Ihmiset joita inhoatte
Tänä kysymys on niille, joilla on lähipiirissä joku jota inhoatte ja josta on vaikea päästä eroonkaan ilman isoja muutoksia elämässä. Tyyliin hankala työkaveri, vmäinen exä, uuden kumppanin lapsi, oma vanhempi, lapsen kumppani, anoppi/appi, vaikea naapuri tmstms.
Miten jaksatte sitä, että tällainen ihminen on lähes pakko pitää mukana elämässä? Miten olette työstäneet omia tunteitanne siedettävimmiksi? Onko siihen keinoja?
Jos nyt lähdetään siitä, että välien totaalisesti katkaisu ei olosuhteiden vuoksi ole mahdollista. Tai tuo enemmän huonoa mukanaan (tyyliin eroat miehestä, jotta pääset anopista/muutat toiseen kämppään, jotta pääset inhottavasta naapurista jne).
Kommentit (43)
En ole vielä kai löytänyt mitään oikeaa keinoa. Joskus on mennyt vuosikin ettei olla oltu tekemisissä ja sitten sitä taas ajattelee, että ehkä sitä voisi taas yrittää (yhteisten läheisten vuoksi) ja ettei vanhat kaunat enää painaisi mutta lopulta, aika nopeastikin, joko ne vanhat riidat tai uudet sieltä nousevat.
Alun perin kyse on ollut kunnioituksen"puutteesta" itseäni kohtaan, selkään puukottamista ja sen sellaista, joista on vaikea päästä yli. Myöskin riidoissakin olen itse ollut se joka pyytää anteeksi mutta toinen osapuoli ei ole koskaan näinä vuosina pyytänyt anteeksi, myöntänyt virheitään tai vaikuttanut edes millään tavalla pahoittelevalta.
Tiedä sitten mikä olisi se oikea keino.
En ole kyllä vielä törmännyt siihen, että inhoisin jotakin ilman syytä.
Ehkä tähän vaikuttaa se, että tiedostan hyvin kaikki tunteeni ja lapsuuskin on traumoineen käsitelty.
Inhon tunne tulee jos joku pyrkii ylittämään henkiset rajani. Siis puuttuu asioihin jotka eivät hänelle kuulu.
Viha jos joku ylittää ne törkeästi ja tekee minulle vääryyttä.
Hyvin tullut esille se,että miten juuret ja lapsuus vaikuttavat omaan käytökseen aikuisuudessa.
Koko elämän kaari on oppimista.
Sanotaan ,että "virheistä oppii " pitää hyvin paikkaansa.
Itse en jaksa sellasta saman asian jankkaajaa, valittajaa, syyttäjää, juoruajaa jne.jne.