Minulla ei ole ystäviä, vaikka haluaisinkin....

Muutama vanha ystävä on, mutta äiti ystäviä ei ole. Ei auta vaikka olen kutsunut kylään lapsineen. Yksi tuttavuus taisi juuri päättyä siihen, että äitinsä sai tietää minun olevan uskovainen. En tuputa uskoani ja puhun enimmäkseen muista asioita ei-uskovien kanssa.

Kyse on varmasti hitaasti lämpenemisestä. Mä olen huomannu tuon ihan saman. Kestää tosi pitkään, että oikeesti tutustuu ihmisten kanssa. Mä olen käyny syksystä lähtien perhekerhossa ja muskarissa ja nyt vasta olen tutustunu paremmin ihmisiin. Olen kyllä ihan ulospäin suuntautunu ja kuulemma ihan mukava, mutta vaikiaa se ystävystyminen on. Pitäisi olla tosi rohkea ja reippaasti pyytää ihmisiä kylään, kävelylle tai puistoon.



Perhekerhossa tuossa muutama viikko sitten yksi äiti otti tämän asian puheeksi ja sanoi suoraan, että kaipaa seuraa, kun pimahtaa muuten. Heti löytyi liuta puistoseuraa. Nyt ollaan hänen kanssaan käyty melkein joka päivä kävelyllä. Pitää siis olla itse aloitteellinen, koska pääosa ihmisistä on tällaisia huonoja tutustujia, kuten minä.