Lue keskustelun säännöt.
Miksi anopit ovat niin inhottavia miniöilleen?
19.03.2017 |
Eivät tietysti kaikki anopit, mutta niin monet. Mietin taas tänään, kun kuutelin kuinka äiti nälvi ja piikitteli jatkuvasti veljeni avovaimoa.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niim, miniät on nuorempia. Mutta monet nuoremmat naiset halveksivat vanhempia naisia. Ja nuoremmilla on parempi koulutus , se jo riittää nostelemaan nokkaa anopille joka on kaupan myyjä tai vain lähihoitaja tai tuotannon töissä.
Mihin tämäkin liittyy? Muuta kuin olemattomaan itsetuntoon joka sitten ajaa häiriökäyttäytymään siellä miniän perheessä.
Siihen että miniä arvostelee miehensä perhettä ja anoppia eikä halua tulla heidän tyhmään kotiinsa.
Vastahan täällä oli pitkä keskustelu, kaksikin, kun sivistyneet miniät haukkuivat miehendä taustaa, äitiä, lapsuudenkotia. Kun ne on duunareita vaan.No miksi sen miniän siellä pitäisi käydä? Miehen suku.
Ei ole ollut tuollaista ketjua kuin sun päässäsi
En lähde hakemaan, toinen viime viikolla ja siinä linkitettiin vähän vanhempaan samanlaiseen jossa miniät halveksii ja vihaa miehensä vanhempia ja koko sukua.
Ei ole ollut sellaista ketjua jossa se anoppi sukuineen koettaisiin hirviöksi siksi että se on duunari.
Nimenomaan niin. Kummassakin keskustelussa naiset olivat varakkaaasta akateemisesta suvusta, yksi jopa aatelinen.
Anoppi ei osaa ees puhua mistään eikä osaa mitään. Moni näytti ihmettelevän miten fiksut naiset ovat niin alapuolelta itseään naineet miehen.
Joku nimitti jopa saastaksi miehen perhettä, mies anopin vastustuksesta huolimatta oli opiskellut ja kohonnut saastasta.Eli anoppi siis tyhmä, laiska ja oppimaton, yrittänyt törkeästi estää poikaansakin pääsemästä elämässä eteenpäin ja ollut kusipää miniää kohtaan? Ja tää on sitten miniän vika?
Olen ikäni, yli 70 v, elänyt työläissuvussa. Kyllä me kaikki olemme kannustaneet lapsiamme opiskelemaan ja parempaan kuin itse. En ole koskaan kuuullut kenenkään estelevän jos kakaralla vain on lukupäätä. Nyt ylpeilemme tohtori/maisteri/ lääkärilapsillamme vaikka miniöitten mielestä olemme roskasakkkia.
Joku voi tietysti katkeroida jos ei ole ollut yhtä leveitä opiskeluvuosia kuin aatelisella vaimollaan/miehellään ja selittää sitä vanhempien vastustuksella. Kaikilla vaa ei ole rahaa ostaa niitä yksiöitä ja isoja kuukausirahoja vaikkei opiskelua vastustakaan.
No tuolla ylhäällä juuri kerrottiin anopista, joka oli yrittänyt estää poikaansa opiskelemasta. Ja sekin sitten miniän syy.
Seitenkymppisillä on kyllä ollut jo ihan kaikki mahdollisuudet opiskella ja edetä.
En lähde sun kanssa tommoseen typerään keskusteluun miksi on tavallusia duunareita. Jauha itsekses.
Mutta sen tiedän että me duunarit olemme ylpeitä ensimmäisen polven akateemisistamme. Sitä tosiasiaa ei muuta jonkun nirppanokan halveksunta miehensä sukua kohtaan.. sääli hänen miestään vaan kun pitää tommonen "väkisin opiskeli " keksiä tutuilleen miksi ei lapsilla ole isänpuoleisia isovanhempia.18- vuotiaat ovat täysin itsenäisiä päättämään elämästään, jos opiskelemaan haluavat.
No tuo sun horinasi ei muuta ylläkuvattua tilannetta miksikään.
Ja itse tiedän todella monta duunarisuvusta lähtenyttä akateemista ja kaikki kertovat samaa tarinaa siitä, miten heille on vinoiltu ja naljailtu ja solvattu siitä kuinka he yrittävät olla parempia kuin muut.
Hommaa itsetunto, olet ihan naurettava.
Sinähän sen tiedät mitä muut ajattelevat.
Jos ollaan keittiöpsykologeja tuo jota muka kiusataan suvussa oppiarvostaan tahtoo korostaa itseään ja leuhkia. Sitähän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niim, miniät on nuorempia. Mutta monet nuoremmat naiset halveksivat vanhempia naisia. Ja nuoremmilla on parempi koulutus , se jo riittää nostelemaan nokkaa anopille joka on kaupan myyjä tai vain lähihoitaja tai tuotannon töissä.
Mihin tämäkin liittyy? Muuta kuin olemattomaan itsetuntoon joka sitten ajaa häiriökäyttäytymään siellä miniän perheessä.
Siihen että miniä arvostelee miehensä perhettä ja anoppia eikä halua tulla heidän tyhmään kotiinsa.
Vastahan täällä oli pitkä keskustelu, kaksikin, kun sivistyneet miniät haukkuivat miehendä taustaa, äitiä, lapsuudenkotia. Kun ne on duunareita vaan.No miksi sen miniän siellä pitäisi käydä? Miehen suku.
Ei ole ollut tuollaista ketjua kuin sun päässäsi
En lähde hakemaan, toinen viime viikolla ja siinä linkitettiin vähän vanhempaan samanlaiseen jossa miniät halveksii ja vihaa miehensä vanhempia ja koko sukua.
Ei ole ollut sellaista ketjua jossa se anoppi sukuineen koettaisiin hirviöksi siksi että se on duunari.
Nimenomaan niin. Kummassakin keskustelussa naiset olivat varakkaaasta akateemisesta suvusta, yksi jopa aatelinen.
Anoppi ei osaa ees puhua mistään eikä osaa mitään. Moni näytti ihmettelevän miten fiksut naiset ovat niin alapuolelta itseään naineet miehen.
Joku nimitti jopa saastaksi miehen perhettä, mies anopin vastustuksesta huolimatta oli opiskellut ja kohonnut saastasta.Eli anoppi siis tyhmä, laiska ja oppimaton, yrittänyt törkeästi estää poikaansakin pääsemästä elämässä eteenpäin ja ollut kusipää miniää kohtaan? Ja tää on sitten miniän vika?
Olen ikäni, yli 70 v, elänyt työläissuvussa. Kyllä me kaikki olemme kannustaneet lapsiamme opiskelemaan ja parempaan kuin itse. En ole koskaan kuuullut kenenkään estelevän jos kakaralla vain on lukupäätä. Nyt ylpeilemme tohtori/maisteri/ lääkärilapsillamme vaikka miniöitten mielestä olemme roskasakkkia.
Joku voi tietysti katkeroida jos ei ole ollut yhtä leveitä opiskeluvuosia kuin aatelisella vaimollaan/miehellään ja selittää sitä vanhempien vastustuksella. Kaikilla vaa ei ole rahaa ostaa niitä yksiöitä ja isoja kuukausirahoja vaikkei opiskelua vastustakaan.
No tuolla ylhäällä juuri kerrottiin anopista, joka oli yrittänyt estää poikaansa opiskelemasta. Ja sekin sitten miniän syy.
Seitenkymppisillä on kyllä ollut jo ihan kaikki mahdollisuudet opiskella ja edetä.
En lähde sun kanssa tommoseen typerään keskusteluun miksi on tavallusia duunareita. Jauha itsekses.
Mutta sen tiedän että me duunarit olemme ylpeitä ensimmäisen polven akateemisistamme. Sitä tosiasiaa ei muuta jonkun nirppanokan halveksunta miehensä sukua kohtaan.. sääli hänen miestään vaan kun pitää tommonen "väkisin opiskeli " keksiä tutuilleen miksi ei lapsilla ole isänpuoleisia isovanhempia.18- vuotiaat ovat täysin itsenäisiä päättämään elämästään, jos opiskelemaan haluavat.
No tuo sun horinasi ei muuta ylläkuvattua tilannetta miksikään.
Ja itse tiedän todella monta duunarisuvusta lähtenyttä akateemista ja kaikki kertovat samaa tarinaa siitä, miten heille on vinoiltu ja naljailtu ja solvattu siitä kuinka he yrittävät olla parempia kuin muut.
Hommaa itsetunto, olet ihan naurettava.
Sinähän sen tiedät mitä muut ajattelevat.
Jos ollaan keittiöpsykologeja tuo jota muka kiusataan suvussa oppiarvostaan tahtoo korostaa itseään ja leuhkia. Sitähän se on.
Mis-sään ei ker-rot-tu mi-tään tois-ten a-ja-tuk-sis-ta. Sinä vaan keksit päästäsi koko ajan.
Ihmisissä on osittain piilevää inhottavuutta, joka sitten tulee esiin muun muassa anopin käytöksessä miniäänsä kohtaan. Toisin sanoen ihmiset ovat suuri osa aika inhottavia.
Minun anoppi ei jotenkin kestä, että poikansa meni naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka ei ajattelekaan kaikesta täysin samalla tavalla kuin anoppi. Vääntää on saanut aivan yksinkertaisimmistakin asioista. Kaikki sanomiseni ja tekemiseni on olleet aina väärin ja hienostelua. Todellisuudessa olen vain elänyt ihan erilaista elämää lapsuudesta saakka kuin mieheni. Meillä ylemmän keskiluokan kaupunkilaisperhe ja mies köyhästä maalaisperheestä. Miestä ei erilaiset taustat haittaa eikä minuakaan, mutta anopille kaikki kaupunkilaisten hapatukset on punainen vaate.
Mun anopilla oli jostain syystä merkillinen käsitys, että mies muuttaisi takaisin kotiseudulleen opiskeltuaan. Siis anoppi ja appi kehittäneet keskenään, ei mies ollut ikinä mistään sellaisesta puhunut.
Sitten se olikin miniän syy, kun ei poikaa kuulunut takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Vaikea sanoa. Anopit varmaan kokevat jotain alemmuuden tunnetta kun eivät ole enää ykkösnaisia poikiensa elämässä. Itsekkäille ihmisille se on ongelma. Pahimmat pitävät otteessaan "auttamalla hyvää hyvyyttään" vaikka apua ei ole pyydetty. Sitten loukkaannutaan kun "hyvää hyvyyttään vain auttoi". Luin joskus, että narsistiset ihmiset tekevät tätä.
Mulla on juuri tämmöinen anoppi. Hyvää hyvyyttään poisti postit keittiön pöydältä käydessään kylässä ja samalla laskut. Tuli sit karhukirjeet myöhemmin. Sitten loukkaantuu kun en kiitä avusta.
Tyypillinen narsisti anoppi. Tekee kiusaa aina jollakin tavalla, juonii. Kantaa kaikenlaista kirppiskrääsää ja sitten suuttuu kun miniä ei halua. Sitten vaatii tuhat kertaa päivässä anteeksipyyntöjä.
Änkee matkoillekin mukaan.
Sekoittaa kaikkien ihmissuhteet, itkettää poikaansa v ittumaisuudellaan.
Meillä taas miniä oli äärettömän inhottava anopilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä varmaan siksi kun en alistunut alamaiseksi joka nöyristelee ja tekee niin kuin anoppi haluaa. (Lähtien siis siitä mitä alaa minun tulee opiskella, millainen kampaus pitää leikkauttaa (eli pitää ei mikä hänen mielestään voisi sopia), miten pukea lapseni, mitkä nimet antaa, ketkä valita kummeiksi, kuinka lopettaa rintaruokinta 3kk iässä..)
Nykyään on alkoholisoitunut ja lapsemme pelkäävät häntä joten seison hänen ja lasten välissä silloin harvoin kun tapaamme (matkaa sen verran ettei aina ole mahdollista kääntyä samantien kannoilla kun tila selviää), tosin lapset ovat alkaneet ehdottaa vaihtoehtoja "kysytään xx vanhemmilta pääsenkö yökylään" "tehdään mieluummin jotain mistä tulee hyvä mieli". Luultavasti menee hyvin pian siihen että puoliso käy milloin haluaa ja minä ja lapset keksitään muuta.
Kuulostaa kovin tutulta. Siis, että jopa miniän kampaus pitäisi kelpuuttaa anopilla. Minä sain kehoituksen varata ajan permanenttiin. En muuten mennyt, vaikka anoppi olisi maksanut villakoiralookin.
Kaikki muukin elämässämme olisi pitänyt kysyä ja hyväksyttää mummolla. Aivan kaikki.
Rauha saapui elämäämme, kun anoppi kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä oli äärettömän inhottava anopilleen.
Millä tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä oli äärettömän inhottava anopilleen.
Kehtasi väittää että heille ei voi tulla kutsumatta, että lasten kasvatus ei kuulu anopille ja että postilaatikkoonkaan ei saa koskea?
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppi ei jotenkin kestä, että poikansa meni naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka ei ajattelekaan kaikesta täysin samalla tavalla kuin anoppi. Vääntää on saanut aivan yksinkertaisimmistakin asioista. Kaikki sanomiseni ja tekemiseni on olleet aina väärin ja hienostelua. Todellisuudessa olen vain elänyt ihan erilaista elämää lapsuudesta saakka kuin mieheni. Meillä ylemmän keskiluokan kaupunkilaisperhe ja mies köyhästä maalaisperheestä. Miestä ei erilaiset taustat haittaa eikä minuakaan, mutta anopille kaikki kaupunkilaisten hapatukset on punainen vaate.
Meillä oli tismalleen samanlainen tilanne. Mikään ei kelvannut ja 24/7 jauhettiin helssinkiläisyydestä ja sen kauheudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi tuuri, kun sain hyvän anopin. Hän otti minut vastaan kuin tyttären. Hän on aina osallistunut elämäämme, mutta on pitänyt tarkkaan huolen, ettei ole tuputtanut omia mielipiteitään tai tunkenut kylään kutsumatta. Tapaamme nykyään harvoin, mutta puhumme puhelimessa usein ja ne puhelut ovat pitkiä ja piristäviä.
Itselläni on poika ja pojalla ihana avovaimo. Toivon olevani pojan avovaimolle yhtä hyvä "anoppi" kuin mitä itse sain. Ainakin he käyvät meillä usein ja viihtyvät pitkään. Olen muistanut kertoa hänelle, kuinka iloinen olen, kun olemme saaneet hänet perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miniät ovat usein niin ilkeitä anopeilleen? Ei tietenkään kaikki mutta mietin tätä usein kun palstan aloituksia luen.
Huvittavaa että tähän tulee alapeukkuja, mutta aloituksesta kaikki on samaa mieltä. Tuskin se nyt kuitenkaan ihan niin on, että vain anopit on kusipäitä, ja miniät viattomia uhreja. Eiköhän meitä ole ihan joka lähtöön olemassa niin miniöissä kuin anopeissa.
Voihan se toki olla mahdollista, että miniä on se katala kyykäärme ja anoppi vain hyvää hyvyyttään (xxx)... Jos olisi kuitenkin näin, niin pitäisi sen anopin pojan osata nähdä nuo piirteet vaimossaan ja huomauttaa, jos vaimo ei kohtele omaa sukua asiallisesti. Omaan äitiin on valitettavasti vaikeampi vaikuttaa, siinä tapauksessa voi kyllä etäännyttää välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä oli äärettömän inhottava anopilleen.
Vai toisinpäin - olet mulkku anoppi.
On nykyisin paljon yleisempää että vähemmän koulutetulla on niin huono itsetunto että naljailee ja ilkeilee koulutetulle kuin että koulutettu katsoisi alaspäin vähemmän koulutettua.
Ehkä näillä nykyisillä kasikymppisillä oli toisin. Mun koulutettu mutta ei mitenkään hirveän hyvin koulutettu anoppi oli aina niin kauhuissaan kun poikansa otti tällaisen duunarin ja sanoi hyvin suoraan ja paljon asioita mitä en koskaan unohda.
Minä opiskelin sitten jossain vaiheessa itseni paljon pidemmälle kuin anoppi. Kylmät väreet meni kun se sitten kuulutti kylillä että minun miniälläpä on sellaiset ja tällaiset tutkinnot ja tulot. Nyt kun lapset on isompia en tapaa häntä enää, toki rippi- tai yo-juhlissa mutta en ala juttelemaan koskaan kuin pakolliset tervehdykset.
En voi vaan hyväksy sitä asiaa että halveksi minua ensin ja sen jälkeen kehuskeli saavutuksillani kuin ne liittyisivät häneen mitenkään. En tarvitse tuollaisia ihmisiä elämässäni.
Minusta tuntuu että haasteet alkaa kun se ensimmäinen lapsi syntyy. Monella joilla mennyt aiemmin hyvin, alkaa siinä kohti tulla ongelmia koska anoppi on ihastuksissaan mummiksi tulosta ja miniä kaipaa rauhaa vauvan kanssa ja haluaa jakaa äitiyden asioita läheisemmän isovanhemman eli oman äitinsä kanssa. Anoppi on mustasukkainen kun toinen mummi pääsee enemmän perheen elämään ja yrittää liian aikaisin liian paljon. Mies pyörii siinä kyvyttömänä ihmeissään.
Tätä nähnyt aika paljon mutta tietysti on kaikki mahdolliset variaatiot tästä olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että haasteet alkaa kun se ensimmäinen lapsi syntyy. Monella joilla mennyt aiemmin hyvin, alkaa siinä kohti tulla ongelmia koska anoppi on ihastuksissaan mummiksi tulosta ja miniä kaipaa rauhaa vauvan kanssa ja haluaa jakaa äitiyden asioita läheisemmän isovanhemman eli oman äitinsä kanssa. Anoppi on mustasukkainen kun toinen mummi pääsee enemmän perheen elämään ja yrittää liian aikaisin liian paljon. Mies pyörii siinä kyvyttömänä ihmeissään.
Tätä nähnyt aika paljon mutta tietysti on kaikki mahdolliset variaatiot tästä olemassa.
Tai sitten ihan vaan ne tuoreet vanhemmat haluaa olla perhe ja se triggeröi tunkemaan hysteerisesti.
Ei mulla ole edes oma äiti elossa ja silti oli aivan kaameaa aikaa kun lapset oli pieniä.
Välit katkesi kokonaan siihen tunkemiseen. Kun ei mitään saanut tehdä rauhassa.
Täällä ne tulevat anopit jakavat oppeja toisilleen ;)
Ex-anoppilla oli varmaan tämän "kakkoseksi" siirtyminen jotenkin kompleksina. Asiat menetteli jotenkin niin kauan kuin hän oli leski, mutta kun hän nappasi tavoittelemansa korkeassa virassa olleen miehen, niin johan ilkeily alkoi. Minun ja eksän suhde meni poikki. Ex-anopilla ja uudella miehellä oli jo ennen sitä alkanut joku valtataistelu. Ex-anoppi kuoli ennen uutta miestä, vaikka oli itse nuorempi. Olisikohan ollut valtataistelun häviön tulos?