Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä teidän lapset ovat alkaneet käydä lääkärinvastaanotolla ilman vanhempaa?
Kommentit (45)
Elin lapsuuteni 90-luvulla ja taisin joutua hoitamaan lääkärikäyntini 8v-> En olisi halunnut, mutta ei ollut vaihtoehtoa, kun käskettiin. Ehkä siksi edelleen pelkään esim. soittaa terveyskeskukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin näkökulmasta: yläasteikäiset tytöt käyvät usein yksin, mutta lukioikäiset pojat vielä monesti äidin kanssa. Sitten on näitä 40-50- v. miehiä, joilla ei ole minkäänlaista kehitysvammaa tai päänsisäistä ongelmaa, ja vastaanotolle tullaan 70-80 -vuotiaan äidin kanssa. Ja äidille varataan soittoaikaa koetuloksista ja jatkotutkimuksista.
Meillä oli töiden vuoksi pakko päästää yläasteikäinen poika terveyskeskukseen urheiluvamman vuoksi ja siellä oli lääkäri kauhistellut kun äitiä ei ollut mukana. Poika osasi itse hakea lääkkeensäkin ja vasta illalla kertoi lääkärin reaktioista. Oletetaanko poikien vanhempien myös tulevan sinne vastaanotolle mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin näkökulmasta: yläasteikäiset tytöt käyvät usein yksin, mutta lukioikäiset pojat vielä monesti äidin kanssa. Sitten on näitä 40-50- v. miehiä, joilla ei ole minkäänlaista kehitysvammaa tai päänsisäistä ongelmaa, ja vastaanotolle tullaan 70-80 -vuotiaan äidin kanssa. Ja äidille varataan soittoaikaa koetuloksista ja jatkotutkimuksista.
Meillä oli töiden vuoksi pakko päästää yläasteikäinen poika terveyskeskukseen urheiluvamman vuoksi ja siellä oli lääkäri kauhistellut kun äitiä ei ollut mukana. Poika osasi itse hakea lääkkeensäkin ja vasta illalla kertoi lääkärin reaktioista. Oletetaanko poikien vanhempien myös tulevan sinne vastaanotolle mukaan?
En minä ihmettele, kun yläasteikäinen poika käy yksin vastaanotolla. Mutta kun ala-asteikäisiäkin käy (tosin harvoin), niin se pistää vähän ihmetyttämään.
se lääkäri
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin näkökulmasta: yläasteikäiset tytöt käyvät usein yksin, mutta lukioikäiset pojat vielä monesti äidin kanssa. Sitten on näitä 40-50- v. miehiä, joilla ei ole minkäänlaista kehitysvammaa tai päänsisäistä ongelmaa, ja vastaanotolle tullaan 70-80 -vuotiaan äidin kanssa. Ja äidille varataan soittoaikaa koetuloksista ja jatkotutkimuksista.
Eikö tuo olisi jo lähetteen aihe psykologille? Eikö jonkun kuuluisi kertoa noille ressukoille, että itsenäistykää? Eikö jonkun kuuluisi kertoa noille äideille, että päästäkää irti, tuupatkaa poikanne vapauteen?
Huh, ja, heijakkaa!
Itse rupesin varaamaan lääkäri- ja muut ajat itse ja käymään myös lääkärissä yksin heti peruskoulun jälkeen, kaikki omat laskut ynnä muut menot rupesin maksamaan myös 17-vuotiaana, kun sain oikeuden opintotukeen (vaikka se mitätön summa olikin, mutta pienet oli silloiset laskut/menotkin). Toki vanhemmat kustansi vielä silloin vaatekulut ja koulukirjat sun muut pakolliset edelleen lukion ajan, eihän sitä muuten olisi varaa itsellä ollut.
Omasta mielestä peruskoulusta päässeen nuoren olisikin ihan hyvä ruveta opettelemaan tuollaisia itsenäisiä asioita pikkuhiljaa ja valmistautumaan oikeasti siihen itsenäiseen elämään. Toki aina voi neuvoa kysyä aikuisilta, jos tulee vaikea tilanne tai ei tiedä miten toimia.