Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua jättämään poikaystäväni
19.03.2017 |
En enää jaksa enkä pysty tähän. Hän on itsekäs, ei myönnä virheitään, on vihainen ja yksipuolinen. Olemme olleet lähes neljä vuotta yhdessä. Välillä on hyviä kausia, jotka tekevät pudotuksesta vielä vaikeampia. Hän ei halua erota. En ole koskaan jättänyt ketään.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sullakin on meneillään jokin kriisi ja kohdistat kaikki huonot fiilikset nyt suhteeseen? Kun ajattelet tulevaisuuttasi, sanotaan vaikka 5-10 vuoden päähän, onko mies noissa suunnitelmissa mukana? Voisitko realistisesti ajatellen edes toivoa tilanteen paranevan tästä? Voisitteko yrittää vielä viimeisen kerran esimerkiksi parisuhdeterapian avulla? Ehkä sulla iskee nyt todellisuus vasten kasvoja kun mies on muuttanut sun luokse ja kaikkea, mutta jos pääset "pahan olon kuplasta" pois, olisiko mahdollista nauttia suhteesta ja miehestä? Lyhyesti minun apuni siis: ennen eroa, tee selväksi itsellesi että pahan olon aiheuttaja on nimenomaan mies, etkä sinä itse.
Samaa mieltä. Selvästi aloittaja ei ole sinut eroamisen kanssa. Selkeästi epäröi. Ei kannata tehdä hätäisiä ratkaisuja.
Miten minun käytännössä siis kannattaisi toimia tai sanoa poikaystävälle? Kerronko, että koen näin ja päätän suhteen, jos hän ei muutu? Vai jotakin muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että tämä on nyt tässä. Se, ettei poikaystävä halua erota, ei estä sinua eroamasta hänestä. Mitä selvemmin ja jopa rumemmin asian sanot, sitä yksinkertaisempaa. Koska hän ei ole kohdellut sinua hyvin, ei sinunkaan tarvitse sokerikuorruttaa mitään. Älä vain aloita mitään "ei tämä johdu sinusta, tämä johtuu minusta"-liibalaabaa, vaan nimenomaan niin, ettet halua enää olla kyseisen ihmisen kanssa sen vuoksi, miten hän käyttäytynyt sinua kohtaan.
Hänellä on tapana kääntää asia niin, etten tyydy mihinkään, olen liian vaativa enkä arvosta hänen tunteitaan tai tekojaan. Hän on usein hyvin kilttikin, tekee ruokaa ja kertoo huolehtivansa minusta. Mutta muut asiat ovat täysin pielessä. Tuntuu, että olemme täysin eri aallonpituuksilla monessa asiassa. Välitön hänestä kovasti, enkä tahdo hänelle mitään pahaa. En vain jaksa näin vaikeaa ja epätyydyttävää suhdetta, jossa toinen osapuoli elää vihaisessa ja epäempaattisessa kuplassa, johon en pääse.
Niin, siksipä sinun kannattaa jättää hänet, jos niin haluat tehdä. Ei se, että kertoo rehellisesti eron syyn ole mitään pahan tahtomista toiselle. Pahempaa olisi peitellä ero johonkin höttöön, että minun pitää nyt olla itsekseni ja etsiä tietä sydämeeni. Clean cut, se on parempi. Ethän itsekään haluaisi jätetyksi tulemisen hetkellä kuulla jotain tuubaa? Tai mistä sen tietää... en ole eronnut pitkään aikaan, olen tullut jätetyksi ja jättänyt. Pikimmin olen päässyt ylitse jätetyksi tulemisesta, kun ero on ollut kertakaikkinen ja mieluummin hieman "ruma" kuin mitään lohduttelusessio jonka päätteeksi kuitenkin olen jäänyt yksin.
Hän on myös kertonut, että alkaa ryypätä ja kadottaa tietynlaisen elämänhalunsa, jos jätän hänet. Eli periaatteessa pilaisin hänen elämänsä. En halua hänelle sellaista... Ja toisaalta ajattelen viikoittain, kuinka haluaisin olla yksin ja saada elämältä enemmän kuin mitä hänen kanssaan. Hän on hyvin ailahtelevainen, ja välillä hän on muka onnellinen kanssani ja toisessa hetkessä oloni on kuin itsestäänselvyydellä ja riippakivellä. Jättäminen pelottaa ja ahdistaa, koska olen niin tottunut tähän. Ajattelen, että ehkä asiat paranevat ja korjaantuvat. Ja kuitenkin itken hänen vuokseen liian usein, viimeksi eilen. Eikä hän koskaan tule lohduttamaan. Ehkä se kuvaa suhteenkin tilaa.
Voihan hän alkaakin ryypätä jos jätät hänet. Se on hänen oma valintansa, et sinä siitä ole vastuussa. Jätä tuollainen kiristäminen omaan arvoonsa. Et sinä suhteen katkaisemisella saa kenenkään kurkkuun viinaa itsestään kaatumaan.
Kuulostaapa tutulle. Minäkin menin ihan sekaisin omassa (ex)suhteessani siitä, että olenko minä vain tyytymätön vai johtuuko se epämääräinen ahdistava olo suhteesta. Joka tapauksessa meni valtava määrä energiaa suhteen pohtimiseen, pettymyksien vastaanottamiseen ja käsittelyyn, ja toisaalta ajoittaisen toiveikkuuden heräämiseen. Mies ei pyytänyt enää anteeksi selkeitä mokiaankaan vaan kaikki erimielisyydet olivat ikään kuin kilpailu, jossa vastaantulija on "häviäjä". Ja minä tavalla tai toisella olin aiheuttanut kaikki tilanteet. Pyrin olemaan kiltti ja sovinnollinen. Mies oli tyytyväinen suhteeseen ja siihenkin kun meillä toimi hänen mielestään keskusteluyhteys. Meilläkin oli hyvät ajat välissä. Tajusin kuitenkin, ettei suhde tule kestämään mitään oikeita isoja ongelmia esim. jos toinen sairastuisi vakavasti. Tai haluaisinko arpoa päässäni suhteen todellista luonnetta vielä 5 vuoden päästä - en. Ja oliko hän valmis antamaan minulle yhtä paljon, kuin minä annoin koko ajan hänelle - ei. Kannattaako oma tulevaisuus rakentaa joskus olleen onnen ja muutaman hyvän muiston varaan - ei. Tai sen varaan, että miehen persoona lopulta muuttuisi- ei.
Miten sitten eroon. Minulla tuli mitta täyteen. En ollut uskaltanut sanoa pitkään aikaan omia mielipiteitä, kun hän käytti hienovaraista henkistä väkivaltaa joka kerta. Sitten kun kerran olin itkuinen ja hajalla, niin ihan kaikki omat patoumat ryöpsähti kerralla. Hänkään ei koskaan lohduttanut. Päällimmäinen tunne oli helpotus. Hirveä määrä energiaa vapautui ihan muuhun käyttöön. Kieltämättä ajatuksissa on välillä vieläkin epäilyksiä, olinko vaan liian vaativa jne. ja olihan ne hyvät ajat jne. Silloin otan päiväkirjan esille ja kertaan kaikkia niitä tilanteita, joissa hän on ollut ihan kus*pää. Sellainen ihminen, joka ei näe itsessään mitään vikaa, niin ei hän muutu. Nyt jälkeenpäin tuntuu tosi pahalle, kun huomaan kuinka epäempaattinen hän on todella ollut, ja kuinka paljon olen kieltänyt ja selitellyt asioita pois. Pitää osata antaa anteeksi tässä myös itselleen.
Varaudu että alku tulee olemaan raskas, mutta se helpottaa nopeasti kun saat miehen pois elinpiiristäsi. Voimia ja tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on siis henkisesti väkivaltainen loinen.
Puhu tilanteesta rehellisesti läheisilkesi, voitko kertoa esim äidille ja isälle tai muulle läheiselle? Näytä tuo viestiketju ja pyydä heiltä tukea.Koko perheeni pitää hänestä valtavasti. Edellinen suhteeni oli hyvin väkivaltainen, eikä nykyinen poikaystävä ole koskaan satuttanut minua fyysisesti. Hän on heille ikään kuin osoitus siitä, että pystyn järkeviinkin tekoihin ja valintoihin. Perheeni edessä hän on kohtelias, kuin rakastava palvelija minulle. En pyri selittämään itseäni pois tilanteesta, vaan kartoittamaan vaikeita ja niin ahdistavia lähtökohtia.
Tämä on suuri vaaranmerkki.
Mies manipuloi siis tietoisesti, kun kykenee varaamaan henkisen väkivallan yksityisiin tilanteisiin.
Ja paha, että on manipuloinut läheisesi puolelleen ja sinua vastaan käytännössä. Saattaa olla jopa narsisti.
Soita Naisten linjalle ja juttele saadaksesi tukea.
Jos osaat englantia tilaa netistä kirja Why does he do that. Inside the ming of angry and controlling men.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sullakin on meneillään jokin kriisi ja kohdistat kaikki huonot fiilikset nyt suhteeseen? Kun ajattelet tulevaisuuttasi, sanotaan vaikka 5-10 vuoden päähän, onko mies noissa suunnitelmissa mukana? Voisitko realistisesti ajatellen edes toivoa tilanteen paranevan tästä? Voisitteko yrittää vielä viimeisen kerran esimerkiksi parisuhdeterapian avulla? Ehkä sulla iskee nyt todellisuus vasten kasvoja kun mies on muuttanut sun luokse ja kaikkea, mutta jos pääset "pahan olon kuplasta" pois, olisiko mahdollista nauttia suhteesta ja miehestä? Lyhyesti minun apuni siis: ennen eroa, tee selväksi itsellesi että pahan olon aiheuttaja on nimenomaan mies, etkä sinä itse.
Samaa mieltä. Selvästi aloittaja ei ole sinut eroamisen kanssa. Selkeästi epäröi. Ei kannata tehdä hätäisiä ratkaisuja.
Miten minun käytännössä siis kannattaisi toimia tai sanoa poikaystävälle? Kerronko, että koen näin ja päätän suhteen, jos hän ei muutu? Vai jotakin muuta?
.sanot että olet tehnyt pitävän valinnan, että haluat erota. Ei mitään jos.
Mutta.
Mies on selvästi manipuloiva ja alistava ja väkivaltainen jo henkisesti. Fyysistä väkivaltaa edistää aina henkinen väkivalta.
Ero sellaisesta miehestä on vaarallisin hetki. On iso mahdollisuus, että mies ryhtyy väkivaltaiseksi sinua kohtaan myös fyysisesti. Siksi ero kannattaa suunnitella etukäteen.
Soita Naisten linjalle ja kysy neuvoja.
Sulla on huono olla suhteessasi ihan syystä. Ja se tulee jatkumaan koska empatiakyvytön ei muutu. Onko poikakaverillasi ollut aiempia suhteita? Onkohan nekin päättyneet samasta syystä? Olisiko sinulla mahdollisuutta keskustella ko. naisten kanssa jos se vaikka antaisi sinulle voimaa irtipääsemiseksi. Vaikka sukulaisesi näyttävätkin pitävän poikaystävästäsi, niin he myöskin saattavat pystyä näkemään kuoren läpi ja näkevät että sinulla ei ole hyvä olla. Älä nyt ainakaan heidän takia jää suhteeseen, Hyvää kevään jatkoa sinulle ja voimia irtiottoon. Olet jo tehnyt eron surutyötä etukäteen, joten elämäsi helpottuu kun toteutat päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit,millainen miehesi on mutta millainen olet itse??
Samaa mieltä. Selvästi aloittaja ei ole sinut eroamisen kanssa. Selkeästi epäröi. Ei kannata tehdä hätäisiä ratkaisuja.