"Miksi työnantajille ei riitä perusteeksi se, että haluaa työpaikan saadakseen rahaa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on osa tätä työnhakupeliä, että pitää keksiä joku syvällisempi tarkoitus hakea juuri sitä tiettyä työpaikkaa. Kaikki tietävät, että totuus on jotain muuta.

Voi huoh.

Peliä? Siis yhtä paikkaa hakee mahdollisesti jopa sata osaavaa ja koulutettua henkilöä, niin kai nyt kannattaa ottaa se, joka on into piukeena.

Tietysti näin, jos pystytte tuolla kysymyksellä löytämään sen, joka oikeasti on into piukeena. Yhtä lailla saatatte saada etevän loruilijan, jolla on aina selitys valmiina, kun joku työtehtävä ei valmistu ajallaan. Tai sitten patologisen innostujan, joka innostuukin kohta hakemaan seuraavaa vielä innostavampaa työpaikkaa. Tai tyypin, jonka odotukset olivat liian korkealla ja joka pettyy siihen, mitä teilllä oikeasti vain on tarjota.

Kaikesta huolimatta totta kai kannattaa ottaa se, joka hakemuksessa ilmaisee mielenkiintoa.

Haastattelussa voi selvittää, että onko puheet totta vai ei. Aika negatiivista ja kyynistä olettaa, että intoa osoittava on paskanpuhuja.

Vierailija kirjoitti:

Totuus kun on, että suurin osa ihmisistä hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista ja tekee kaiken ja paljon ylimääräistä, mitä työtehtävään kuuluu.

Näin, ja siksi ihmettelenkin, miten työnantajilla on varaa pyörittää monimutkaista rekrytointiruljanssia, ostaa kalliita konsulttipalveluita sitä varten ym. Luultavasti pääsisivät halvemmalla, jos ottaisivat ensimmäisen tarjokkaan. Sitä varten on koeaika, että katsoo, kykeneekö tuo työhön vai ei. Suurin osa kykenee.

Mitä motivaatioon tulee niin vaikka käynkin töissä vain rahan takia, niin jos ajattelen kahta viimeistä työpaikkaani niin mieluummin valitsisin sen, jossa oli huonompi palkka (2700 vs. 4000 euroa kuussa brutot). Siellä sain tehdä työni kunnolla, ja byrokratiaa oli vähemmän.

Työyhteisöllä, työn organisoinnilla ja ilmapiirillä on vaikutus työmotivaatioon ja työssä suoriutumiseen, mutta nämä koostuvat tekijöistä, joita työnantaja tyypillisesti ei osaa ilmoituksessaan eikä edes haastattelutilanteessa kertoa, ja toisaalta työntekijäkään ei hakemuksessaan välttämättä osaa kertoa, millaisessa ympäristössä hän on parhaimmillaan. Varsinkaan joku "miksi haet juuri tätä työpaikkaa"  ei ole se kysymys, jolla ongelma ratkeaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus kun on, että suurin osa ihmisistä hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista ja tekee kaiken ja paljon ylimääräistä, mitä työtehtävään kuuluu.

Näin, ja siksi ihmettelenkin, miten työnantajilla on varaa pyörittää monimutkaista rekrytointiruljanssia, ostaa kalliita konsulttipalveluita sitä varten ym. Luultavasti pääsisivät halvemmalla, jos ottaisivat ensimmäisen tarjokkaan. Sitä varten on koeaika, että katsoo, kykeneekö tuo työhön vai ei. Suurin osa kykenee.

Mitä motivaatioon tulee niin vaikka käynkin töissä vain rahan takia, niin jos ajattelen kahta viimeistä työpaikkaani niin mieluummin valitsisin sen, jossa oli huonompi palkka (2700 vs. 4000 euroa kuussa brutot). Siellä sain tehdä työni kunnolla, ja byrokratiaa oli vähemmän.

Työyhteisöllä, työn organisoinnilla ja ilmapiirillä on vaikutus työmotivaatioon ja työssä suoriutumiseen, mutta nämä koostuvat tekijöistä, joita työnantaja tyypillisesti ei osaa ilmoituksessaan eikä edes haastattelutilanteessa kertoa, ja toisaalta työntekijäkään ei hakemuksessaan välttämättä osaa kertoa, millaisessa ympäristössä hän on parhaimmillaan. Varsinkaan joku "miksi haet juuri tätä työpaikkaa"  ei ole se kysymys, jolla ongelma ratkeaisi.

Rekrytointiruljanssi ei ole sen paremmin työnantajan kuin työnhakijankaan etu. Se on seurausta työvoimaviranomaisten vaatimuksesta, että työttömän on karenssin uhalla haettava niitäkin työpaikkoja, joista työtön jo hakiessaan tietää, ettei täytä yhtäkään työtehtävän hoitamiseksi tarvittavaa vaatimusta. Systeemi on järjetön ja kannattava ainoastaan rekrytointifirmoille. 

Jos työtön voisi itse päättää, mihin työpaikkaan hänellä on sekä kiinnostusta että tarvittavaa osaamista, hakemusten määrä olisi pienempi. Moneen paikkaan tulisi vain sen verran hakemuksia, ettei työnantaja tarvitsisi ulkopuolista yritystä hakemuspinon käsittelemiseen. Myöskään työnhakijan ei tarvitsisi pähkäillä, miten saisi hakemuksensa erottumaan kymmenien tai jopa satojen hakemusten joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus kun on, että suurin osa ihmisistä hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista ja tekee kaiken ja paljon ylimääräistä, mitä työtehtävään kuuluu.

Näin, ja siksi ihmettelenkin, miten työnantajilla on varaa pyörittää monimutkaista rekrytointiruljanssia, ostaa kalliita konsulttipalveluita sitä varten ym. Luultavasti pääsisivät halvemmalla, jos ottaisivat ensimmäisen tarjokkaan. Sitä varten on koeaika, että katsoo, kykeneekö tuo työhön vai ei. Suurin osa kykenee.

Mitä motivaatioon tulee niin vaikka käynkin töissä vain rahan takia, niin jos ajattelen kahta viimeistä työpaikkaani niin mieluummin valitsisin sen, jossa oli huonompi palkka (2700 vs. 4000 euroa kuussa brutot). Siellä sain tehdä työni kunnolla, ja byrokratiaa oli vähemmän.

Työyhteisöllä, työn organisoinnilla ja ilmapiirillä on vaikutus työmotivaatioon ja työssä suoriutumiseen, mutta nämä koostuvat tekijöistä, joita työnantaja tyypillisesti ei osaa ilmoituksessaan eikä edes haastattelutilanteessa kertoa, ja toisaalta työntekijäkään ei hakemuksessaan välttämättä osaa kertoa, millaisessa ympäristössä hän on parhaimmillaan. Varsinkaan joku "miksi haet juuri tätä työpaikkaa"  ei ole se kysymys, jolla ongelma ratkeaisi.

Rekrytointiruljanssi ei ole sen paremmin työnantajan kuin työnhakijankaan etu. Se on seurausta työvoimaviranomaisten vaatimuksesta, että työttömän on karenssin uhalla haettava niitäkin työpaikkoja, joista työtön jo hakiessaan tietää, ettei täytä yhtäkään työtehtävän hoitamiseksi tarvittavaa vaatimusta. Systeemi on järjetön ja kannattava ainoastaan rekrytointifirmoille. 

Jos työtön voisi itse päättää, mihin työpaikkaan hänellä on sekä kiinnostusta että tarvittavaa osaamista, hakemusten määrä olisi pienempi. Moneen paikkaan tulisi vain sen verran hakemuksia, ettei työnantaja tarvitsisi ulkopuolista yritystä hakemuspinon käsittelemiseen. Myöskään työnhakijan ei tarvitsisi pähkäillä, miten saisi hakemuksensa erottumaan kymmenien tai jopa satojen hakemusten joukosta.

No ei se ruljanssi kyllä yksin työkkäristä johdu! Olen ollut nyt yli vuoden työttömänä, ja työkkäri ei ole patistanut hakemaan yhtä ainutta työpaikkaa. Itsekseni olen tietysti hakenut. Ihan yhtä lailla olen joutunut pähkäilemään, miten erottuisin hakijoiden joukosta. Nähtävästi en vielä ole keksinyt. 

Koska työnantaja haluaa myös sielusi..

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään töissä pitää osatakin jotain, ei vaan riitä, että aamulla ilmaantuu paikalle ja on tekevinään töitä. Tulosvastuu sun muut, you know.

Tarkoittaako se sitä, että kiinnostaisi oikeasti paskaakaan, kun mielummin olisi merellä virvelöimässä kauniina kevätpäivänä? 

Ne työt tehdään sen takia hyvin, että sitä rahaa tulee jatkossakin. Ensisijaisesti työnantajalle, että se voi maksaa minulle palkkaa. Ei se sitä tarkoita, että ne työt oikeasti kiinnostaisi, kun aika moni lottovoittaja nostaa kytkintä. 

Ei ne työt siis OIKEASTI kiinnosta.