Ihana mies masentunut, elämä helvettiä.
Mies on toista vuotta masentunut ja elämä ajoittain helvettiä. Vakavan masennuksen diagnoosin sai loppuvuodesta kun romahti itse, mutta hoitoon ei halua koska kokee itse voivansa nyt ihan hyvin. Masennus ilmenee ärtyisyytenä, itsekeskeisyytenä ja perheen terrorisoinnilla. Jopa lapset ovat oppineet toimimaan isänsä halujen ja odotusten mukaisesti välttääkseen riitoja. Minulla on hyvin vähän ihmisarvoa. Niin ja juohan se ihan liikaa. Välillä on taas oma täydellinen itsensä, mutta ei niistäkään hetkistä uskalla enää nauttia, kun tietää että kohta mennään taas. En minä oikeasti voi tällaista elämää loputtomiin elää.
Onko kenelläkään vertaistukea tarjota?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei muutu ennen kuin on pakko.
Onkohan olemassa muita tapoja pakottaa kun lähteminen? -ap
Tälle tiedolle olisi käyttöä minullakin. Mulla kaveri on masentunut. Täällä aina sanotaan, että sille pitää hankkia apua. Mutta miten ihmeessä aikuinen ihminen pakotetaan? En ole onnistunut hyvällä enkä pahalla. Kaikki ideat otetaan vastaan!
Olisko miehelläsi joku toinen kiikarissa? Vaikka naimisissa oleva. . Ei uskalla tehdä ratkaisuja ja siksi ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Olisko miehelläsi joku toinen kiikarissa? Vaikka naimisissa oleva. . Ei uskalla tehdä ratkaisuja ja siksi ahdistusta.
Tätä olen myös miettinyt paljon. Olen kuitenkin hylännyt ajatuksen tietoisuudesta, koska se tarkoittaisi että mieheni olisi muuttunut pahimmaksi psykopaatiksi ikinä. Jos siis samalla pystyisi esittämään ne hyvät hetket kotona ja hommailisi jonkun muun kanssa. Jotain ihastusta mahdollisesti ollut tässä parin vuoden aikana, mutta sillä nyt ei ole väliä näin pitkässä suhteessa. Jos siis samalla tajuaisi miettiä mitä haluaa ja hoitaa kotiasiansa kuntoon. Vaikka sellainen ajatus nakertaakin ennestään itsetuntoani, en koe sitä suurimpana ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko miehelläsi joku toinen kiikarissa? Vaikka naimisissa oleva. . Ei uskalla tehdä ratkaisuja ja siksi ahdistusta.
Tätä olen myös miettinyt paljon. Olen kuitenkin hylännyt ajatuksen tietoisuudesta, koska se tarkoittaisi että mieheni olisi muuttunut pahimmaksi psykopaatiksi ikinä. Jos siis samalla pystyisi esittämään ne hyvät hetket kotona ja hommailisi jonkun muun kanssa. Jotain ihastusta mahdollisesti ollut tässä parin vuoden aikana, mutta sillä nyt ei ole väliä näin pitkässä suhteessa. Jos siis samalla tajuaisi miettiä mitä haluaa ja hoitaa kotiasiansa kuntoon. Vaikka sellainen ajatus nakertaakin ennestään itsetuntoani, en koe sitä suurimpana ongelmana.
Jatkan vielä, että en siis tällaiseen asiaan voi saada varmaa tietoa, enkä halua kuluttaa rajallisia voimavarojani tällaisen spekuloimiseen. Toki jos suhde kävisi ilmi olisi se minullekin helpotus. Hanskat tiskiin ja moikkamoi, ei tarvitsisi enä miettiä mitä tekee ja mikä on oikein.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies teki itsemurhan masennuksen takia. Miehesi ei kyllä kuulosta pelkästään masentuneelta vaan myös kusipäältä. Tai olisko jokin muukin dg. Tuntemani masentuneet inhoavat itseään, ei perhettään.
Vaikkei aggressiivisuus masennuksen diagnostisiin kriteereihin kuulukaan niin se on itseasiassa nimenomaan miehillä aika yleinen masennuksen oire ja joidenkin mielestä se pitäisi niihin lisätä koska se nykyisellään johtaa helposti lääkärin diagnosoimaan masentuneen miehen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies teki itsemurhan masennuksen takia. Miehesi ei kyllä kuulosta pelkästään masentuneelta vaan myös kusipäältä. Tai olisko jokin muukin dg. Tuntemani masentuneet inhoavat itseään, ei perhettään.
Vaikkei aggressiivisuus masennuksen diagnostisiin kriteereihin kuulukaan niin se on itseasiassa nimenomaan miehillä aika yleinen masennuksen oire ja joidenkin mielestä se pitäisi niihin lisätä koska se nykyisellään johtaa helposti lääkärin diagnosoimaan masentuneen miehen väärin.
Mies tosiaan sai masennusdiagnoosin, mutta en tiedä olisiko saanut ellei olisi itse romahtanut. Tuolloin oli kuitenkin jo oireillut yli vuoden. Se diagnoosi ei meillä tosiaan suuresti auttanut kun mies aika nopeasti koki voivansa hyvin taas. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on toista vuotta masentunut ja elämä ajoittain helvettiä. Vakavan masennuksen diagnoosin sai loppuvuodesta kun romahti itse, mutta hoitoon ei halua koska kokee itse voivansa nyt ihan hyvin. Masennus ilmenee ärtyisyytenä, itsekeskeisyytenä ja perheen terrorisoinnilla. Jopa lapset ovat oppineet toimimaan isänsä halujen ja odotusten mukaisesti välttääkseen riitoja. Minulla on hyvin vähän ihmisarvoa. Niin ja juohan se ihan liikaa. Välillä on taas oma täydellinen itsensä, mutta ei niistäkään hetkistä uskalla enää nauttia, kun tietää että kohta mennään taas. En minä oikeasti voi tällaista elämää loputtomiin elää.
Onko kenelläkään vertaistukea tarjota?
"miehesi" ei ole masentunut, vaan miehesi on alkoholisti ja kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja helvetin äkkiä. Se on paras vaihtoehto lapsille ja sulle itsellesi. Masentunut ihminen pilaa teidän kaikkien elämän ja ennenkaikkea lasten tulevaisuuden.
Ei se mitään masentunut ole, vaan kusipää narsisti.
Masentuneet ihmiset eivät ole toisille ihmisille ilkeitä, vakavasti masentuneet ihmiset makaavat toimintakyvyttöminä omissa oloissaan sairaalassa tai omassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ja helvetin äkkiä. Se on paras vaihtoehto lapsille ja sulle itsellesi. Masentunut ihminen pilaa teidän kaikkien elämän ja ennenkaikkea lasten tulevaisuuden.
Ei se mitään masentunut ole, vaan kusipää narsisti.
Masentuneet ihmiset eivät ole toisille ihmisille ilkeitä, vakavasti masentuneet ihmiset makaavat toimintakyvyttöminä omissa oloissaan sairaalassa tai omassa sängyssä.
Tämä ei pidä paikkansa. En sano, etteikö mies olisi kusipää, on todella vaikeaa tietää ja nähdä aina masennuksen ja kusipäisyyden raja, mutta masentunut hän on. Narsisti ei ole myöskään.
-Ap
Kiitos lämmittää kovasti varmasti olen sitten tuollainen yllä mainittu mihin meidät olevinaan masentuneen sitten pitää sijoittaa et te saisitte rauhan onko se ainut asia millä meistä kusipäistä pääsee eroon en makaa sänky potilaana sairaalassa eivät edes halua sinne minua siitä huolimatta masentaa ja ahdistaa aivan helvetisti parempi itse päättää päivänsä kun olla parempien ihmisten tiellä.saatana ei tässä ole muuta kun ruveta netin ohjeita etsimään menee oikein ei tule liikaa kuluja teille hyvä osaisille. Ero paras saat rauhan mitä meitä pohjaSAKkaa Paapoo. Kiitos tuli selväksi mitä olemme.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos lämmittää kovasti varmasti olen sitten tuollainen yllä mainittu mihin meidät olevinaan masentuneen sitten pitää sijoittaa et te saisitte rauhan onko se ainut asia millä meistä kusipäistä pääsee eroon en makaa sänky potilaana sairaalassa eivät edes halua sinne minua siitä huolimatta masentaa ja ahdistaa aivan helvetisti parempi itse päättää päivänsä kun olla parempien ihmisten tiellä.saatana ei tässä ole muuta kun ruveta netin ohjeita etsimään menee oikein ei tule liikaa kuluja teille hyvä osaisille. Ero paras saat rauhan mitä meitä pohjaSAKkaa Paapoo. Kiitos tuli selväksi mitä olemme.
Jokainen masentunut on omanlaisensa. Yleensä se on todella kamalaa myös läheisille ja tästä haluan keskustella. Minulla on ihan tarpeeksi masennusblaablaata kotona kestettävänä ilman että sinun tarvitsee minun ketjussani avautua. Haluan neuvoja ja vertaistukea. Sinun pahalle olollesi on miljoona voitovaihtoehtoa, tartu niihin. Minä joudun arpomaan rakkaan ihmisen syvintä olemusta ja tekemään kauaskantoisen ratkaisun näppituntumalla. Anna mun saada neuvoa rauhassa jooko?
-Ap
Aloittaja tietää varmasti itsekin, että hänen miehensä on hyväksyttävä hoitoon meneminen. Eli lääkärin pakeille ja hoitosuunnitelmaa tekemään mars. Sen ensimmäisen osan eli alkoholin jättämisen ainakin toistaiseksi kokonaan ja liikunnan lisäämisen voi aloittaa heti itsekin. Tosin molemmat voivat olla vaikeita ilman oikeanlaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tietää varmasti itsekin, että hänen miehensä on hyväksyttävä hoitoon meneminen. Eli lääkärin pakeille ja hoitosuunnitelmaa tekemään mars. Sen ensimmäisen osan eli alkoholin jättämisen ainakin toistaiseksi kokonaan ja liikunnan lisäämisen voi aloittaa heti itsekin. Tosin molemmat voivat olla vaikeita ilman oikeanlaista apua.
Tiedän. Ja tähän kaipaankin apua. Miten saan ymmärtämään kun tuntuu että kaikki tavat on kokeiltu? Onko mahdollista, että oivaltaminen tulee itsestään vai onko ero ainoa vaihtoehto?
Kyllä masentunut voi inhota perhettään, jos katsoo perheen olevan syy masennukseen. Tosin mun kohdalla kyse oli burnout -tyyppisestä masennuksesta ja syyksi paljastui vi**umainen ex-vaimo, jolle mikään ei koskaan riittänyt ja jolle mikään työ ei ollut tarpeeksi kiinnostavaa ja hyvin palkattua.
Minäkin kaipaisin apua samaan ongelmaan. Miten AP:llä menee?
Vierailija kirjoitti:
Mies on toista vuotta masentunut ja elämä ajoittain helvettiä. Vakavan masennuksen diagnoosin sai loppuvuodesta kun romahti itse, mutta hoitoon ei halua koska kokee itse voivansa nyt ihan hyvin. Masennus ilmenee ärtyisyytenä, itsekeskeisyytenä ja perheen terrorisoinnilla. Jopa lapset ovat oppineet toimimaan isänsä halujen ja odotusten mukaisesti välttääkseen riitoja. Minulla on hyvin vähän ihmisarvoa. Niin ja juohan se ihan liikaa. Välillä on taas oma täydellinen itsensä, mutta ei niistäkään hetkistä uskalla enää nauttia, kun tietää että kohta mennään taas. En minä oikeasti voi tällaista elämää loputtomiin elää.
Onko kenelläkään vertaistukea tarjota?
No ei kyllä kuulosta masennukselta. Onko tämän provon tarkoitus saada masentuneet näyttämään kusipäiltä? Mitä SINULLA on masentuneita vastaan? Ap. Mene hoitoon
Laita se vegaanidieetille pariksi viikoksi. Tämä ei ole vitsi. Todennäköisesti hänellä on elimistössä joku epätasapainotila, mikä oireilee kärttyisyytenä. Minä erosin miehestä, joka oli superärtyisä ja terrorisoi lapsia ja minua useamman vuoden. Nyt kun hänen työstressinsä on helpottanut ja on siirtynyt kasvisruokaan, ei tuota tuntisi samaksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on toista vuotta masentunut ja elämä ajoittain helvettiä. Vakavan masennuksen diagnoosin sai loppuvuodesta kun romahti itse, mutta hoitoon ei halua koska kokee itse voivansa nyt ihan hyvin. Masennus ilmenee ärtyisyytenä, itsekeskeisyytenä ja perheen terrorisoinnilla. Jopa lapset ovat oppineet toimimaan isänsä halujen ja odotusten mukaisesti välttääkseen riitoja. Minulla on hyvin vähän ihmisarvoa. Niin ja juohan se ihan liikaa. Välillä on taas oma täydellinen itsensä, mutta ei niistäkään hetkistä uskalla enää nauttia, kun tietää että kohta mennään taas. En minä oikeasti voi tällaista elämää loputtomiin elää.
Onko kenelläkään vertaistukea tarjota?No ei kyllä kuulosta masennukselta. Onko tämän provon tarkoitus saada masentuneet näyttämään kusipäiltä? Mitä SINULLA on masentuneita vastaan? Ap. Mene hoitoon
Ap tässä. Meillä tilanne laukesi kun minä romahdin. Tilanne äityi niin pahaksi eräänä päivänä, että minä ilmoitin katatonisesti tappavani itseni nyt. Jokin napsahti takaisin miehessä ja ihan pahimmat ajat ovat nyt takana. Lapsiin keskittää kaiken energiansa ja monta itkua on itketty kun on tajunnut, miten kamalaa meillä on ollut. Masentunut on vieläkin ja terapia jatkuu. Hitaasti mutta varmasti oivaltaa, miten paljon välillä vaaditaan omaan hyvinvointiin. Vaikka tilanne ei ole enää akuutti, on huonompia hetkiä vieläkin. Olen melkein saanut ihanan mieheni takaisin. Tiedostan kuitenkin koko ajan olevani maratonissa, en sprintissä ja se helpottaa omaakin oloa. Yllä olevalle toivon, että trollaillessasi kaivat pienen kolon ja hautaudut sinne. Tämä on keskustelupalsta ja ihmisillä saattaa olla ihan todellisia ongelmia. Jos olet tosissasi, suosittelen aikuisten ihmisten elämään tutustumista. Ketjun nostajalle toivotan voimia. Kerro tarkemmin tilanteestasi?
Onkohan olemassa muita tapoja pakottaa kun lähteminen? -ap