"Miksi työnantajille ei riitä perusteeksi se, että haluaa työpaikan saadakseen rahaa?"

Työnhaku on teatteria, jossa parhain esitys palkitaan työpaikalla. Työkkärin kannattaisi kurssittaa työnhakijoita näyttelytaidon kursseilla. Siitä voisi olla oikeasti hyötyä. Pitää esittää olevansa into piukeana juuri tätä hakemansa työpaikkaa kohtaan ja sitten työpaikan saatuaan esittää hyvää työntekijää. Tätähän se on nykyään.

Näkeehän sen sitten suomalaisessa laadussa kuinka into piukeana niitä oikein onkaan valmistettu ....

Palkkahan se tärkein kannustin kuitenkin on.

Kait tuo on jotain työnantajan sairasta huumoria. Ymmärrän jos kysytään "miksi meille?" kun haetaan jotain asiantuntija/päällikkötason tehtävää, mutta näitä samoja kysymyksiä siis oikeasti esitetään jos haetaan siivoojaksi, kaupankassalle tai joksikin sihteeriksi tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuo palkan saaminen ja sillä elämänsä rahoittaminen on itsestäänselvyys.  Harva tekisi työtä, jos saman verran rahaa saisi tekemättäkin. 

Miksi asiaa sitten kysytään, kun se on itsestäänselvyys? Siksikö, että saataisiin eroteltua hakijamassasta ne helmet, jotka tulisivat intopiukkana töihin vaikkei palkkaa edes maksettaisi?

Ei. Asiaa kysytään, jotta useista hyvistä hakijoista voidaan valita se, joka todennäköisimmin viihtyy työssään eikä ole heti tilaisuuden tullen vaihtamassa työpaikkaa. 

Työsuhteethan ovat usein määräaikaisia muutenkin.

Palkka kuitenkin juoksee, vaikka työntekijä olisi vähän väliä milloin mistäkin syystä sairaslomalla. Jos ainoa motiivi työpaikan hakemiseen on palkka, niin silloin hakijan kannalta on aivan sama, onko hän töissä vai saikulla, kunhan palkka tulee.

Sinulla ei taida olla juurikaan kokemusta ns. tavallisista töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuo palkan saaminen ja sillä elämänsä rahoittaminen on itsestäänselvyys.  Harva tekisi työtä, jos saman verran rahaa saisi tekemättäkin. 

Miksi asiaa sitten kysytään, kun se on itsestäänselvyys? Siksikö, että saataisiin eroteltua hakijamassasta ne helmet, jotka tulisivat intopiukkana töihin vaikkei palkkaa edes maksettaisi?

Ei. Asiaa kysytään, jotta useista hyvistä hakijoista voidaan valita se, joka todennäköisimmin viihtyy työssään eikä ole heti tilaisuuden tullen vaihtamassa työpaikkaa. 

Työsuhteethan ovat usein määräaikaisia muutenkin.

Palkka kuitenkin juoksee, vaikka työntekijä olisi vähän väliä milloin mistäkin syystä sairaslomalla. Jos ainoa motiivi työpaikan hakemiseen on palkka, niin silloin hakijan kannalta on aivan sama, onko hän töissä vai saikulla, kunhan palkka tulee.

Pitäisikö palkan lisäksi laittaa myös työmoraali?

Motiivina pitää olla intohimo alaan, innostus ja omistautumista. Olet kiinnostunut firmasta, sen tuotteista ja arvoista. Arvojen tulee ollalähellä omiaan.

Jos teet hommaa vain rahan vuoksi, niin epäillään, että et sitoudu. Vaihdat firmaa heti kun joku maksaa satkun enemmän. Raha tulee vasta noiden edellisten jälkeen. Toki sekin on etu, että näet firman tarjoavan mahdollisuuden ansaita hyvin kun painat duunia täysillä. Mutta se ei saa olla ylös prioriteetti.

Työpaikkaa hakiessa ei auta olla umpirehellinen. Mutta ei saa valehdellakaan läpinäkyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Koska työnantaja ei kysy tätä kysymystä saadakseen tietää, mikä sinun kannaltasi on tässä tärkeintä, vaan saadakseen tietää, mitä hän hyötyy jos palkkaa sinut. Tuo vastaus ei kerro työnantajalle siinä suhteessa mitään - tai ehkä se kertoo, että sinulla ei ole mitään mainitsemisen arvoista kiinnostusta työhösi, joten tulet tekemään vain välttämättötän, koska on pakko.

Työnantaja kuvittelee nyt väärin. Ehkä siksi, että on itse tuollainen opportunisti laiska paskianen, ja luulee että kaikki ovat samanlaisia.

Totta kai minä mieluummin olisin tekemättä työtä, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Mutta sitten kun työssä olen, olen aina tehnyt sen mahdollisimman hyvin. Se on se työnantaja, joka on joutunut toppuuttelemaan, että asiakkaalle riittää vähempikin. Vihaan lusmuilua ja asiakkaan linssiin viilaamista, mutta tuntuu että joissakin työpaikoissa työnantaja oikein odottaa minulta sitä.

Tämänköhän takia olenkin taas työttömänä - olen liian tiukkapipo ja tunnollinen, en sopeudu "rentoon" porukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska työnantaja ei kysy tätä kysymystä saadakseen tietää, mikä sinun kannaltasi on tässä tärkeintä, vaan saadakseen tietää, mitä hän hyötyy jos palkkaa sinut. Tuo vastaus ei kerro työnantajalle siinä suhteessa mitään - tai ehkä se kertoo, että sinulla ei ole mitään mainitsemisen arvoista kiinnostusta työhösi, joten tulet tekemään vain välttämättötän, koska on pakko.

Työnantaja kuvittelee nyt väärin. Ehkä siksi, että on itse tuollainen opportunisti laiska paskianen, ja luulee että kaikki ovat samanlaisia.

Totta kai minä mieluummin olisin tekemättä työtä, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Mutta sitten kun työssä olen, olen aina tehnyt sen mahdollisimman hyvin. Se on se työnantaja, joka on joutunut toppuuttelemaan, että asiakkaalle riittää vähempikin. Vihaan lusmuilua ja asiakkaan linssiin viilaamista, mutta tuntuu että joissakin työpaikoissa työnantaja oikein odottaa minulta sitä.

Tämänköhän takia olenkin taas työttömänä - olen liian tiukkapipo ja tunnollinen, en sopeudu "rentoon" porukkaan?

Luultavasti. Nykyään on vaan tarkoitus esittää työntekoa, ei tehdä sitä oikeasti paitsi jos vanhingossa sattuu vähän tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua kun lukee, en enää ihmettele, miksi porukka ei pääse edes haastatteluun asti. Jos tuollaisia vastaa hakulomakkeisiin, on hakemusten lähettäminen yhtä hyödyllistä työnhaun kannalta kuin pöntöllä istuminen. Toki voi jostakin osua kohdalle se työnantaja, joka osaa ottaa heiton huumorilla ja vaikka siksi kutsua haastatteluun, mutta eiköhän tuo vastaus 99 %:lle työnantajista ole silppurikamaa - tai deleteä nykyaikaisesti.

Meinaat, että jos tätä naurettavaa työnhakupelleilyä kritisoi, se tarkoittaa myös, että sitä ei peliä ei osaa pelata? Pakkohan se on, mutta tyhmältä tuntuu. "Haluan töihin juuri teille, en tuohon toiseen täysin samaa tehtävää hoitavaa paikkaan, koska..." Monet hakukierrokset, psykologiset testit ja kokonainen ammattikunta eli HR-ihmiset tätä pelleilyä varten. Kyllä mä sinänsä ymmärrän, miksi työnhausta on tullut tällaista, mutta pidän sitä huvittavana. Osaan myös kirjoittaa oikeita asioita hakemukseen ja vastata haastattelussa kysymyksiin kiinnostavalla tavalla. Onhan se niin hurjan tärkeää saada juuri oikeanlainen ihminen tähän erityislaatuiseen korvauskäsittelijän tehtävään, joka on aivan erilaista Pohjolassa kuin Fenniassa. Totuus kun on, että suurin osa ihmisistä hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista ja tekee kaiken ja paljon ylimääräistä, mitä työtehtävään kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni se on siinä mielessä outo, että eikö se ole selvää, että halutaan hakea esim. koodarin paikkoja sen takia, että on opiskellut yliopistossa vuosia koodariksi? Varsinkin kesätöissä.

Ei yliopistossa opiskella koodariksi, vaan tietojenkäsittelyä, joka on muutakin kuin koodaamista. Sitä pitää osata sen koko tietojenkäsittelyn sisältä osata kertoa, mitkä ovat ne jutut, joita mieluiten tekisi ja/tai jotka luontuvat parhaiten.

Itse mieluiten suunnittelen algoritmeja ja tietorakenteita. Joku ihan peruskoodaaminenkin sujuu, mutta ei ole niin juuri se mitä haluan tehdä. Jostain projektipäällikön hommista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kysymyksestä työnantajalle selviää, millaisia odotuksia sinulla on hakemaasi työpaikkaa kohtaan. Voihan olla, että haettava työpaikka ei vastaa odotuksiasi ja sen vuoksi työnantajan kannattaa palkata sellainen, jonka odotuksia se vastaa. 

Tämä on oikea vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat työtä saadaksesi rahaa niin et varmaan sitten suostu tekemään työtä ilman palkkaa saadaksesi työkokemusta.

Jos raha on ainoa motiivi mennä töihin, niin sellainen työntekijä lähtee heti kun saa paremmin palkatun työn.

Taas väärin arvattu työnantajalta.

Teen työtä rahasta, mutta rahantarpeeni ei ole pohjaton. En ole valmis vaihtamaan työpaikkaa vain saadakseni enemmän rahaa. Ja kyllä sillä työn sisällöllä sen verran on väliä, että mieluummin koodaisin 2000 euron kuukausipalkalla kuin tekisin hoitotyötä 3000 euron kuukausipalkalla. Mutta tämä on asia, jonka olen hoitanut jo opintoalan valinnalla. 

Myönnän että kaikkein mieluiten olisin ilman töitä, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Sikäli raha on kyllä ainoa motiivini mennä töihin. Mutta en minä sitä rahaa niin paljon tarvitse. Kun jokin minimiraja ylittyy, niin muut tekijät (työn sisältö, joustavat työaikajärjestelyt ym.) ovat tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on osa tätä työnhakupeliä, että pitää keksiä joku syvällisempi tarkoitus hakea juuri sitä tiettyä työpaikkaa. Kaikki tietävät, että totuus on jotain muuta.

Valehtelu on aika monessa työtehtävässä keskeinen taito. Ehkä kysymys mittaa hakijan osaamista ja luovuutta sillä saralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on osa tätä työnhakupeliä, että pitää keksiä joku syvällisempi tarkoitus hakea juuri sitä tiettyä työpaikkaa. Kaikki tietävät, että totuus on jotain muuta.

Voi huoh.

Peliä? Siis yhtä paikkaa hakee mahdollisesti jopa sata osaavaa ja koulutettua henkilöä, niin kai nyt kannattaa ottaa se, joka on into piukeena.

Eli se, joka parhaiten esittää olevansa into piukeena -> eli siis työnhakijan kannalta peliä. Voidaan käyttää myös nimitystä teatteri.

Esittää? Ei vaan kertoo, että kiinnostaa. Mitä esittämistä siinä on? Eiköhän monesta hakijasta ainakin muutamaa oikeasti kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on osa tätä työnhakupeliä, että pitää keksiä joku syvällisempi tarkoitus hakea juuri sitä tiettyä työpaikkaa. Kaikki tietävät, että totuus on jotain muuta.

Voi huoh.

Peliä? Siis yhtä paikkaa hakee mahdollisesti jopa sata osaavaa ja koulutettua henkilöä, niin kai nyt kannattaa ottaa se, joka on into piukeena.

Eli se, joka parhaiten esittää olevansa into piukeena -> eli siis työnhakijan kannalta peliä. Voidaan käyttää myös nimitystä teatteri.

No itse valitsin koulutuksesi ja pääaineeni, ei mun tarvitse esittää kiinnostunutta.

Hain tossa kyllä myös jokin aikaa sitten promoottoriksi ja olin varastolla, pääsin ihan ilman sen suurempaa intoilua perustelemalla, että pärjäisin ja sopisin työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat työtä saadaksesi rahaa niin et varmaan sitten suostu tekemään työtä ilman palkkaa saadaksesi työkokemusta.

Jos raha on ainoa motiivi mennä töihin, niin sellainen työntekijä lähtee heti kun saa paremmin palkatun työn.

Ehkäpä näin. Omalla kohdalla kävi kolme kertaa niin, että olisi kanattanut haeskella parempia ja paremmin palkattuja töitä töissä ollessani, mutta arjen tasainen rullaus sai aikaan sen, ettei hakeminen kiinnostanut ennenkuin tuotannollisista ja taloudellisista syistä sain kenkää. Tai no kolmas työ oli kiva rimpsu määräaikaisia, jossa projektin loppumetreillä en enää uusinut sopimusta, koska lähdin opiskelemaan.

Riittävä palkka ja varmuus sen jatkumisesta, ei suuremmin kannusta jatkuvaan hakemiseenkaan.

Näin juuri, noin se on minullakin mennyt.

Oikeasti luulen, että työnantajina on psyykkisesti keskimäärin vähän erilaisia ihmisiä kuin työntekijöinä. Työnantaja on mieleltään "eteenpäinpyrkivämpi", ahneempi, kilpailuhaluisempi, opportunistisempi. Ainoa vain että työnantaja ei huomaa, etteivät kaikki ihmiset ole tuollaisia. Keskimääräinen työntekijä tyytyy siihen mitä on, ei ole koko ajan hakemassa parempaa paikkaa, haluaa tehdä työnsä hyvin ilman mitään erityispalkintoja ja -kannustimia (miksi muuten juuri yritysjohtajille niitä kannustuspalkkioita maksetaan?)

 Ajatelkaa asiaa niin, että teillä olisi valittavana 5 työpaikkaa, joissa kaikissa on sama palkka ja joista jokaiseen tulisitte valituksi. Mikä on se syy, jonka perusteella päätyisitte juuri siihen tiettyyn yhteen eikä johonkin neljästä muusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on osa tätä työnhakupeliä, että pitää keksiä joku syvällisempi tarkoitus hakea juuri sitä tiettyä työpaikkaa. Kaikki tietävät, että totuus on jotain muuta.

Valehtelu on aika monessa työtehtävässä keskeinen taito. Ehkä kysymys mittaa hakijan osaamista ja luovuutta sillä saralla?

Jotenkin uskoisi, että kaikilla on _joku_ muukin syy kuin raha paikkaa hakiessaan. Ei tarvitse valehdella.

Vierailija kirjoitti:

 Ajatelkaa asiaa niin, että teillä olisi valittavana 5 työpaikkaa, joissa kaikissa on sama palkka ja joista jokaiseen tulisitte valituksi. Mikä on se syy, jonka perusteella päätyisitte juuri siihen tiettyyn yhteen eikä johonkin neljästä muusta?

Hyvä pointti.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kysymyksestä työnantajalle selviää, millaisia odotuksia sinulla on hakemaasi työpaikkaa kohtaan. Voihan olla, että haettava työpaikka ei vastaa odotuksiasi ja sen vuoksi työnantajan kannattaa palkata sellainen, jonka odotuksia se vastaa. 

No tämä oli jo järkeenkäypä selitys.

Vaan miten olisi, jos jo työpaikkailmoituksessa ylisanavyöryn ("huipputiimi näköalapaikalla") sijaan keskityttäisiin kuvaamaan, millainen tehtävä oikeasti on? Hakemuksia ehkä tulisi vähemmän, mutta työtä osaisivat hakea ne oikeasti siihen sopivat tyypit. Eikös firmoille nykyään hakemusten paljous jo ole ongelma? Työtä ne niiden läpikäyminenkin nimittäin vaatii, eikä se ole ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on osa tätä työnhakupeliä, että pitää keksiä joku syvällisempi tarkoitus hakea juuri sitä tiettyä työpaikkaa. Kaikki tietävät, että totuus on jotain muuta.

Voi huoh.

Peliä? Siis yhtä paikkaa hakee mahdollisesti jopa sata osaavaa ja koulutettua henkilöä, niin kai nyt kannattaa ottaa se, joka on into piukeena.

Tietysti näin, jos pystytte tuolla kysymyksellä löytämään sen, joka oikeasti on into piukeena. Yhtä lailla saatatte saada etevän loruilijan, jolla on aina selitys valmiina, kun joku työtehtävä ei valmistu ajallaan. Tai sitten patologisen innostujan, joka innostuukin kohta hakemaan seuraavaa vielä innostavampaa työpaikkaa. Tai tyypin, jonka odotukset olivat liian korkealla ja joka pettyy siihen, mitä teilllä oikeasti vain on tarjota.