Lue keskustelun säännöt.
Muita ammattikorkeakouluun pettyneitä?
21.03.2017 |
Opiskelen humanistista alaa ammattikorkeakoulussa. Odotin opintoja innolla, ja alku vaikuttikin ihan mukavalta. Aloitin siis syksyllä. Aika pian kuitenkin karu todellisuus iski päin naamaa.
Lähiopetusta ei oikeen juuri ole. Monet kurssit on siirretty täysin verkkoon, ja verkkoalustat ovat todella sekavia ja toimivat huonosti. Apua näihin ei saa, sillä opettajia on vaan kourallinen ja heillä kädet täynnä.
Minulla on ennen tätä tutkintoa käytynä ammattikoulu, samantyyppinen ala kuin tämäkin. Opin siellä valtavasti uusia asioita ja tunsin kehittyväni kokoajan, nyt taas kun ajattelin asiaa, totesin että en ole tämän ensimmäisen vuoden aikana oppinut mitään uutta. Oikeasti en _ mitään.
Opinnot ovat todella sekavia.. Opintopisteet ja kurssit kaikilla omanlaisensa, ja korkeakouluopinnoista mitään ymmärtämättömillä on aika tukalat paikat kun kaikki pitää itse sumplia ja apua ei edelleenkään saa resurssien takia.
En edelleenkään muista parin luokkalaiseni nimeä, enkä ole saanut oikeen kavereitakaan. Kun näkee luokkalaisia niin harvoin.
Harjoittelua on ihan hirveästi, niiden valinta on vähän sellaista "päätä itse mihin menet ja vedä joku kurssi sielä, tunnit ei ole niin tarkkaan" meininkiä. Ja vielä kolme ja puoli vuotta pitäisi tätä kestää..
Muita kokemuksia ammattikorkeakoululaisilta? Tai miksei yliopistoltakin.
Kommentit (71)
Kyllä monesta kommentista voi joko suoraan tai rivien välistä lukea, että säästöt purevat. Ainakin meilläpäin lähiopetusta annetaan tosi suurille ryhmille kieliä lukuunottamatta ja paljon on sitä verkko-opetusta, jonka toteutus vaihtelee. Opettajat pyörivät mukana erilaisissa hankkeissa ja vetävät myös maksullisia yrityskoulutuksia. Siksi heitä on välillä vaikea tavoittaa ja sähköposteihinkin vastataan hitaasti. Sitä olen itsekin ihmetellyt, että miksi se opetustarjonta pitää tunkea alkaamaan välille syyskuun alku-huhtikuun loppu, kun lukuvuosi kuitenkin on pidempi. Toukokuussa on enää jotain tenttejä ja "seminaareja". Hyvä tietty niille, jotka pääsevät aloittamaan kesätyöt varhain ja jatkamaan niitä elokuun lopulle. Toinen ihmetykse aihe on se, että vähän joka "oppiaineessa" pitäisi opiskella in english. Opettajien kielitaitoa ei välttämättä voi aina kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan.
Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.
Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.
Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa.
Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.
Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.
Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta.
AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista.
Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.
Toki voi tenttiä, mutta kun ei siihen tilalle ole mitään käytännöllistä. Kaikki eivät myöskään pääse noita tenttimällä välttämättä läpi kylmiltään. Mielestäni se, että on suorittanut nuo lukiossa pitäisi jo riittää, koska myöhemmissä opinnoissa ei tarvitse matematiikkaa juurikaan ja jos tarvitsee, niin se on sitten niin spesifiä, että joudutaan kuitenkin opettamaan erikseen. Tai näin oli ainakin omassa koulutusohjelmassani.
Mielestäni on typerää, että on joku minimivaatimus, joka kaikissa insinöörin koulutusohjelmissa pitää täyttää matematiikan, fysiikan ja kemian osalta. Mielestäni koululla pitäisi olla enemmän vapautta muokata noiden tarvetta vastaamaan nimenomaan sitä oman linjan koulutussisältöä.
No jos "ei pääse läpi kylmiltään" niin silloin on selvästi tarpeen osallistua kyseiselle kurssille. Ei siihen läpipääsyyn nimittäin tarvitse osata todellakaan kaikkea. Jos on suorittanut ne lukiossa ja osaa niin sitten pääsee läpi, ja voihan siihen tenttiin harjoitella etukäteen, kurssien sisällöt on tiedossa.
Ja kyllä insinöörin nyt on syytä hallita yleisesti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, muutenkin kuin juuri ja juuri niiden oman alan laskujen tarpeen verran. Ei se, että osaa naputella laskimeen oikean kaavan että saa jossain tapauksessa oikean tuloksen, auta ymmärtämään mitä siinä oikeasti tapahtuu.
Siksi on syytä osata ihan yleisellä tasolla näitä aineita, jotta on parempi mahdollisuus myöskin ymmärtää mitä on tekemässä eikä vain vedetä tuurilla että noin sen vastauksen pitäisi tulla, mutta en tiedä mitä teen ja onko se sitten kuitenkaan oikein.
Tottakai olisi hyvä osata, mutta kun tuosta opetuksesta huolimatta ei ymmärretä näitä asioita syvällisellä tasolla. Siten on mielestäni turha lähteä opetukseen lainkaan jos niitä ei kuitenkaan ymmärretä. Etenkin jos kurssit ovat pääosin vain kertausta sinulle eli olet sillä tasolla opetellut asiat jo aiemmin.
No ei varmaan kannata sitten opiskella insinööriksi ollenkaan jos ei ole aikomustakaan sisäistää mitään asiaa? Ja jos kurssit on "vain kertausta" niin sitten ne menee myös tenttimällä läpi.
Ymmärrätkö tahallaan väärin mitä sanon? Insinööri EI TARVITSE sitä matematiikkaa TYÖSSÄÄN, jota koulussa opetetaan. VAIKKA hän TARVITSISIKIN, niin koulussa EI OPETETA matematiikkaa RIITTÄVÄLLÄ TASOLLA, jotta siitä olisi aidosti HYÖTYÄ. Eli joudut joka tapauksessa opiskelemaan sitä itsenäisesti jos haluat tehdä sellaista työtä, jossa matematiikkaa vaaditaan. Joka suuntaan tehdään vain pieniä pintaraapaisuja, kun tulisi keskittyä kapeampaan alueeseen syvällisemmin jo koulussa.
Lukiolaisilla on jo kohtalainen perusosaaminen matematiikasta, joten siihen ei tulisi käyttää aikaa. Fysiikasta ja kemiasta on heikompi osaamistaso jos ei ole lukenut niitä lukiossa, joten niitä voi ammattikorkeakoulussa opettaakin hieman, jotta saadaan jokin pohjataso.
Itse kyllästyin aikanaan 1. vuoden aikana niin, että hain tekn. yliopistoon enkä päivääkään ole katunut. AMK-inssiopinnoissa kaikki tuntui siltä, että kerrotaan vaan " että näin se on, usko pois". Ei mitään kyseenalaistamista ja keskustelua asioiden perimmistä lähtökohdista ja syistä. Yliopistossa opin, että miksi asiat ovat niin kuin ovat, AMK:ssa vain kaadettiin tietoa yksinkertaistetussa muodossa.
Selkeästi muillakin samanlaisia kokemuksia.. Säästöt näkyy kyllä. Vaikuttaa moneen. On tosiaan pelottavaa että koetaan että mitään ei olla opittu.
Sinulle, joka kysyit opiskelenko yhteisöpedagogiksi tai kulttuurituottajaksi: kyllä.
-ap
En ymmärrä miksi päättäjät leikkaavat koulutuksesta vaan koko ajan, kun se on haitallista tulevien ammattilaisten osaamisen kannalta. Päättäjät houkuttavat koko ajan että on kiire valmistua, mutta opiskelun suorittaminen nopeasti ei välttämättä takaa sitä, että olisi hyvä sairaanhoitaja/insinööri/fysioterapeutti opiskelun jälkeen. Olisi hyvä, jos välivuosiakin voisi pitää useita kuten ennen, nykyään niiden määrä on rajattu kahteen. Välivuoden aikana voisi käydä esim. Töissä tai kokeilla toista alaa, jos muuten ei ole varma onko nykyinen opiskeluala itselle sopiva. Vielä kun on ensikertalaiskiintiöt niin ne tekevät hallaa alan vaihtamiselle, jos ei ole varma onko oikealla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja noista verkkokursseista piti vielä sanomani: Useimmat tehdään siis ryhmätöinä muiden samantyyppisten alojen opiskelijoiden kanssa. Tekemistä on varmaan vähintään 100 tunnin edestä. Ryhmässä noin 6 jäsentä, kaikki asuvat n. 100-200 kilometrin päässä toisistaan, kaikki tekevät töitä, ovat vanhempia jne jne, kaikilla omat kiireensä. Tehtävän tekeminen vaatii useampia näkemisiä. Kurssin tekemiseen aikaa pari kuukautta. Lukujärjestyksiin ei varata näille aikaa eikä tarjota tilaa.
Aika mahdoton yhtälö, sanompahan vaan.
Jos ei ole aikaa opiskeluun, niin miksi ihmeessä on kouluun hakeuduttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan.
Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.
Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.
Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa.
Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.
Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.
Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta.
AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista.
Onkohan tuo matematiikan ja fysiikan opetus amk-insinööriopinnoissa kovastikin muuttunut siitä mitä se oli reilu 10 vuotta sitten? Tuolloin nimittäin ammattikoulusta tulleille järjestettiin ylimääräisiä kursseja ennen yhteisiä kursseja, eikä ne matematiikan ja fysiikan kurssit mitään läpihuutojuttuja olleet minullekaan, vaikka olin lukiossa lukenut laajana molemmat. Myös soveltavia kursseja oli jonkun verran, vaikka mihinkään yliopistomatematiikkaan verrattavaan tasoon ei niilläkään kuitenkaan menty.
Ei ole muuttunut, joku kirjoittelee puuta heinää tai sitten jossain opetetaan väärin. Lukiossa ei matriiseja, kompleksilukuja ym. ym. todellakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, opettajat näki yleensä n. kolme kertaa per kurssi. Ensimmäisellä kerralla kerrottiin mikä on kurssin tavoite ja jaettiin ryhmätehtävät, toisella kerralla käytiin läpi mitä ollaan saatu jo aikaan ja opettaja antoi vinkkejä miltä sivuilta kannattaa hakea tietoa ja kolmannella kerralla esitettiin työt. Joillakin kursseilla opettajan näki vain kahdesti. Jotenkin meni usko AMK:n pätevöittävään vaikutukseen. Netistähän ne kaikki tiedpt ja taidot on ongittu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan.
Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.
Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.
Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa.
Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.
Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.
Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta.
AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista.
Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.
Toki voi tenttiä, mutta kun ei siihen tilalle ole mitään käytännöllistä. Kaikki eivät myöskään pääse noita tenttimällä välttämättä läpi kylmiltään. Mielestäni se, että on suorittanut nuo lukiossa pitäisi jo riittää, koska myöhemmissä opinnoissa ei tarvitse matematiikkaa juurikaan ja jos tarvitsee, niin se on sitten niin spesifiä, että joudutaan kuitenkin opettamaan erikseen. Tai näin oli ainakin omassa koulutusohjelmassani.
Mielestäni on typerää, että on joku minimivaatimus, joka kaikissa insinöörin koulutusohjelmissa pitää täyttää matematiikan, fysiikan ja kemian osalta. Mielestäni koululla pitäisi olla enemmän vapautta muokata noiden tarvetta vastaamaan nimenomaan sitä oman linjan koulutussisältöä.
No jos "ei pääse läpi kylmiltään" niin silloin on selvästi tarpeen osallistua kyseiselle kurssille. Ei siihen läpipääsyyn nimittäin tarvitse osata todellakaan kaikkea. Jos on suorittanut ne lukiossa ja osaa niin sitten pääsee läpi, ja voihan siihen tenttiin harjoitella etukäteen, kurssien sisällöt on tiedossa.
Ja kyllä insinöörin nyt on syytä hallita yleisesti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, muutenkin kuin juuri ja juuri niiden oman alan laskujen tarpeen verran. Ei se, että osaa naputella laskimeen oikean kaavan että saa jossain tapauksessa oikean tuloksen, auta ymmärtämään mitä siinä oikeasti tapahtuu.
Siksi on syytä osata ihan yleisellä tasolla näitä aineita, jotta on parempi mahdollisuus myöskin ymmärtää mitä on tekemässä eikä vain vedetä tuurilla että noin sen vastauksen pitäisi tulla, mutta en tiedä mitä teen ja onko se sitten kuitenkaan oikein.
Tottakai olisi hyvä osata, mutta kun tuosta opetuksesta huolimatta ei ymmärretä näitä asioita syvällisellä tasolla. Siten on mielestäni turha lähteä opetukseen lainkaan jos niitä ei kuitenkaan ymmärretä. Etenkin jos kurssit ovat pääosin vain kertausta sinulle eli olet sillä tasolla opetellut asiat jo aiemmin.
No ei varmaan kannata sitten opiskella insinööriksi ollenkaan jos ei ole aikomustakaan sisäistää mitään asiaa? Ja jos kurssit on "vain kertausta" niin sitten ne menee myös tenttimällä läpi.
Ymmärrätkö tahallaan väärin mitä sanon? Insinööri EI TARVITSE sitä matematiikkaa TYÖSSÄÄN, jota koulussa opetetaan. VAIKKA hän TARVITSISIKIN, niin koulussa EI OPETETA matematiikkaa RIITTÄVÄLLÄ TASOLLA, jotta siitä olisi aidosti HYÖTYÄ. Eli joudut joka tapauksessa opiskelemaan sitä itsenäisesti jos haluat tehdä sellaista työtä, jossa matematiikkaa vaaditaan. Joka suuntaan tehdään vain pieniä pintaraapaisuja, kun tulisi keskittyä kapeampaan alueeseen syvällisemmin jo koulussa.
Lukiolaisilla on jo kohtalainen perusosaaminen matematiikasta, joten siihen ei tulisi käyttää aikaa. Fysiikasta ja kemiasta on heikompi osaamistaso jos ei ole lukenut niitä lukiossa, joten niitä voi ammattikorkeakoulussa opettaakin hieman, jotta saadaan jokin pohjataso.
Luulen, että sillä matematiikan opetuksella on tarkoitus varmistaa, että jokainen insinööri omaa tasan samat perustiedot riittävän vahvasti, jotta voi sitten myöhemmin oman kiinnostuksensa ja työtehtäviensä mukaan hankkia tarvittavan korkeamman tason osaamisen itsenäisesti. Tämän järkevyys on tietysti alasta riippuen vähän kyseenalaista ja tietyillä aloilla olisi varmasti hyvä olla tarjolla enemmän alakohtaista syventävää opetusta edes valinnaisina kursseina.
Insinööriopintojen ongelmana minustakin on tuo että raapaistaan pintaa sieltä ja täältä, mutta se johtunee siitä, että insinööri voi työelämässä toimia niin erilaisissa tehtävissä. Opinnot on kuitenkin vietävä läpi 4 vuodessa ja jos jotain lähdetään kovin syventämään, on se pois jonkin muun aiheen perusteista. Opetus ei siis liialla syventämisellä sulje mitään pois, mutta samalla siirtää vastuun erikoisosaamisen kehittämisessä sekä opiskelijalle itselleen että hänen harjoittelupaikoilleen/ensimmäisille työpaikoilleen valmistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut tyytyväinen omiin opintoihini, toinen vuosi menossa. Hyödyllinen ala, jonka työllistymisprosentti 92 ja koen, että valmistumisen jälkeen voin sinänsä mennä ihan mihin tahansa töihin.
Eka vuosi oli vähän tylsähkö ja "turha" koska oli pakollisia opintoja, jotka kaikki eivät liittyneet omaan erikoistumisalaani mitenkään, mutta kyllä niistäkin jotain irti sai. Itse olin saikulla puoli vuotta ja tein etänä töitä ja hyvin onnistui.
Ryhmätyöt on kyllä yhtä helvettiä, koska kaikkia ei kiinnosta yhtä paljon ja muiden työnjälki on huonoa ja aikataulujen sovittaminen hankalaa, mutta kyllä niistä selviää. Ryhmätyöt ovat kyllä turhia, ei niistä opi mitään.
ei ole paljon läsnäoloa ja itse olen valinnut paljon verkkokursseja ja koen oppineeni aika paljon. Olen kyllä valinnut noin 20op yli vaaditun määrän (210op) koska haluan mahdollisimman laajan osaamisen näiden vuosien aikana. Itsestä se on kiinni, miten siellä oppii ja valittaminen ei auta.
En haluaisi kaikkia kursseja käydä verkkokurssina mutta ihanaa kun voi esim. kesällä opiskella toisten koulujen etäkursseja. Parasta on kun voi itse valita kurssin suoritustavan.