Mies halauasi abortoida down-lapsen

Kenelläkään ei ole oikeutta synnyttää tieten tahtoen vammaista lasta tähän maailmaan. Ajattele nyt herran tähden sitä lastakin vähän. Sille ei voi mitään jos ei ajoissa saada tietää että lapsi on vammainen, mutta jos tiedät että se ei koskaan tule pärjäämään omillaan (edes kaikkein hyvätasoisimmat Downit eivät pysty kuin tuettuun asumiseen), miten helvetin itsekästä olisi tuoda sellainen ihminen tähän maailmaan?

Down -lapsilla on myös riski sairastua muihin sairauksiin, mm. sydänviat ja leukemia. Heidän eliniän odotteensa on alhaisempi kuin terveillä lapsilla. Muista myös, että lapsesi ei tule koskaan täysin itsenäistymään, vaan on aina riippuvainen muiden avusta. 

Vierailija kirjoitti:

Outo oletus ihmisillä, että se mies automaattisesti lähtee. Meillä on jo toinenkin lapsi, en usko että mies mihinkään lähtisi vaikka lapsi pidettäisiin. Vai olisiko muut valmiita sen vuoksi rikkomaan koko perheen että vaimo haluaisi pitää vammaisen lapsen?'

ap

Oletko miettinyt, miten down-lapsi vaikuttaisi jo olemassaolevan lapsesi elämään? Entä, jos hän joutuu kuoltuasi sisarensa omaishoitajaksi? Mies ei varmasti automaattisesti lähde, mutta riski kasvaa suureksi.

Keskeytyksen voi tehdä ja voit myöhemmin saada terveen lapsen, joka ei ole taakka olemassaolevalle lapsellesi ja miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Outo oletus ihmisillä, että se mies automaattisesti lähtee. Meillä on jo toinenkin lapsi, en usko että mies mihinkään lähtisi vaikka lapsi pidettäisiin. Vai olisiko muut valmiita sen vuoksi rikkomaan koko perheen että vaimo haluaisi pitää vammaisen lapsen?'

ap

No todellakin lähtee kävelemään! Minä ainakin lähtisin jos olisi jo valmiiksi tiedossa että tuleva lapsi on downi eikä vaimo suostuisi aborttiin, voihan sitä toista lasta nähdä vaikka joka toinen viikonloppu :) 

Vierailija kirjoitti:

Outo oletus ihmisillä, että se mies automaattisesti lähtee. Meillä on jo toinenkin lapsi, en usko että mies mihinkään lähtisi vaikka lapsi pidettäisiin. Vai olisiko muut valmiita sen vuoksi rikkomaan koko perheen että vaimo haluaisi pitää vammaisen lapsen?'

ap

Ei se ole automaatio, mutta kannattaa todella varautua siihen, että miehellä ei riitä rahkeet asian suhteen. Jälkeenpäin on turha itkeä perheenhajoamisesta, kun pahimpaan skenaarioon on itsensä valmistanut.

Jos meille tulisi tilanne, että olen raskaana ja lapsi todetaan vammaiseksi, niin haluaisin abortin. Ymmärtäisin miehen halun erota, jos hän olisi sitä mieltä että lapsi pitäisi synnyttää ja kasvattaa. Siinä vaiheessa maailmannäkemyksemme olisivat täysin erilaiset. Onneksi mieheni on asiassa samaa mieltä.

Ja mieti sitä esikoistakin. Down voi viedä todella paljon aikaa. Kiva siinä sitten toisen lapsen elää rinnalla ja kokea pahempaa hyljätyksitunteen kokemusta, kuin mitä tapahtuu terveen lapsen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Mies työskentelee down lasten parissa ja on sanonut että jos omalla lapsella todetaan downin syndrooma niin se on abortti. Heillä on lähes aina joitain muitakin sairauksia.

Itse en tiedä voisinko abortoida muttei minulla olekaan kokemusta down lapsista ja siitä kuinka haastavaa arki voikaan olla.

Olen 20 viikolla raskaana.

Minä teen myös työtä mm downien kanssa enkä missään nimessä antaisi abortoida downin takia. Heillä hyvin harvoin on vaikeita vammoja tai sairauksia. Riski moneen sairauteen on suurentunut, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat sairaita. Ja toisaalta samoja sairauksia meillä muillakin ja niitä voidaan hoitaa. Pidä lapsi.

Hirveää miten ihmiset suhtautuvat vammaisiin. Ja eletään sentään modernissa yhteiskunnassa. Häpeän näiden aborttia ehdottelevien puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo oletus ihmisillä, että se mies automaattisesti lähtee. Meillä on jo toinenkin lapsi, en usko että mies mihinkään lähtisi vaikka lapsi pidettäisiin. Vai olisiko muut valmiita sen vuoksi rikkomaan koko perheen että vaimo haluaisi pitää vammaisen lapsen?'

ap

Mies voi jäädä suhteeseen, koska on hyvä jätkä. Mutta mitä sellaisella miehellä tekee? Lapsia tehdään aidosta halusta olla vanhempia ja saada lapsia. Mies voi nostaa kätensä pystyyn sinun ollessa umpiväsynyt ja loppuun palanut ja tuoda joka kääteessä esille kuinka hän ei edes lasta hallunnut. Et sinä tiedä itsekään miten tilanteessa tulet käyttäytymään kun todellisuus iskee vasten kasvoja.

Ymmärrän miestäsi. Down-lapsi ei koskaan itsenäisty ja aikuistu. Hän kasvaa aikuisen kokoon, mutta on lapsen tasolla. Vaikeudesta riippuen jopa hyvinkin pienen lapsen tasolla. Lapsesi ei siis koskaan tule pärjäämään ilman muiden apua. Nyt voi tuntua siltä, että jaksaisit 20 vuoden päästä hoitaa 180 cm pitkää ja 90 kg painavaa taaperoa, mutta 20 vuoden päästä olet paljon vanhempi kuin nyt. Sulla voi jo itselläsikin olla monenlaista kremppaa. 

Voit tietysti koittaa saada lapsen johonkin palvelutaloon tms, mutta siitä huolimatta hänellä pitää aina olla joku, joka huolehtii hänen asioistaan. Rahankäytöstään, kodinhoidostaan, lääkärissäkäynneistään jne jne. Et voi jättää lastasi yksin kotiin samanikäisenä kuin terveitä lapsia. Kehitysvamman tasosta riippuen et ehkä koskaan. Onko sulla aikomus mennä vielä joskus töihin vai ajattelitko ryhtyä omaishoitajaksi? Onko teillä taloudellisesti varaa, että jäät kokonaan pois työelämästä? Mä en uskaltaisi myöskään luottaa siihen, että 20 vuoden päästä olisi sellaisia vammaispalveluita kuin nyt on. Entä, jos jossain vaiheessa todetaan, että yhteiskunta ei enää maksa itse aiheutettuja sosiaali- ja terveyspalveluita? Sullahan on jo tieto, että  lapsesi on down-lapsi. 

Mulla on vammainen lapsi, mutta hän ei ole kehitysvammainen. Vanhemmuus on silti ollut 100 kertaa haastavampaa kuin terveen lapseni kanssa. Mulla kuitenkin on ollut sinuun verrattuna se ero, että lapseni on oppinut asioita ja kasvanut henkisestikin aikuiseksi ja omasta elämästään vastuun ottavaksi kansalaiseksi. Mun ei tarvitse huolehtia aikuisen lapseni asioista, hän osaa huolehtia niistä itsekin. 

Miehesi todennäköisesti katsoo asiaa pitkälle tulevaisuuteen, mutta sinä taas mietit vaan vauvaa ja lapsen varhaislapsuutta. Et ajattele aikaa, jolloin sulla on 180 cm pitkä ja 90 kg painava taapero polkemassa jalkaa ja lyömässä nyrkillä, kun ei saa tahtoaan läpi. Tunnen muutaman kehitysvammaisen lapsen vanhemman, joilla lapsi on jo aikuinen ja voin sanoa, että aika väsyneitä nämä vanhemmat tuntuvat olevan. Tottakai rakastavat lastaan, mutta elämä kokonaisuudessaan on hyvin erilaista kehitysvammaisen lapsen kanssa. 

Olisit kiitollinen, että nykytekniikka saa tuollaisen tietoon jo hyvissä ajoin, niin voit päättää oikein ja tehdä abortin. Eräällä läheisellä serkullani on down-lapsi - nyt noin 10-vuotias ja kyllä se on ollut juuri niin rankkaa kasvattaa sellaista lasta kuin olettaa sopii, sääliksi käy kyseistä äitiä ja myös lasta, kun joutui syntymään tähän maailmaan. Järki käteen ja keskeytys, uudelleen voi yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Outo oletus ihmisillä, että se mies automaattisesti lähtee. Meillä on jo toinenkin lapsi, en usko että mies mihinkään lähtisi vaikka lapsi pidettäisiin. Vai olisiko muut valmiita sen vuoksi rikkomaan koko perheen että vaimo haluaisi pitää vammaisen lapsen?'

ap

Perheitä rikotaan melko keveinkin perustein. Vammaisen lapsen tuomat haasteet ei ole mikään pikku juttu ja se ajaa perheitä eroon ennemmän kuin luuletkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hirveää miten ihmiset suhtautuvat vammaisiin. Ja eletään sentään modernissa yhteiskunnassa. Häpeän näiden aborttia ehdottelevien puolesta.

Mun mielestä on eri asia haluta tietentahtoen sairas lapsi maailmaan, kuin tehdä abortti vaikka "väärän" sukupuolen takia. Sairaan sikiön abortoiminen on monimuotoinen asia. Siinäkin suurin osa ajattelee kokonaisuutta. Voiko lapselle antaa onnellista ja oikeudenmukaista elämää, jos tietää että pää ei tule asiaa kestämään.

Ja onneksi tämä oikeus on, vaikka sikiö olisi terve. Jokainen kantaja saa tehdä itse päätöksen siitä, onko itsellä valmiudet antaa lapselle hyvä elämä vai ei.

Ja sanottakoon vielä, että onneksi jokaisella kantajalla on myös oikeus pitää lapsensa, oli sikiö vammainen tai terve. En siis ala tuomitsemaan ap:n päätöstä pitää lapsi. Mutta ap:kaan ei voi tuomita miestään, jos tämä päättää jättää perheleikit kesken. Molemmat on mielipiteensä asiasta sanoneet.

Niin tekisi minäkin, jos saisin tietää. Mulla ei riittäisi voimat vammaisen lapsen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole oikeutta synnyttää tieten tahtoen vammaista lasta tähän maailmaan. Ajattele nyt herran tähden sitä lastakin vähän. Sille ei voi mitään jos ei ajoissa saada tietää että lapsi on vammainen, mutta jos tiedät että se ei koskaan tule pärjäämään omillaan (edes kaikkein hyvätasoisimmat Downit eivät pysty kuin tuettuun asumiseen), miten helvetin itsekästä olisi tuoda sellainen ihminen tähän maailmaan?

Kyllä on oikeus. Itsekkyyttä on abortoida noin pienen jutun takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää miten ihmiset suhtautuvat vammaisiin. Ja eletään sentään modernissa yhteiskunnassa. Häpeän näiden aborttia ehdottelevien puolesta.

Mun mielestä on eri asia haluta tietentahtoen sairas lapsi maailmaan, kuin tehdä abortti vaikka "väärän" sukupuolen takia. Sairaan sikiön abortoiminen on monimuotoinen asia. Siinäkin suurin osa ajattelee kokonaisuutta. Voiko lapselle antaa onnellista ja oikeudenmukaista elämää, jos tietää että pää ei tule asiaa kestämään.

Ja onneksi tämä oikeus on, vaikka sikiö olisi terve. Jokainen kantaja saa tehdä itse päätöksen siitä, onko itsellä valmiudet antaa lapselle hyvä elämä vai ei.

Ja sanottakoon vielä, että onneksi jokaisella kantajalla on myös oikeus pitää lapsensa, oli sikiö vammainen tai terve. En siis ala tuomitsemaan ap:n päätöstä pitää lapsi. Mutta ap:kaan ei voi tuomita miestään, jos tämä päättää jättää perheleikit kesken. Molemmat on mielipiteensä asiasta sanoneet.

Down ei ole sairaus. Jos tieten tahtoen saattaa lapsen alulle, pitäisi antaa lapsen syntyä. Eri asia todella vakavan hetikohta kuolemaan johtavan syyn kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo oletus ihmisillä, että se mies automaattisesti lähtee. Meillä on jo toinenkin lapsi, en usko että mies mihinkään lähtisi vaikka lapsi pidettäisiin. Vai olisiko muut valmiita sen vuoksi rikkomaan koko perheen että vaimo haluaisi pitää vammaisen lapsen?'

ap

Entä jo olemass oleva lapsi? Oletko yhtään ajatellut miten vammainen lapsi vaikuttaa häneen? Riittääkö voimasi molemmille? Pystytkö olematta vetomatta kuinka hänen tulee olla iso tyttö/poika ja ymmärtää? Jne

Vierailija kirjoitti:

Sinä saat tehdä päätöksen. Muista sitten, että miehelläsi on kaikki oikeus irtisanoa itsensä lapsesta (elareita lukuunottamatta).

Ai kukas sen oikeuden miehelle, siihen muka antaa? Sinäkö?

Ei ainakaan moraalista oikeutusta ole missään nimessä. Hänenhän se lapsi on.

Itsekkyys tietenkin oikeuttaa mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää miten ihmiset suhtautuvat vammaisiin. Ja eletään sentään modernissa yhteiskunnassa. Häpeän näiden aborttia ehdottelevien puolesta.

Mun mielestä on eri asia haluta tietentahtoen sairas lapsi maailmaan, kuin tehdä abortti vaikka "väärän" sukupuolen takia. Sairaan sikiön abortoiminen on monimuotoinen asia. Siinäkin suurin osa ajattelee kokonaisuutta. Voiko lapselle antaa onnellista ja oikeudenmukaista elämää, jos tietää että pää ei tule asiaa kestämään.

Ja onneksi tämä oikeus on, vaikka sikiö olisi terve. Jokainen kantaja saa tehdä itse päätöksen siitä, onko itsellä valmiudet antaa lapselle hyvä elämä vai ei.

Ja sanottakoon vielä, että onneksi jokaisella kantajalla on myös oikeus pitää lapsensa, oli sikiö vammainen tai terve. En siis ala tuomitsemaan ap:n päätöstä pitää lapsi. Mutta ap:kaan ei voi tuomita miestään, jos tämä päättää jättää perheleikit kesken. Molemmat on mielipiteensä asiasta sanoneet.

Down ei ole sairaus. Jos tieten tahtoen saattaa lapsen alulle, pitäisi antaa lapsen syntyä. Eri asia todella vakavan hetikohta kuolemaan johtavan syyn kohdalla.

Down lapsen sydänvika voi olla niin vakava, että se voi johtaa välittömään kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Muista että saatat joutua kasvattamaan vakavasti vammaisen lapsen yksin jos et kuuntele miehen mielipidettä. Mikään ei nimittäin pakota häntä huolehtimaan lapsesta.

Itse miettisin tarkkaan mihin olet lähtemässä.

Oletteko kaikki aivan kaistapäisiä? Ei kukaan pakota ketään, koskaan, missään tekemään mitään mitä ei itse halua. Aina voi hylätä, tappaa, tehdä väärin, jos ei joku nyt onnistu sitä estämään. Ap voi myös ihan vapaasti tehdä väärin myöhemminkin. Eikä häntä kukaan pakota muutaman vuoden päästä huolehtimaan lapsestaan, jos nyt päättää pitää vauvan ja sitten kuitenkin katuu. 

Jos ei nyt vauvaa pidä, niin ei se sen jaetumpi taakka ole, koska taakkaa ei enää ole. Eli mitä logiikkaa sulla on?

Saanko abortoida tummaihoisen vauvan, kun luulen rehellisesti etten jaksa sellaista kasvattaa täällä rasisti Suomessa? 

Voinko abortoida tyttölapsen, koska toivon kovasti poikaa, enkä aio tehdä kuin yhden lapsen. 

Tulin vähän katumapäälle, kun yhtäkkiä tajusin, että sikiöni geeneistä puolet on ääliömieheltäni, voinko abortoida vauvan tästä syystä, uskon rehellisesti että voimat ei riitä kahden ääliön kanssa elämiseen.