Äidin rehellinen julkaisu: kunpa en olisi imettänyt vauvaani

Helpompi mennä ulos, kun rinnat ei vuoda? Enemmän aikaa toiselle lapselle?

Juu en ymmärrä yhtään. Rinnat ei juuri vuoda ja pieni vauva nyt vaan vie aikaa. Imettäminen ei yhtään sen enempää.

Jokainen tavallaan. Minusta äidiksi tullessa tulee ymmärtää että eka vuosi on poikkeustila aina. Silloin kuuluukin mennä vauvan ehdolla.

Surullinen teksti. Minäminäminä.

Minä taas en ymmärtänyt lainkaan ja henkilökohtaisesti olen 100% eri mieltä.

Mutta olen täysin sitä mieltä että jokainen äiti tekee itse päätöksen imetyksestä tai pulloruokinnasta, enkä ala kritisoimaan kenenkään päätöstä.

Ystävääni imettäminen masensi. Nousi kuin kuolleista eloon kun vaihtoi pulloihin ja vastikkeeseen. Plussana sekin, että isä pystyi ottamaan täydet 50% hoitovastuusta niin kuin pitääkin. Eli komppi täältäkin. Lisää tällaisia juttuja!

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Minusta äidiksi tullessa tulee ymmärtää että eka vuosi on poikkeustila aina. Silloin kuuluukin mennä vauvan ehdolla.

Surullinen teksti. Minäminäminä.

Lapsen syntymä on osa luonnollista elämää eikä mikään poikkeustila. Kyllä meillä elettiin ihan normaalia elämää.

Miksi kaikkien idioottien on pakko lisääntyä...

No tuo on ollut hänelle hyvä ratkaisu. Itse en ole huomannut että aikani lipuisi hukkaan kun imetän. Rintamaito on niin helppoa ja nopeaa, että en ikinä sitä vaihtaisi pullojen lämmittelyyn. Lapset ovat tyytyväisiä, kun äiti istuu sohvalle juttelemaan ja lukemaan, vaikka se vauva tissillä onkin. Mies ei ole ikinä huomiotta jäänyt vaikka imetän..

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

*itsekäs siis.

En myöskään ymmärrä tuoreiden äitien vouhkaamista siitä että isäkin saa osallistua hoitoon ja hoidetaan 50% mallilla tms. koska itse en halunnut olla erossa vauvastani ollenkaan. Pari kertaa kävin omilla menoillani täysimetyksen aikana, mutta se ei haitannut minua laisinkaan. Isä osallistui muilla tavoin, esim. passasi minua kun imetin ja hoiti vaipanvaihdot. 

Mutta kuten sanottua, henkilökohtainen juttu. Kaikkien psyyke ei kestä.

Miten jotkut naiset tekevät elämästään niin pirun vaikeeta? Imettäminen onnistuu tai ei, omaa mielenrauhaa näillä jutuilla haetaan. Syyllistää itse itseään ja nyt on sitten parempiolo, kun on "rehellinen". :D kaikenlaisia pellejä sitä maan päällään kantaakin. Noh, sainpahan hyvät naurut.

Moittimatta ko äidin ratkaisua, on pakko sanoa, että koin kaiken päin vastoin. Tässä hyvät puolet, joita minä koin:

- aina evästä mukana kaikkialla sopivan lämpöisenä ja pilaantumattomana

- ei tuttipullojen pesua ja keittelyä (meillä ei huolinut ollenkaan kumpikaan)

- vauva sai itse määritellä yöllä syömisrytmin, minun ei tarvinnut herätä

- kokemus edes hetken, että on kokoa C A:n sijaan ;) -> vaatteet istuivat paremmin.

Tiheän imun kausi kun ohittui, vauva söi 2-4 h välein. Siinä välissä kerkesi omat menot ym kun mies hoiti. En kokenut tarvettakaan olla vauvasta erossa sen kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Minusta äidiksi tullessa tulee ymmärtää että eka vuosi on poikkeustila aina. Silloin kuuluukin mennä vauvan ehdolla.

Surullinen teksti. Minäminäminä.

Lapsen syntymä on osa luonnollista elämää eikä mikään poikkeustila. Kyllä meillä elettiin ihan normaalia elämää.

Noin tyhmän ei pitäisi kulkea ulkona ollenkaan.

Eiköhän jokainen äiti, jolla imettäminen onnistuu normaalisti, kaikista mieluiten kuitenkin imetä. Itse huomasin rauhallisten suvantovaiheiden jääneen päivistä pois, kun imetys loppuu. Se aika täyttyy höösäämillä.

Jokaisella on omat syynsä. Eiköhän tärkeintä ole, että lapsi saa ruokaa, tavalla tai toisella.

Olisi kiva kuulla mitkä muut syyt vaikuttivat imetyksen ja perhe-elämän sujuvuuteen. Kyse ei ole pelkästään äidistä ja imetyksestä, vaan myös siitä muusta perheestä ja arjen pyörittämisestä. Jos on vaikka kaksi alle 2-vuotiasta lasta joista toista imetetään pikkuvauvatahtiin ja lisäksi pitäisi hoitaa koti, ruuat, vaatehuolto ja oma kroppa kuntoon, niin ei mikään ihme jos iskee ahdistus päälle.

Ihmettelen naisia jotka eivät omasta tahdostaan halua imettää vaikka maitoa tulisi. Itsekkyyden huippu! Miksi eivät samointein hanki sijaissynnyttäjää ettei maha pääse venymään. Imettäminen on nopeaa ja vauvalle parasta ravintoa. Yksi hienoimmista kokemuksistani ja muistoistani liittyy rakkaan lapseni imettämiseen. En vaihtaisi mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imettäminen on tosi henkilökohtainen juttu, se on kuitenkin parasta vauvalle sekä lapsen ja äidin suhteelle. Mutta tietysti se vaatii aikaa ja vaivaa äidiltä, itse ainakin vuodin niin pahasti maitoa että petarikin meni pilalle ja rinnatkin oikeastaan (kasvoi kahdella kuppikoolla yhdessä yössä, iho repesi ja imetyksen jälkeen nämä on vain arpiset pussukat). En silti kadu yhtään mitään ja olen onnellinen että sain täysimetettyä vauvani 6kk ikään.

Jos on yhtään itsekän, heikkohermoinen, mt-häiriöinen tai mitään ikinä niin suosittelen jättämään imetyksen heti alkuunsa, koska vauvavuosi on vaativa ja jos tuntuu ettei nuppi kestä niin parempi perata lautaselta jotain pois. Kasvaahan ne vauvat sillä korvikkeellakin.

*itsekäs siis.

En myöskään ymmärrä tuoreiden äitien vouhkaamista siitä että isäkin saa osallistua hoitoon ja hoidetaan 50% mallilla tms. koska itse en halunnut olla erossa vauvastani ollenkaan. Pari kertaa kävin omilla menoillani täysimetyksen aikana, mutta se ei haitannut minua laisinkaan. Isä osallistui muilla tavoin, esim. passasi minua kun imetin ja hoiti vaipanvaihdot. 

Mutta kuten sanottua, henkilökohtainen juttu. Kaikkien psyyke ei kestä.

Ihan sama juttu. Kummallista vaan, että pienen vauvan äiti on muumio ja ääliö ja pöljä, jos hän haluaa olla vauvan kanssa eikä taistele "aikaa ja vapautta" itselleen..

Aika aikansa kutakin.

Luin jutun enkä ymmärtänyt sitä ollenkaan. Äiti vaikutti jotenkin... tosi itsekkäältä.  Mutta hän olikin julkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Minusta äidiksi tullessa tulee ymmärtää että eka vuosi on poikkeustila aina. Silloin kuuluukin mennä vauvan ehdolla.

Surullinen teksti. Minäminäminä.

Lapsen syntymä on osa luonnollista elämää eikä mikään poikkeustila. Kyllä meillä elettiin ihan normaalia elämää.

Hohhoijjaa... kyllä se on poikkeustila elämässä vaikka luonnollista onkin. Se on uusi pieni ihminen joka on täysin riippuvainen sinusta, kaikessa. Jos et ymmärrä mitä tarkoitan niin antaa olla.

Minä imetin esikoista 13 ja kuopusta 11 kuukautta. Maitoa tuli paljon, mutta vain silloin, kun oli imetyksen aika. Rinnoissa eikä muuallakaan ole yhtään raskausarpea, vaikka paino nousi (tyhmyyttäni) paljon molemmissa raskauksissa.

Olen nyt 62 vuotias, rinnat eivät roiku, eikä muutenkaan ole hankaluuksia.

Imettäminen oli ihana hetki vauvan kanssa, kuopusta imettäessäni luin esikoiselle. Ihanaa aikaa, kaipaan niitä aikoja, lapset nyt 37 ja 35 vuotiaat, rakkaita ovat.