Ison ikäeron parit (yli 10 v), miten teihin on suhtauduttu?

Meillä on todella iso ikäero. Alussa omilla sukulaisillani oli sulattelemista reilustikin, ja on meistä puhuttu seläntakana myös tuttavapiirissä vuosien varrella. Ihmiset tuppaavat töllistelemään kun liikumme yhdessä, mutta eivät päin naamaa sano mitään. Onhan tähän jo tottunut. Olen persoonana sellainen, että minulle muiden mielipiteet ovat aivan yksi hailee.

Nillä miehillä joita minä olen tavannut on tämänkaltainen ajatusmaailma:

http://www.vauva.fi/keskustelu/2818884/paljonko-annatte-tussurahaa-nais…;

Vierailija kirjoitti:

Nillä miehillä joita minä olen tavannut on tämänkaltainen ajatusmaailma:

http://www.vauva.fi/keskustelu/2818884/paljonko-annatte-tussurahaa-nais…;

Vanhemmilla vai ylipäätään?

Meillä ikäeroo 12v. Molempien vanhemmille ihan OK. Mutta joiltain ulkopuolosilta tullut kuittailuu aluks, mut ihan sama.

19 vuoden ikäero meillä. Ei ole kukaan ihmetellyt, mies on nuorekas ja näyttää itseasiassa ikäistään 10 vuotta nuoremmalta, minä taas olen aina ollut vähän kypsempi ikäisekseni ja kaivannut vanhempaa seuraa. Olemme kuulemma täydellinen pari ja sovimme hyvin yhteen. Meillä on lapsiakin, eikä onneksi ole tarvinnut kuunnella kenenkään marinoita tai kokea, että ihmiset tuomitsevat suhteen. Parisuhteet joko toimivat tai eivät, ikä on vain pieni osa sitä koko kokonaisuutta, ja sen vaikutus suhteessa on ainakin meidän kohdalla ollut aina hyvin hyvin pieni, lähes olematon. Lähinnä olen kokenut sen positiivisena asiana, sillä miehellä on itseäni enemmän elämänkokemusta ja minä taas edustan nuorempaa sukupolvea ja siten katson tiettyjä asioita ehkä hieman eri vinkkelistä. Ja sen tähden meillä on paljon keskusteltavaa, hän on opettanut minulle asioita ja minä puolestaan hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

19 vuoden ikäero meillä. Ei ole kukaan ihmetellyt, mies on nuorekas ja näyttää itseasiassa ikäistään 10 vuotta nuoremmalta, minä taas olen aina ollut vähän kypsempi ikäisekseni ja kaivannut vanhempaa seuraa. Olemme kuulemma täydellinen pari ja sovimme hyvin yhteen. Meillä on lapsiakin, eikä onneksi ole tarvinnut kuunnella kenenkään marinoita tai kokea, että ihmiset tuomitsevat suhteen. Parisuhteet joko toimivat tai eivät, ikä on vain pieni osa sitä koko kokonaisuutta, ja sen vaikutus suhteessa on ainakin meidän kohdalla ollut aina hyvin hyvin pieni, lähes olematon. Lähinnä olen kokenut sen positiivisena asiana, sillä miehellä on itseäni enemmän elämänkokemusta ja minä taas edustan nuorempaa sukupolvea ja siten katson tiettyjä asioita ehkä hieman eri vinkkelistä. Ja sen tähden meillä on paljon keskusteltavaa, hän on opettanut minulle asioita ja minä puolestaan hänelle. 

Mies näyttää vain 10 v nuoremmalta.... :O Eiks ne yleensä nuorru ainakin 20 v? Nuori pil*u tekee ihmeitä.... ;)

Ilmeisesti ei herätä suuria intohimoja tämä aihe. Hyvä niin. :)

Hassua että tänne kirjoittaa vain niitä naisia joilla on 20v vanhempi mies. Kyllä mäkin seukkasin hetken 19 vuotiaana 28 vuotiaan kanssa. Ja tapailin muutaman kerran 27 vuotiaana 42 vuotiasta.

Rakkaus ei katso ikää, mutta nyt ajattelen jotain joka on mua nuorempi. Enkä välttämättä koskaan päädy suhteeseen hänen kanssaan ja siltikin välitän ihan liikaa. Ehkä löydän jonkun muun, ehkä hän unohtuu joskus.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei herätä suuria intohimoja tämä aihe. Hyvä niin. :)

Yhä: Jos olet aikuinen ja ymmärrät että oleellista on sinun ja rakastamasi ihmisen välit, kuin ihmisten seläntakana puhuminen niin hyvä 👌

Aina löytyy ihmisiä jotka puhuu toisista pahaa, sellainen ei tosin taida välittää sinusta ja sinun onnesta?

Mitä ajattelette tulevaisuudesta? Tai mitä teette kun vanhempi puolisko jää eläkkeelle ja itsellänne on vielä 15 vuotta työelämää jäljellä? Minä harkitsen vakavampaa seurustelua itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja pohdiskelen juuri tätä. Etenkin kun mies pitää matkustelusta ja rahaa siihen riittää.

Entäpä lapset? Eikö sitä miestä pelota hankkia lapsia viisikymppisenä? Tai siinä on kuitenkin vielä 20 vuotta huoltamista edessä ja kyllähän se ikä alkaa väkisinkin näkyä pikkulapsi arjessa.

Ikäeroa 26 vuotta. Yhdessä oltu 30 vuotta. Enää ihmettelevät vain terveydenhuoltohenkilöt, kun vierailen sairaalassa puolisoani katsomassa.

Mun tyttöystävä on 21 ja mä 49.

Kivasti menee, ei ongelmia :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tulevaisuudesta? Tai mitä teette kun vanhempi puolisko jää eläkkeelle ja itsellänne on vielä 15 vuotta työelämää jäljellä? Minä harkitsen vakavampaa seurustelua itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja pohdiskelen juuri tätä. Etenkin kun mies pitää matkustelusta ja rahaa siihen riittää.

Entäpä lapset? Eikö sitä miestä pelota hankkia lapsia viisikymppisenä? Tai siinä on kuitenkin vielä 20 vuotta huoltamista edessä ja kyllähän se ikä alkaa väkisinkin näkyä pikkulapsi arjessa.

Kyllä täällä maailmassa murehtimista riittää, jos murehtimaan alkaa. Vaikka löytäisit sen omanikäisesi miehen, mitä vain voi silti sattua. Voitte sairastua syöpään, rattijuoppo voi ajaa päällä, talo palaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. N26 M44.

Aluksi lähinnä isä kyseli ja oli vähän varautunut, mutta se oli vain silloin alussa. Ollaan nykyään naimisissa ja oltu jo pidempään yhdessä (tavattiin kun olin juuri täyttänyt 20). Meillä ei ole suuria tuloeroja tai kumpikaan ei ole varakas yms. joten sen suhteen ei ole tullut epäilyjä, että oltaisiin yhdessä vain hyötyäksemme jotenkin toisistamme. Todennäköisesti moni tuttava ei edes ole huomannut, että ikäeroa meillä on tämän verran, jos tuntee vain ulkonäöltä.

Meillä aika sama juttu että ikäeroa ei kyllä huomaa pelkästä ulkonäöstä, siis että sitä on näin "paljon". Hyvin samanlaisia silti ollaan. Meillä ikäeroa tasan 20v. Mun äiti nyrpisteli aluksi mutta on tottunut että oon omapäinen :D Miehen isä taas repesi nauruun kuultuaan :D Luuli varmaan ettei suhde kestä mutta yhdessä on oltu jo 10v. Alettiin seurustelemaan kun olin 18. Kukaan muu ei ole ihmetellyt eikä sanonut yhtään mitään.

Minä 18, mies 28

Aluksi oli ennakkoluuloja mutta loppuivat sitten ajallaan, nyt varsinkin kun ollaan oltu jo kahdeksan vuotta kimpassa :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tulevaisuudesta? Tai mitä teette kun vanhempi puolisko jää eläkkeelle ja itsellänne on vielä 15 vuotta työelämää jäljellä? Minä harkitsen vakavampaa seurustelua itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja pohdiskelen juuri tätä. Etenkin kun mies pitää matkustelusta ja rahaa siihen riittää.

Entäpä lapset? Eikö sitä miestä pelota hankkia lapsia viisikymppisenä? Tai siinä on kuitenkin vielä 20 vuotta huoltamista edessä ja kyllähän se ikä alkaa väkisinkin näkyä pikkulapsi arjessa.

No me hankittiin lapset kun olin 20 ja mies 40, eli ei vielä liian vanha pikkulapsiarkeen. Ei siis kuitenkaan miehen iän takia hankittu vaan itse olin aina tiennyt haluavani lapset nuorena. Nyt lapset on menossa kouluun ja kivastihan tää on mennyt, koskaan ei ole ikäero näkynyt meidän perhe-elämässä. Korkeintaan miehen elämänkokemuksessa mikä on hyvä. Minä olen kokemattomampi mutta fiksumpi joten se tasoittuu hyvin siinä :D

Ja toki mies jää eläkkeelle ennen minua, mutta mikäs siinä on ongelma? Jäähän jotkut työkyvyttömyyseläkkeellekin jo nuorina ja puoliso jatkaa töissä. Me usein vitsaillaan tuosta, mies sanoo odottavansa että pääsee eläkkeelle ja mä elätän häntä hyvällä palkallani :D Silloinhan on mahdollisuus muuttaa vaikka ulkomaille, mies eläkepäiville ja minä töihin. Se on meidän suunnitelma. Tai mistäs sitä tietää jos säästöt on silloin niin mukavat että voin minäkin jättää työt ja lorvia palmun varjossa päivät kirjoittaen menestysromaania ;)

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tulevaisuudesta? Tai mitä teette kun vanhempi puolisko jää eläkkeelle ja itsellänne on vielä 15 vuotta työelämää jäljellä? Minä harkitsen vakavampaa seurustelua itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa ja pohdiskelen juuri tätä. Etenkin kun mies pitää matkustelusta ja rahaa siihen riittää.

Entäpä lapset? Eikö sitä miestä pelota hankkia lapsia viisikymppisenä? Tai siinä on kuitenkin vielä 20 vuotta huoltamista edessä ja kyllähän se ikä alkaa väkisinkin näkyä pikkulapsi arjessa.

Kyllähän tavallisessa ydinperheessäkin lapsia hommataan keskimäärin 30- vuotiaina (nainen) miehiä tässä ei käsittääkseni ole laskettu mutta tarkoitan että iltatähtiä tulee varmasti melko monta vuosittain iäkkäämmille pareille. Mitä sitten? Tuohan on jokaisen oma asia tahtooko saada lapsen maailmaan ja missä iässä. 

Se että tykkää matkustella niin varmaan sitä tekee ihmiset missä tahansa iässä, myös eläkeläiset. Koita nyt käsittää että siinä missä puhut nykyisestä esim. 25- ja 40- vuotiaista niin kyllä he molemmat siinä vanhenee. Tuo mistä sinä puhut -omista kypsymättömistä peloista ja epäluuloista on sitten tosi surullista luettavaa, mutta siinäkin tapahtuu kasvua ihmisellä ja alkaa kunnioittaa niitä itselleen rakkaita ihmisiä eri tavalla, koska tämä mistä sä kirjoitat on vaan tosi surullista luettavaa. Onko ihmiset sinulle oikeasti noin yhdentekeviä ja häpeisit rakkaitasi?