Löytyykö listalta sinunkin lapsuutesi pelottavin tv-hetki?

Vaikka elokuva tai tv-ohjelma olisi suunnattu lapsille, se voi silti aiheuttaa kammotusta ja pelkoa. Sarjoista jääneitä ”traumoja” puidaan innokkaasti keskustelupalstoilla ja Facebookissa.

Nyt-liite on kertonut juttusarjassaan lastensarjoista, jotka ovat jättäneet väristyksiä pitkälle aikuisuuteen saakka. (Lue jutut esimerkiksi Hilarius Hiirestä ja Olipa kerran elämästä.)

Viime viikkoina myös vauva.fi:n keskustelupalstalla on käyty vilkasta keskustelua siitä, mikä telkkarista nähty pätkä pelotti pienenä ja jäi mieleen. Kokosimme kokemuksista traumaattisimmat. 

Lastensarjat

1. Muumilaakson tarinoita (1990–1992)

”Jakso, jossa Muumipeikko menee taikurinhattuun ja muuttuu vaaleanpunaiseksi peikoksi, on pahin.”

”Mörkö pelotti lapsena. Pelko helpotti, kun tajusin, ettei se mahtuisi etuovestamme sisään. Jossain vaiheessa mielikuva alkoi naurattaa, kun mietin pelottavaa mörköä tappelemassa terassin rappusia ylös ja änkeämässä ovesta sisään jääden jumiin.”

”Muumipapan muistelmat -jaksossa kummitus lipuu hitaasti ylös talon portaita ja pahaenteinen muumimusa soi taustalla. Ryömin pelosta ruokapöydän alle ja seurasin tarinaa tuolinkarmin takaa.”

”Poikani pelkäsi hattivatteja niin, että juoksi aina toiseen huoneeseen, kun ne tulivat ruutuun.”

2. Alfred J. Kwak (1989–1991)

”Alfredissa oli paljon ahdistavia kohtauksia. Yksi paha oli se, kun Alfredia syytettiin varastamisesta ja häntä uhattiin teloittamisella. Toinen oli se, kun Alfred ja Korppi putosivat kaivoon ja Karski Katti yritti onkia ne sieltä syödäkseen.”

3. Aasi, Morso ja Mouru (1999–2001)

”Edelleen alkaa vähän jänskättää, kun näkee Morson.”

4. Sätkyjä ja tärinöitä (2002–2004)

”Sain ohjelmasta ikuiset traumat – sarja on ehkä yksi sairaimmista lastenohjelmista ikinä. Mieleeni on jäänyt ’Namia’-jakso, jossa poika eksyy epämääräiseen karkkikauppaan. Omistaja tekee pojasta elävän paperimassanuken. ’Tomi-poika viettää nykyään kaiken aikansa kaupoissa. Hän odottaa ikkunassa, että äiti löytäisi hänet. Viime viikolla äiti seisahti ikkunan eteen ja katsoi Tomia silmiin. Aivan kuin äiti olisi tunnistanut hänet, muttei vain muistanut mistä. Sitten kun hän muistaa, hän kyllä hakee poikansa kotiin. Vai mitä arvelet?’”

5. Scooby-Doo (1969–2011)

”Näin hiihtokeskuksen lasten leikkipaikassa jakson Scooby Doo ja saaren zombiet. Näin painajaisia monta viikkoa.”

6. Ruohometsän kansa (1972)

”Sarja aiheutti unettomia öitä, mutta vanhemmat antoivat mukisematta katsoa, koska ’kaikki piirretyt ovat lapsille’. Edelleen ällöttää kohtaus, jossa puput tukehtuvat kuoliaaksi ja silmät melkein poksahtaa päästä.”

”Veri roiskuu ja kanit kuolevat. Kamalaa!”

7. Kaukametsän pakolaiset (1992–1995)

”Kokonaisuudessaan melko ahdistava sarja. Varsinkin silloin, kun siilit jäivät auton alle.”

8. Tipi ja Sylvesteri (1995)

”Yhdessä jaksossa Tipi joi vahingossa Jekyll ja Hyde-lientä ja muuttui hirviöksi silloin, kun vain Sylvester näki. Se oli ahdistavaa.”

9. Petteri Kaniini (1992–1995)

"Sarjan yhdessä jaksossa kissanpentu leivottiin taikinaan ja hiiret söivät sitä. Hyi kamala! Todella ahdistavaa. Aina välillä pyörii vieläkin mielessä.”

10. Ankronikka (1987–1990)

”Sarjan muumio oli hyisen pelottava, vaikka se oli piirretty.”

11. Maailman ympäri 80 päivässä (1983)

”Monet ovat lapsena traumatisoituneet sarjan leskenpoltto-kohtauksesta. Itseltäni jäi lapsena se näkemättä. Aikuisena tosin kohta edelleen pelottaa.”

12. Rölli (1986–2002)

”Pelottavan näköinen rölli, joka asuu metsässä ja pelottelee lapsia, vaikka pelkää itse. Ristiriitaista.”

13. Pelottaako? (1990–1996, 1999–2000)

”Nuortensarja oli enimmäkseen lälly. Siinä oli kuitenkin muutama kammottavan jännittävä jakso. Esimerkiksi kasvoton, valkoinen hahmo on syöpynyt mieleen.”

14. Hopeanuoli (1989)

”Akabuto-jakso oli lapsena kauhistus. Pelkäsin, että jättikarhu hyökkää kimppuun kotimatkalla.”

”Erityisen traumaattinen kohtaus oli se, kun karhu hyökkäsi syrjäiseen mökkiin, jossa kaksi ukkoa oli paniikissa ja karhu tappoi molemmat. Näin usein unta, kuinka karhu hyökkää makuuhuoneeni ikkunasta kimppuun.”

15. Tiina (1991)

”Anni Polvan kirjoihin perustuvassa sarjassa Tiina lainasi köyhälle tytölle ehjät kumpparit. Ne palautettiin hänelle, kun tyttö kuoli. Surullista.”

16. Hämähäkkimies (1994)

”Piirrettyjen yhdessä jaksossa miehellä kasvoi molemmista kyljistä kaksi lisäkättä. Ne vain purskahtivat paidan läpi. Elin kauan pelossa, että minulle käy samalla tavalla.”

Elokuvat

17. ET (1882)

”Katsoin elokuvan kolmannella luokalla koulussa. En tiedä mikä siinä pelotti, mutta itkin illalla, koska en uskaltanut mennä leffan takia nukkumaan.”

18. Riiviöt (1984)

”Elokuva jäi pitkäksi ajaksi kummittelemaan mieleen. Joskus yöllä tuijotin yhtä lelua ja olin varma, että se on elävä ja tappaa, jos en pidä sitä silmällä. ”

”Ne vihreät otukset pelottivat. En pienenä ymmärtänyt, että elokuvat ovat komedioita, joten näin aivan kammottavia painajaisia.”

19. Antz – muurahaiset (1998)

”Luulin, että siinä on kuvattu oikeita, eläviä muurahaisia.”

20. Jumanji (1995)

”Katsoin elokuvan 11-vuotiaana serkkujen kanssa. Pahaenteinen ja uhkaava rummutus vintiltä sekä parrakas ja karjuva Robin Williams olivat pahoja!”

21. Yksin kotona (1990)

”Näin elokuvan koulussa. Monet siitä tykkäsivät, mutta minua kuvotti se väkivalta, jonka olisi ilmeisesti pitänyt olla hauskaa. Pidin silmät kiinni monessa kohdassa.”

22. Henkien kätkemä (2001)

”Elokuvassa tytön vanhemmat alkoivat ahmia ruokaa ilman lupaa ja heidät muutettiin sioiksi. Tyttö joutui orjatöihin kylpylään. Traumaattista.”

23. Jali ja suklaatehdas (1971)

”Leffassa poika putoaa suklaa-altaaseen ja imaistaan johonkin putkeen. Sitten vain todetaan, että poika saattaa päätyä suklaapatukoiden täytteeksi, mikä on harmillista, koska niiden maku menee pilalle. Yök.”

Muut värisyttävät tv-hetket

24. Tuotantoyhtiö Broadcastersin tunnusmusiikki

”Hyi että, kuulen edelleenkin sen nauravan naisen äänen päässäni tasaisin väliajoin. Aivan kammottava.”

”Kun se naurava nainen Kokkisodan jälkeen lävähti ruutuun, minua karmi.”

25. Ajankohtaisohjelmien tunnusmusiikit

”Ajankohtaisen kakkosen tunnari oli paha. Myös Ylen uutisten musiikki saa edelleen selkäpiin karmimaan.”

”Punainen Lanka -keskusteluohjelmassa oli käsittämättömän ahdistava alkutunnari. Pelkäsin sitä lapsena ihan älyttömästi.”

26. Onnen päivät -sarja

”Pelkäsin monta vuotta hysteerisesti tulipaloa sen jälkeen, kun yhdessä jaksossa kahvila paloi.”

27. Emmerdalen ja Kotikadun tunnusmusiikit

”Veljeni alkoi itkeä kuullessaan Emmerdalen tunnusmusiikin. Muuten hän ei ollut erityisen itkuinen.”

”Emmerdalen tunnari sai aina surulliseksi. Myös Kotikadun loppumusiikki oli todella ahdistava. Menin aina toiseen huoneeseen musiikkia pakoon.”

28. Pikkukakkosen ”Varokaa heikkoja jäitä” -valistusvideo

”Musiikki ja kaikki muukin oli ihan karmaisevaa.”

”Asuimme lapsena meren vieressä ja vanhemmat halusivat mennä jäälle kävelemään. Huutohan siitä tuli, koska pätkän jälkeen en halunnut tippua jäihin. Edelleenkin mennessäni jäälle mietin pätkää.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten vauvan syntymä vaikutti talouteesi?

Mitä vauvaan liittyviä hankintoja teit raskausaikana – ja lapsen syntymän jälkeen? Kerro meille, selvitämme, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa lapsiperheiden talouteen. Osallistu kyselyyn TÄSTÄ.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 100 euron arvoisen tuotepaketin vauvalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perjantaina 21.4. vietetään Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Toimitus otti vähän ennakkoa – katso kuvat ja lisää omasi mukaan!

”Alla oma musta trikoomekko, päällä miehen (liian iso) huppari, päässä lapsen (liian pieni) pipo. Asusteena Prisman ilmapallo.”
Asun valitsivat 5- ja 7-vuotiaat pojat

”Kysymys kuuluu, miksi olen joskus ostanut itselleni karvahupparin, jossa on nallenkorvat? Ehkä ilahduttaakseni lasta.”
Asun valitsi poika, 7v

”Kolmevuotiaan mielestä äidillä pitää olla kukallinen mekko ja sukkahousut. Mieluiten olisi pitänyt olla liilat sukkahousut, mutta sellaisia ei löytynyt. Punaiset olivat kakkosvaihtoehto. Ekaluokkalainen valitsi rannekorut, hän on tehnyt ne itse.”
Asun valitsivat 8- ja 3-vuotiaat tytöt 

”Tehdään susta vähän rokimpi. Mikä tarkoittaa jakku? Tää joutsenpaita on ihana, saanko mä tän? Ja nää pinkit merihevoset korviin ja toi mun lempparilaukku, jota sä et koskaan anna mun käyttää.”
Asun valitsi tyttö, 8v

”Sortsit pitää olla, ilmoitti lapsi. Pihahousujen kanssa löytyi onneksi vähän tömäkämmät kengät, ettei palele ihan niin paljon.”
Asun valitsi poika, 3v

”Klassisella linjalla mennään: Marimekon paita ja hame, sandaalit jalkaan ja käteen random-pussukka, jossa sisällä lapsen piirros, lelukännykkä ja lompakko.”
Asun valitsivat 4- ja 6-vuotiaat tytöt

Vieläkö mietit? 3 syytä osallistua:

1. Aikuisten pitäisi olla enemmän sellaisia kuin lapset

Lapsilla on anarkismia, rohkeutta, tajunnanräjäyttäviä visioita. Ja sopiva annos aitoa höpsöyttä. Jospa siitä tarttuisi vähän mukaan, kun asu ei ole niin harmaa ja sovinnainen? Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.

2. Lapsellakin on oikeus päättää välillä

Vanhempana päätät vuoden jokaisena päivänä, mitä lapsesi pukee. Vielä teini-ikäistäkin rajoittaa se, mitä vaatteita vanhempi suostuu rahoittamaan. Anna välillä valta lapselle ja katso, mihin se johtaa!

3. Löydät asuja, joita et tiennyt omistavasi

Olitko unohtanut, että sinulla on supersiisti vanha bändipaita tai överimakeat korvikset? Anna lapsesi löytää ne sinulle. Voit saada uutta päällepantavaa muillekin päiville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Keräämme lukijoiden kokemuksia lastensuojelusta. Kerro tarinasi alla.

Kun puhutaan lastensuojelusta, julkisessa keskustelussa kerrotaan usein resurssipulasta ja työntekijöiden väsymisestä. Uskaltaako perheelleen hakea apua, pohtii yksinhuoltajaäiti vauva.fin keskustelussa: ”Miten inhottava prosessi se oikeastaan on?”

Lastensuojelun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, jolloin lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli vuoden aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko vähän aikaa tai pitkäkestoisesti. Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 17 500 lasta ja nuorta. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Lastensuojelu 2015 -tilastosta.

Viime vuosina lastensuojelussa on pyritty panostamaan ehkäisevään työhön. Tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä arjessa mahdollisimman aikaisin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on samaan aikaan vähentynyt.

Koko Suomessa lastensuojeluilmoitus tehtiin vuonna 2015 yhteensä 66 646 lapsesta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli hieman alle 74 000 lasta ja nuorta. Heistä 28 prosenttia oli uusia asiakkaita.

Onko sinulla tai perheelläsi kokemuksia lastensuojelusta? Millaista apua teille tarjottiin, ratkesiko tilanne sen avulla? Millaista tukea olisitte kaivanneet lisää? Kerro kokemuksistasi alla. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Vauva-lehden, Meidän Perhe -lehden tai vauva.fin jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miksi sä saat räplätä niin paljon kännykkää, kysyy lapsi. Niin, miksi?

Kymmenvuotias osaa jo haastaa.

– Äiti, miksi SÄ saat räplätä kännykkää niin paljon, hän sanoi tässä yhtenä iltana kello 18.13, kun päivällisen jälkeen hamusin puhelimen esiin.

– Sä sanot aina meille, että pois puhelimelta, tulee silmät ja niska kipeeksi. Pitääkö MUN alkaa rajoittaa SUN kännykän käyttöä?

Ensimmäinen tunteeni oli häpeä. Taasko olin menossa Instaan vilkuilemaan, miten kavereiden kevätkukat kasvavat. Kohta taas niskaan sattuu ja lapset jäävät vaille huomiota.

Niinpä tutkiskelin asiaa sydämessäni. Listasin, mitä kaikkea olin räplännyt kännykällä viime päivinä.

  • Maksoin lapsen puhelinlaskun.
  • Neuvottelin lasten harrastusopettajien kanssa kevään erikoisaikatauluista.
  • Viestittelin lasten kavereiden vanhempien kanssa hoitojärjestelyistä ristiin ja rastiin. Mikä teillä on tilanne tiistaina, voisiko S. tulla hetkeksi?
  • Luin Wilma-viestejä. Lisää erikoisaikatauluja!
  • Varasin kuopukselle lääkäriajan.
  • Vastasin lasten saamiin synttärikutsuihin.
  • Tutkin sääennustetta ohjeistaakseni lapsille, mitä kouluun ja päiväkotiin päälle ja mitkä liikuntavarusteet mukaan.
  • Viestittelin puolison kanssa siitä, mitä tarvitaan kaupasta. Jugurtti lopussa!
  • Tutkailin nettikauppojen koon 25–37 lenkkarivalikoimia.
  • Videoin lapsen esityksen musiikkiopiston konsertissa ja lähetin sen lapsen kummitädille ja mummolle.

Mikä pahinta, bussissakin matkalla päiväkodilta kotiin räpläsin kännykkää samalla kun pidin toisella kädellä kiinni kuopuksen rattaista. Tiedän, se näyttää erityisen pahalta. (Melkein yhtä pahalta kuin puhelimen näpyttely hiekkalaatikolla, mistä Vauvan kolumnisti Marjut Ollila jäi äskettäin kiinni.) Oppiikohan lapsiparka edes puhumaan? Mutta piti laittaa kuittaus keskimmäisen iltapäiväkerhoon, että olemme kohta kotona, saa lähteä tallustamaan.

Ja kyllä: Luin uutisia, kävin tykkäilemässä kavereiden synttärikakkukuvista ja piristin itseäni tekemällä pari hassunhauskaa somepäivitystä. Iltakymmeneltä, kun olisi jo kannattanut mennä nukkumaan, selasin Facebookin virtaa hetken aivot turruksissa. Nauroin höpsölle videolle.

Anteeksi! Tällaisia me kännykkävanhemmat ollaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.