Yksiössä asuva neljäkymppinen

Etsin nyt isoa yksiötä tai pientä kaksiota, muksut maailmalla, en tarvitse 100 neliöö itselleni ja koiralle.

46v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tavallaan. Jos ei ole löytänyt kumppania niin ei se vakityön ja asuntolainan saaminen ihan itsestäänselvyys ole. Esim. jos on valmistunut vaikka 10 vuoden sisällä, työllisyyden kanalta tässä ollut varmasti pahimmat vuodet, niin ainoat työt ovat voineet olla pätkätöitä.

Löytänyt? Jos ei ole halunnut.

Millainen ihminen ei oikeasti halua kumppania? Sellaista, jonka ominaisuudet sopii itselle, ei tietysti mitä tahansa.

Minä en halua kumppania, en tee sellaisella yhtään mitään. Tiellä ja taakka se miesparka vaan olisi. Olen 42v. nainen.

Niin ja asun pienessä kaksiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tavallaan. Jos ei ole löytänyt kumppania niin ei se vakityön ja asuntolainan saaminen ihan itsestäänselvyys ole. Esim. jos on valmistunut vaikka 10 vuoden sisällä, työllisyyden kanalta tässä ollut varmasti pahimmat vuodet, niin ainoat työt ovat voineet olla pätkätöitä.

Löytänyt? Jos ei ole halunnut.

Millainen ihminen ei oikeasti halua kumppania? Sellaista, jonka ominaisuudet sopii itselle, ei tietysti mitä tahansa.[/quote

Meitä on ihan monia, jotka eivät halua kumppania elämäänsä. Osa ihmisistä viihtyy aivan hyvin yksinkin. Ehkä se on sinulle vaikeata ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tavallaan. Jos ei ole löytänyt kumppania niin ei se vakityön ja asuntolainan saaminen ihan itsestäänselvyys ole. Esim. jos on valmistunut vaikka 10 vuoden sisällä, työllisyyden kanalta tässä ollut varmasti pahimmat vuodet, niin ainoat työt ovat voineet olla pätkätöitä.

Tarkennatko vielä, miten kumppanin löytäminen vaikuttaa vakituisen työpaikan saantiin? Tämä tuli nyt ihan uutena asiana.

Vierailija kirjoitti:

Pahasti elämässään epäonnistunut.

Minusta näin voisi ehkä sanoa nelikynppisestä (tai minkä ikäisestä tahansa), joka asuu pahvilaatikossa. Jos on asunto, asiat ovat kuitenkin aika hyvin.

*nelikymppisestä - tulipa wt-typo. :)

Ei kummempia.

Me asutaan kolmihenkisenä perheenä alle 50-neliöisessä vuokrakaksiossa. Äiti 36v, mies 39v, lapsi 3v. Pk-seudulla nyt vain on kallista...

Vierailija kirjoitti:

Itselläni 37 neliötä Stadissa. Helppo siivota, pieni yhtiövastike ja hyvä sijainti. Rahaa jää käyttöön runsaasti. Mitä hittoa tekisin 80 neliön kämpällä?

Minulla on 67 neliötä ja olikohan vielä puolikas päälle, enkä tätä pienemmässä voisi kuvitella asuvani enää. Tarvitsen tilaa elämiseen, ja yksiössä seinät kaatuivat päälle ja vitutti asua yhdessä ainoassa huoneessa. Ei tämäkään asunto mahdottoman ISO ole, mutta tällä hetkellä hyvä.

Ainiin ja oma asunto on, ei vuokra-.

Olen 35v ja asun yksiössä. En tarvitse enempää tilaa, tänne mahtuu kaikki mitä tarvitsen.

Periaatteessa tuloni riittäisivät kaksioon, mutta koska en tarvitse niin paljoa tilaa käytän rahan mielummin vaikka matkusteluun, teatteri/konserttilippuihin tai ravintolassa syömiseen.

Onpa fiksu ihminen, jolla on elämänhallinta kunnossa. Terveet arvot. Ei tuhlaa rahaa liikaan materiaan.

Aloittajasta tulee mieleen jossain pkkupaikkakunnalla halvassa omakotitalossa asuva perheellinen kouluttamaton nainen, jolle ei nyt vain kertakaikkisesti mene jakeluun, että joku muu voi haluta elää eri tavalla kuin hän. Kaikki eivät halua tai voi asua maalla, missä asuminen on halpaa ja missä omakotitalo maksaa vähemmän kuin yksiö Helsingissä. Kaikki eivät halua asettua aloilleen, mennä töihin ja alkaa rakentaa pesää parikymppisenä, jolloin varmasti nelikymppisenä onkin jo kiva kämppä alla. Eivätkä kaikki edes halua sitä kumppania, jonka kanssa on huomattavasti helpompaa hankkia asunto kuin yksin. Vastakysymyksenä voisikin esittää, mitä ajatuksia herättää tämäntyyppinen keskustelunavaus? Ei kyllä anna kovin avarakatseista kuvaa aloittajasta. Kapeakatseinen, yksinkertainen eikä ainakaan maailmaa nähnyt.

Täh? Tulee mieleen ihminen joka ei tarvitse isompaa asuntoa kuin yksiön.

Tulee mieleen, että pk-seudulla on vuokrat ja asuntojen hinnat karanneet käsistä. Tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä ei ole varaa kuin yksiöön, jos on sinkku. Äänestäkäämme siis vasemmistoliittoa. 

Ap:n älykkyys tiivistyy tässä aloituksessa. Ei kannata jatkaa.

Niin ja sitten ? Onpa tosiaan " outoa ".Ihmiset on erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita sekä elämäntapoja.Aina eivät asiat mene kaikilla edes niin kuin on suunnitellut/ halunnut

"Asun" halvassa yksiössä. Käytännössä se toimii suurimman osan ajasta postiosoitteena ja tavaran säilytyspaikkana. T. Reissutyöläinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tavallaan. Jos ei ole löytänyt kumppania niin ei se vakityön ja asuntolainan saaminen ihan itsestäänselvyys ole. Esim. jos on valmistunut vaikka 10 vuoden sisällä, työllisyyden kanalta tässä ollut varmasti pahimmat vuodet, niin ainoat työt ovat voineet olla pätkätöitä.

Löytänyt? Jos ei ole halunnut.

Millainen ihminen ei oikeasti halua kumppania? Sellaista, jonka ominaisuudet sopii itselle, ei tietysti mitä tahansa.

Kyse ei ole aina vain omasta tahdosta ja halusta. - Aina ei vain kohtaa ja löydä sitä itselleen sopivaa kumppania.  - Tai sitten kun uskoo ja luulee jo löytäneensä, niin ihastuksen kohde vetää maton alta ja esittää toiveen tai kliseen siitä. etä oikeasti haluaisikin jatkaa vain ystävinä; ellei sitten ghostaa

Itse olen ollut jo vuosia sinkkuna, oikeastaan koko elämäni ajan. Elooni on mahtunut yhtä ja toista mutta vielä toistaiseksi en ole aloittanut metsästämään ja hakemaan kumppania, vaan luottanut ja uskont siihen, että löydön ja/ tai kohtaan mahd. kumppanini muuten , jos niin on tarkoiettu. Ellei, niin elän ja olen sinkkuna jatkossakin.

Olen ja olen ollutn onnekas koska huolimatta sinkkuuedstani niin - niin kauan kuin jaksan tai pystyn muistamaan rinnallani on elänyt muita erinomaisen läheisiä ja rakkaita ihmsiä vaikka aina in puuttunut se yksi ja erityinen. 

Miksi on ni-in vaikeaa tajuta, että on olemassa ihan sanosinko yksinkertaistaen täyspäisiä ihmisiä, joidemn arvot ja tavoitteet ovat muitakin kuin pyrkimys siihen, että löytää ja saa itselleen kumppanin. -  Emmekä me kaikki ole mitenkään erityisesti erakoita, jotka eläsimme jossain takahikiällä tai kärsi erityisesti mielen tai muun sairauden rampauttamina tai pidä itseämme aseksaaleina sen paremmin kuin olisimme erityisen introverttejä tai vaikka vain fakkiutuneita liikaa siihen millainen herra tai neiti täydellisyys ja virheettömyys kumppanimme tulisi olla.

Yksiössä asuva ihminen on energiatehokas, eikä hukkaa maapallon resursseja turhaan.

Enkä tarvitse yhtään enempää tilaa. 

Vaikea sanoa kirjoitti:

Kaverini on nelikymppinen mies ja asuu Helsingin keskustassa 40 neliön yksiössä. Hintaa sillä kämpällä on varmaan 300.000€.

Eri juttu, jos on kaupungin vuokrayksiö Jakomäessä.

Sellaiset luokkasyrjinnät sieltä.