Lue keskustelun säännöt.
Mies edennyt uralla - Mutta paljon poissa kotoa :(
20.03.2017 |
Eli mies rakentanut uraa pitkään ja siinä olen kaikin tavoin tukenut. Nyt ollaan onnekkaassa tilanteessa että taloudellisesti ei ole enää huolta, mutta mies joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Viime viikolla tuli myöhään perjantaina saksasta ja eilen lähti jo uudestaan työmatkalle ja palaa vasta torstaina.
Tästä johtuen mies jatkuvasti väsynyt kotona ja harvemmin jaksaa tehdä mitään kivaa tai erikoista viikonloppuisin, jos edes on kotona.
En tiedä pitäisikö asiasta mainita? Arvostan hänen uhrautumista js taloudellista vakautta, mutta tuntuu niin yksinäiseltä kotona.
Onko kohtalotovereita? Mitä olette asialle tehneet?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on myös aika paljon pois, arkisin ei ole juuri koskaan kotona ennen kuutta-seittemään. Reissailee töissä jonkun verran, mutta ei välttämättä edes joka kuukausi. Meillä on yksi lapsi, itse teen lyhennettyä työaikaa.
Jotenkin elo tuntui paljon yksinäisemmältä miehen työn takia silloin kun lasta ei ollut. Nyt lapsen myötä arki on aika kiireistä ja rutiinit pyörii vaikka mies olisikin reissussa. Aiemmin mulla oli arkisin omia harrastuksia paljon, kun miehestä ei juuri ollut iltaseuraksi. Sen verran olen vaatinut, että hänen on arkisin nukuttava kunnolla, jotta hän viikonloppuisin jaksaa touhuta meidän kanssa jotain. Mies herkästi venyttäisi nukkumaanmenoa niin että yöunet jäisi johonkin kuuteen tuntiin arkisin ja sit viikonloput menis pelkkään univeloista toipumiseen. Mielestäni varsinkn nyt kun on perhe, se ei ole vain hänen oma asiansa että kuinka väsyneenä hän elämässä raahustaa. Välillä iltaisin saa patistella nukkumaan niin kuin jotain teini-ikäistä. Mutta en koe reiluksi sitä, että hänellä olisi vain työ, vapaa-aika koneella/telkkarin edessä ja viikonloput nukkumiseen.
Vaadi miestä maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä, olet uhrannut oman urasi miehen takia.
Taloudellinen virhe jonka tein.Paitsi jos hän ei millään uraa uurtavalla alalla ollut alunperinkään?
Paitsi kun tekee osa aika työtä,koska on käytännössä yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on myös aika paljon pois, arkisin ei ole juuri koskaan kotona ennen kuutta-seittemään. Reissailee töissä jonkun verran, mutta ei välttämättä edes joka kuukausi. Meillä on yksi lapsi, itse teen lyhennettyä työaikaa.
Jotenkin elo tuntui paljon yksinäisemmältä miehen työn takia silloin kun lasta ei ollut. Nyt lapsen myötä arki on aika kiireistä ja rutiinit pyörii vaikka mies olisikin reissussa. Aiemmin mulla oli arkisin omia harrastuksia paljon, kun miehestä ei juuri ollut iltaseuraksi. Sen verran olen vaatinut, että hänen on arkisin nukuttava kunnolla, jotta hän viikonloppuisin jaksaa touhuta meidän kanssa jotain. Mies herkästi venyttäisi nukkumaanmenoa niin että yöunet jäisi johonkin kuuteen tuntiin arkisin ja sit viikonloput menis pelkkään univeloista toipumiseen. Mielestäni varsinkn nyt kun on perhe, se ei ole vain hänen oma asiansa että kuinka väsyneenä hän elämässä raahustaa. Välillä iltaisin saa patistella nukkumaan niin kuin jotain teini-ikäistä. Mutta en koe reiluksi sitä, että hänellä olisi vain työ, vapaa-aika koneella/telkkarin edessä ja viikonloput nukkumiseen.
Vaadi miestä maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä, olet uhrannut oman urasi miehen takia.
Taloudellinen virhe jonka tein.
No miksei tämä nainen, jonka kirjoitukseen viittaat, voisi käydä töissä? Onhan Suomessa päivähoito? Eri asia toki, jos hänelle ura tarkoittaisi pitkiä päiviä ja ympäri maailmaa reissaamista, mutta aika monelle työ/ura on jotain mikä tapahtuu päiväkotien aukioloaikaan. Jos mies ei viitsi/jaksa tehdä kotitöitä, sitten voisi olla hyvä systeemi, että mies maksaa viikkosiivoojan tms. Jos mies tekee pitkää päivää, ei se nyt automaattisesti sitä tarkoita, että nainen ei voi käydä töissä. Enemmän noissa kuvioissa mietityttää se, milloin isä aikoo luoda lapseen jonkinlaisen suhteen. Tosin olihan omakin isäni minulle hyvin etäinen, vaikka kävi ihan normitöissä ja harrastus oli kävelylenkki pari kertaa viikossa eli ei sekään niin yksioikoista ole.
Nykytyöt usein kyllä ovat tosi vaativia ja väistämättä joku asua kärsii, kun uraa tehdään!
Se on vaan valitettava tosiasia.
Sitten, jos uraa on jaksanut tarpeeksi pitkälle ja taloustilanne kunnossa, voi ehkä vähän hellittää.
Itse suosittelisin, että ainakin muutaman kerran vuodessa pidätte kunnollisen perheloman ja mieluiten, jossain kaukana, missä huono nettiyhteys!
Meillä käytiin tuo keskustelu. Mies haluaa, että olisin enemmän kotona, minulla reissutyö on nyt pakollinen osa elämää. Kysyin, onko mies valmis siihen, että kuukausipalkka pienenee noin 3000 e ja erilaiset matkustukseen liittyvät päivärahat jne. jäävät saamatta. No ei ollut iloinen ajatuksesta, että käytössä oleva rahamäärä pienee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on myös aika paljon pois, arkisin ei ole juuri koskaan kotona ennen kuutta-seittemään. Reissailee töissä jonkun verran, mutta ei välttämättä edes joka kuukausi. Meillä on yksi lapsi, itse teen lyhennettyä työaikaa.
Jotenkin elo tuntui paljon yksinäisemmältä miehen työn takia silloin kun lasta ei ollut. Nyt lapsen myötä arki on aika kiireistä ja rutiinit pyörii vaikka mies olisikin reissussa. Aiemmin mulla oli arkisin omia harrastuksia paljon, kun miehestä ei juuri ollut iltaseuraksi. Sen verran olen vaatinut, että hänen on arkisin nukuttava kunnolla, jotta hän viikonloppuisin jaksaa touhuta meidän kanssa jotain. Mies herkästi venyttäisi nukkumaanmenoa niin että yöunet jäisi johonkin kuuteen tuntiin arkisin ja sit viikonloput menis pelkkään univeloista toipumiseen. Mielestäni varsinkn nyt kun on perhe, se ei ole vain hänen oma asiansa että kuinka väsyneenä hän elämässä raahustaa. Välillä iltaisin saa patistella nukkumaan niin kuin jotain teini-ikäistä. Mutta en koe reiluksi sitä, että hänellä olisi vain työ, vapaa-aika koneella/telkkarin edessä ja viikonloput nukkumiseen.
Vaadi miestä maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä, olet uhrannut oman urasi miehen takia.
Taloudellinen virhe jonka tein.
Niin, voi olla, sikäli kun mitään eläkejärjestelmää on olemassa 40 vuoden päästä...
Kyllähän minä kuitenkin taloudellisesti hyödyn miehen työstä. Hän toki maksaa perheemme menoista enemmän kuin minä, koska palkkani ei yltäisi läheskään samalle tasolle, vaikka tekisin täyttä työviikkoa (nyt teen 80%). Teoreettisesti, jos olemme yhdessä kun jäämme eläkkeelle, hyödyn edelleen miehen paremmasta tulotasosta. Jos eroamme ennen sitä, saan avioerossa puolet yhteisestä omaisuudestamme, josta iso siivu on miehen palkkatuloista peräisin. Jos näin karun taloudellisesti haluaa asian nähdä. Yhteisestä päätöksestämme mies tekee enemmän työtä ja minä hoidan enemmän lasta ja molemmat tästä hyötyvät tavallaan. Minä taloudellisesti, miehelle taas mahdollistuu perhe-elämä. Meilläkin lähipiirissä on niitä miehen opiskelukavereita, jotka ovat puolisokseen löytäneet vastaavaa työuraa tekevän, ja siihen yhtälöön on vaikea perhettä mahduttaa, vaikka haluaisikin. Se, mistä molemmat olemme tällä hetkellä toistaiseksi luopuneet, on omat harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on myös aika paljon pois, arkisin ei ole juuri koskaan kotona ennen kuutta-seittemään. Reissailee töissä jonkun verran, mutta ei välttämättä edes joka kuukausi. Meillä on yksi lapsi, itse teen lyhennettyä työaikaa.
Jotenkin elo tuntui paljon yksinäisemmältä miehen työn takia silloin kun lasta ei ollut. Nyt lapsen myötä arki on aika kiireistä ja rutiinit pyörii vaikka mies olisikin reissussa. Aiemmin mulla oli arkisin omia harrastuksia paljon, kun miehestä ei juuri ollut iltaseuraksi. Sen verran olen vaatinut, että hänen on arkisin nukuttava kunnolla, jotta hän viikonloppuisin jaksaa touhuta meidän kanssa jotain. Mies herkästi venyttäisi nukkumaanmenoa niin että yöunet jäisi johonkin kuuteen tuntiin arkisin ja sit viikonloput menis pelkkään univeloista toipumiseen. Mielestäni varsinkn nyt kun on perhe, se ei ole vain hänen oma asiansa että kuinka väsyneenä hän elämässä raahustaa. Välillä iltaisin saa patistella nukkumaan niin kuin jotain teini-ikäistä. Mutta en koe reiluksi sitä, että hänellä olisi vain työ, vapaa-aika koneella/telkkarin edessä ja viikonloput nukkumiseen.
Vaadi miestä maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä, olet uhrannut oman urasi miehen takia.
Taloudellinen virhe jonka tein.No miksei tämä nainen, jonka kirjoitukseen viittaat, voisi käydä töissä? Onhan Suomessa päivähoito? Eri asia toki, jos hänelle ura tarkoittaisi pitkiä päiviä ja ympäri maailmaa reissaamista, mutta aika monelle työ/ura on jotain mikä tapahtuu päiväkotien aukioloaikaan. Jos mies ei viitsi/jaksa tehdä kotitöitä, sitten voisi olla hyvä systeemi, että mies maksaa viikkosiivoojan tms. Jos mies tekee pitkää päivää, ei se nyt automaattisesti sitä tarkoita, että nainen ei voi käydä töissä. Enemmän noissa kuvioissa mietityttää se, milloin isä aikoo luoda lapseen jonkinlaisen suhteen. Tosin olihan omakin isäni minulle hyvin etäinen, vaikka kävi ihan normitöissä ja harrastus oli kävelylenkki pari kertaa viikossa eli ei sekään niin yksioikoista ole.
Hänhän tekee nimenomaan lyhennettyä työaikaa.
Kahden uratykin perheeseen ei ainakaan hankita lapsia.