Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko oikeasti niin, että joku ohjelma voi jättää trauman?

Vierailija
18.03.2017 |

http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/ehka-yksi-pelottavimmista-last…

Eikö trauman syntymiseen tarvita enemmän altistusta?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä trauman voi aiheuttaa mikä tahansa ärsyke periaatteessa.

Vierailija
2/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Monet ovat lapsena traumatisoituneet sarjan leskenpoltto-kohtauksesta."

Eläisivät tällaiset juopon ja väkivaltaisen vanhempansa kanssa, tietäisivät mitä on traumatisoituminen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset ovat selvinneet sodista ja nälänhädistä, mutta AV:lla traumatisoidutaan lastenohjelmista, seksistä ja saunakaljasta. Voimahali kaikille traumatisoiduille.

Vierailija
4/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei. Minä olen saanut elokuvan selkeästi kuvatusta raiskauskohtauksesta trauman lapsena. Ikärajaa en ollut lähelläkään.

Myöhemmin hypnoosissa selvitettiin mistä seksuaalisuuteen liittyvät traumani johtuivat kun epäilin ja tavallaan muistinkin tulleeni raiskatuksi. Vasta hypnoosissa tuli esille oikea syy.

Synnytin mm. pelkosektiolla, koska trauma. Siinä elokuvassa mies repii naisen jalat erilleen todella rajusti ja työntyy veri roiskuen sisään naisen huutaessa. Luulin tämän tapahtuneen minulle. Gynellä käynnit oli yhtä tuskaa, koska se asento siinä penkissä on aama kuin elokuvassa. Kärsin myös yhdyntäkivuista johtuen jännityksestä.

Ikärajat ohjelmissa ovat tärkeitä.

Vierailija
5/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ainakin sain trauman tästä uudesta Bumtsi Bumista.

Vierailija
6/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hypnoosin jälkeen yhdyntäkivut loppuivat ja synnytin toisen lapseni alakautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen vuosikymmenet kärsinyt Maija Dahlgrenin Puolin ja toisin -pakinaohjelman aiheuttamasta traumasta. Hän kritisoi voimakkaasti Hassisen Konetta ja etenkin Rappiolla-kappaletta. Tilannetta ei tuolloin helpottanut toimittajakollega Anneli Tempakka, joka ranteet auki -äänellään syvensi Dahlgrenin sielulleni aiheuttamia vaurioita.

Vierailija
8/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosikymmenet kärsinyt Maija Dahlgrenin Puolin ja toisin -pakinaohjelman aiheuttamasta traumasta. Hän kritisoi voimakkaasti Hassisen Konetta ja etenkin Rappiolla-kappaletta. Tilannetta ei tuolloin helpottanut toimittajakollega Anneli Tempakka, joka ranteet auki -äänellään syvensi Dahlgrenin sielulleni aiheuttamia vaurioita.

Kiitos! Luulin aina olevani ainoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En lukenut ap:n linkkiä, joten en tiedä, miten vakavalla mielellä siellä traumatisaatiosta puhutaan. Sanaa traumahan käytetään aika huolettomasti eikä jokainen, joka sanoo olevansa traumatisoitunut, saisi PTSD-diagnoosia ja he varmaan itsekin tietävät sen.

Melko suurella varmuudella voidaan sanoa, ettei tv-ohjelma ketään traumatisoi (siinä vakavassa merkityksessä) :)

Vierailija
10/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin 13 kummitusta - nimisen leffan vuosia sitten ja vieläkin välillä tulee flashback, sen verran kamala leffa oli. Toinen traumat jättänyt oli  Avaruuden pirut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä voi jättää. Itselläni pahimmat traumat ovat tulleet Microsoft Wordista ja etenkin sen automaattisista muotoiluista, jotka ovat ajoittain niin turhauttavia, että tekee mieli heittää tietokone seinään, kun mikään asia ei tapahdu lainkaan siten, kuin sen olisi ajatellut.

Vierailija
12/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En menis sanomaan traumasta mitään ja varmaan tähän vaikutti joku muukin kuin se ohjelma sinänsä, herkkä ikäkausi tai jotain, mutta mulle se Mirja Pyykön osasto 10 dokkari, jossa syöpälapsia kidutettiin kuolemaa odotellessa aiheutti kyllä parin vuosikymmenen mielenterveysongelman kun näin sen 11-vuotiaana. Siitä seurasi oikeasti lähtemätön sairauden pelko ja pakko-oireita sairauksien vätltelemiseksi, lopulta myös syömishäiriö. Joo, PTSDtä ei tullut, mutta kyllä minusta nuokin joksikin lasketaan.

80 päivässä maailman ympäri ei kyllä aiheuttanut mitään ongelmia. Ehkä siksi, että kaiken käsiini saamani lukeneena olin lukenut sen jo ennen tv-sarjaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä voi saada trauman mistä tahansa ja miten vain nähdystä materiaalista jos on herkkyyskusi esim kantanäylle ( nainen "raiskataan" ) ja senhetkiset käsittelykeinot eivät yllä käsittelemään asiaa. Samoin voi traumatisoitua leffasta silloinkin kun jokin alitajuisessa piilevä pelko aktivoituu leffan takai mutta se ei tarjoakaan taiteellisestikaan ratkaisua pelon voittamiseksi tai lisää ymmärrystä ja tuo helpotusta siten katsojalle jne.

Traumatisoiva elokuva on kuin raaka mättö pöin kasvoja ja sitten katsoja siis jää siihen sen tunteen valtaan . Toki se pelko voi painua alitajuntaan tai eristäytyä tajunnasta mutta se vaan odottaa seuraavaa hetkeä aktivoituakseen. Tavallaan post traumaattisen jälkitilan voi jopa kehittää. Ainakin jonkinasteisen. Mutta tällöin pitäö olla erittäin altis juuri sen vaikutukselle.

Vierailija
14/14 |
18.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

"Monet ovat lapsena traumatisoituneet sarjan leskenpoltto-kohtauksesta.

Tämä jakso sai minut "pelkäämään kuollakseni" kyseistä ohjelmaa! Onneksi omien lasten aikana ei ole tuota sarjaa telkkarista tullut. Sinäänsä hassua, että pelkäsin piirrettyä lastenohjelmaa, koska muuten katsoin vaikka mitä telkkarista. Esim.rakastin Hiidenvirtaa (about ekaluokkalaisena) ja katsoin Kettuja, Derrickejä ja Hämärän rajamailla ilman mitään pelkoja!