Lue keskustelun säännöt.
Mistä hakea apua, kun en osaa pitää kotiani kunnossa?
22.03.2017 |
Tämä on ollut näin koko elämäni ajan ja olen 25.
Vaikka kaikki muut asiat olisivat mallillaan, on kämppä aina likainen ja roskainen. Sitten tämä juuri vaikuttaa kaikkiin muihin asioihin että usein eivät ole mallillaan. Sotku ja lika kyllä ällöttävät ja ahdistavat paljon, mutta en osaa ja jaksa muuta kuin esim. paeta nettiin. Olen terveydenhoitajalle tästä sanonut, mutta kun tämä on tavallaan ainoa suuri ongelmani, josta muut johtuvat, niin ei hän oikein muuta osannut kuin sanoa että opettele siivoamaan. Yritän, ja osaankin siivotta mutta sotken ja ei mene aikaa kun kämppä on piittaamattoman näköinen läävä. Tämä haittaa merkittävästi elämääni.
Kommentit (59)
Oisko sulla rahaa sen verran että voisit ottaa yhteyttä ihan ammattijärjestäjään? Myös Martoilla on hyviä vinkkejä.
Toinen mihin ottaisin sinuna yhteyttä on mt-puoli. Terveydenhoitajasi kuulosti olevan vähän kujalla asiassa. Käy psykiatrisella sairaanhoitajalla -sinne voi mennä juttelemaan vaikka nimettömänä- tai lääkärillä. Siitä se lähtee.
Kuulostaa siltä että sinulla saattaisi olla masennusta, aleksitymiaa (ns. lievä masennus) tai jotain toiminnanohjauksen ongelmaa. Nämä ovat kaikki sellaisia juttuja joihin on saatavilla apua ja tukea.
Koska itse selvästi kärsit tilanteestasi, en usko että kysymys on pelkästä saamattomuudesta, laiskuudesta tai uusavuttomuudesta. Siivous ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä eikä edes hirveän aikaa vievää jos koti on pieni. Se ettei se sinulta onnistu vaikka tämä asia aiheuttaa sinulle selvästi kärsimystä viittaa siihen että kyvyttömyytesi siivota on pikemminkin oire jostain muusta ongelmasta. Ainakin tämä mahdollisuus kannattaa sulkea pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se varsinainen ongelma on? Onko se, että tiedät kyllä mitä pitäisi tehdä mutta et vain saa aikaiseksi/aloitettua? Vai oletko ihan kartalla siitä, mitä päivittäin tai viikottain/kuukausittain tulisi tehdä?
Tuo "laitat tavarat käytön jälkeen paikoilleen" on ehkä typerin ohje koskaan ja kyllä, ihan psyykkisesti terveilläkin ihmisillä voi olla ongelmia siisteyden ja järjestyksenpidossa.
Siis toki, itse olen adhd.sta kärsivänä opetellut sen esim.että kahvia keittäessä kahvipaketti laitetaan takaisin kaappiin eikä sitä tarvitse jättää pöydälle. Kaikkea en kuitenkaan jaksa aina laittaa heti käytön jälkeen takaisin ja se on ok. Ei se hillitön sotku siitä tule,jos esim.joka illan päätteeksi kuitenkin keräät kaikki sotkut ja siistit keittiön/olohuoneen. En tavoittele supersiistiä, vaan itselle riittävää siisteystasoa.
Tavarat kannattaa karsia minimiin, jos ei ole siisti ja järjestelmällinen luonne. Kaikelle omat,selkeät paikkansa.
Koita nyt päättää mitä haluat. Kahvipakettia ei tarvitse aina laittaa takaisin - joo, mutta kuinka hirveän raskas juttu on laittaa se takaisin sinne kaappiin? Jotenkin valtaosalla ihmisistä nämä menevät ihan automaatiolla, eivätkä vaadi valtavia henkisiä ym. ponnisteluja.
Fakta on kuitenkin se, että mitä enemmän jättää jotain jonnekin lojumaan, sitä isompi kaaos siitä ajan mukana syntyy ja sitä rataa. Kaaoksen keskellä ihminen juuri hämmentyy ja kokee tilanteen ylivoimaikseksi - siis edes sen siivouksen aloittamisen. Kun kaikki pinnat ovat tavaroiden peitossa ei niitä jaksa sitten ruveta raivaamaan takaisin, kun yhden kahvipaketin sijaan siinä onkin jo koko kaapin sisältö. Eikä tule pyyhkineeksi tavaroiden alta sitä pöytää/ tasoa, jolloin mahdollinen lika/ pöly pinttyy ja sen puhdistaminen taas on isompi urakka. Eli järjestelmällisyyden opettelulla loppupeleissä pääsee kaikkein pienimmällä vaivaa.
Juurihan tuossa yllä kerroin. Kahvipaketin takaisinlaitto on niitä asioita, jotka teen ja olen saanut ns.automatisoitua itselleni. Minä en elä kaaoksessa, kotini on perussiisti. Olen opetellut sen pitämään siistinä itselleni toimivilla tavoilla. Aamupalan jälkeen siistin keittiön, laitan tiskikoneen pyörimään jne.
Pointtini oli se,että itsekin sain kyllä kuulla paljon kaltaisiltasi ihmisiltä vinkkejä että laitat vaan kaiken heti paikoilleen ja opettelet järjestelmälliseksi ja siistiksi niin pääset vähemmällä vaivalla. Ok, tämä on sinun näkemyksesi. Jos nuo tavaroiden takaisinlaitot ja järjestelmällisyys eivät tule takaraivosta, on todella työlästä ja raskasta koittaa muuttua kokonaan ihmisenä kertaheitolla. Sama kuin sanoisit rapakuntoiselle, että senkun juokset maratonin. MINÄ olen kokenut helpommaksi sen, että esim. aamiaisen/muun ruokailun jälkeen keittiö siivotaan, jos ei ihan heti sillä sekunnilla niin ainakin vartin sisään ruokailusta. Päivän päätteeksi teen aina järjestelykierroksen ja laitan tavaroita paikoilleen. Se sopii minulle ja toimii minulla. Minulle on vaikeaa ja energiaa kuluttavaa KESKITTYÄ kokoajan pinnistelemään, että muistaisin laittaa joka ainoan asian paikoilleen käytön jälkeen. Siksi en enää edes yritä. Nytkin tuossa pöydällä on teekuppi ja hiusharja, se on ihan ok. Viimeistään illalla ne siitä häviävät paikoilleen.
Pyydä äitiä auttamaan, vai onks se samanlainen?
21 jatkaa: minulla toimii se, että joka alakaapissa tms on oma pesuainesuihkepullo ja pesuväline. Jos lähellä on peili, myös lasinpesusuihke. Niin jos huomaan törkyä, askeltakaan ottamatta voin heti siivota sen pois. Jos pitää lähteä välineitä jostain hakemaan, se jää.
Samoin vältän erityisiä rättejä, vaan näissä paikoissa on heti käsillä talous-tai vessapaperia jonka voi sitten saman tien heittää roskiin tai vessanpyttyyn.
Pesukoneen läheisyydessä on tosiaan pyykinkuivaus, jonka vieressä on kaikki kaapit varattu puhtaille vaatteille. Vaikka sitten yläkaapit tms. Jos pitää lähteä toiseen huoneeseen viemään pyykkejä, se jää tekemättä. Mutta kun ne voi askeltakaan ottamatta nostaa kuivana viereiseen kaappiin, onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se varsinainen ongelma on? Onko se, että tiedät kyllä mitä pitäisi tehdä mutta et vain saa aikaiseksi/aloitettua? Vai oletko ihan kartalla siitä, mitä päivittäin tai viikottain/kuukausittain tulisi tehdä?
Tuo "laitat tavarat käytön jälkeen paikoilleen" on ehkä typerin ohje koskaan ja kyllä, ihan psyykkisesti terveilläkin ihmisillä voi olla ongelmia siisteyden ja järjestyksenpidossa.
Siis toki, itse olen adhd.sta kärsivänä opetellut sen esim.että kahvia keittäessä kahvipaketti laitetaan takaisin kaappiin eikä sitä tarvitse jättää pöydälle. Kaikkea en kuitenkaan jaksa aina laittaa heti käytön jälkeen takaisin ja se on ok. Ei se hillitön sotku siitä tule,jos esim.joka illan päätteeksi kuitenkin keräät kaikki sotkut ja siistit keittiön/olohuoneen. En tavoittele supersiistiä, vaan itselle riittävää siisteystasoa.
Tavarat kannattaa karsia minimiin, jos ei ole siisti ja järjestelmällinen luonne. Kaikelle omat,selkeät paikkansa.
Koita nyt päättää mitä haluat. Kahvipakettia ei tarvitse aina laittaa takaisin - joo, mutta kuinka hirveän raskas juttu on laittaa se takaisin sinne kaappiin? Jotenkin valtaosalla ihmisistä nämä menevät ihan automaatiolla, eivätkä vaadi valtavia henkisiä ym. ponnisteluja.
Ja minä tiedän kyllä, että "valtaosalla ihmisistä..." mutta minä en kuulu tuohon valtaosaan. Minulla on diagnosoitu adhd, johon en voi käyttää lääkitystä vaikka se helpottaisi oireita huomattavasti. Minä olen tehnyt ja teen valtavasti työtä selviytyäkseni ihan perusarjessa. Kotini on perussiisti, ei täydellinen eivätkä kaikki tavarat ole 24/7 täysin omilla paikoillaan. Minulle tämä kuitenkin riittää, koska haasteita on paljon muillakin elämän osa-alueilla ja on pakko priorisoida. En näe järkeä siinä, että kulutan energiaani ja mielenterveyttäni yrittämällä olla jotain mitä en ole kun täydellisen siisti koti ei ole minulle kamalan tärkeä asia. Pääasia, että on puhdasta ja tavarat ovat suurinpiirtein paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen samanlainen - edelleen, vaikka siitä on jo 15 vuotta, kun olen asunut omassa asunnossa. Joskus ne roskat on pakko kerätä ja hävettää aina viedä niitä ulos todella iso satsi kerrallaan jos joku sattuu näkemään. Monesti keksinkin jonkin syyn mennä ulos, että voin viedä tarvittaessa 1-2 pussia ulos sen valtavan satsin sijaan. Tarvitsisin tänne esim. ravintoloissa käytettävän ison vaunuroskiksen, johon mahtuisi helposti parin viikon roskat, heti olisi siistimpää. Toisinaan kävelen asunnossani lenkkarit jalassa, koska paljain jaloin kaikki pöly ja muut roskat tarttuvat jalkapohjiin - todella epämukava tunne.
Viime viikolla maitotölkki kaatui vuoteeni viereen - hain pyyhkeen ja kuivasin sen, mutta se pyyhe on siinä vieläkin. Olohuoneen sohvalla en ole istunut yli kolmeen kuukauteen, koska se on aina vaatteiden peitossa. Pyykkiä on pakko pestä, mutta niiden kuivuttua nostan vaatteet siihen sohvalle. Pahinta kaikessa on, etten heitä koskaan mitään pois, keräilijäluonne kun olen. Vaatekomeroni on huushollini siistein paikka, mutta sielläkin on isoja säilytyslaatikoita täynnä ties mitä roinaa ja jopa laatikollinen teini- ja nuoruusajan kirjeitä, joita en raaski heittää pois.
Joskus olen ajatellut, että päästän tämän niin kamalaan kuntoon, että siivoamisen jälkeen en enää koskaan halua ajatella tätä siinä kunnossa. Se on kyllä jännä, että silloin huolehdin siisteydestä erittäin tarkasti jos olen vasta siivonnut asuntoni. Mutta yleensä jo parin viikon kuluttua roskia alkaa taas kertymään ja siinä sitä taas ollaan. Mielessä on koko ajan, että siivoaisin yhden alueen kerrallaan, jokainen eri päivänä. Maanantaina sain sentään pitkästä aikaa kaappiini astioita ja kihveleitä ja kahveleita laatikoihini ja tiskialue on siisti. Eilen en taas malttanut. Tänäänkin ajattelen, että "pitäisi"... on tämä työmaa. Masentaa katsoa ympärilleen. Aikaa olisi, viitsimistä ei.
Näen joskus jopa painajaisia siitä, että joku tulee kylään ja näkee kaaokseni.
Vaatekomeron nuoruusaikaisiin muistoihin auttoi minulla seuraava: en edes ajatellut, että ne pitäisi heittää pois, vaan pakkasin ne huolella varastokomeroon. ostin Tokmannilta kannellisia muovilaatikoita, ja pakkasin ne niihin, paljon mitään poisheittämättä.
Näin sain vaatehuoneeseen tilaa jokaviikkoisille käyttötavaroille.
Vuosien mittaan on käynyt niin, että kun olen näitä muistoja aina välillä käynyt läpi siellä varastossa, olen vähitellen aina jotain pystynyt heittämään poiskin. Hassua kyllä, mitään en ole siten jälkikäteen katunut., ollut vain helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro lisää ap, mitä asiat on vaikeita?
Jos minun pitää viedä joku jonnekin toiseen kerrokseen tms, nostan tavaran edes siihen ovelle / rapun viereen. Niin että kun lopulta mennen sinne, tavara kulkeutuisi mukana.
Joskus menee viikkoja. Mutta lopulta ne päätyvät paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vuosikausia ihan sama ongelma, tosin mulla siihen liittyi myös masennusta sekä fyysinen vamma. Mun "kämppä" oli aivan järkyttävässä kunnossa. Voin lohduttaa, että siivous on asia jonka voi oikeasti oppia vielä aikuisenakin. Nykyään olen ylpeä "kodistani" ja jopa ihan nautin siivouksesta ja siisteydestä. Tätä ei olisi kukaan uskonut vielä muutama vuosi sitten. Kovasti sua siis tsemppaan! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se varsinainen ongelma on? Onko se, että tiedät kyllä mitä pitäisi tehdä mutta et vain saa aikaiseksi/aloitettua? Vai oletko ihan kartalla siitä, mitä päivittäin tai viikottain/kuukausittain tulisi tehdä?
Tuo "laitat tavarat käytön jälkeen paikoilleen" on ehkä typerin ohje koskaan ja kyllä, ihan psyykkisesti terveilläkin ihmisillä voi olla ongelmia siisteyden ja järjestyksenpidossa.
Siis toki, itse olen adhd.sta kärsivänä opetellut sen esim.että kahvia keittäessä kahvipaketti laitetaan takaisin kaappiin eikä sitä tarvitse jättää pöydälle. Kaikkea en kuitenkaan jaksa aina laittaa heti käytön jälkeen takaisin ja se on ok. Ei se hillitön sotku siitä tule,jos esim.joka illan päätteeksi kuitenkin keräät kaikki sotkut ja siistit keittiön/olohuoneen. En tavoittele supersiistiä, vaan itselle riittävää siisteystasoa.
Tavarat kannattaa karsia minimiin, jos ei ole siisti ja järjestelmällinen luonne. Kaikelle omat,selkeät paikkansa.
Koita nyt päättää mitä haluat. Kahvipakettia ei tarvitse aina laittaa takaisin - joo, mutta kuinka hirveän raskas juttu on laittaa se takaisin sinne kaappiin? Jotenkin valtaosalla ihmisistä nämä menevät ihan automaatiolla, eivätkä vaadi valtavia henkisiä ym. ponnisteluja.
Fakta on kuitenkin se, että mitä enemmän jättää jotain jonnekin lojumaan, sitä isompi kaaos siitä ajan mukana syntyy ja sitä rataa. Kaaoksen keskellä ihminen juuri hämmentyy ja kokee tilanteen ylivoimaikseksi - siis edes sen siivouksen aloittamisen. Kun kaikki pinnat ovat tavaroiden peitossa ei niitä jaksa sitten ruveta raivaamaan takaisin, kun yhden kahvipaketin sijaan siinä onkin jo koko kaapin sisältö. Eikä tule pyyhkineeksi tavaroiden alta sitä pöytää/ tasoa, jolloin mahdollinen lika/ pöly pinttyy ja sen puhdistaminen taas on isompi urakka. Eli järjestelmällisyyden opettelulla loppupeleissä pääsee kaikkein pienimmällä vaivaa.
Juurihan tuossa yllä kerroin. Kahvipaketin takaisinlaitto on niitä asioita, jotka teen ja olen saanut ns.automatisoitua itselleni. Minä en elä kaaoksessa, kotini on perussiisti. Olen opetellut sen pitämään siistinä itselleni toimivilla tavoilla. Aamupalan jälkeen siistin keittiön, laitan tiskikoneen pyörimään jne.
Pointtini oli se,että itsekin sain kyllä kuulla paljon kaltaisiltasi ihmisiltä vinkkejä että laitat vaan kaiken heti paikoilleen ja opettelet järjestelmälliseksi ja siistiksi niin pääset vähemmällä vaivalla. Ok, tämä on sinun näkemyksesi. Jos nuo tavaroiden takaisinlaitot ja järjestelmällisyys eivät tule takaraivosta, on todella työlästä ja raskasta koittaa muuttua kokonaan ihmisenä kertaheitolla. Sama kuin sanoisit rapakuntoiselle, että senkun juokset maratonin. MINÄ olen kokenut helpommaksi sen, että esim. aamiaisen/muun ruokailun jälkeen keittiö siivotaan, jos ei ihan heti sillä sekunnilla niin ainakin vartin sisään ruokailusta. Päivän päätteeksi teen aina järjestelykierroksen ja laitan tavaroita paikoilleen. Se sopii minulle ja toimii minulla. Minulle on vaikeaa ja energiaa kuluttavaa KESKITTYÄ kokoajan pinnistelemään, että muistaisin laittaa joka ainoan asian paikoilleen käytön jälkeen. Siksi en enää edes yritä. Nytkin tuossa pöydällä on teekuppi ja hiusharja, se on ihan ok. Viimeistään illalla ne siitä häviävät paikoilleen.
Sinä olet sinä. Ap pyysi apua. Joskus muutokseen tarvitaan pieni riuhtaisu. Voi olla että ihmisellä on monenlaisia diagnooseja päällä. Yksi asia, johon olen törmännyt niissä ihmisissä, joilla on diagnooseja, on aivan mieletön selittely. Siis kun pitää ryhtyä johonkin tekemiseen alkaa hirveä vali-vali ja seli-seli. Jaksetaan kaivaa ne diagnoosit sieltä pöytälaatikosta, kun samalla vaivalla olisi jo ryhtynyt tekemään asioita. Joskus ei auta funtsiminen ja asian ympärillä kiertely, vaan toimintaan ryhtyminen. Ja se voi olla NIIN vaikeaa, mutta kun saa kimmokeen toimimiseen - oli se sitten kuinka vähäpätöinen juttu tahansa, niin siitä poikii lisää tekemistä - eikä selittelyä. Edellä selitin melko perusteellisesti ja mahdollisimman selkeästi ap:lle askeleita, joiden kautta hän pystyy pureutumaan ongelmallisen tilanteen purkamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma että siivoamisen välttelyynkin tarvitaan diagnoosi!
"En voi siivota koska adhdaddpsykoosisitäsuntätä.
Nykyajan ihminen on hirveän hyvä selittämään ja välttelemään.
Vielä 90 luvulla oli ihan tavallista, että jos naapurin rouva oli samaan aikaan pöyhimässä kukkapenkkiä/puutarhaa niin se kutsuttiin kahville, siistiin kotiin. Nykyään kun ihmiset eivät kovinkaan paljoa enää vieraile toisten luona, ei tule yllätysvieraita eikä ole pakko pitää asuntoa tiptop.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se varsinainen ongelma on? Onko se, että tiedät kyllä mitä pitäisi tehdä mutta et vain saa aikaiseksi/aloitettua? Vai oletko ihan kartalla siitä, mitä päivittäin tai viikottain/kuukausittain tulisi tehdä?
Tuo "laitat tavarat käytön jälkeen paikoilleen" on ehkä typerin ohje koskaan ja kyllä, ihan psyykkisesti terveilläkin ihmisillä voi olla ongelmia siisteyden ja järjestyksenpidossa.
Siis toki, itse olen adhd.sta kärsivänä opetellut sen esim.että kahvia keittäessä kahvipaketti laitetaan takaisin kaappiin eikä sitä tarvitse jättää pöydälle. Kaikkea en kuitenkaan jaksa aina laittaa heti käytön jälkeen takaisin ja se on ok. Ei se hillitön sotku siitä tule,jos esim.joka illan päätteeksi kuitenkin keräät kaikki sotkut ja siistit keittiön/olohuoneen. En tavoittele supersiistiä, vaan itselle riittävää siisteystasoa.
Tavarat kannattaa karsia minimiin, jos ei ole siisti ja järjestelmällinen luonne. Kaikelle omat,selkeät paikkansa.
Koita nyt päättää mitä haluat. Kahvipakettia ei tarvitse aina laittaa takaisin - joo, mutta kuinka hirveän raskas juttu on laittaa se takaisin sinne kaappiin? Jotenkin valtaosalla ihmisistä nämä menevät ihan automaatiolla, eivätkä vaadi valtavia henkisiä ym. ponnisteluja.
Fakta on kuitenkin se, että mitä enemmän jättää jotain jonnekin lojumaan, sitä isompi kaaos siitä ajan mukana syntyy ja sitä rataa. Kaaoksen keskellä ihminen juuri hämmentyy ja kokee tilanteen ylivoimaikseksi - siis edes sen siivouksen aloittamisen. Kun kaikki pinnat ovat tavaroiden peitossa ei niitä jaksa sitten ruveta raivaamaan takaisin, kun yhden kahvipaketin sijaan siinä onkin jo koko kaapin sisältö. Eikä tule pyyhkineeksi tavaroiden alta sitä pöytää/ tasoa, jolloin mahdollinen lika/ pöly pinttyy ja sen puhdistaminen taas on isompi urakka. Eli järjestelmällisyyden opettelulla loppupeleissä pääsee kaikkein pienimmällä vaivaa.
Juurihan tuossa yllä kerroin. Kahvipaketin takaisinlaitto on niitä asioita, jotka teen ja olen saanut ns.automatisoitua itselleni. Minä en elä kaaoksessa, kotini on perussiisti. Olen opetellut sen pitämään siistinä itselleni toimivilla tavoilla. Aamupalan jälkeen siistin keittiön, laitan tiskikoneen pyörimään jne.
Pointtini oli se,että itsekin sain kyllä kuulla paljon kaltaisiltasi ihmisiltä vinkkejä että laitat vaan kaiken heti paikoilleen ja opettelet järjestelmälliseksi ja siistiksi niin pääset vähemmällä vaivalla. Ok, tämä on sinun näkemyksesi. Jos nuo tavaroiden takaisinlaitot ja järjestelmällisyys eivät tule takaraivosta, on todella työlästä ja raskasta koittaa muuttua kokonaan ihmisenä kertaheitolla. Sama kuin sanoisit rapakuntoiselle, että senkun juokset maratonin. MINÄ olen kokenut helpommaksi sen, että esim. aamiaisen/muun ruokailun jälkeen keittiö siivotaan, jos ei ihan heti sillä sekunnilla niin ainakin vartin sisään ruokailusta. Päivän päätteeksi teen aina järjestelykierroksen ja laitan tavaroita paikoilleen. Se sopii minulle ja toimii minulla. Minulle on vaikeaa ja energiaa kuluttavaa KESKITTYÄ kokoajan pinnistelemään, että muistaisin laittaa joka ainoan asian paikoilleen käytön jälkeen. Siksi en enää edes yritä. Nytkin tuossa pöydällä on teekuppi ja hiusharja, se on ihan ok. Viimeistään illalla ne siitä häviävät paikoilleen.
Sinä olet sinä. Ap pyysi apua. Joskus muutokseen tarvitaan pieni riuhtaisu. Voi olla että ihmisellä on monenlaisia diagnooseja päällä. Yksi asia, johon olen törmännyt niissä ihmisissä, joilla on diagnooseja, on aivan mieletön selittely. Siis kun pitää ryhtyä johonkin tekemiseen alkaa hirveä vali-vali ja seli-seli. Jaksetaan kaivaa ne diagnoosit sieltä pöytälaatikosta, kun samalla vaivalla olisi jo ryhtynyt tekemään asioita. Joskus ei auta funtsiminen ja asian ympärillä kiertely, vaan toimintaan ryhtyminen. Ja se voi olla NIIN vaikeaa, mutta kun saa kimmokeen toimimiseen - oli se sitten kuinka vähäpätöinen juttu tahansa, niin siitä poikii lisää tekemistä - eikä selittelyä. Edellä selitin melko perusteellisesti ja mahdollisimman selkeästi ap:lle askeleita, joiden kautta hän pystyy pureutumaan ongelmallisen tilanteen purkamiseen.
Voi jestas. Sinä selvästi nyt projisoit jotain aivan omiasi. Minä en ole niskasta kiinni ottamisella kyllä parantunut adhd.sta, eikä parane kukaan muukaan. Se sen sijaan auttaa, että oppii ne itselle sopivat keinot pärjätä. Miksi minun tulisi elää SINUN keinoillasi, jos pärjään näin? Opiskelen korkeakoulussa,kotini on entisen kaaoksen sijaan perussiisti ja puhdas ja muutenkin asiat hoidossa(ilman lääkitystä tai terapiaa.) En siis oikein näe, miten piiloutuisin diagnoosini taakse tai selittelisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kevättä ilmassa. Käytä pari päivää pelkästään suursiivoukseen.
Ensimmäisenä päivänä keräät roskat, lehdet, roinat pois tasoilta ja pinnoilta. Viikkaa vaatteet kaappiin, pese likavuoripyykki ja vie pihalle kuivumaan. Järjestele tavarat.
Seuraavana päivänä vie matot, peitot, tyynyt ym. ulos tuulettumaan. Imuroi, luuttua, pyyhi pölyt. Järjestä loputkin paikat.
Kolmantena päivänä mene kaupungille ja osta kiva keväinen pöytäliina / verhot / uudet sohvatyynyt jne.
En ole itse samaa mieltä siitä asiasta että jos kaikille tavaroille ei löydy paikkaa niin se on vain järjestelykysymys tai roinaa on liikaa. Näin kun yritetään usein asiat esittää. Nämä, jotka tätä paasaavat eivät edes tiedä millaista se on kun perheellä on oikeaa tilanpuutetta ja vaikka tavaroita olisi ihan se normaalimäärä niin on vaikea pitä yllä järjestystä ja laittaa tavaroita paikoilleen kun tavaroille ei yksinkertaisesti löydy paikkoja missä säillyttää tai vaatii outoja ehkä toimimattomiakin ratkaisuja. Meilläkin on vanhempien ja kahden pikkulapsen huone sama huone. Eipä siinä auta muu kuin pitää olohuonetta vähän lastenhuoneenakin johon kasata leluta kun ei makuuhuoneeseen mahdu kun lasten sängyt. Odotetaan innolla muuttoa kesällä isompaan jossa lapsille on oma huone ja mars kaikki lelut sinne!
Puhu asiasta sosiaaliohjaajallesi! (Kai sulla on sellainen?) Hän kirjoittaa lähetteen kunnan kotihoitoon ja sieltä tulee joku 2-3 kertaa viikossa auttamaan siivouksessa ja laittamaan ruokaa pakkaseen, tiskaamaan ym. Sitten pyydät taksiseteleitä, että pääset siivousurakan jälkeen salille treenaan tai shoppaileen maksusitoumuksella!
Tsemppiä vaan sulle! Ja muista et kyllä meistä pidetään huolta!
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että siivoamisen välttelyynkin tarvitaan diagnoosi!
"En voi siivota koska adhdaddpsykoosisitäsuntätä.
Nykyajan ihminen on hirveän hyvä selittämään ja välttelemään.
Vielä 90 luvulla oli ihan tavallista, että jos naapurin rouva oli samaan aikaan pöyhimässä kukkapenkkiä/puutarhaa niin se kutsuttiin kahville, siistiin kotiin. Nykyään kun ihmiset eivät kovinkaan paljoa enää vieraile toisten luona, ei tule yllätysvieraita eikä ole pakko pitää asuntoa tiptop.
Tää ei auttanut ap:tä nyt pätkän vertas.
Osalle meistä toimii sotilaallinen ja järjestelmällinen tapa, jossa voi joka päivälle tehdä taulukon ja noudattaa siitä.
Osalle siitä tulee vain kapina, paniikki ja väistely. Heille voi sopia se, että asiat tehdään pieninä paloina, sitä mukaa kun se osuu silmään, liikoja ryhtymättä ja valmistelematta, jos ryhtyminen synnyttää valtavan kynnyksen ja väsymyksen. Näille voi sopia vaikka rikkaimuri joka huoneessa, jos siltä tuntuu.
Tai vaikka että tavaroita (astioita, kodinkoneita, laukkuja tms) on niin vähän ja ne on designia, niin että ne kaikki voivat olla avohyllyllä näkyvissä.
Mullakin on ollut aina lapsesta saakka ongelmia järjestyksen kanssa. Oma huone oli aina sotkussa, koulukirjat missä milloinkin, tavarat hukassa jne. Se aiheutti itkua ja alisuoriutumista silloin, ja aiheuttaa edelleen aikuisena. Olen älykäs ja kunnianhimoinen, mutta silti opintoni yliopistolla eivät tunnu etenevän (7 vuotta jo takana). Kirjeet jäävät avaamatta, laskuja etsitään kissojen ja koirien kanssa (rahaongelmia ei ole eikä mitään syytä siis pelätä laskujen avaamista).
Oma hygienia sekä WC/kylppäri on kunnossa, mutta kaikki muu aika lailla pielessä. Tiskit jäävät tiskaamatta, ruokapöytä ja kaikki tasot ovat pizzalaatikoiden ja muiden ruokapakkausten peitossa. Pyykit saattavat unohtua koneeseen tai märkänä jonnekin sängyn päälle. Joka puolella on epämääräisiä pinoja kirjoja, lehtiä, DVD:itä ym. niin että huoneen läpi kävely tuntuu kestävän ikuisuuden.
Hyvä puoli on se, että EN ole hamstraaja eli pystyn luopumaan tavaroista. Paras ratkaisu lienee se, että ensinnäkin luopuu kaikesta mitä ei välttämättä tarvitse. Ja sitten valitsee taistelunsa. Mulla se taistelu on PYYKKI. Luulen, että tämä tärkeysjärjestys sopii muillekin. Esimerkiksi ruuanlaitto ei ole yhtä välttämätöntä, siitä voi luopua.
Eli tärkeintä on se, että on ainakin vaatteet puhtaana jotta pääsee asunnosta ulos. Seuraavaksi aion keskittyä varmaankin roskahuoltoon. Kivaa olisi, jos pystyisi elämään niin ettei turhaa roskaa kauheasti tulisi, mutta sitten toisaalta pitäisi alkaa laittaa ruokaa raaka-aineista ja siitä nyt ei tule yhtään mitään :/ Mutta jos ostaa vaikka karkkeja, niin ei osta sellaisia jotka ovat paperissa. Jos ostan paperikarkkeja, niin lopputulos on aina se, että ne paperiroskat pyörivät kuukausitolkulla pitkin työpöytää, pöydän alla, kulkeutuvat lattialla joka puolelle...
Hävettää tosi paljon, että aikuisena kärsii tällaisesta ongelmasta. Ketään ei voi koskaan pyytää kylään eikä ovea avata kenellekään. Olin ihan paniikissa, kun kerran jouduin avaamaan oven POLIISILLE, jotka kiertelivät naapurustossa ja ovelta näkee asuntoon sisälle ihan keittiötä myöten! Kyllä hävetti!
Olin lapsuuden kotona kauhea sottapytty, huoneeni oli kuin kaatopaikka. Kaikki muu meni siivouksen edelle. Kerran puolessa vuodessa oli pakko tehdä koko päivän kestänyt raivaus kun ei mahtunut enää sekaan ja kaikki oli hukassa. Siitä toipuminen kesti aina viikon.
Aikuisena tajusin että paljon isompi riesa oli etsiä tavaroita kuin pitää ne paikoillaan. Olen liian laiska tekemään suursiivouksia, joten olen kehittänyt tavaroiden paikoilleen viemisestä toiminnon jota en edes ajattele ja kämppä pysyy siistinä, tavarat löytyy paikoiltaan eikä tarvitse myöhästellä kamojen etsiskelyn takia.
Yksinkertaisia asioita alkuun. Itse kehittelin tällaisia:
Kun olet syönyt, laita astiat suoraan koneeseen, ei pöydälle. Kun kone on pessyt, tyhjää se heti ettet ala kerätä tiskiä pöydälle. Ihan hyvin voit huuhtaista teemukin ja leipälautasesi, ja laittaa takaisin paikallesi odottamaan seuraavaa teehetkeä.
Lakkaa tilaamasta lehtiä. Laita eteiseen laatikko tai kassi, johon tiputat heti mainokset, tai kiellä mainokset.
Missä riisut illalla, tiputatko pyykit jonnekin makuuhuoneessa? Laita siihen kohtaan kori, ämpäri, mitä vaan mihin tiputat likaiset sukat jne. Viikonloppuna vie kaikki kerralla koneeseen. Varmaan käytät farkkuja monta päivää, taittele ne johonkin siihen tuolin selkänojalle tms seuraavaa päivää varten.
Älä osta vaikeasti pestäviä vaatteita, jos on jo, hsnkkiudu eroon.
Pyykki ei meinaa päästä puhtaana kaappiin. Ratkaisin tämän niin, että jossain pesukoneen läheisyydessä seisoo vakituiseen vaaterekki, jossa henkareita. Ripustan puhtaat pyykit siihen henkareihin suoraan koneesta yöksi kuivumaan. Aamulla ovat kuivat ja vedän päälle. Ei tarvitse paljon vaatteita, pyykki ei kerry, ei tarvitse paljon kaappia. Sukkia ja alusvastteita varten rekissä roikkuu pikku nipsuteline jossa ne kuivuvat yön. Sukat pyykkiin pareina ja nipsuihin pareittain.
Keittiön tiskipöydän lähellä pidä talouspaperirullaa, siitä surutta käytät pöydän pyyhkimiseen.
Vessankaapissa pidä pesuainesuihkepullo, ja vanha tiskiharja, jolla voit välillä vessassa käydessä huiskaista altaan puhtaaksi.
Voit vessassa pitää myös pussillista valmiiksi kosteita siivoupyyhkeitä, niitä saa ihan perus ruokakaupasta. Vessassa käydessä välillä pyyhkäise sellaisella paikkoja ja heitä roskiin.
Imuroinnin avuksi suosittelen rikkaimurin kiinnittämistä käsille keittiön seinään, josta voi välillä ottaa sen ja imuroida suurimpia.
Nämä minun kokemuksen mukaan sopii ihmiselle, jonka on vaikea ryhtyä, saada aikaiseksi ja hakea työkaluja varta vasten josstain siivouskomerosta erityisenä siivouspäivänä.
Noin yleensä, mitä vähemmän tavaraa ja vaatetta, korua ja kenkiä, sitä helpompaa. Jos maltat pitää viikon niitä samoja farkkuja, takkia, kenkiä ja laukkuja, sitä vähemmän sinulla lojuu mitään niistä jossain.
Jos vaihdat laukkua, laita heti edellinen kaappiin.