Lue keskustelun säännöt.
Ei juma, anoppi on ostanut selkäni takana vaunut ja tulee tänään pitämään jotain luovutusseremoniaa
24.03.2017 |
Mies laittoi äsken viestiä että anoppi tulee iltapäivästä käymään ja kuulemma tuollaisella asialla. Mies on tiennyt että vaunut on ostettu, muttei kuulemma tiedä minkälaisia. Sanoi ettei hennonut kieltää kun äitinsä halusi auttaa. Silti viimeksi eilen puhui kanssani, että mennään viikonloppuna katselemaan (ollaan jo kerran käyty, mutta nyt mentäisiin tekemään päätöstä kaksien väliltä), eli ihan suoraan valehteli.
Olisiko oikeasti liikaa toivottu, että hartaasti toivotulle esikoiselleen saisi vanhemmat valita vaunut, ei anoppi? :( Anopin tuntien sieltä on nyt tulossa jotkut aevan ihaaanat valkonahkaiset prinsessavaunut valtavilla pyörillä ja röyhelöillä, eli just sellaiset, mitä ei missään tapauksessa haluta.
Kommentit (408)
Kyllä minäkin haluaisin itse valita vaunut. Ajattelemattomuutta mennä tolleen ostamaan vaunut kysymättä vanhemmilta mielipidettä. Tai onhan miehesti voinut hänelle vinkata mitä olette katselleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on tosi kiva, jos vaunut ei ole mieleset niin sitten vaan kauppaan ostamaan suunnitelmien mukaan uudet ja anopin vaunut voi olla parvekevaunuina tai ne voi viedä jonnekkin missä vietätte paljon aikaa esim. mökille niin ei tarvitse autossa käyttää tilaa rattaiden raijaamiseen edestakaisin :)
Vierailija kirjoitti:
Jos vaunut on täysin vääränlaiset mitäs jos sanoisit anopille rehellisesti että voisko kärryt vaihtaa. Kerrot että sinulle vaunujen ulkonäkö on tärkeää ja että olet haaveillut jo kauan tietynlaista vaunuista. Luultavasti hän ymmärtää ja jos ei on se hänen ongelmansa
Joo, tai tämä ei oikeastaan ole edes pelkkä ulkonäkökysymys, vaan liikutaan paljon julkisilla ja asutaan keskustassa, joten pitäisi olla esim. kääntyvät etupyörät ja vaunujen sen verran kevyet ja pienet, että mahtuvat busseihin ongelmitta. Ulkonäkö tietysti vaikuttaa myös, jotkut prinsessaunelmat ovat niin kaukana omasta mausta kuin vain ikinä voi mikään olla.
Vierailija kirjoitti:
Minua harmittaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin, etten ostanut mieluisia, uusia vaunuja, vaan kelpuutin miehen sukulaisen vanhat vaunut.
20 vuoden jälkeen harmittaa ihan täysin yhdentekevä, pinnallinen asia? Eikö nyt pääasia ole, että lapsi on terve ja hänellä on turvalliset ja käytännölliset tarvikkeet olemassa. Se lapsi ei välitä onko vaunut emmaljungaa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi olisi tarjoutunut maksamaan meidän valitsemamme niin ei siinä olisi ollut minun puolestani mitään ongelmaa, ymmärtääkseni kohtuullisen yleistäkin tuollainen. Mutta tietynlaista vallankäyttöä minusta tuo, että nyt hän saa määrätä myös millaisissa vaunuissa meidän vauvaa kuljetetaan ja niin edelleen. Ja kyllä, mies on valitettavasti melkoinen mammanpoika ja ollaan jouduttu asiasta keskustelemaan jo ennen raskauttakin, kun mies ei ymmärtänyt, että minun raha-asiat eivät anopille kuulu jne.
En minä ainakaan tulevana anoppina suostuisi siihen, etten saa käydä itse ostamassa haluamaani lahjaa nuorelle parille. Eihän siitä lahjan antamisesta sitten ole enää minulle mitään iloa jos vaan lykkään rahaa kouraan. Olen aina ajatellut, että lahjasta on iloa sekä antajalle, että saajalle.
En sitten antaisi mitään jos ei kerran kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin ollut tyytyväinen, jos anoppi olisi ostanut vaunut. En ole nirso esim. ulkonäön suhteen, olisin vaan ajatellut, että säästyipä omat rahat. Toki ymmärrän ap:n ajatuksen, onhan anoppi hieman tungetteleva.
Vauva voi nukkua niissä vaunuissa pihalla tai parvekkeella.
Kadulla käytät/-te vaunuja, jotka sopivat sinulle/teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaunut on täysin vääränlaiset mitäs jos sanoisit anopille rehellisesti että voisko kärryt vaihtaa. Kerrot että sinulle vaunujen ulkonäkö on tärkeää ja että olet haaveillut jo kauan tietynlaista vaunuista. Luultavasti hän ymmärtää ja jos ei on se hänen ongelmansa
Joo, tai tämä ei oikeastaan ole edes pelkkä ulkonäkökysymys, vaan liikutaan paljon julkisilla ja asutaan keskustassa, joten pitäisi olla esim. kääntyvät etupyörät ja vaunujen sen verran kevyet ja pienet, että mahtuvat busseihin ongelmitta. Ulkonäkö tietysti vaikuttaa myös, jotkut prinsessaunelmat ovat niin kaukana omasta mausta kuin vain ikinä voi mikään olla.
Kääntyvät pyörät on todella epäkäytännölliset, täällä stadissakin :s
Kyllä siinä on tietynlainen vallankäytön häivä, jos tunkee ostamaan itsekseen erilaisia tarvikkeita... Ainakin meillä näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut olla paaaljon tiukempi kaikessa tällaisessa hääräämisessä. Se ei nimittäin pysähtynyt tuohon. Vaan sitten oltiinkin jo siinä pisteessä, että se nimikin olisi pitänyt valita mummon mieleen, ristiäiset ja lastensynttärit juhlia mummon mukaan, päiväkotiin ja kouluun oli paljon mielipiteitä... Aivan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, lahjahevosen suuhun ei katsota. Hymyilet ystävällisesti ja kiität lahjasta.
Ja jos vaunut eivät ole mieleiset, ei niitä tietenkään tarvitse käyttää. Voit viedä ne vaikka roskalavalle tai antaa eteenpäin, jos vaikka joku muu ne haluaisi. Sitten menet kauppaan ja ostat mieleisesi vaunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi olisi tarjoutunut maksamaan meidän valitsemamme niin ei siinä olisi ollut minun puolestani mitään ongelmaa, ymmärtääkseni kohtuullisen yleistäkin tuollainen. Mutta tietynlaista vallankäyttöä minusta tuo, että nyt hän saa määrätä myös millaisissa vaunuissa meidän vauvaa kuljetetaan ja niin edelleen. Ja kyllä, mies on valitettavasti melkoinen mammanpoika ja ollaan jouduttu asiasta keskustelemaan jo ennen raskauttakin, kun mies ei ymmärtänyt, että minun raha-asiat eivät anopille kuulu jne.
En minä ainakaan tulevana anoppina suostuisi siihen, etten saa käydä itse ostamassa haluamaani lahjaa nuorelle parille. Eihän siitä lahjan antamisesta sitten ole enää minulle mitään iloa jos vaan lykkään rahaa kouraan. Olen aina ajatellut, että lahjasta on iloa sekä antajalle, että saajalle.
En sitten antaisi mitään jos ei kerran kelpaa.
No etpä tietenkään niin. Sillä, tuottaako lahja iloa SAAJALLE ei ole väliä, kunhan se tuottaa sitä antajalle, niinhän sinä tuossa ajattelet. Olet varmaan niitä tyyppejä, jotka tuovat häälahjaksi värssykirjan ja pahkakupin, vaikka pari toivoo rahaa häämatkatilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinhän se osti meilläkin. Itse en niin kauhean tarkka olisi ollut ulkonäöstä, mutta muuten toimivuudesta, korvessa kun vaaditaan pikkuisen enemmän esim. renkailta kuin kaupungin kaduilla.
Niillä sitten oli pärjättävä, jossain vaiheessa olisin myynyt ja ostanut rattaat, mutta eihän niitä saanut myydä.
Minäkin muistan, kuinka herkillä olin (ja hetkessä kävin kuumana, loukkaannuin, jne.) kaikista anopin "puuttumisista" meidän esikoisen syntymän aikoihin. Olin kuumakalle. Nuori ja kokematon.
Kuuluu varmaankin kuvaan, että esikoistaan odottava nuori nainen - koska ei vielä tiedä vauvaperheen elämästä mitään, saati lapsista, vauvoista, jne. - kiinnittää kovasti huomiota ulkoisiin seikkoihin. Muotoon, ei niinkään sisältöön.
Itse olin samanlainen. Otin kilarit kaikesta mitä anoppi teki. Sittemmin, vuosien vieriessä ja oman vanhemmuuden kehittyessä, kasvaessa, itsekin olen vanhentunut - olen oppinut ymmärtämään vanhaan anoppiani. Ainakin osaa laskea asioita toisesta korvasta ulos. Enää en kuumakalleile. Ikinä emme tule olemaan samalla aaltopituudella anopin kanssa, mutta annan anteeksi hänelle mielessäni.
Tämä on varmaan jokin maailman laki, että nuori, tuleva äiti ja miniä kovin herkästi pahastuu kaikesta. Monessa maassa ja kulttuurissa nähty sekä koettu tilanne. Jonkinlainen reviirikiista kyseessä. Anoppi ei ole vielä nähnyt sinua vastuullisena, huolehtivaisena äitinä - vaikka taatusti sitä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi olisi tarjoutunut maksamaan meidän valitsemamme niin ei siinä olisi ollut minun puolestani mitään ongelmaa, ymmärtääkseni kohtuullisen yleistäkin tuollainen. Mutta tietynlaista vallankäyttöä minusta tuo, että nyt hän saa määrätä myös millaisissa vaunuissa meidän vauvaa kuljetetaan ja niin edelleen. Ja kyllä, mies on valitettavasti melkoinen mammanpoika ja ollaan jouduttu asiasta keskustelemaan jo ennen raskauttakin, kun mies ei ymmärtänyt, että minun raha-asiat eivät anopille kuulu jne.
En minä ainakaan tulevana anoppina suostuisi siihen, etten saa käydä itse ostamassa haluamaani lahjaa nuorelle parille. Eihän siitä lahjan antamisesta sitten ole enää minulle mitään iloa jos vaan lykkään rahaa kouraan. Olen aina ajatellut, että lahjasta on iloa sekä antajalle, että saajalle.
En sitten antaisi mitään jos ei kerran kelpaa.
Tottakai saat ostaa haluamasi lahjan mutta sitten ei parane loukkaantua jos lahja ei mene käyttöön, ethän voi kysymättä tietää mitkä toiminnot ovat nuorelle parille tärkeät.
Parvekevaunuiksi tai mummolavaunuiksi ja ostatte just itseänne miellyttävät itse. Ymmärrän sinua. Vaunut ovat tärkeä asia! Olen jo anoppisi ikätovereita varmaankin, mutta ymmärrän kyllä täysin, mihin anoppien ei kannata näppejään työntää. Tuollaista hankintaa EI TEHDÄ neuvottelematta vanhempien kanssa. Jos haluaa ilahduttaa, oikea tapa on osallistua kustannuksiin, ei päätöksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi olisi tarjoutunut maksamaan meidän valitsemamme niin ei siinä olisi ollut minun puolestani mitään ongelmaa, ymmärtääkseni kohtuullisen yleistäkin tuollainen. Mutta tietynlaista vallankäyttöä minusta tuo, että nyt hän saa määrätä myös millaisissa vaunuissa meidän vauvaa kuljetetaan ja niin edelleen. Ja kyllä, mies on valitettavasti melkoinen mammanpoika ja ollaan jouduttu asiasta keskustelemaan jo ennen raskauttakin, kun mies ei ymmärtänyt, että minun raha-asiat eivät anopille kuulu jne.
En minä ainakaan tulevana anoppina suostuisi siihen, etten saa käydä itse ostamassa haluamaani lahjaa nuorelle parille. Eihän siitä lahjan antamisesta sitten ole enää minulle mitään iloa jos vaan lykkään rahaa kouraan. Olen aina ajatellut, että lahjasta on iloa sekä antajalle, että saajalle.
En sitten antaisi mitään jos ei kerran kelpaa.
No etpä tietenkään niin. Sillä, tuottaako lahja iloa SAAJALLE ei ole väliä, kunhan se tuottaa sitä antajalle, niinhän sinä tuossa ajattelet. Olet varmaan niitä tyyppejä, jotka tuovat häälahjaksi värssykirjan ja pahkakupin, vaikka pari toivoo rahaa häämatkatilille.
Ja sä olet niitä ihmisiä, jotka haluaa maksattaa vierailla juhlansa.
Laita ne parvekekärryiksi. Tai pyydä kuitti siltä varalta että "vaunuihin tulee joku vika" ja sit palautat ne ja ostat sellaset ku haluut.
Mistä tälläisiä röyhelöllisiä prinsessavaunuja saa? Itse en ole törmännyt missään sellaisiin.
Nauttikaa nyt vaan kun säästätte tonnin. Ei niitä vaunuja nyt montaa vuotta käytetä. Jos ei muuta ostettavaa oo, niin menkää reissuun. Tai sisustettu lastenhuonetta enemmän tms.
Ohis. Mua vähän hymyilytti kun nuoripari oli juoksuvaatteet päällä valitsemassa juoksurattaita. Rattaiden piti siis sopia asujen sävyihin:)