Muita ammattikorkeakouluun pettyneitä?

Ilen pettynyt siinä suhteessa, että hallinto on ihan hajallaan. Opettajia ei saa kiinni, paljon ristiriitaista tietoa eri opettajien välillä. Yksi lupaa yhtä ja toinen kieltää kaikki edellisen sanomat. Tieto ei kulje. Päällekkäisyyksiä kurssien kanssa ja aikataulutus meinaa kaatua opiskelijoiden niskaan, sähköiset alustat eivät toimi, ovat sekavia ja jokainen opettaja käyttää niitä omalla tyylillään, eli lopputulos voi olla mitä vain. Sekavaa, sekavaa ja vielä kerran sekavaa. Olen ollut työelämässä jo 15-vuotta ja missään työpaikassa ei kyllä asiat ole näin levällään, sähköiset järjestelmät näin huonoja ja informaatio näin olematonta, joten ei voi vedota siihen, että pitäisi valmentaa työelämään. Mikään firma ei pyörisi vuottakaan tällä systeemillä.

Laurea, sosionomin koulutus. Eka vuosi ollut ryhmätyötä toisen perään. Typeriä hyväntekeväisyysprojekteja jo kolme tänä vuonna. Yksi olisi riittänyt. Muka tieteellisiä raportteja näistä pitää kirjoittaa, opettajia näkee kerran kurssin aikana "ryhmänohjauksissa".

Olen niin pettynyt. Odotin oikeasti korkeakoulutusta. En tätä.

Jouluna valmistuin tradenomiksi taloushallinnon sv. En edelleenkään osaa prosenttilaskuja. Aika paha hakea jotain controllerin paikkaa..

Vierailija kirjoitti:

Lähiopetusta ei oikeen juuri ole. Monet kurssit on siirretty täysin verkkoon, ja verkkoalustat ovat todella sekavia ja toimivat huonosti. Apua näihin ei saa, sillä opettajia on vaan kourallinen ja heillä kädet täynnä.

En edelleenkään muista parin luokkalaiseni nimeä, enkä ole saanut oikeen kavereitakaan. Kun näkee luokkalaisia niin harvoin.

Nämä kohdat kuulostavat aika hyviltä. Poikaystäväni on amkissa joten hän osaisi auttaa tehtävien tekemisessä netissä. On vain plussaa ettei tarvitse nähdä ihmisiä usein. Poikaystäväni joskus ahdistuneena kertoo, että taas jotkut luokkalaiset ovat kehdanneet kommentoida jotain hänessä. Kommentoijat ovatkin sellaisia häiriköitä, mutta aivan varmasti ns tavallisetkin voivat tuota harrastaa. Jotkut luulevat että saman luokan jäsenille saa tulla puhumaan. Itse välttelisin jatkossa ihmistä joka tulee liian lähelle. Saa ajatella minun olevan törkeä. Sellaiselta sosiaalisten tilanteiden pelko ja pelko puhua voivat vaikuttaa. 

Nuo hyvät puolet eivät kuitenkaan saa minua hakemaan amkiin.

Minä laitoin justiinsa amk tradenomiksi hakemuksen, tavoittelen itsestäni koodaajaa, räplänny tietokoneella kokoikäni... täällä jotkut immeiset vaan yrittää esittää coolia kun ei "tykkää" etätyöskentelystä ja sähköisestä viestinnästä mutta pitää muistaa että tämä vauva palstakin on koodaamisen tuote ja on erittäin todennäköistä työllistyä netissä tulevaisuudessa koska robotit tulee hoitaan kaikki fyysiset työt, että näin

Vierailija kirjoitti:

Jouluna valmistuin tradenomiksi taloushallinnon sv. En edelleenkään osaa prosenttilaskuja. Aika paha hakea jotain controllerin paikkaa..

En mäkään osaa mitään ja sama sv. Matikasta sain vitosen, koska tentti oli yläastetasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Onkohan tuo matematiikan ja fysiikan opetus amk-insinööriopinnoissa kovastikin muuttunut siitä mitä se oli reilu 10 vuotta sitten? Tuolloin nimittäin ammattikoulusta tulleille järjestettiin ylimääräisiä kursseja ennen yhteisiä kursseja, eikä ne matematiikan ja fysiikan kurssit mitään läpihuutojuttuja olleet minullekaan, vaikka olin lukiossa lukenut laajana molemmat. Myös soveltavia kursseja oli jonkun verran, vaikka mihinkään yliopistomatematiikkaan verrattavaan tasoon ei niilläkään kuitenkaan menty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Joo o, mistäs repäisit tuon että ammattikoulusta tulleet ei osaisi yhtälailla matikkaa kuin lukiosta tulleet? Ei todellakaan kaikki lukiolaiset osaa matikkaa saatika muista lukiossa oppimaansa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Onkohan tuo matematiikan ja fysiikan opetus amk-insinööriopinnoissa kovastikin muuttunut siitä mitä se oli reilu 10 vuotta sitten? Tuolloin nimittäin ammattikoulusta tulleille järjestettiin ylimääräisiä kursseja ennen yhteisiä kursseja, eikä ne matematiikan ja fysiikan kurssit mitään läpihuutojuttuja olleet minullekaan, vaikka olin lukiossa lukenut laajana molemmat. Myös soveltavia kursseja oli jonkun verran, vaikka mihinkään yliopistomatematiikkaan verrattavaan tasoon ei niilläkään kuitenkaan menty.

Kyllä, tuollaisia valmennuskursseja on mutta ei ne todellakaan tarkoita että ammattikoulusta tullut on sen jälkeen samalla viivalla kuin lukion pitkän matikan tai edes lyhyen lukenut.

Ei siinä muutaman opintopisteen valmennuskurssin aikana voi kukaan mitenkään ottaa kiinni toista, joka on kolme vuotta opiskellut matematiikkaa. Ja kyllä, ammattikoulussakin on matematiikkaa mutta yleensä se ei peruskoulumatikkaa kummempaa ole.

Periaatteessa AMK-valmennuskurssin "taso" on suurinpiirtein peruskoulun päättötaso tai vähän parempi, ei siellä toisen asteen yhtälöitä kummempia asioita juurikaan käydä. Ei lähimaillakaan lukion pitkän matikan lukeneen tasoa, ehkä lyhyen jos osaa kaiken opetetun kurssin jälkeen täydellisesti. Ja sellainen henkilö on osallistunut tuollaiselle ihan turhaan.

On kyllä varmasti hyvin paljon koulusta riippuvaista miten menee. Omalla kohdallani olen kokenut, että suurin osa opettajista ovat vallan hyviä, jokunen umpisurkeakin toki joukkoon mahtuu. Vitosen eteen joutuu tekemään myös töitä. Ryhmätöitä painotetaan liikaa. Olen ollut sekä päiväopinnoissa, että monimuodossa. Monimuodossa meillä nauhoitetaan luennot, eli on mahdollista katsoa jälkikäteen jos ei pääse etäluennolle paikalle. Olin erittäin tyytyväinen etenkin matematiikan opetukseen, sillä lukiossa sain vain nelosia ja vitosia. Nyt opetus oli sellaista että jopa minä tajusin ja ne prosentitkin sujuu. ;) Kaikesta kyllä leikataan ja sen huomaa, eivät ne opettajatkaan itse kovin tyytyväisiä taida tilanteeseen olla. :/

Amis>AMK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Joo o, mistäs repäisit tuon että ammattikoulusta tulleet ei osaisi yhtälailla matikkaa kuin lukiosta tulleet? Ei todellakaan kaikki lukiolaiset osaa matikkaa saatika muista lukiossa oppimaansa.  

Onhan se ihan selvä fakta. Ammattikoulun matematiikan kurssien sisältö on lähestulkoon peruskoulutasoa, lukion pitkä matematiikka on taas ihan toista luokkaa. Kuinka moni perus+ammattikoululainen (siis ei lukiota) valmistuessaan amiksesta osaa esimerkiksi differentiaalilaskentaa?

Ja totta, ei lukiolainenkaan välttämättä osaa paremmin jos on vaikka juuri ja juuri lyhyestä matikasta selvinnyt, mutta sellainen ei myöskään valittele että AMK:n matikka oli surkeatasoista ja "lukion kertausta".

m85 kirjoitti:

Minä laitoin justiinsa amk tradenomiksi hakemuksen, tavoittelen itsestäni koodaajaa, räplänny tietokoneella kokoikäni... täällä jotkut immeiset vaan yrittää esittää coolia kun ei "tykkää" etätyöskentelystä ja sähköisestä viestinnästä mutta pitää muistaa että tämä vauva palstakin on koodaamisen tuote ja on erittäin todennäköistä työllistyä netissä tulevaisuudessa koska robotit tulee hoitaan kaikki fyysiset työt, että näin

Miksi hait tradenomiksi jos haluat koodaajaksi? 

Itse opiskelin Laureassa matkailualaa ja opetuksen taso oli käsittämättömän heikkoa. Ryhmätöitä oli ihan joka välissä, opetukseen kuului mm. kouluruokalassa työskentelemistä ja astiahuoltoa (!!) eikä mitään varsinaista opetusta juuri edes ollut vaan lähes kaikki piti tieto piti hankkia itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.

Toki voi tenttiä, mutta kun ei siihen tilalle ole mitään käytännöllistä. Kaikki eivät myöskään pääse noita tenttimällä välttämättä läpi kylmiltään. Mielestäni se, että on suorittanut nuo lukiossa pitäisi jo riittää, koska myöhemmissä opinnoissa ei tarvitse matematiikkaa juurikaan ja jos tarvitsee, niin se on sitten niin spesifiä, että joudutaan kuitenkin opettamaan erikseen. Tai näin oli ainakin omassa koulutusohjelmassani. 

Mielestäni on typerää, että on joku minimivaatimus, joka kaikissa insinöörin koulutusohjelmissa pitää täyttää matematiikan, fysiikan ja kemian osalta. Mielestäni koululla pitäisi olla enemmän vapautta muokata noiden tarvetta vastaamaan nimenomaan sitä oman linjan koulutussisältöä. 

Meillä nää lukukaudet muodostuu siten, että kurssit käytännössä kestää vaan sen helmikuu-huhtikuu ja syyskuu-marraskuu ajan. Eli siihen kolmeen kuukauteen on ängetty 30 op. Yks kurssi 5 op piti suorittaa kuukaudessa. Tokihan kesälle löytyy vaikka minkälaista kurssia, että opiskelu läpi vuoden on mahdollista. Eli aika leppoisasti ton AMK:n läpäisee, se opinnäytetyö varmaan se veemäisin vaihe..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.

Toki voi tenttiä, mutta kun ei siihen tilalle ole mitään käytännöllistä. Kaikki eivät myöskään pääse noita tenttimällä välttämättä läpi kylmiltään. Mielestäni se, että on suorittanut nuo lukiossa pitäisi jo riittää, koska myöhemmissä opinnoissa ei tarvitse matematiikkaa juurikaan ja jos tarvitsee, niin se on sitten niin spesifiä, että joudutaan kuitenkin opettamaan erikseen. Tai näin oli ainakin omassa koulutusohjelmassani. 

Mielestäni on typerää, että on joku minimivaatimus, joka kaikissa insinöörin koulutusohjelmissa pitää täyttää matematiikan, fysiikan ja kemian osalta. Mielestäni koululla pitäisi olla enemmän vapautta muokata noiden tarvetta vastaamaan nimenomaan sitä oman linjan koulutussisältöä. 

No jos "ei pääse läpi kylmiltään" niin silloin on selvästi tarpeen osallistua kyseiselle kurssille. Ei siihen läpipääsyyn nimittäin tarvitse osata todellakaan kaikkea. Jos on suorittanut ne lukiossa ja osaa niin sitten pääsee läpi, ja voihan siihen tenttiin harjoitella etukäteen, kurssien sisällöt on tiedossa.

Ja kyllä insinöörin nyt on syytä hallita yleisesti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, muutenkin kuin juuri ja juuri niiden oman alan laskujen tarpeen verran. Ei se, että osaa naputella laskimeen oikean kaavan että saa jossain tapauksessa oikean tuloksen, auta ymmärtämään mitä siinä oikeasti tapahtuu.

Siksi on syytä osata ihan yleisellä tasolla näitä aineita, jotta on parempi mahdollisuus myöskin ymmärtää mitä on tekemässä eikä vain vedetä tuurilla että noin sen vastauksen pitäisi tulla, mutta en tiedä mitä teen ja onko se sitten kuitenkaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.

Toki voi tenttiä, mutta kun ei siihen tilalle ole mitään käytännöllistä. Kaikki eivät myöskään pääse noita tenttimällä välttämättä läpi kylmiltään. Mielestäni se, että on suorittanut nuo lukiossa pitäisi jo riittää, koska myöhemmissä opinnoissa ei tarvitse matematiikkaa juurikaan ja jos tarvitsee, niin se on sitten niin spesifiä, että joudutaan kuitenkin opettamaan erikseen. Tai näin oli ainakin omassa koulutusohjelmassani. 

Mielestäni on typerää, että on joku minimivaatimus, joka kaikissa insinöörin koulutusohjelmissa pitää täyttää matematiikan, fysiikan ja kemian osalta. Mielestäni koululla pitäisi olla enemmän vapautta muokata noiden tarvetta vastaamaan nimenomaan sitä oman linjan koulutussisältöä. 

No jos "ei pääse läpi kylmiltään" niin silloin on selvästi tarpeen osallistua kyseiselle kurssille. Ei siihen läpipääsyyn nimittäin tarvitse osata todellakaan kaikkea. Jos on suorittanut ne lukiossa ja osaa niin sitten pääsee läpi, ja voihan siihen tenttiin harjoitella etukäteen, kurssien sisällöt on tiedossa.

Ja kyllä insinöörin nyt on syytä hallita yleisesti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, muutenkin kuin juuri ja juuri niiden oman alan laskujen tarpeen verran. Ei se, että osaa naputella laskimeen oikean kaavan että saa jossain tapauksessa oikean tuloksen, auta ymmärtämään mitä siinä oikeasti tapahtuu.

Siksi on syytä osata ihan yleisellä tasolla näitä aineita, jotta on parempi mahdollisuus myöskin ymmärtää mitä on tekemässä eikä vain vedetä tuurilla että noin sen vastauksen pitäisi tulla, mutta en tiedä mitä teen ja onko se sitten kuitenkaan oikein.

Tottakai olisi hyvä osata, mutta kun tuosta opetuksesta huolimatta ei ymmärretä näitä asioita syvällisellä tasolla. Siten on mielestäni turha lähteä opetukseen lainkaan jos niitä ei kuitenkaan ymmärretä. Etenkin jos kurssit ovat pääosin vain kertausta sinulle eli olet sillä tasolla opetellut asiat jo aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Lukiolainen joka osaa kyseiset asiat voi suorittaa kurssit tenttimällä, ei niitä ole pakko sen enempää käydä jos homma on hallussa. Valinnaisopinnoissa voi olla lukiolaisille jotain käytännönkursseja, ei tietysti välttämättä.

Toki voi tenttiä, mutta kun ei siihen tilalle ole mitään käytännöllistä. Kaikki eivät myöskään pääse noita tenttimällä välttämättä läpi kylmiltään. Mielestäni se, että on suorittanut nuo lukiossa pitäisi jo riittää, koska myöhemmissä opinnoissa ei tarvitse matematiikkaa juurikaan ja jos tarvitsee, niin se on sitten niin spesifiä, että joudutaan kuitenkin opettamaan erikseen. Tai näin oli ainakin omassa koulutusohjelmassani. 

Mielestäni on typerää, että on joku minimivaatimus, joka kaikissa insinöörin koulutusohjelmissa pitää täyttää matematiikan, fysiikan ja kemian osalta. Mielestäni koululla pitäisi olla enemmän vapautta muokata noiden tarvetta vastaamaan nimenomaan sitä oman linjan koulutussisältöä. 

No jos "ei pääse läpi kylmiltään" niin silloin on selvästi tarpeen osallistua kyseiselle kurssille. Ei siihen läpipääsyyn nimittäin tarvitse osata todellakaan kaikkea. Jos on suorittanut ne lukiossa ja osaa niin sitten pääsee läpi, ja voihan siihen tenttiin harjoitella etukäteen, kurssien sisällöt on tiedossa.

Ja kyllä insinöörin nyt on syytä hallita yleisesti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, muutenkin kuin juuri ja juuri niiden oman alan laskujen tarpeen verran. Ei se, että osaa naputella laskimeen oikean kaavan että saa jossain tapauksessa oikean tuloksen, auta ymmärtämään mitä siinä oikeasti tapahtuu.

Siksi on syytä osata ihan yleisellä tasolla näitä aineita, jotta on parempi mahdollisuus myöskin ymmärtää mitä on tekemässä eikä vain vedetä tuurilla että noin sen vastauksen pitäisi tulla, mutta en tiedä mitä teen ja onko se sitten kuitenkaan oikein.

Tottakai olisi hyvä osata, mutta kun tuosta opetuksesta huolimatta ei ymmärretä näitä asioita syvällisellä tasolla. Siten on mielestäni turha lähteä opetukseen lainkaan jos niitä ei kuitenkaan ymmärretä. Etenkin jos kurssit ovat pääosin vain kertausta sinulle eli olet sillä tasolla opetellut asiat jo aiemmin. 

No ei varmaan kannata sitten opiskella insinööriksi ollenkaan jos ei ole aikomustakaan sisäistää mitään asiaa? Ja jos kurssit on "vain kertausta" niin sitten ne menee myös tenttimällä läpi.

Mua ihmetyttää, miksi tradenomeja koulutetaan paljon muihinkin juttuihin kuin liiketalouteen?! Leuka oli lentää lattiaan kun näin Theseuksessa traden opparin graafisesta suunnittelusta.

It-tradenomejakaan en ole koskaan ymmärtänyt. Arvostan kyseisiä ammattilaisia, mutta ei se mitään liiketaloutta ole.