Ison ikäeron parit (yli 10 v), miten teihin on suhtauduttu?
Meillä ikäeroa 14 v (39 ja 25). Suhde olisi ajankohtaista kertoa esim. vanhemmille ja olisi kiva kuulla, miten teihin on suhtauduttu. Sukupuolilla ei väliä.
Kommentit (37)
piti olla: "ison ikäeron (yli 10v) parit", sori huonosta muotoilusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11 vuotta. Ihan alkuun ehkä vähän molempien vanhemmilla pientä, korrektia ihmettelyä, mutta oppiessaan tuntemaan meidät pariskuntana, hävisivät mahd. ennakkoluulot. Tuttavissa ei mitään ihmettelyä aiheutunut. Tsemppiä!
Mistä päin Suomea olette? Liekö tässä eroa sen mukaan, miten konservatiivisilla kulmilla asutaan?
Hyvin. N26 M44.
Aluksi lähinnä isä kyseli ja oli vähän varautunut, mutta se oli vain silloin alussa. Ollaan nykyään naimisissa ja oltu jo pidempään yhdessä (tavattiin kun olin juuri täyttänyt 20). Meillä ei ole suuria tuloeroja tai kumpikaan ei ole varakas yms. joten sen suhteen ei ole tullut epäilyjä, että oltaisiin yhdessä vain hyötyäksemme jotenkin toisistamme. Todennäköisesti moni tuttava ei edes ole huomannut, että ikäeroa meillä on tämän verran, jos tuntee vain ulkonäöltä.
Meillä sama ikäero ja ihan hyvin suhtauduttu. Tietysti ollut yllätys, kun aikaisemmat kumppanit olleet samaa ikäluokkaa.
Meillä ikäeroa 15 vuotta. Pidimme alussa suhteemme salassa ja siitä oli kyllä se hyvä puoli, että sitten kun tieto asiasta alkoi levitä olimme olleet jo sen verran kauan yhdessä, että ihmiset ymmärsivät meidän olevan tosissamme.
Isälleni ikäero vaikutti olevan alusta asti ok. Hänen omilla vanhemmillaan oli 10 vuotta ikäeroa, joten ehkä hän siksi ei ollut ennakkoluuloinen. Äitini ei reagoinut yhtä hyvin alkuun, mutta pääsi nopeasti asian yli.
Nyt olemme olleet toistakymmentä vuotta yhdessä ja meillä on lapsia.
Itsellä ikää 57 ja toinen naisystävistäni 35-v. ja toinen 33-v.
Sukulaisnaiset kauhistelevat ja mäkättävät kuulemma selkäni takana, joten siinäpä syytä riittävästi itselleni kuljetella tyttöjä vuoronperään joka ainoaan suvun kissanristiäisiin sekä vierailutaa heitä vuoronperään sukulaisteni luona milloin milläkin tekosyyllä.
Tarkkaa vahtimista kylläkin etteivät ämmät pääse keskenään hölöttelemään.
Kaverit taas kannustavat ja ovat luonnollisesti vihreinä kateudesta, tuntemattomat ihmiset luulevat joskus meitä isäksi ja tyttäreksi.
Olen itse tapaillut miehiä, jotka ovat olleet n. 10-15 vuotta vanhempia kuin minä (olen nainen). Mielestäni (henkistä) eroa ei välttämättä huomaa, jos parin nuorempi puolisko on se +25-vuotias (etenkin tämän ollessa nainen). Naiset aikuistuvat ja ovat keskimäärin kypsempiä kuin samanikäiset miehet, joten jonkinlainen ikäero on jopa luonnollista. Tosin, kun miehet ovat 30+, erot alkavat tasoittua ja voi löytää kypsän, elämässä kokeneen samanikäisenkin, jos vain jaksaa odottaa eikä ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Vanhemmille ja kavereille vanhemmasta miehestä kertominen ei ollut mitenkään ongelmallista ja asia hyväksyttiin täysin.
Luulen, että jos ikäero on +15 tai varsinkin sen ollessa 20-30 vuotta tai jopa yli, se herättää ympärillä enemmän kummeksuntaa eikä sitä välttämättä pidetä edes hyväksyttävänä. Poikkeuksia toki aina löytyy. Oli kauan myös niin, että pidettiin hyväksyttävämpänä sitä (ja yhä edelleen on näin), että parisuhteessa mies voi olla se huomattavasti vanhempi osapuoli kuin nainen. Naisen ollessa vanhempi käytetään kaikenmaailman haukkumanimiä, miehille ei edes ole keksitty vastaavanlaisia nimityksiä kuin esim. puuma... Se on tosiaan sitä patriarkaalista (miesvaltaista, mieskeskeistä) ajattelua, joka on vieläkin aika vallallaan (ja se varmaan perustuu naisen lisääntymisiän/hedelmällisten vuosien kapeampaan aikaikkunaan).
Seurustelin yhdessä vaiheessa 14v vanhemman naisen kanssa ja kun oltiin menossa kirjautumaan hotelliin ulkomailla niin miestyöntekijä tiskillä kysyi että "do you want double beds".
Mietin tuossa vaiheessa, että luulikohan hän naista äidikseni.
Meillä mies 13v nuorempi :)
Alkuun ihmettelyjä tuli, mutta ei enää.
Ja minä olen niin nuoren näköinen, ettei meistä huomaa tuota ikäeroa
Seurustelin 15 v. vanhemman kanssa. Pelkäsin jotain dramaattisempaa suhtautumista kun täälläkin foorumilla on kauheat ikäerosodat käynnissä, mutta ei siihen kukaan oikeastaan mitään kommentoinut. Olen korkeakoulutettu kaupunkilainen, eikä tuttavapiirini ole niitä joiden ainoa tekeminen on muiden kyttääminen. Yksi vähemmän läheinen kaveri joka oli nähnyt meidät kauempaa tosin luuli, että mies oli isäni. :S Joten kyllä se ikäero näkyi, ei siinä.
Mun mies on mua 13 vuotta vanhempi. Ei ole kukaan koskaan ihmetellyt tai paheksunut, ainakaan ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin yhdessä vaiheessa 14v vanhemman naisen kanssa ja kun oltiin menossa kirjautumaan hotelliin ulkomailla niin miestyöntekijä tiskillä kysyi että "do you want double beds".
Mietin tuossa vaiheessa, että luulikohan hän naista äidikseni.
Tuo sänkykysymys on aivan normaali. Ihmiset eivät välttämättä nuku samassa sängyssä. Nukkuminen ja seksi ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin yhdessä vaiheessa 14v vanhemman naisen kanssa ja kun oltiin menossa kirjautumaan hotelliin ulkomailla niin miestyöntekijä tiskillä kysyi että "do you want double beds".
Mietin tuossa vaiheessa, että luulikohan hän naista äidikseni.
Tuo sänkykysymys on aivan normaali. Ihmiset eivät välttämättä nuku samassa sängyssä. Nukkuminen ja seksi ovat eri asioita.
Jos ajattelee että samaan huoneeseen ei mene toisen sukupuolen kanssa kuin hässimään tai perheensä kanssa niin ehkä ajattelee että joku pitää miestä sen naisen lapsena.. 😂
Ehkä tälläistä ajattelee tyyppi joka ei ole itse sinut ikänsä kanssa? Pitää itseään nuorena naiselle. Eiku, siis naista nolon vanhana?
Vaikka sinua kuumottaa se nainen, et taida olla riittävästi miestä hänelle. Jätä suosiolla väliin jos sinua mietityttää se mitä muut ajattelevat sinusta ja hänestä. Sehän on sinun parisuhde! Suhde siis toiseen ihmiseen.. Minua ainakin loukkaisi jos oma mies nolostelisi minua noin. Ehkä sun kannattaa pysyä siellä oman ikäistesi seurassa niin voit olla vahvasti oma itsesi!
Ex:llä ja minulla oli ikäeroa 14v. Ihan hyvin suhtauduttiin kaikkialla. Fakta että itse "häpesin" ikäeroa. Kun olimme kahden, ikäero ei näkynyt missään ja nautin yhdessäolostamme. Kuitenkin en mielelläni esitellyt miestä opiskelijaksvereilleni. Erosimme ja minun puoleltani ikäero vaikutti päätökseen. Vaikka arjessa kaikki sujui mietin koko ajan miten eri tahdissa asiat tapahtuvat meille.
Vierailija kirjoitti:
Ex:llä ja minulla oli ikäeroa 14v. Ihan hyvin suhtauduttiin kaikkialla. Fakta että itse "häpesin" ikäeroa. Kun olimme kahden, ikäero ei näkynyt missään ja nautin yhdessäolostamme. Kuitenkin en mielelläni esitellyt miestä opiskelijaksvereilleni. Erosimme ja minun puoleltani ikäero vaikutti päätökseen. Vaikka arjessa kaikki sujui mietin koko ajan miten eri tahdissa asiat tapahtuvat meille.
Tuo on ainoa mikä on aiheellinen ongelma: mitä itse suhteesta on mieltä.
Jos ei voi olla sairaalloisesti ylipainoisen kanssa, itseään nuoremman/vanhemman kanssa tai ei siedä ajatusta siitä että toinen on persu tai tykkää erilaisesta seksistä niin se on oleellista.
Jos miettii mitä muut ajattelevat sinusta ja/tai hänestä ollaan keskenkasvuisia eikä sinut itseensä.
Muita ei pitäisi kiinnostaa toisten parisuhde. Kuten ajattet omalta kohdaltasi: jos ystäväsi tai sisaresi ihastuu johonkin ja on onnellinen niin haittaako sinua sen kumppanin ikäero?
Ei minua.
Minä 32, mies 53. Kukaan ei ole ihmetellyt. Onnitelleet vaan lapsemme syntyessä pari kuukautta sitten :)
Ei kai siinä mitään, jos kumpikin olisi aidosti onnellisia. En ole kuitenkaan itse vielä sellaista vanhempaa miestä tavannut, jolle voisin olla tasaveroinen kumppani. Nuori nainen on herkkupala, joka tuo vanhemmalle miehelle statusta. On kiva sanoa kavereille, että pääsee panemaan nuorempaa naista ja tuntea siinä itsensäkin ikinuoreksi. Mutta ei suhteessa välttämättä rakkaudesta ja välittämisestä ole kyse.
Meillä 11 vuotta. Ihan alkuun ehkä vähän molempien vanhemmilla pientä, korrektia ihmettelyä, mutta oppiessaan tuntemaan meidät pariskuntana, hävisivät mahd. ennakkoluulot. Tuttavissa ei mitään ihmettelyä aiheutunut. Tsemppiä!