Hei yli 50 vuotiaat, mikä on elämäntilanteenne?
Olen utelias tietämään, mitä mun ikäiset puuhaa, vai puuhaako enää paljon mitään.
Itse olen täällä kilometritehtaalla ja puuhat on aika aika vähäiset.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi nuorinta lasta asuu kotona, yksi lapsenlapsi, eronnut mutta tapailen yhtä miestä joka asuu lähellä. On työpaikka, kesämökki, hyvä terveys. Luen paljon, teen käsitöitä ja remonttihommia, vapaaehtoistyötä ja toimin luottamustehtävissä. Viihdyn hyvin kotona mutta myös kaikenlaisissa tapahtumissa ja pidän kulttuurista ja historiasta. Rahaa on ihan mukavasti tällä hetkellä ja työpaikka eläkeikään asti. Ei huolia.
Moi äiti, en ois uskonu et kirjotat tähän "teen käsitöitä" vaikka kyllähän sä niitä teet :-D jotenki vaikeeta vieläki vaa uskoo et ne villasukat oikeesti tulee sulta !! :-D
Jäin eläkkeelle. jonka jälkeen olen tehnyt kaikenlaista, mitä en säännöllisesti työssäkäyden saanut edes aloitetuksi. Nautin entistä enemmän elämästä, vapaa-ajasta, läheisistä...
Naimisissa oltu kohta 30v, yksi teini-ikäinen lapsi. Akateeminen, sama työpaikka v:sta- 98, ja viihdyn työpaikassani erittäin hyvin. Lasta on ruvettu kiusaamaan koulussa yläasteelle mentyä, eikä siihen koulun puolesta ole edes tuumattu mitään ratkaisua. Minun ja lapsen ratkaisu on muuttaa ensi kesänä toiselle paikkakunnalle, mies ei voi töitään täällä jättää.
Olin 30-vuotiaana riittävän kaukokatseinen hakeutuakseni virkaan julkiselle sektorille, joten olen yhä töissä. Lapset alkavat olla isoja.
Olen naimisissa ja meillä kaksi lapsista asuu kotona ja kaksi omillaan. Nyt on mahdollisuus matkustella ja nauttia muutenkin elämästä. Työ on ihan ok, mutta vähempikin työmäärä riittäisi.
Naimisissa ollut reilut 3 vuotta, lapset muuttaneet pois kotoa, mielekäs tosin hieman liian kiireinen työ, jossa olen ollut kohta vuoden verran. Iltaisin opiskelen kieliä. Kotona paljon rakkautta (maailman ihanin mies mun mielestä). Vapaa-aikana matkustelua, mökkeilyä, veneilyä ja prätkäilyä. Ei hullumpaa olla piirun verran yli viiskymppinen.
Olen yksinyrittäjä, teen töitä paljon kotityöhuoneella. Rakastan työtäni. Lapset jo aikuisia, opiskelevat ja käyvät töissä. Yksi lapsenlapsi. Asutaan lähekkäin ja nähdään usein. Hyvä, pitkä parisuhde - naimisissa.
Olen täydentänyt ostamistani opiskelemalla vielä nyt viisikymppisenäkin, mistä kovasti nautin. Luen paljon. Isääni lukuunottamatta kaikki vanhempamme ovat kuolleet. Minulla on hyviä ystäviä, nautin elämästäni, mutta niin olen nauttinut paria kriisivaihetta lukuunottamatta aina. Olen onnellinen.
Viisivitonen. Eronnut 30 v liitosta, lapset täysi-ikäisiä, toinen vielä opiskelee kotoa käsin. Mukava haastava työ, talous kunnossa. Terveys hyvä. Löytyi vielä rakas kumppani vierelle jonkun aikaa eron jälkeen. Elämä on onnellista ja mukavaa!
Liian sairas töihin, liian terve eläkkeelle
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Olen jo kohta seuraavalla rajapyykillä, but still going strong.
Olen aikoinani sysätty eläkkeelle, terveydellisistä syistä. Olen kumminkin kuntoutunut, jopa ikäisiäni parempaan kuntoon. Teen osa-aikatöitä, milloin siltä tuntuu. Enimmäkseen olen kumminkin oma pomoni eli teen sitä, mitä huvittaa. Minulla on kaksi kotia, toinen Suomessa, toinen Etelä-Euroopassa.
Eläkkeeni on hyvä ja pärjään taloudellisesti ilman huolia. Lapseni ovat aikuisia, vanhemmat kuolleet.
Olen tyytyväinen olooni arvosanalla 9. Kympiksi se kääntyisi, jos löydän sopivan puoliskon elämänkumppaniksi.
Tarjokkaista ei ole ollut pulaa, mutta olen hyvin itsenäinen, pärjäävä ja kai sen verran erikoinen ihminen, että ei helposti "kolahda". Iloisena kuljen silti kohti kevättä ja kesää! :)
Hei, taidatkin elää parasta elämäsi aikaa - Good for you!
Nautippa tosiaan elämästäsi ja se siippakin löytyy yleensä silloin juuri kun ei ole "haku päällä". T: Ap :)
Vierailija kirjoitti:
Terveys prakaa pahasti, mutta eläkkeelle eivät päästä.
Työpaikka meni, ja nyt kilometritehtaalla. Kauhulla oottelen mitä meinaavat vanhalle vielä tyrkyttää.
Tulen kyllä omillani toimeen. Mutta ikävä välitila.
Aika menee lääkärillä ja mri-kuvissa rampatessa.
Ulkoilu tärkeää että terveys pysyisi edes jossain mallissa.
Mulla ihan sama tilanne, syövän jälkeen terveys ei kestä enää hoitotyötä eikä psyyke sitä työn määrää ja ilkeitä naisporukoita. Silti en pääse eläkkeelle, vaikka monenlaista kremppaa on.
Vierailija kirjoitti:
. Seksitön ja läheisyydetön parisuhde, toista ei saa koskettaa ja nukumme omissa huoneissamme.
Niin tuttua... huoh... :/
Vierailija kirjoitti:
Liian sairas töihin, liian terve eläkkeelle
Mulla just sama...
Muuten kaikki hyvin avioliitossa, töissä, taloudellisesti mutta helvata, kun tuota alkoholia menee kyllä paljon. Ihan liikaa.
Ei siinä muuten mitään muuten, mutta krapulan alakulo ja kamalat olotilat kyllä syö naista.
Vakityössä olen. Lapset etsivät vielä opiskelupaikkaa. Toinen vanhemmistani kuoli vuosi sitten, toisella havaittiin muistisairaus ja häntä auttelen jaksamiseni mukaan. Puolison ja lasten kanssa elelen. Rahahuolia ei nyt juuri ole mutta ei kesämökkiä eikä autoakaan.
En viihdy tässä iässä ja ajassa. Kaipaan nuoruuttani, mutta kun vielä ei ole keksitty, miten aikaa voisi kääntää taaksepäin.
Olen jäykempi ja huonokuntoisempi kuin nuorempana, mutta se on luonnollista. Muisti pelaa huonommin ja uuden oppiminen on vaikeampaa kuin nuorempana, mutta sekin on luonnollista. Ikävää mutta luonnollista!