Lue keskustelun säännöt.
Mistä hakea apua, kun en osaa pitää kotiani kunnossa?
22.03.2017 |
Tämä on ollut näin koko elämäni ajan ja olen 25.
Vaikka kaikki muut asiat olisivat mallillaan, on kämppä aina likainen ja roskainen. Sitten tämä juuri vaikuttaa kaikkiin muihin asioihin että usein eivät ole mallillaan. Sotku ja lika kyllä ällöttävät ja ahdistavat paljon, mutta en osaa ja jaksa muuta kuin esim. paeta nettiin. Olen terveydenhoitajalle tästä sanonut, mutta kun tämä on tavallaan ainoa suuri ongelmani, josta muut johtuvat, niin ei hän oikein muuta osannut kuin sanoa että opettele siivoamaan. Yritän, ja osaankin siivotta mutta sotken ja ei mene aikaa kun kämppä on piittaamattoman näköinen läävä. Tämä haittaa merkittävästi elämääni.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
En ole itse samaa mieltä siitä asiasta että jos kaikille tavaroille ei löydy paikkaa niin se on vain järjestelykysymys tai roinaa on liikaa. Näin kun yritetään usein asiat esittää. Nämä, jotka tätä paasaavat eivät edes tiedä millaista se on kun perheellä on oikeaa tilanpuutetta ja vaikka tavaroita olisi ihan se normaalimäärä niin on vaikea pitä yllä järjestystä ja laittaa tavaroita paikoilleen kun tavaroille ei yksinkertaisesti löydy paikkoja missä säillyttää tai vaatii outoja ehkä toimimattomiakin ratkaisuja. Meilläkin on vanhempien ja kahden pikkulapsen huone sama huone. Eipä siinä auta muu kuin pitää olohuonetta vähän lastenhuoneenakin johon kasata leluta kun ei makuuhuoneeseen mahdu kun lasten sängyt. Odotetaan innolla muuttoa kesällä isompaan jossa lapsille on oma huone ja mars kaikki lelut sinne!
Me ratkaistiin samoin. Olohuoneen kirjshyllyistä raivasin kaksi alinta hyllyriviä lasten kirjoille, peleille, elokuville ja leluille. Olohuoneessa oli myös muutama kori leluille. Mitä väliä? Kyllä meidän vieraat tiesi että meillä lapsia on. Olihan ne lelut siististi paikoillaan, ei tarvitse olla kuin sisustuslehden olohuone.
Tiesittekö, että niitä kuvia varten on kaikki sellainen tavara kannettu viereiseen huoneeseen kuvauksen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ekan oman kämpän kanssa 20-vuotiaana vähän sama homma. Helposti kasaantui kaikki siivoaminen ja jotenkin annoin itselleni luvan laiminlyödä siivoiluja, kun kerran kävin päivät töissä. Tilanne pääsi itse asiassa myöhemmin masennuksen kautta aika kaoottiseksi. Jääkaappi täynnä homeista ruokaa, imurissa ei edes uutta pölypussia ja hirveät kerrokset pölyä yms. Yäh..
Nyt 6 vuotta myöhemmin pysyy tuota ekaa paikkaa isompi asunto helposti siistinä. Joka päivälle jotain pientä. Imuroimisen hoidan n. joka toinen päivä ja tiskaan päivittäin, mutta sitten on muut hommat jotka sirottelen pitkin viikkoa. Täytyy kyllä myöntää, että välillä semmoset "siivoilen vain äkkiä näkyvimmät pois" -hetket venyy maratonsiivoukseksi... Mutta en koskaan siivoa ns. verenmaku suussa väkipakolla ja jos tuntuu että ei, tänään ei yksinkertaisesti huvita mopata, niin en moppaa. Sen ehtii seuraavana päivänä. Tai fiilis mopata saattaa herätä myöhemmin vielä samana päivänä.
Helpottaa siis, kun tekee joka päivä vähän. Ja toki itselleen voi ja pitääkin suoda aina välillä ihan siivous vapaa päivä.:)
Vierailija kirjoitti:
http://www.martat.fi/kodinhoito/
Järjestävät ilmeisesti myös kursseja eri aiheista, varmaan voivat yksityisestikin antaa neuvoja miten helpottaa kodinhoitoa.
Tätä samaa olin tulossa ehdottamaan. Meillä oli iäkkäämpi sukulaismies, jolla oli sama ongelma: kunta palkkasi siivoojan, joka kävi 2x kuussa lähinnä vahtimassa, että pappa muisti siivota. Kesti 2h/ krt ja maksettiin papan eläkkeestä 50€/kk, miinus kotitalousvähennys.
Niille joilla tavarat hukkuu, mulle auttoi tällainen.
Eteiseen laitoin avaintaulun, johon sisäänastuttua ripustan avainniput kädestäni.
Seuraavana on matonpala, johon potkaisen kengät, kenkähyllyn päällä avoin kori johon voi vaan pudottaa käsineet ja pipon.
Seuraavaksi lasken laukun aina samaan paikkaan. Viimeisenä otan takin päältä suoraan koukkuun, tai jos jaksan, seuraavan askeken päässä on henkari ja tanko.
Lompakkoa yms en edes ota laukusta, etteivät ne mene hukkaan. Kännykkää on pakko ladata, mutta välillä teen niin, että laitan laturin kiinni puhelimeen, ja sujautan puhelimen takaisin laukun sivutaskuun, ettei se mene hukkaan
Näin pystyn olemaan laskematta tavaroita käsistäni mihin sattuu, ja heittämättä takkia ja hanskoja jonnekin sihville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse samaa mieltä siitä asiasta että jos kaikille tavaroille ei löydy paikkaa niin se on vain järjestelykysymys tai roinaa on liikaa. Näin kun yritetään usein asiat esittää. Nämä, jotka tätä paasaavat eivät edes tiedä millaista se on kun perheellä on oikeaa tilanpuutetta ja vaikka tavaroita olisi ihan se normaalimäärä niin on vaikea pitä yllä järjestystä ja laittaa tavaroita paikoilleen kun tavaroille ei yksinkertaisesti löydy paikkoja missä säillyttää tai vaatii outoja ehkä toimimattomiakin ratkaisuja. Meilläkin on vanhempien ja kahden pikkulapsen huone sama huone. Eipä siinä auta muu kuin pitää olohuonetta vähän lastenhuoneenakin johon kasata leluta kun ei makuuhuoneeseen mahdu kun lasten sängyt. Odotetaan innolla muuttoa kesällä isompaan jossa lapsille on oma huone ja mars kaikki lelut sinne!
Me ratkaistiin samoin. Olohuoneen kirjshyllyistä raivasin kaksi alinta hyllyriviä lasten kirjoille, peleille, elokuville ja leluille. Olohuoneessa oli myös muutama kori leluille. Mitä väliä? Kyllä meidän vieraat tiesi että meillä lapsia on. Olihan ne lelut siististi paikoillaan, ei tarvitse olla kuin sisustuslehden olohuone.
Tiesittekö, että niitä kuvia varten on kaikki sellainen tavara kannettu viereiseen huoneeseen kuvauksen ajaksi.
No, ei sillä olekaan niin väliä muita varten ja kyllähän kämpä meillä ainakin perusraivataan aina ennen vieraita, ettei olisi ihan "luonnontilassa", mutta kyllä se omiakin silmiä ja rauhaa vähän häiritsee, kun niitä leluja sitten tuppaa olemaan pitkin lattioita pitkin päivää. Olisi kiva, että olisi ainakin se yksi huone, olohuone, jota voisi katsoa siistinä edes joskus ja ei sinne nyt oikeastaan lelut kuulu, eli häiritsee kyllä silmiäkin, vaikka en mikään sisustusihminen ole. Tiedostan kyllä senkin, että vaikka lapsille on oma huone, niin kyllä ne lelut sieltä edelleen kulkeutuisivat olohuoneeseen, mutta niitä ei olisi niin paljon siellä ja mikä parasta, ainakin siivotessa ne voi viedä pois näkyviltä, että edes joskus olisi siistiä olohuoneessa eikä olisi lelukorien reunustama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä se varsinainen ongelma on? Onko se, että tiedät kyllä mitä pitäisi tehdä mutta et vain saa aikaiseksi/aloitettua? Vai oletko ihan kartalla siitä, mitä päivittäin tai viikottain/kuukausittain tulisi tehdä?
Tuo "laitat tavarat käytön jälkeen paikoilleen" on ehkä typerin ohje koskaan ja kyllä, ihan psyykkisesti terveilläkin ihmisillä voi olla ongelmia siisteyden ja järjestyksenpidossa.
Siis toki, itse olen adhd.sta kärsivänä opetellut sen esim.että kahvia keittäessä kahvipaketti laitetaan takaisin kaappiin eikä sitä tarvitse jättää pöydälle. Kaikkea en kuitenkaan jaksa aina laittaa heti käytön jälkeen takaisin ja se on ok. Ei se hillitön sotku siitä tule,jos esim.joka illan päätteeksi kuitenkin keräät kaikki sotkut ja siistit keittiön/olohuoneen. En tavoittele supersiistiä, vaan itselle riittävää siisteystasoa.
Tavarat kannattaa karsia minimiin, jos ei ole siisti ja järjestelmällinen luonne. Kaikelle omat,selkeät paikkansa.
Koita nyt päättää mitä haluat. Kahvipakettia ei tarvitse aina laittaa takaisin - joo, mutta kuinka hirveän raskas juttu on laittaa se takaisin sinne kaappiin? Jotenkin valtaosalla ihmisistä nämä menevät ihan automaatiolla, eivätkä vaadi valtavia henkisiä ym. ponnisteluja.
Fakta on kuitenkin se, että mitä enemmän jättää jotain jonnekin lojumaan, sitä isompi kaaos siitä ajan mukana syntyy ja sitä rataa. Kaaoksen keskellä ihminen juuri hämmentyy ja kokee tilanteen ylivoimaikseksi - siis edes sen siivouksen aloittamisen. Kun kaikki pinnat ovat tavaroiden peitossa ei niitä jaksa sitten ruveta raivaamaan takaisin, kun yhden kahvipaketin sijaan siinä onkin jo koko kaapin sisältö. Eikä tule pyyhkineeksi tavaroiden alta sitä pöytää/ tasoa, jolloin mahdollinen lika/ pöly pinttyy ja sen puhdistaminen taas on isompi urakka. Eli järjestelmällisyyden opettelulla loppupeleissä pääsee kaikkein pienimmällä vaivaa.
Juurihan tuossa yllä kerroin. Kahvipaketin takaisinlaitto on niitä asioita, jotka teen ja olen saanut ns.automatisoitua itselleni. Minä en elä kaaoksessa, kotini on perussiisti. Olen opetellut sen pitämään siistinä itselleni toimivilla tavoilla. Aamupalan jälkeen siistin keittiön, laitan tiskikoneen pyörimään jne.
Pointtini oli se,että itsekin sain kyllä kuulla paljon kaltaisiltasi ihmisiltä vinkkejä että laitat vaan kaiken heti paikoilleen ja opettelet järjestelmälliseksi ja siistiksi niin pääset vähemmällä vaivalla. Ok, tämä on sinun näkemyksesi. Jos nuo tavaroiden takaisinlaitot ja järjestelmällisyys eivät tule takaraivosta, on todella työlästä ja raskasta koittaa muuttua kokonaan ihmisenä kertaheitolla. Sama kuin sanoisit rapakuntoiselle, että senkun juokset maratonin. MINÄ olen kokenut helpommaksi sen, että esim. aamiaisen/muun ruokailun jälkeen keittiö siivotaan, jos ei ihan heti sillä sekunnilla niin ainakin vartin sisään ruokailusta. Päivän päätteeksi teen aina järjestelykierroksen ja laitan tavaroita paikoilleen. Se sopii minulle ja toimii minulla. Minulle on vaikeaa ja energiaa kuluttavaa KESKITTYÄ kokoajan pinnistelemään, että muistaisin laittaa joka ainoan asian paikoilleen käytön jälkeen. Siksi en enää edes yritä. Nytkin tuossa pöydällä on teekuppi ja hiusharja, se on ihan ok. Viimeistään illalla ne siitä häviävät paikoilleen.
Sinä olet sinä. Ap pyysi apua. Joskus muutokseen tarvitaan pieni riuhtaisu. Voi olla että ihmisellä on monenlaisia diagnooseja päällä. Yksi asia, johon olen törmännyt niissä ihmisissä, joilla on diagnooseja, on aivan mieletön selittely. Siis kun pitää ryhtyä johonkin tekemiseen alkaa hirveä vali-vali ja seli-seli. Jaksetaan kaivaa ne diagnoosit sieltä pöytälaatikosta, kun samalla vaivalla olisi jo ryhtynyt tekemään asioita. Joskus ei auta funtsiminen ja asian ympärillä kiertely, vaan toimintaan ryhtyminen. Ja se voi olla NIIN vaikeaa, mutta kun saa kimmokeen toimimiseen - oli se sitten kuinka vähäpätöinen juttu tahansa, niin siitä poikii lisää tekemistä - eikä selittelyä. Edellä selitin melko perusteellisesti ja mahdollisimman selkeästi ap:lle askeleita, joiden kautta hän pystyy pureutumaan ongelmallisen tilanteen purkamiseen.
Voi jestas. Sinä selvästi nyt projisoit jotain aivan omiasi. Minä en ole niskasta kiinni ottamisella kyllä parantunut adhd.sta, eikä parane kukaan muukaan. Se sen sijaan auttaa, että oppii ne itselle sopivat keinot pärjätä. Miksi minun tulisi elää SINUN keinoillasi, jos pärjään näin? Opiskelen korkeakoulussa,kotini on entisen kaaoksen sijaan perussiisti ja puhdas ja muutenkin asiat hoidossa(ilman lääkitystä tai terapiaa.) En siis oikein näe, miten piiloutuisin diagnoosini taakse tai selittelisin.
Ehkä sinusta on jotenkin avartavaa peilata itseäsi, minuuttasi ja esim.korkeakouluopintoja tähän keskusteluun. Kuitenkin joskus parempi on selkeä konkretia. Sellaisiahan ohjeita ap haki tilanteeseensa. Enkä ole käyttänyt termiä "niskasta kiinni ottaminen" tässäkään yhteydessä vaan rohkaissut ap:ta muutokseen. Siitähän tässä on kyse, ei minun tai sinun todellisuudestasi vaan tilanteesta, jossa ketjun aloittaja haki apua ongelmaan. Jos haluaa että tilanne pysyy status quo, niin sinun ohjeesi on erinomainen varmasti paras neuvo siihen.
Niin, minä tosiaan sanoin että välttämättä parasta ei ole alkaa heti tavoitella sitä että laittaa kaikki tavarat samantien paikoilleen tai muuttuu täydellisen siistiksi ja järjestelmälliseksi ihmiseksi yhtäkkiä jos siisteydenpidossa on aiemmin ollut ongelmia. Yleensä siihen on joku syy eikä se syy muutu vain sillä että alkaa toimia,vaikka sinun mielestäsi olisikin helppo pitää järjestystä yllä eikä toimiminen tuota vaikeuksia. Mielestäni parempi keino VOI olla esim.se että tähtää siihen että viimeistään illalla järjestää tavarat paikoilleen tai keksii tapoja helpottaa itselle sitä siivousta ja järjestelyä. Tähän olikin joku antanut hyvää vinkkiä,että kannattaa pitää siivousvälineitä erikseen joka huoneessa jotta ei tarvitse lähteä niitä roudaamaan toiselta puolelta taloa.
Onko oikeasti kaikille löydettävä tai mietittävä taustalle joku syndrooma? Esim. meitä on hajamielisiä, enemmän sotkuisiva, enemmän huolimattomia ihmisiä. Onko se nyt niin tärkeää varsinkaan aikuisikällä etsiä ja miettiä olisiko mahdollisesti joku ADD tai muuta? Keinot saada asiat hallintaan ovat varmaan kutakuinkin samat olkoon se sitten vain luonteenpiirre tai ADD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä puhtaudessa on vaikeaa? Imurin käyttö vai moppi? Tavarat hujan hajan?
1) aloita järjestämällä kamat paikoilleen
Tämä on vaikeaa, jos tavaroille ei ole päätetty niitä omia paikkoja, joille ne kuuluvat. En ole ap, mutta tuo on minun ongelmani ainakin, kun olen joutunut muuttamaan monta kertaa lyhyen ajan sisällä, ja aina vain purkanut tavarat äkkiä johonkin, jotta saan muuttolaatikot palautettua. En ole ehtinyt miettiä niille paikkoja, enkä ole kaikista selvillä, missä sijaitsevat. Ja joskus jotakin etsiskellessä tulee esiin tavaroita, joita en edes muista omistavani.
Joka tavaralla pitää olla se oma paikka, siinä on minusta järjestyksenpidon ydin. Ihan niin ratkaisevaa ei ole, palauttaako kaiken paikalleen heti käytön jälkeen vai esim. joka ilta. Aika usein se kuitenkin on tehtävä, muuten kaaos on taas valmis.
Imurin ja mopin käyttö onkin sitten paljon helpompaa jo, kun kaikille tavaroille on päätetty se oma paikka, ja tavarat on näille paikoilleen palautettu.
Aloittaja kertoi, ettei ole hamstraajaluonne, se jo on hyvä lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti kaikille löydettävä tai mietittävä taustalle joku syndrooma? Esim. meitä on hajamielisiä, enemmän sotkuisiva, enemmän huolimattomia ihmisiä. Onko se nyt niin tärkeää varsinkaan aikuisikällä etsiä ja miettiä olisiko mahdollisesti joku ADD tai muuta? Keinot saada asiat hallintaan ovat varmaan kutakuinkin samat olkoon se sitten vain luonteenpiirre tai ADD.
Vähän samaa mietin. Etenkin kun se "syndrooma" ei selitä mitään, ei selitä mistä vaikka keskittymisen ongelmat johtuvat, se vain kuvaa että niitä ongelmia on. Toisin kuin vaikka tuhkarokko, joka selittää, miksi on kuumetta ja ihottuma. Pahimmassa tapauksessa sitä "syndroomaa" käytetään vielä selityksenä, että ei, minä en kerta kaikkiaan voi onnistua pitämään asuntoani järjestyksessä, kun minulla on tämä syndrooma.
Tietysti se on hyvä, että tiedostaa, että itsellä on ongelmia jossakin tietyssä asiassa, vaikka nyt keskittymisessä, ja tässä aloittaja tuntuukin jo olevan pitkällä. Sitten voi ruveta kyselemään vinkkejä ihmisiltä, joilla ehkä on samantapaista ongelmaa. Itse en voi tässä muuta suositella kuin se jo sanottu, eli
1. mieti joka tavaralle oma paikkansa asunnossasi;
2. palauta tavarat näille paikoilleen käytön jälkeen;
3. jos kuitenkin jäävät levälleen, niin ota ensimmäinen tavara joka silmiin sattuu, poimi se ja vie se sinne paikalleen, ja palaa kohtaan 3;
4. päätä aikataulu, kuinka usein imuroit, pyyhit pölyt, peset vessan, ja noudata sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nuo tavarat juurikin putoavat kuin kuolleen kädestä. Se yhdistettynä jäätävään hajamielisyyteen saa aikaan sen, että välillä äiskä itkee aamulla eteisen lattialla, kun pitäisi saada kaksi lasta säänmukaisiin kamppeisiin ja päiväkotiin.
Jo lapsuudenkodissani mulle nalkutettiin sotkusta, mutta tämä on niitä asioita, joissa en kehity. Tai itse asiassa kehityn, mutta niin kehittyy elämäntilannekin. Kun lapset olivat isänsä kanssa mummolassa viikon, meillä oli tosi siistiä, siistimpää kuin mulla ikinä aikuisiällä. Oli todella levollinen olo, kun tiesi tasan tarkkaan, missä mikäkin on.
Toisaalta taas olen erittäin hyvämuistinen ja luova, koulussa opin kaiken kertakuulemalla, ja yhdistelen kaikkea tietoani tavalla, joka välillä herättää ihmetystä tietotyöläistenkin keskuudessa. Kun vain oppisin pitämään järjestystä. Mutta tuntuu, että aivoni ovat koko ajan jossakin hyvin kaukana, mikään tavara ei mene automaattisesti paikalleen, ja on kauhea henkinen ponnistus pakottautua miettimään jotain rättejä ja kahvipurkkeja, kun päähän pyrkivät väkisin vaikka Napoleonin sodat, joista olen juuri lukenut.
Ihan ekaksi, luovu tavarasta. Siis kaikesta ylimääräisestä. Ihminen tarvii hyvin vähän tavaraa elämiseen. Tämä auttaa siivoamisessa ihan eniten. Laita tavarat paikalleen, jos et tee sitä heti niinkuin llisi järkevintä tee se esim iltaisin, käytä tähän puoli tuntia joka päivä.
Toiseksi, pidä huoli että siivoat joka päivä vähän. Se siis kuuluu päivän rutiineihin. Vie roskat, pyyhi pöydät, tiskaa tiskit. Kerää pyykit koriin. Pyykkejä peset aina kun saat täyden koneellisen.
Imuroi joka viikko (ja pese lattiat), pese viikottain wc. Jos mahdollista käytä siivoajaa esim kerran kaksi kuussa.
Näin kun toimit ei tule sotkua liikaa. Varmasti vaikuttaa mielialaankin positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puhtaat pyykit lojuu sohvalla viikkokausia, entä jos lasket ne muualle? Jos kuivatat pyykkiä telineessä olohuoneessa, laita mieluummin vaikka puhtaan pyykin kori lattialle telineen viereen. Kasaantukoot siihen, ainakin pääset sohvalle. Jos tulee yllätysvieras, voit nostaa korin viereiseen huoneeseen ja vetää oven kiinni.
En enää silitä, mankeloi tai vedä mitään. T-paidat ja neuletakit kuivatan henkarissa, tai narulla ja taittelen siinä suoralta kädeltä pinoon. En enää käytä mitään kauluspaitoja tai muita silitettäviä. Ostan vain vaatteita, jotka kuivuvat suoraksi henkarissa.
Lakanat voi seisaaltaan suoraan taittaa kuin peiton nipuksi tai kääröksi, ei
tarvitse ketään toista vetämään. Ryppyisemmissäkin lakanoissa nukkuu ihan hyvin.
Lakanat kyllä kannattaa vaihtaa muutaman viikon välein. Teen niin, että heti noustua vedän kaikki lakanat pois ja lattialle mytyksi, ja tungen koneeseen. Minulla on kuivausrumpu, joten kun ne on pesty, tungen ne suoraan kuivuriin, ja saan ne illalla kuivana takaisin sänkyyn. Näin ei tarvitse laittaa niitä kaappiin, eikä tarvitse monia lakanoita.
Ja kun joku kysyy, vieraille minulla on Jyskin puhallettava patja ja makuupussi.
No ei se haittaa. Tiedän yhden toisenkin jolla on likainen asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse samaa mieltä siitä asiasta että jos kaikille tavaroille ei löydy paikkaa niin se on vain järjestelykysymys tai roinaa on liikaa. Näin kun yritetään usein asiat esittää. Nämä, jotka tätä paasaavat eivät edes tiedä millaista se on kun perheellä on oikeaa tilanpuutetta ja vaikka tavaroita olisi ihan se normaalimäärä niin on vaikea pitä yllä järjestystä ja laittaa tavaroita paikoilleen kun tavaroille ei yksinkertaisesti löydy paikkoja missä säillyttää tai vaatii outoja ehkä toimimattomiakin ratkaisuja. Meilläkin on vanhempien ja kahden pikkulapsen huone sama huone. Eipä siinä auta muu kuin pitää olohuonetta vähän lastenhuoneenakin johon kasata leluta kun ei makuuhuoneeseen mahdu kun lasten sängyt. Odotetaan innolla muuttoa kesällä isompaan jossa lapsille on oma huone ja mars kaikki lelut sinne!
Me ratkaistiin samoin. Olohuoneen kirjshyllyistä raivasin kaksi alinta hyllyriviä lasten kirjoille, peleille, elokuville ja leluille. Olohuoneessa oli myös muutama kori leluille. Mitä väliä? Kyllä meidän vieraat tiesi että meillä lapsia on. Olihan ne lelut siististi paikoillaan, ei tarvitse olla kuin sisustuslehden olohuone.
Tiesittekö, että niitä kuvia varten on kaikki sellainen tavara kannettu viereiseen huoneeseen kuvauksen ajaksi.No, ei sillä olekaan niin väliä muita varten ja kyllähän kämpä meillä ainakin perusraivataan aina ennen vieraita, ettei olisi ihan "luonnontilassa", mutta kyllä se omiakin silmiä ja rauhaa vähän häiritsee, kun niitä leluja sitten tuppaa olemaan pitkin lattioita pitkin päivää. Olisi kiva, että olisi ainakin se yksi huone, olohuone, jota voisi katsoa siistinä edes joskus ja ei sinne nyt oikeastaan lelut kuulu, eli häiritsee kyllä silmiäkin, vaikka en mikään sisustusihminen ole. Tiedostan kyllä senkin, että vaikka lapsille on oma huone, niin kyllä ne lelut sieltä edelleen kulkeutuisivat olohuoneeseen, mutta niitä ei olisi niin paljon siellä ja mikä parasta, ainakin siivotessa ne voi viedä pois näkyviltä, että edes joskus olisi siistiä olohuoneessa eikä olisi lelukorien reunustama.
Niin sä nyt varmaan ymmärrät, että työn ketjun tavoite oli, että niillä tavaroilla olisi paikka edes jossain, ja että ne saisi päätymään helposti niihin päivittäin. Se että on sievää, tulee sitten kun ei enää kahlata hiekassa ja vanhoissa mainoksissa ja Tieteen kuvalehtien vuosikerroissa.
Porsas, hyi olkoon!!!!!!!!!!!!!! :D
Lopeta tavaroiden ostaminen. Tunnen erään pariskunnan, jonka asunto on kuin läävä - koska he koko ajan ostelevat kamoja. "Osta joka tapauksessa varuilta".
Suurin osa ihmisistä harrastaa kaupoissa kiertelyä. Sitten ostellaan jotain pientä, isoa, uutta, yms. Osa puolestaan käy harvoin missään, mutta sitten kun maalikylille tulee lähdettyä, innostuvat he ostelmaan kaikkea, etenkin edullisia juttuja.
Argh.
Tää ei ole mikään konmari-neuvo, mutta vie suurin osa kamoistasi kierrätykseen. Oikeasti on helpompi hallita vähempää tavaramäärää. Lopuksi tärkein neuvo: ihminen pärjää aivan hyvin todella pienemmällä määrällä!
Älä osta mitään.
Ei uusia shampoita, voiteita, jos entiset ovat käyttämättömiä. Sitä rataa.
Tämä oli aika hyvä kirja! Ei esittele mitään dogmaa kuten konmari, sen takia tykkäsin. Muitakin kirjoja löytyy aiheesta. Saattaa löytyä kirjastostakin, en tiedä.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/paikka-kaikelle---mista-tavaratulva-sy…
Mulla oli tämä sama ongelma, kun asuin pienemmässä asunnossa. Muutin isompaan ja hupskeikkaa siivous ei ollut enää mikään ongelma. Ongelma oli siis siinä, että minulla oli aivan liikaa tavaraa suhteessa asunnon kokoon/sen säilytystiloihin. Joka kerta kun halusin imuroida, minun oli siirrettävä lähestulkoon jokaista tavaraa, koska niillä ei vain yksinkertaisesti ollut järkevää säilytyspaikka ja tavaraa oli aivan liikaa lattialla. Pienen asunnon imuroimiseen ja moppaukseen meni koko päivä. Isommassa asunnossa ne oli tehty puolessa tunnissa.
Tavaroille on siis oltava paikat, kaapissa tai hyllyllä. Ei pöydällä, ei lattialla, ei tuolilla.
Aloita siitä. Ensimmäisellä sivulla oli hyvät ohjeet tähän, suosittelen noudattamaan niitä. Mieti myös tarvitsetko oikeasti kaikkea mitä omistat. Jos säilytystilaa on liian vähän, hanki asuntoosi vaikkapa lipasto tai kaapisto.
Ehkä sinusta on jotenkin avartavaa peilata itseäsi, minuuttasi ja esim.korkeakouluopintoja tähän keskusteluun. Kuitenkin joskus parempi on selkeä konkretia. Sellaisiahan ohjeita ap haki tilanteeseensa. Enkä ole käyttänyt termiä "niskasta kiinni ottaminen" tässäkään yhteydessä vaan rohkaissut ap:ta muutokseen. Siitähän tässä on kyse, ei minun tai sinun todellisuudestasi vaan tilanteesta, jossa ketjun aloittaja haki apua ongelmaan. Jos haluaa että tilanne pysyy status quo, niin sinun ohjeesi on erinomainen varmasti paras neuvo siihen.