Sperman tai munasolun luovuttajaksi tuttu vai tuntematon?
Vaimo luki jotain ulkomaalaista nettisaittia, jossa keskusteliin asiasta. Jotkut olivat sitä mieltä, että jos steriili haluaisi saada lapsen, he haluaisivat, että luovuttaja olisi sukulainen tai joku tuttu. Perusteena mm. että silloin tietäisi jotain taustoista, sairauksista, elintavoista jne. Minusta ajatus on outo, enkä missään nimessä haluaisi edes tietää luovuttajan henkilöllisyyttä.
Kommentit (8)
Eikö se suomessa oo niin ettet voi suoraan lahjoittaa jos virallista tietä menet? Muistaakseni jonon ohi pääsee jos on lahjoittaja mukana mutta tämän lahjoittajan solut laitetaan pankkiin ja sinä valitset sitten toisen lahjoittajan solut
Vierailija kirjoitti:
Naamalle vai mihin?
Häh?
Voisin kuvitella antavani oman munasolun siskolle tai ottavani vastaan hänen tarjoamaansa jos ei omat toimisi.
Sellaisia tuttuja ei kyllä ole kenen kanssa suostuisin alkaa lasta yrittämään. En siis haluaisi spermaa keneltäkään kaverimieheltä jos olisin naimisissa naisen kanssa. Liikaa riskejä: vaikka millaiset sopimukset tehtäisiin niin mistä tietää ettei joku yritä tavoitella jossain vaiheessa "oikeutta" lapseen/isään.
Spermapankkia käyttäisin mieluiten.
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen? Hyi helvetti.
Suht yleistä maailmalla että kun naisen lisääntymisterveydessä on ongelmaa niin sisko voi olla joko sijaiskohtuna tai munasolun luovuttajana. Mitä ihmeellistä tässä on?
Tosi häiritsevä ajatus,että joku tuttu tai peräti sukulainen olisi lapseni biologinen vanhempi.Onhan sen tuntemattomankin taustat selvitetty ennen sukusolujen luovuttamista,ei sellaisen takia tarvitse olla tuttu luovuttaja.
Voin kuvitella mikä soppa syntyisi jos sukulainen lahjoittais esim munasolun ja sitten ei hyväksyisi tämän vastaanottajan kasvatusmetodeja ja puuttuisi kasvatukseen "ne oli mun munasolut joten mulla on sananvaltaa!"
Sukulainen? Hyi helvetti.