Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton, mitä lapsia hankkineet eivät vain ymmärrä sinun kokemuksessasi?
20.03.2017 |
Aika monet vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän, minkälaista on elää jatkuvasti tietynlaisena epänormaalina normaalien joukossa, mitä tulee kaikkein keskeisimpään elämänvalintaan. Siitä kumpuaa sitten aika loukkaaviakin kommentteja.
Kommentit (44)
Juurikin tuo, että lapsettomuus ei ole yhtä kuin biletys. Kun lapsellisella on lapsivapaa viikonloppu, hän korkkaa viinipullon ja lähtee baariin. Sen vuoksi hän kuvittelee, että koska lapsettomalla on aina lapsivapaa = lapseton bilettää tauotta. Se näkemys kertoo vain ja ainoastaan ko henkilön omista vapaa-ajan preferenseistä,ei siitä, mitä aikuinen lapseton oikeasti vapaa-ajallaan tekee.
Toinen älyttömyys on se,että lapsettomuus = sinkkuus. Ei tule edes mieleen, että ihminen voi olla parisuhteessa, jopa naimisissa (!) ja samaan aikaan lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei ymmärretä, että tämä on oma valintani. Samoin kuin yksin eläminen. Ihmiset säälivät ja olettavat minun olevan surullinen ja onneton, koska en ole parisuhdetta tai lapsia "saanut". Käsittämätön juttu.
Mulla tämä sama. Lähinnä vanhemmat sukulaiset tästä jauhoivat tosin. Säälittelivät, yrittivät antaa vinkkejä miten voisin jonkun miehen löytää jne. Eivät todellakaan uskoneet kun sanoin, etten halua parisuhdetta enkä lapsia lainkaan.
Toisinaan kyllä huomaa että näitä näkemyksiä on laajemminkin vielä tänä päivänä. Esim. Hesarissa on joskus ollut sinkkujen kohtaamattomuusongelmasta artikkeleja, joissa ei tunnuttu ollenkaan ymmärtävän sitä pointtia, että kaikki sinkut eivät haluakaan kohdata mitään puolisoa, vaan elämäntapa on itse valittu.
Oletko aseksuaali?
Joidenkin määritelmien mukaan kyllä, niiden joiden mukaan aseksuaali on myös sellainen, joka kyllä kaipaa seksuaalista tyydytystä mutta ei halua seksiä ihmisen kanssa. Minä olen näitä. Erityisesti ovulaation aikaan kyllä tunnen fyysistä panetuksen tunnetta, mutta ei tule mieleenkään haluta sen takia seksiä miehen kanssa, vaan sauva surisemaan vaan ja homma on minuutissa hoidettu. Seksi miehen kanssa, silloin kun nuorena sitä harrastin, tuntui aina lähinnä pitkästyttävältä, vaivaannuttavalta ja jotenkin liian isolta urakalta siitä saatuun tyydytykseen nähden. Sen orgasmin kun saa itse tai välineillä nopeammin ja vähemmällä vaivalla, ja muuta en seksistä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on vaikea käsittää, että yksinäinen vanhuus ei pelota minua.
Mulla tämä sama. Itse asiassa mulle on jotenkin kauhean vapauttava ajatus, että jos minä sairastun ja kuolen vaikka piankin, niin kukaan ei jää suremaan ja kärsimään takiani. Olen vapaa lähtemään tästä elämästä koska vaan. Jos se on vasta vanhana niin hyvä niin, mutta sittenkään en ole kellekään vaivaksi kun raihnaistun.
1) En vihaa lapsia. En vain halua omia.
2) En elä kuten sinä silloin 10 vuotta sitten lapsettomana. En myöskään ole lapsi, vaikken ole vanhempi. Olen aikuinen ihminen, joka vanhenee ihan niin kuin muutkin.
3) Elämäni on hyvää ja täyttä, eikä siitä puutu mitään.
4) En jaksa kuunnella puolituntemattomien jankkausta siitä, miten hyvä äiti minusta tulisi. En kyllä jaksa tuttujenkaan jankkausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt sitä olenko normaali vai epänormaali ja se erottaa minut kyllä lapsettomasta siskostani. Voisin olla vaikka epänormaali ja se ei minua haittaisi! Miksi lapsettomia haittaa? Minulla on siis lapsia.
Toinen hyvä esimerkki, kiitos.
Ap, sinulla on omituinen tarve dissata saamiasi kommentteja. Vaikutat aika neuroottiselta, tiedätkös?
Ihan aikuisten oikeasti meistä veloista iso osa ei koe millään tavalla olevansa epänormaaleja. Kolmesta sisaruksestani (olemme kaikki noin kolmekymppisiä) vain yhdellä on lapsi. Työtovereistani noin puolet on lapsettomia, enemmistö heistä omasta halustaan. Kavereistani vain yhdellä on lapsia.
Enkä ole koskaan joutunut asiaa selittelemään kuin ehkä kertaalleen, ja silloinkin kysymykset mahdollisista lapsen hankkimisista on ollut asiallisesti muotoiltuja. "Meinaatteko hankkia joskus lapsia?" "Emme, viihdymme paremmin ilman" "Ok."
Jos sinä ap koet tulleesi painostetuksi, se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, ei yleistettävissä kaikkiin. Mun kokemus taas on, että ihmiset kunnioittaa tällaisia päätöksiä jo varsin hyvin. Jos joku painostaa, se on merkki sivistyksen ja elämänkokemuksen puutteesta.
Uhriutuminen tietysti on yksi itsekorostuksen muoto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo, että lapsettomuus ei ole yhtä kuin biletys. Kun lapsellisella on lapsivapaa viikonloppu, hän korkkaa viinipullon ja lähtee baariin.
Olen lapseton kolmikymppinen, ja minä vietän aika monet viikonloput juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Sit ei yleensä ymmärretä ollenkaan, että minä en väheksy, halveksu tai paheksu perheellisten halua olla perheellisiä. Minä en pidä sitä mitenkään huonona asiana, _en vain itse halua samaa_. En ole lainkaan perhevihamielinen. Tämä on käsittämättömän vaikea asia tajuta, olen sen huomannut useasti. Enhän minä paheksu tai pidä huonona sitäkään, että joku haluaa koiran. Minä en vain itse halua samaa.
Ehkä sakki on lukenut liikaa Av-palstaa, jossa velat aika useinkin uhoavat, miten kauheaa on olla äiti, ja ei heille vaan hyi hyi pershedelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole valmis olemaan töissä kaikkia juhlapyhiä siksi, että olen lapseton. En myöskään halua jatkuvasti viettää kesälomia myöhään syksyllä tai todella aikaisin keväällä samasta syystä.
Kerran minulta jopa kysyttiin, että miksi minä muka tarvitsen kesälomaa, koska eihän minulla ole lapsia. :D
Olen vela ja päiväkodissa töissä. Annan kaikkeni siellä, mutta sitä työtä en voisi kuvitella tekeväni, jos olisi vielä omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää 20-30-vuotiaiden uusi "vela-tietoisuus" kyllä naurattaa aina. Itse olin "vela" 46-vuotiaaksi asti ja sitten en enää.
Se, että lapsetonkin voi tuntea aitoa rakkautta Se, että lapsettomankin elämä voi olla mielekästä ja rikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Ei tule mieleen mitään yksittäistä asiaa, mutta ehkä kokonaisuutena se, että lapsia hankkineet eivät yleensä ymmärrä sitä, että lapsettomuus ei ole yhtä kuin ikuinen teini-ikä. Joskus lapsia hankkineet ihmiset luulevat, että lapsettoman elämä on jotain biletystä ja baarissa juoksemista, eli sellaista elämää, mitä ne lapsia hankkineet ihmiset elivät ennen lapsia. Eli ikään kuin me lapsettomat jotenkin jämähdettäisiin siihen ajanjaksoon. Ikään kuin aika pysähtyisi. Ei hahmoteta, että ihan samalla tavalla ne vuodet vierii meilläkin eteenpäin.
Joskus lapsia hankkineet eronneet ovat aika huvittavia, palatessaan jälleen sinkkumarkkinoille. Ei tajuta, että aika ei pysähtynyt sillä aikaa, kun sinä leikit kotileikkejä. Sitten kun mennään baarissa iskemään jotain kaksivitosia, ja ihmetellään, miksi ne ei kiinnostu...
Minä olen huomannut, että näin ajattelevat ihmiset ovat yleensä niitä, jotka ryyppäsivät todella rankasti ennen lasten saantia ja sitten aina jos sattuvat saamaan illan vapaaksi lapsista, aloitetaan heti se kittaaminen siitä mihin viimeksi jäätiin. Se vaan kertoo siitä, että ihminen ei itse osaa vapaa-ajallaan oikein tehdä mitään muuta kuin ryypätä.
Vierailija kirjoitti:
Tää 20-30-vuotiaiden uusi "vela-tietoisuus" kyllä naurattaa aina. Itse olin "vela" 46-vuotiaaksi asti ja sitten en enää.
Mitä 46-vuotiaana tapahtui? Saitko lapsen vai tuliko sinusta tahattomasti lapseton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän monella on vielä sellainen käsitys, että kaikki velat vihaavat lapsia. Olen vela ja ammatiltani lastentarhanopettaja. Sellaiset kerrat, kun ammattitaitoni, jopa työmotivaatiotani on kyseenalaistettu vapaaehtoislapsettomuuden vuoksi, ovat tuntuneet pahalta.
"Miten voit olla lastentarhanopettaja, jos/kun vihaat lapsia?"
"Ilmeisesti tykkäät kiusata lapsia työksesi."
En todellakaan vihaa lapsia, saatika valinnut ammattiani siksi, että saisin käydä päivittäin kiusaamassa muiden ihmisten lapsia. Tuollaiset epäilyt loukkaavat. Ikäänkuin olisin joku sadisti tai muuten vaan harvinaisen tyhmä ihminen ja aivan väärällä alalla. Tästä syystä en ole jokaisessa työpaikassani edes kertonut olevani vapaaehtoisesti lapseton.
Minä tykkään lapsista ja viihdyn heidän kanssaan. Lapset ovat ihania, kunhan eivät ole omia.😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt sitä olenko normaali vai epänormaali ja se erottaa minut kyllä lapsettomasta siskostani. Voisin olla vaikka epänormaali ja se ei minua haittaisi! Miksi lapsettomia haittaa? Minulla on siis lapsia.
Toinen hyvä esimerkki, kiitos.
Ap, sinulla on omituinen tarve dissata saamiasi kommentteja. Vaikutat aika neuroottiselta, tiedätkös?
Ihan aikuisten oikeasti meistä veloista iso osa ei koe millään tavalla olevansa epänormaaleja. Kolmesta sisaruksestani (olemme kaikki noin kolmekymppisiä) vain yhdellä on lapsi. Työtovereistani noin puolet on lapsettomia, enemmistö heistä omasta halustaan. Kavereistani vain yhdellä on lapsia.
Enkä ole koskaan joutunut asiaa selittelemään kuin ehkä kertaalleen, ja silloinkin kysymykset mahdollisista lapsen hankkimisista on ollut asiallisesti muotoiltuja. "Meinaatteko hankkia joskus lapsia?" "Emme, viihdymme paremmin ilman" "Ok."
Jos sinä ap koet tulleesi painostetuksi, se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, ei yleistettävissä kaikkiin. Mun kokemus taas on, että ihmiset kunnioittaa tällaisia päätöksiä jo varsin hyvin. Jos joku painostaa, se on merkki sivistyksen ja elämänkokemuksen puutteesta.
Uhriutuminen tietysti on yksi itsekorostuksen muoto...
Ohis, mutta teet juuri samaa yleistystä. Ei sullakaan mitään tilastollisesti pätevää materiaalia taida nimittäin asiasta olla vaan yhden ihmisen lähipiiri. ;)
T. eri
Omani
- En 40-vuotiaana elä sellaista elämää kuin elin 20-vuotiaana. En käy ulkona kovin paljon. Itse asiassa paljon vähemmän kuin lapsia saaneet ikätoverini tuntuvat käyvän.
- En inhoa lapsia, päinvastoin.
- En ole lapseton siksi, että saisin olla vastuuton. Syyt ovat täysin erilaiset ja vastuuttomuudesta vihjailu on vain törkeää ja typerää.
- Lasten hankkiminen vanhuuden turvaksi olisi lapsia kohtaan väärin, joten "varmuuden vuoksi" yrittämistä en koskaan ole edes harkinnut.
- Kohtuni on poistettu, joten olen varmaan oikeasti vela jopa näiden lällättelijöiden mielestä. Ja jos en olisi, mitä sitten? En ole julistanut asiaa missään ainoana totuutena. Mieli saa muuttua, se on ihan normaalia.
- Minulla ei ole loputtomasti aikaa. Vapaaehtoistyö ja urheilu tosin mahtuvat kalenteriin, toisin kuin niillä, joilla on pieniä lapsia ja samanlainen asiantuntijatyö kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt sitä olenko normaali vai epänormaali ja se erottaa minut kyllä lapsettomasta siskostani. Voisin olla vaikka epänormaali ja se ei minua haittaisi! Miksi lapsettomia haittaa? Minulla on siis lapsia.
Toinen hyvä esimerkki, kiitos.
Ap, sinulla on omituinen tarve dissata saamiasi kommentteja. Vaikutat aika neuroottiselta, tiedätkös?
Ihan aikuisten oikeasti meistä veloista iso osa ei koe millään tavalla olevansa epänormaaleja. Kolmesta sisaruksestani (olemme kaikki noin kolmekymppisiä) vain yhdellä on lapsi. Työtovereistani noin puolet on lapsettomia, enemmistö heistä omasta halustaan. Kavereistani vain yhdellä on lapsia.
Enkä ole koskaan joutunut asiaa selittelemään kuin ehkä kertaalleen, ja silloinkin kysymykset mahdollisista lapsen hankkimisista on ollut asiallisesti muotoiltuja. "Meinaatteko hankkia joskus lapsia?" "Emme, viihdymme paremmin ilman" "Ok."
Jos sinä ap koet tulleesi painostetuksi, se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, ei yleistettävissä kaikkiin. Mun kokemus taas on, että ihmiset kunnioittaa tällaisia päätöksiä jo varsin hyvin. Jos joku painostaa, se on merkki sivistyksen ja elämänkokemuksen puutteesta.
Uhriutuminen tietysti on yksi itsekorostuksen muoto...
Ohis, mutta teet juuri samaa yleistystä. Ei sullakaan mitään tilastollisesti pätevää materiaalia taida nimittäin asiasta olla vaan yhden ihmisen lähipiiri. ;)
T. eri
Sorry, mutta en yleistä. Luepa tarkemmin. Sanoin, että iso OSA meistä veloista ei koe olevansa epänormaaleja. Ja että MUN KOKEMUS on, että ihmiset kunnioittaa näitä päätöksiä.
Ap tuossa on vittuillut kaikille, jotka ovat epäilleet, ettei lapsettomia nyt ihan yleisesti kai epänormaaleina pidetä. Ehkä vähemmistönä, mutta siitäkin on hiton pitkä matka EPÄNORMAALIIN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt sitä olenko normaali vai epänormaali ja se erottaa minut kyllä lapsettomasta siskostani. Voisin olla vaikka epänormaali ja se ei minua haittaisi! Miksi lapsettomia haittaa? Minulla on siis lapsia.
Toinen hyvä esimerkki, kiitos.
Ap, sinulla on omituinen tarve dissata saamiasi kommentteja. Vaikutat aika neuroottiselta, tiedätkös?
Kauan kestikin, että saatiin ketjuun se viiden pennin persoonallisuusanalyysi.
Vierailija kirjoitti:
Monen ystävän (äidin) on ollut vaikeaa ymmärtää sitä, etten halua olla lasten kanssa. Siedän lapsia kyllä vähäisessä määrin, mutta mieluummin en. Voin hoitaa niitä kyllä, jos palkasta sovitaan. Minä en osaa olla lasten kanssa. En pidä niistä. Ja uskon, että lapset aistivat sen minusta: ei ole mielestäni mukava ajatus, että joku 4 v ihmettelee, miksei tuo täti pidä minusta. Ei johdu henkilökohtaisesti sinusta rakas lapsi, vaan iästäsi. Katsotaan 20 v päästä uudelleen. En jaksa esittää koko ajan olevani kiinnostunut ja innostunut lasten jutuista. Minulle tuottaa kauhua pelkkä ajatuskin, että saisin oman lapsen, ja tuo kaikki olisi 24/7. Tätä eivät äitiystävät ymmärrä, koska heille lasten saaminen on paras asia elämässä. He eivät kykene uskomaan, etten minä koe, että minulle asia olisi niin.
Vähän olis, koska minulla on yksi oma lapsi, mutta minunkin kavereista todella monen on vaikea tajuta, että haluan nähdä nimenomaan heitä enkä heidän kolmea lastaan. Ja että haluan puhua yleensä kaikesta ihan muusta kuin kavereiden lapsista tai omastani. Oma lapseni on hartaasti toivottu ja tekemällä tehty, mutta minulla on ainakin silti tarvetta omalle elämälle enkä todellakaan automaattisesti pidä kaikista lapsista. Suurin osa on oikeastaan mielestäni lähinnä ärsyttäviä enkä jaksa antaa vieraille lapsille huomiotani.
Itse vietänkin aikaa nykyisin lähinnä lapsettomien ystävieni kanssa, sillä en jaksa vääntää siitä näemmekö lasten kanssa vai ilman. On varmasti paljon mitä en osaa kuvitellakaan velojen kokemuksissa, mutta ainakin vähän osaan samaistua. Olen itsekin "vääränlainen" oman ikäisten lisääntyneiden joukossa, koska minulle on aina ollut itsestäänselvyys, ettei lapsia tule yhtä enempää. Lisäksi en pidä juurikaan lapsista noin muuten enkä pidä perhe-elämää mitenkään yksioikoisesti suositeltavana kaikille.
Monet luulevat että velat vihaavat lapsia ja teinejä, vaikka todellisuudessa useimmat velat kyllä edes sietävät heitä. Minä esimerkiksi en vain ole kiinnostunut lapsista ja tiedän, että olisin huono äiti, kuitenkin pidän ystävieni lapsista ja sisarusten lapsia rakastan juuri, kuten sukulaisia nyt yleensä rakastetaan, omia en silti halua. Osa lapsista on ihan hirveitä riiviöitä, osa mahtavia tyyppejä, osa taviksia, aivan kuten aikuisetkin jakautuvat kusipäihin, huippuhemmoihin ja siihen välille.