sanomalla että ei se mikään ihminen ollut.

Ja abortissa ei ole kyse mistään naisen oikeudesta omaan kehoon vaan ihmisen tappamisesta. Jos nainen ei halua lasta niin hänellä on oikeus päättää kehostaan kieltäytymällä seksistä mutta jos kuitenkin harrastaa seksiä niin silloin antaa myös suostumuksen mahdollisesti alkavaan raskauteen ja siitä seuraavaan synnytykseen. Et voi noukkia rusinoita pullasta päättämällä että seksi olisi kiva mutta jos siitä seuraa lapsi niin tapan sen.

"Niin no tässä on se ero. En ole tappanut lasta, vaan poistatin kehostani loiseen verrattavan sikiön, joka ei kyennyt elämään kohdun ulkopuolella edes ilman apuja. Ei sellainen ole ihminen. Minä määritän ihmisyyden muillakin tavoin, kuin sisäelinten kautta."

Vastasyntyneet eivät koskaan kykene elämään ilman apuja

"Minä tein kaikkia kohtaan parhaimman ratkaisun siihen tilanteeseen. Siitä sikiöstä tuskin olisi kasvanut yhteiskuntaan kelvollista yksilöä."

Oikeinko kaikkien puolesta uhrauduit tekemällä sen parhaimman ratkaisun ja mistäs sinä tiedät minkälainen yksilö tuosta sikiöstä olisi kasvanut? Kirjoitustesi perusteella käsityksesi "kelvollisesta yksilöstä" on täyttä paskaa.

Miksi haluaisin synnyttää maailmaan ihmisen, jolla ei olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia hyvään lapsuuteen, kuin minullakaan?

Juuri tällä samalla tekosyyllä lapsensa murhanneet äidit ovat perustelleet tekojaan oikeuden pöytäkirjoissa useammin kuin kerran.

Onneksi abortit on sallittuja. Ei tarvinnut tappaa vastasyntynyttä.

Tutkimukset sosiaalisesta perinnöstä tukee vahvasti niitä perusteita miksi koin abortin olevan parempi ratkaisu, kuin loppuelämän helvetti.

Turhaan tuomitset ja solvaat.Minä tiedän tehneeni oikein, enkä koe olevani mikään lapsenmurhaaja. Minulla sentään jossain asiassa parempi selkäranka, kuin raukkamaisella äidilläni.

Eli se oli loppujen lopuksi äitisi syytä että tapoit lapsesi?

Tappaa lapsensa eihän se ole vielä edes lapsi

Huomaa, että porukka ei tiedä downin syndroomasta mitään. Tuossa ketjussa mainitussa punk yhtyeessä on muuten vain yksi, jolla on downin syndrooma.