Muita ammattikorkeakouluun pettyneitä?

Miksi ette ota selvää eri amk:n opetustyyleistä? Turha hakea sokkona kaikkiin ja valittaa jälkeenpäin. Teidän takana on kuulkaas suuri jono halukkaita, jotka ottais teidän paikan heti jos sen saisivat.

Opiskeletko kulttuurituottajaksi tai yhteisöpedagogiksi?

Kyllä mun mielestä on kivaa, että sotealoilla on verkossa suurin osa, koska ei niiden läsnäopetuksessa tarvitsekaan olla. Sen sijaan kliinistä opetusta toivoisin enemmän sekä lääkelaskujen opetusta, näin lukiopohjaisena nyt vaan ei osaa lääkelaskuja, joten en pääse tentistäkään läpi ennenkuin joku opettaa ne minulle.... Muuten kyllä olen tykännyt opiskelusta, mutta tässä nyt vähän kritisointia....

Vierailija kirjoitti:

Mä petyin niin paljon että lopetin kesken. Olin opiskelemassa bioanalyytikoksi. Opinnot valitettavasti olivat lapsellisen helppoja, ei mitään haastetta. Ja tuleva työkin vaikutti siltä että sitä on pelkkä näytteenottoautomaatti, koneet hoitaa analytiikan tai sitten korkeammin koulutetut ihmiset. Tulevaisuus jonkun ison sairaalan labran hoitsuna, ottamassa peräjälkeen niitä muutamaan näytetyyppiä milloin rääkyviltä lapsilta, milloin miltäkin, jatkuvasti odotushuoneessa jono, ei kiinnostanut.

Nyt opiskelen yliopistossa biokemiaa.

Opiskelen bioanalytiikkaa. Yliopisto-opinnoilla ei saanut töitä. Nyt teen jo töitä analyysilabrassa opintojen ohessa (koneet ei vielä osaa kaikkea, vielä tarvitaan tarkkaa pipettikättä). Näin me menemme eri suuntiin... Nuo AMK-opinnot on kyllä mitä on, ja opettajien osaaminen heikkoa.

Onko insinöörialoilla myös paljon etäopetusta? Laitoin juuri yhteishaussa hakuun energia- ja ympäristötekniikan.

Täällä myös yksi amkiin pettynyt. Monimuotona siis opiskelen, jotta voin käydä töissä samalla. Etäopiskelu kuulosti hienolta, itsenäinen opiskelu vielä hienommalta ja verkkomuotoisuus oli vielä kirsikka kakun päällä! Siis näin ajattelin kun opinnot alkoivat.

Mitään tukea tai materiaalia et saa opiskelun tueksi. Ei ole verkkoluentoja, ei ole tallennuksia luennoista joita voi katsoa omalla aikataululla netistä, ei ole vinkkejä muiden tuottamasta materiaalista jota voisi itsenäisesti opiskella. Vitosia kursseista ja tenteistä, eikä todellakaan suurin osa ansaittuja sellaisia. Harmi ettei mulle ole arvosanoilla väliä, haluaisin vain oppia.

Mun mielestä kirjasta lukeminen ei vaan riitä. Pitäisi kyetä saamaan palautetta, jostain tukea jos ei ymmärrä tai tietoa että on ymmärtänyt väärin. 

Kävin toisessa avoimessa amkissa kurssin sisältöä tutkimassa ja yllätyin kun siellä olikin tarjolla vaikka mitä luennon liveseurantamahdollisuutta, ryhmäkeskustelua verkkoalustalla, tallennuksia luennoista ym. Meillä ei mitään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen myös amk:ssa. Lähiopetusta ei juurikaan ole. About 10 tuntia viikossa. Tehtävät ovat ihan naurettavan helppoja ja epämotivoituneen. Ne väsätään yleensä ryhmän kanssa tunnissa ja sitten odotetaan viikko seuraavaa tehtävää. Olen alkanut lukea ja opiskelemaan omatoimisemmin. En tunne että olisin oppinut mitään konkreettista. Odotan työharjoittelujaksoa että saa edes tekemistä ja oppisi jotain.

Kannattaa hakea yliopistoon välittömästi. Hukkaat aikaasi AMK:ssa.

Ekoina vuosina oli hämmentävää. Se tuli ilmi ryhmätöissä ja opettajien valmistautumisessa luentoihin. Opiskelukavereissani oli monta spedeä, joiden motivaatiota ihmettelin, tosin meiltä ei paljoa edes vaadittu ekalla vuodella. Suurin osa porukasta näytti eleillään että ei jaksa eikä kiinnostusta ole. Muistan yhden ryhmätyön, jossa eräs ahkeroija käytti osuudessaan hitaasti puhuen 4 lausetta ja näytti suoraan oppikirjoista kopsattuja kaavioita. Ja siitä rävähti vuoden isoin potti opintopisteitä. Aihe oli iso ja itse puhuin lähes vartin, kun neljän hengen ryhmässä aikaa oli varattu noin tunti plus aikaa kysymyksille. Mutta opettajat eivät voi hylätä niin vaan suorituksia koska siitä tulisi lisää töitä myös opelle ja opiskelija ei valmistuisi määräajassa.

Yliopistossa huomasin että tilanne oli eri. Ehkä koska pääsykoe oli vaikea ja panokset korkeella, tai sitten tänne hakeutui vain perfektionisteja. Luennoilla puhuminen, nauraminen ja ylimääräisen puuhailu olisi muutenkin vaikeaa, koska isossa salissa kaikki kuiskausta isompi kuuluu kuin kirkossa. Ainut mikä "saa" kuulu ja on hyväksyttävää, on läppärin aukaisussa tulevat äänet.

Minä haen Laureaan sekä yhteis- että Siirtohaun kautta terveydenhoitajaksi. Minulle sopii verkko-opinnot, kosja pystyn keskittymään myös kotona, mutta harjoittelujen yhteydessä etenkin käytännöllinen kliinisten taitojen opetus on minusta tärkeää.

Itselläni Haaga-Heliasta todella hyvät kokemukset, onneksi. Joustavasti onnistui opinnot ja opettajat pääosin mukavia. Muutaman kanssa ongelmia, koska eivät meileihin vastanneet.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas oppisin paremmin lähiopetuksessa tekemällä oikeasti enkä teoriaa lukemalla, videoita katsomalla verkossa ja kirjoittamalla jotain raportteja. Lähiopetuksessa tapaisi myös muita ja pääsisi enemmän vaihtamaan ajatuksia. Verkossa opiskelu ei sovi itselleni myöskään sen takia että kotona en osaa kunnolla keskittyä. Joillekin toki verkko-opetus sopii paremmin. Tykkäsin kyllä ammattikoulun tyylistä enemmän. Eli 8-15 koulua ja kokoajan vuorovaikutusta opettajan/ryhmäläisten kanssa ja oikeaa tekemistä.

Etäopiskelu sopii paremmin introverteille.

Eivät kaipaa niin paljon sitä sosiaalisuutta.

Osaavat keskittyä paremmin, kun ovat rauhassa ja itseohjautuvuus onnistuu paremmin.

Kirjallinen viestintä usein vahvempi kuin suullinen.

Tylsää se oli. Jätin it opinnot kesken, enkä ole katunut. Hirveästi opetteei kaikesta alkeita, mutta ri mitään kknnolla.

Vierailija kirjoitti:

Onko insinöörialoilla myös paljon etäopetusta? Laitoin juuri yhteishaussa hakuun energia- ja ympäristötekniikan.

Riippuu koulutusohjelmasta. Itse olen juuri aloittanut Metropolialla TVT:ssä. Meillä on paljon läsnäoloa. Kannattaa lukea koulutusohjelman tiedot ennen hakemista ja hakea monimuotoon, jos lähiopetus ei ok. :)

Vierailija kirjoitti:

Tylsää se oli. Jätin it opinnot kesken, enkä ole katunut. Hirveästi opetteei kaikesta alkeita, mutta ri mitään kknnolla.

Sen kyllä huomaa, edes kirjoittamaan eivät opettaneet.

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Ensimmäinen vuosi kohta takana, kurssit ovat olleet suurimmaksi osaksi ryhmätöitä "etsikää itse Googlesta"-tyylillä. En koe oppineeni oikeasti mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Vierailija kirjoitti:

Ja noista verkkokursseista piti vielä sanomani: Useimmat tehdään siis ryhmätöinä muiden samantyyppisten alojen opiskelijoiden kanssa. Tekemistä on varmaan vähintään 100 tunnin edestä. Ryhmässä noin 6 jäsentä, kaikki asuvat n. 100-200 kilometrin päässä toisistaan, kaikki tekevät töitä, ovat vanhempia jne jne, kaikilla omat kiireensä. Tehtävän tekeminen vaatii useampia näkemisiä. Kurssin tekemiseen aikaa pari kuukautta. Lukujärjestyksiin ei varata näille aikaa eikä tarjota tilaa.

Aika mahdoton yhtälö, sanompahan vaan.

Itsellä on samasta kokemusta. Ryhmätyöt olivat tuskaa mutta kyllä ne sai hoidettua jopa ilman näkemistäkin. Teette vaikka google docs- tiedoston jonne jokainen voi käydä lisäämässä oman osuutensa tiettyyn päivämäärän mennessa. Jokaisen osuus kannattaa esim. olla valmis n. viikkoa ennen deadlinea, koska aina ryhmästä löytyy näitä, joiden serkun kaiman koiran jalka on katkennut ja ei ole sen takia pystynyt omaa osuuttaan hoitamaan. Joten tällöin hänelle ehditään antamaan vielä päivä armonaikaa hoitoo oma osuus valmiiksi. Ja jollei homma hoidu niin hänet heivataan pois ja te loput hoidatte hänen osuutensa. (Tässä vaiheesaa pahimmat lusmut tippuu pois) Sitten jos on mahdollisuus nähdä niin lopussa voi vielä käydä työn yhdessä läpi ja kirjoittaa puhtaaksi, katsoa ettei ole toistoa ym. Skypessa voi treenata vaikka presentaatiota varten. T. Been there done that ja tuolla tyylillä ryhmätyöt ovat menneet vähiten hirveiten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin kahdessa ammattikorkeakoulussa tekniikkaa. Ensimmäinen, pienempi ammattikorkeakoulu oli ihan hyvä. Kurssit olivat mielestäni pääosin toimivia ja sopivan haastavia. Kritisoin tosin sitä, että läpi pääsi liian helposti. Aivan valtava ero ykkösen ja vitosen välillä osaamistasossa., koska opiskelumateriaalit olivat paikoin aika laajoja, mutta periaatteessa sitä ei tarvinut edes lukea, että sai ykkösen. Opettajat olivat pääosin osaavaa porukkaa ja heiltä pystyi kysymään ja he pystyivät yleensä vastaamaan. 

Sitten vaihdoin ammattikorkeakouluun, joka lienee ainakin kolmen parhaan joukossa ellei paras. Opettajien taso oli ainakin minun suuntautumisvaihtoehdossani todella heikkoa. Juuri mihinkään kysymyksiin ei osattu vastata. Sain kursseista hyviä arvosanoja, mutta en mielestäni osannut juuri mitään tai varsinkaan mitään, jota olisin pystynyt soveltamaan aidosti käytäntöön. Käytiin läpi perusteita, mutta sitten kun alettiin menemään siihen suuntaan, että niitä voisi oikeasti käyttää johonkin, niin vihellettiin peli poikki ja sanottiin, että ei mennä näin pitkälle aiheessa.

Näitä kouluja yhdistävä ongelma oli se, että opetussuunnitelmassa oli aivan liikaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka niiden saralla ei kuitenkaan päästy koskaan sinne tasolle, jossa niistä olisi hyötyä. Nuo olivat muutenkin pitkälti lukion kertausta. Tuo aika oltaisiin voitu mielestäni käyttää siihen varsinaiseen tekniikkaan ja jättää matematiikat ja fysiikat yliopistoon jos siellä kerran on puitteet mennä niiden kanssa riittävän pitkälle.

Päätin jo hyvässä vaiheessa, että toista kertaa en enää ammattikorkeakouluun lähde opiskelemaan, vaan seuraava koulu on yliopisto. Kuitenkin itsenäisellä opiskelulla ja paremmalla panoksella olisin varmasti saanut tutkintoni paremmin hoidettua. Vaikka en ainakaan jälkimmäistä koulua juurikaan arvosta, niin oma vikahan se on jos ei suhtaudu koulutukseensa tosissaan. Virheen tein varmaan siinä, että vaihdoin ylipäänsä koulua kesken kaiken, mutta se oli perhesyistä johtuvaa. 

Tottakai AMK:n matematiikka ja fysiikka on "lukion kertausta" kun ne on suunnattu ammattikoulusta tulleille joiden osaamistaso saattaa nippanappa olla peruskoulun päättävien tasolla. Eiköhän sinunkin opiskeluryhmässä ollut useita ketkä noitakin kävivät uusimassa.

Monesti tekniikassa tarvitaan juuri esimerkiksi matematiikkaa ja fysiikkaa tueksi etenkin kun mennään syvemmälle aiheeseen. Pakkohan niitä on opiskella ja siitä huolimatta on esimerkiksi valmistuvia insinööriopiskelijoita jotka eivät saa yhtälöitä ratkaistua ilman symbolista laskinta.

Nimenomaan on suunnattu ammattikoululaisille, mutta silti lukiolaisetkin joutuvat ne käymään. Lukiolaisilla pitäisi olla sinä aikana ammattikoulumaista käytännönopetusta. 

AMK:n alakohtaisissa opinnoissa ei todellakaan tarvinut mitään pitkälle menevää matematiikkaa, eikä tarvitse AMK insinöörit sitä edes työssään ainakaan siinä määrin, että sille kannattaisi pyhittää noin iso osa opinnoista. 

Haaga-Helia ainakin yliarvostettu ryhmätyöhelvetti. Viime viikolla taas tuli tietoa että leikataan lisää. Opettajat lätkii arvosanat vaikka puolet läpipääsyyn vaadittavista tehtävist tekemättä jotta tulee 55 pisteen vuosikiintiö täyteen opiskelijalla = koulu saa rahaa. Jokainen tuo 55 op/lukuvuosi suorittanut tuo koululle rahaa, tästä HH:ssa puhutaan avoimesti opiskelijoille ja pisteitä tuupataan loppukeväästä "ilmaiseksi" jotta koulu saa lisää rahaa. Fiksuimmat opettajat tyytymättömiä, yksikin ilmoitti viime viikolla että jos ei olisi alaikäisiä lapsia niin asuisi jo Venäjällä kun ei kiinnosta nykyisessä meiningissä enää suomessa asua ja opettaa. Ja Haaga-Heliaa vielä pidetään arvostettuna kouluna...