Löytyykö listalta sinunkin lapsuutesi pelottavin tv-hetki?

Vaikka elokuva tai tv-ohjelma olisi suunnattu lapsille, se voi silti aiheuttaa kammotusta ja pelkoa. Sarjoista jääneitä ”traumoja” puidaan innokkaasti keskustelupalstoilla ja Facebookissa.

Nyt-liite on kertonut juttusarjassaan lastensarjoista, jotka ovat jättäneet väristyksiä pitkälle aikuisuuteen saakka. (Lue jutut esimerkiksi Hilarius Hiirestä ja Olipa kerran elämästä.)

Viime viikkoina myös vauva.fi:n keskustelupalstalla on käyty vilkasta keskustelua siitä, mikä telkkarista nähty pätkä pelotti pienenä ja jäi mieleen. Kokosimme kokemuksista traumaattisimmat. 

Lastensarjat

1. Muumilaakson tarinoita (1990–1992)

”Jakso, jossa Muumipeikko menee taikurinhattuun ja muuttuu vaaleanpunaiseksi peikoksi, on pahin.”

”Mörkö pelotti lapsena. Pelko helpotti, kun tajusin, ettei se mahtuisi etuovestamme sisään. Jossain vaiheessa mielikuva alkoi naurattaa, kun mietin pelottavaa mörköä tappelemassa terassin rappusia ylös ja änkeämässä ovesta sisään jääden jumiin.”

”Muumipapan muistelmat -jaksossa kummitus lipuu hitaasti ylös talon portaita ja pahaenteinen muumimusa soi taustalla. Ryömin pelosta ruokapöydän alle ja seurasin tarinaa tuolinkarmin takaa.”

”Poikani pelkäsi hattivatteja niin, että juoksi aina toiseen huoneeseen, kun ne tulivat ruutuun.”

2. Alfred J. Kwak (1989–1991)

”Alfredissa oli paljon ahdistavia kohtauksia. Yksi paha oli se, kun Alfredia syytettiin varastamisesta ja häntä uhattiin teloittamisella. Toinen oli se, kun Alfred ja Korppi putosivat kaivoon ja Karski Katti yritti onkia ne sieltä syödäkseen.”

3. Aasi, Morso ja Mouru (1999–2001)

”Edelleen alkaa vähän jänskättää, kun näkee Morson.”

4. Sätkyjä ja tärinöitä (2002–2004)

”Sain ohjelmasta ikuiset traumat – sarja on ehkä yksi sairaimmista lastenohjelmista ikinä. Mieleeni on jäänyt ’Namia’-jakso, jossa poika eksyy epämääräiseen karkkikauppaan. Omistaja tekee pojasta elävän paperimassanuken. ’Tomi-poika viettää nykyään kaiken aikansa kaupoissa. Hän odottaa ikkunassa, että äiti löytäisi hänet. Viime viikolla äiti seisahti ikkunan eteen ja katsoi Tomia silmiin. Aivan kuin äiti olisi tunnistanut hänet, muttei vain muistanut mistä. Sitten kun hän muistaa, hän kyllä hakee poikansa kotiin. Vai mitä arvelet?’”

5. Scooby-Doo (1969–2011)

”Näin hiihtokeskuksen lasten leikkipaikassa jakson Scooby Doo ja saaren zombiet. Näin painajaisia monta viikkoa.”

6. Ruohometsän kansa (1972)

”Sarja aiheutti unettomia öitä, mutta vanhemmat antoivat mukisematta katsoa, koska ’kaikki piirretyt ovat lapsille’. Edelleen ällöttää kohtaus, jossa puput tukehtuvat kuoliaaksi ja silmät melkein poksahtaa päästä.”

”Veri roiskuu ja kanit kuolevat. Kamalaa!”

7. Kaukametsän pakolaiset (1992–1995)

”Kokonaisuudessaan melko ahdistava sarja. Varsinkin silloin, kun siilit jäivät auton alle.”

8. Tipi ja Sylvesteri (1995)

”Yhdessä jaksossa Tipi joi vahingossa Jekyll ja Hyde-lientä ja muuttui hirviöksi silloin, kun vain Sylvester näki. Se oli ahdistavaa.”

9. Petteri Kaniini (1992–1995)

"Sarjan yhdessä jaksossa kissanpentu leivottiin taikinaan ja hiiret söivät sitä. Hyi kamala! Todella ahdistavaa. Aina välillä pyörii vieläkin mielessä.”

10. Ankronikka (1987–1990)

”Sarjan muumio oli hyisen pelottava, vaikka se oli piirretty.”

11. Maailman ympäri 80 päivässä (1983)

”Monet ovat lapsena traumatisoituneet sarjan leskenpoltto-kohtauksesta. Itseltäni jäi lapsena se näkemättä. Aikuisena tosin kohta edelleen pelottaa.”

12. Rölli (1986–2002)

”Pelottavan näköinen rölli, joka asuu metsässä ja pelottelee lapsia, vaikka pelkää itse. Ristiriitaista.”

13. Pelottaako? (1990–1996, 1999–2000)

”Nuortensarja oli enimmäkseen lälly. Siinä oli kuitenkin muutama kammottavan jännittävä jakso. Esimerkiksi kasvoton, valkoinen hahmo on syöpynyt mieleen.”

14. Hopeanuoli (1989)

”Akabuto-jakso oli lapsena kauhistus. Pelkäsin, että jättikarhu hyökkää kimppuun kotimatkalla.”

”Erityisen traumaattinen kohtaus oli se, kun karhu hyökkäsi syrjäiseen mökkiin, jossa kaksi ukkoa oli paniikissa ja karhu tappoi molemmat. Näin usein unta, kuinka karhu hyökkää makuuhuoneeni ikkunasta kimppuun.”

15. Tiina (1991)

”Anni Polvan kirjoihin perustuvassa sarjassa Tiina lainasi köyhälle tytölle ehjät kumpparit. Ne palautettiin hänelle, kun tyttö kuoli. Surullista.”

16. Hämähäkkimies (1994)

”Piirrettyjen yhdessä jaksossa miehellä kasvoi molemmista kyljistä kaksi lisäkättä. Ne vain purskahtivat paidan läpi. Elin kauan pelossa, että minulle käy samalla tavalla.”

Elokuvat

17. ET (1882)

”Katsoin elokuvan kolmannella luokalla koulussa. En tiedä mikä siinä pelotti, mutta itkin illalla, koska en uskaltanut mennä leffan takia nukkumaan.”

18. Riiviöt (1984)

”Elokuva jäi pitkäksi ajaksi kummittelemaan mieleen. Joskus yöllä tuijotin yhtä lelua ja olin varma, että se on elävä ja tappaa, jos en pidä sitä silmällä. ”

”Ne vihreät otukset pelottivat. En pienenä ymmärtänyt, että elokuvat ovat komedioita, joten näin aivan kammottavia painajaisia.”

19. Antz – muurahaiset (1998)

”Luulin, että siinä on kuvattu oikeita, eläviä muurahaisia.”

20. Jumanji (1995)

”Katsoin elokuvan 11-vuotiaana serkkujen kanssa. Pahaenteinen ja uhkaava rummutus vintiltä sekä parrakas ja karjuva Robin Williams olivat pahoja!”

21. Yksin kotona (1990)

”Näin elokuvan koulussa. Monet siitä tykkäsivät, mutta minua kuvotti se väkivalta, jonka olisi ilmeisesti pitänyt olla hauskaa. Pidin silmät kiinni monessa kohdassa.”

22. Henkien kätkemä (2001)

”Elokuvassa tytön vanhemmat alkoivat ahmia ruokaa ilman lupaa ja heidät muutettiin sioiksi. Tyttö joutui orjatöihin kylpylään. Traumaattista.”

23. Jali ja suklaatehdas (1971)

”Leffassa poika putoaa suklaa-altaaseen ja imaistaan johonkin putkeen. Sitten vain todetaan, että poika saattaa päätyä suklaapatukoiden täytteeksi, mikä on harmillista, koska niiden maku menee pilalle. Yök.”

Muut värisyttävät tv-hetket

24. Tuotantoyhtiö Broadcastersin tunnusmusiikki

”Hyi että, kuulen edelleenkin sen nauravan naisen äänen päässäni tasaisin väliajoin. Aivan kammottava.”

”Kun se naurava nainen Kokkisodan jälkeen lävähti ruutuun, minua karmi.”

25. Ajankohtaisohjelmien tunnusmusiikit

”Ajankohtaisen kakkosen tunnari oli paha. Myös Ylen uutisten musiikki saa edelleen selkäpiin karmimaan.”

”Punainen Lanka -keskusteluohjelmassa oli käsittämättömän ahdistava alkutunnari. Pelkäsin sitä lapsena ihan älyttömästi.”

26. Onnen päivät -sarja

”Pelkäsin monta vuotta hysteerisesti tulipaloa sen jälkeen, kun yhdessä jaksossa kahvila paloi.”

27. Emmerdalen ja Kotikadun tunnusmusiikit

”Veljeni alkoi itkeä kuullessaan Emmerdalen tunnusmusiikin. Muuten hän ei ollut erityisen itkuinen.”

”Emmerdalen tunnari sai aina surulliseksi. Myös Kotikadun loppumusiikki oli todella ahdistava. Menin aina toiseen huoneeseen musiikkia pakoon.”

28. Pikkukakkosen ”Varokaa heikkoja jäitä” -valistusvideo

”Musiikki ja kaikki muukin oli ihan karmaisevaa.”

”Asuimme lapsena meren vieressä ja vanhemmat halusivat mennä jäälle kävelemään. Huutohan siitä tuli, koska pätkän jälkeen en halunnut tippua jäihin. Edelleenkin mennessäni jäälle mietin pätkää.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Onhan se ärsyttävää, kun joutuu kamppailemaan huomiosta puhelimen kanssa. Mutta on laitteista myös iloa.

Nykyvanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän kuin koskaan. Ja syyllistyvät samalla enemmän kuin koskaan siitä, että eivät ole tarpeeksi läsnä. Koska kännykkä, some, ruutu.

Syyllistymiseen on toki joskus aihetta. Tutkimusten mukaan vanhempien älylaitteiden käyttäminen voi haitata vuorovaikutusta lapsen kanssa. Erään tutkimuksen mukaan se myös lisää vanhemman ärtyisyyttä.

YouGovin ja Dolmion kyselytutkimuksen mukaan noin puolessa suomalaisperheistä vanhemmat tekstaavat, katsovat nettilähetyksiä tai tarkistavat sähköposteja päivällispöydässä. Lapset käyttävät laitteita ruokailun aikana selvästi harvemmin kuin aikuiset.

Kysyimme lapsilta, miltä se tuntuu, kun äiti tai isä on puhelimella. Kommenteista huomaa, että kännykkään keskittyvä vanhempi on lapsille arkea. Niistä huomaa myös tämän: puhelimesta on iloakin.

Ärsyttää, kun ne eivät kuuntele

"Se ärsyttää, kun vanhemmat ovat kännykällä ja ne eivät kuuntele tai kuule minua." Aapeli, 13

"Kun joka ikisestä pienestä jutustakin pitää ottaa kuva. Se on ärsyttävää." Lotta, 11

"Ärsyttävää on silloin, jos mä olen kipeänä ja äiti tekee töitä kotona ja puhuu koko ajan työpuheluita niin, että mä en saa puheenvuoroa." Vilho, 7

"Illalla ärsyttää, kun aikuiset on puhelimella, kun mä haluaisin että mua nukutettais ja mun vieressä oltais." Selma, 7

"Tuntuu ärsyttävältä, kun haluaisi leikkiä aikuisen kanssa ja ne vaan sanoo, että odota hetki mä katson tän ensin. Sitten mä teen niin, että pyydän seuraksi jonkun muun." Annu, 8

"Ärsyttää ku kysytään et 'voitko tulla pelaamaan?' Ja sit äidillä tai isällä menee liian pitkään ennen kuin se tulee kun se on puhelimella." Akseli, 9

"No silloin ärsyttää, jos aikuiset käyttävät kännykkää, kun on joku leikki kesken." Jerome, 4

"Jos on vaikka sovittu, että mennään yhdessä luistelemaan ja siellä luistelemassa aikuinen vaan katsoo kännykältä työasioita." Sini, 8

Miksi vain aikuiset saa?

"Tylsää on, jos äiti vaan pelaa tai katsoo yksin, eikä itse saa edes tulla viereen katsomaan." Ella, 6

"On ärsyttävää, kun äiti on jossain Facebookissa tai vaan selaa kuvia Instagramissa, kun voisi käsitellä ja lähettää mulle hauskoja kuvia tai opetella snappaamaan." Pihla, 12

"Se ärsyttää, kun vanhemmat komentavat meitä pois kännykältä mutta räpläävät itse koko ajan omia puhelimia. Oikeasti on vähän outoa, että aikuiset haluaa rajoittaa lasten kännykän käyttöä, mutta on itse tosi paljon puhelimella." Eevi, 10

"Välillä voisi kirjoittaa sinne Instagramiin ja Facebookkiin, että nyt on lapsiaikaa ja silloin ei saa tehdä muuta?" Aada, 6

Kivaa vanhemman kännykänkäytössä on

"Se, jos saa pelata itse." Ella, 6

"Kun vanhemmat tutustuu tähän nykyaikaan." Aapeli, 13

"Se, kun katsotaan sieltä vaikka hauskoja videoita." Annu, 8

"Ei siinä ole mitään kivaa. Tai no se saattaa olla, jos vaikka saa pelata yhdessä." Sini, 8

"Se, kun otetaan yhdessä kuvia Snapchatissa. Ja se, kun joskus äiti suostuu tekemään mun kanssa Musicallyja. Isin kanssa kirjoitellaan WhatsAppiin hassuja juttuja ja laitetaan kuvia meidän kissan Insta-tilille." Hanna, 11

"Joskus siitä on iloa. Vaikka silloin, ku mä oon jo nukkumassa ja äiti on vielä olkkarissa." Juho, 9

"Se, kun äiti laittaa viestiä, että voinko mä mennä jollekin kaverille. Siihen kännykkä on hyvä." Jerome, 4

Kokeilisitko minipaastoa?

Vauva.fin blogiyhteisössä Sesse ja poika -blogia kirjoittava kahden lapsen äiti päätti pitää somettoman sunnuntain joka kuun viimeisenä sunnuntaina – ja haastaa muutkin mukaan.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Viisareja pyöräytetään viikonloppuna kohti kesää.

Tänä vuonna kelloja siirretään 26. maaliskuuta kello 3 tunnilla eteenpäin. Ensimmäinen päivä kesäajassa on siis tulevana sunnuntaina.

Eksperttien mukaan uuteen aikaan kannattaisi totuttautua muuttamalla aikatauluja vähitellen noin 10 minuutilla päivässä. Kyllä, ihan totta!

Etukäteisvalmisteluissa vierähtää siis viikko. Mutta entä jos se jäi välistä? Voiko siirrosta vielä tehdä itselleen ja lapselleen mahdollisimman kivuttoman?

Kokosimme vinkit:

1. Yritä pysyä rutiineissa, vinkkaa Pure Wow -sivusto. Ne tuovat elämään järjestystä ja turvaa, kun uusi aika kiristää hermoja.

2. Tee makuuhuoneesta mahdollisimman pimeä illalla. Se auttaa saamaan unenpäästä paremmin kiinni.

3. Kokeile sarastusvaloa. Mitä enemmän huoneessa on valoa aamulla, sitä helpompi on herätä, kertoo Huffington Post.

4. Ole pienelle ja myös itsellesi ekstra-armollinen. On luonnollista, että sisäisen kellon sotkeminen aiheuttaa kärttyisyyttä, joten anna se anteeksi.

Pitäisikö siirtelystä luopua?

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että siirtelyyn ei ole syytä. Todellisuudessa se saattaa olla jopa vaaraksi terveydelle. Suomalaistutkimuksen mukaan kellojen siirtäminen nostaa väliaikaisesti jopa aivoinfarktin riskiä.

Lievemmillään viisareiden rukkaaminen aiheuttaa univaikeuksia ja väsymystä. Syy piilee ihmisen sisäisessä kellossa. Osa ihmisistä kestää vaikutuksia paremmin, osalle ajan kanssa säätäminen on todellinen riesa.

Valtaosa suomalaisista ajattelee, että kellojen siirtäminen on turhaa. Tutkimusyhtiö YouGovin kyselyn mukaan suomalaisvastaajista 72 prosenttia haluaa eroon kesäajasta. Muissa Pohjoismaissa luku on noin 35–45 prosenttia.

Suomessa on vireillä myös kansalaisaloite sen puolesta, että kesäaikaan siirtyminen lopetettaisiin. Tähän mennessä aloite on saanut lähes 27 000 kannatusilmoitusta. 

Mutta kellojen siirtelystä ei ihan noin vain luovuta. Ajasta määrää EU-direktiivi, ja luopumispäätöskin on pakko tehdä EU-tasolla. Jos vain yksi tai muutama valtio lakkauttaisi kesäajan, esimerkiksi lentoliikenne menisi nopeasti solmuun.

Päivämäärä muokattu oikeaksi 25.3.2017 klo 21.14.

 

Vierailija

Taas on se aika vuodesta! 4 vinkkiä, jotka helpottavat kesäaikaan siirtymistä

Vierailija kirjoitti: Minulla on hyvä vinkki: siirrä nyt vain sitä kelloa ja keskity sitten muihin asioihin. Se on vain yksi tunti, ei maailmanloppu. Porukka jaksaa hehkuttaa matkusteluistaan ja kuinka pärjäävät missä tahansa mutta kellon siirto tunnilla on niin suuri muutos että menee viikko toipumiseen ja ilman kriisiapua ei onnistu alkuunkaan.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Eino Kettusen elämän ensimmäiset kuukaudet menivät itkiessä vaikeiden allergioiden takia. Yrityksen ja erehdyksen kautta vanhemmat lopulta löysivät ruuat, jotka sopiva myös Einolle.

Mitä ruuaksi lapselle, joka saa syödä vain kesäkurpitsaa, tattaria, aprikoosia ja seitiä?

Tätä Emilia Ahtaanluoma-Kettunen ja Mikko Kettunen joutuivat pohtimaan, kun heidän poikansa Eino oli vuoden. Einolla on laajoja ruoka-aineallergioita, joita hän alkoi oireilla voimakkaasti pian syntymänsä jälkeen.

Nyt poika on 2,5-vuotias ja pystyy syömään noin 15:tä ruoka-ainetta. Se tuntuu vanhemmista jo huimalta määrältä.

”Kun käyttää mielikuvitusta, Einolle saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa.”

– Kun käyttää mielikuvitusta, Einolle saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa, Emilia sanoo.

Eino alkoi itkeä viiltävää, ympäri vuorokauden jatkuvaa itkua pian syntymänsä jälkeen. Emilialle ja Mikolle kaikki oli uutta, sillä vauva oli heidän esikoisensa. Heitä huolestutti, kun vauva nukkui vain pätkiä ja kakkasi kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Pieni poika näytti kaiken aikaa tuskaiselta.

Neuvolassa terveydenhoitaja lohdutti: jotkut vauvat itkevät enemmän, kyllä se pian helpottaa. Hän kehotti vanhempia antamaan vauvalle imetyksen lisäksi korviketta, jos se auttaisi tyytymättömyyteen. Pulloaterioiden jälkeen vauva oksensi kaaressa. Maha meni entistä pahemmin sekaisin.

Yrityksiä ja erehdyksiä

– Kun Eino oli kolmikuinen, hän lopetti kokonaan syömisen. Huoli oli valtava, ja haimme apua yksityiseltä lääkäriltä.

Tilanne alkoi purkautua, kun Einolla diagnosoitiin maitoallergia. Apteekin korvikkeista löytyi sopiva, aminohappopohjainen vaihtoehto. Eino oli reagoinut äidinmaidon kautta Emilian syömään ruokaan.

”Eino oli puolivuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa muutakin kuin huutava ja huonosti voiva lapsi.”

– Eino oli puolivuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa muutakin kuin huutava ja huonosti voiva lapsi. Tuntui pohjattoman ihanalta, kun vauvaan sai kontaktia.

Allergioiden laajuus alkoi selvitä, kun Eino alkoi maistella kiinteitä ruokia. Valtaosa kokeilusta sai pojan itkemään kivusta, ripuloimaan tai oksentamaan.

Yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi muutama ruoka, jota lapselle saattoi antaa.

– Ensimmäisenä sopi aprikoosi. Se oli mieletön juhlan hetki.

Einon kasvaessa uusia ruoka-aineita on pyritty lisäämään lääkärin laatiman aikataulun mukaisesti. Pikkuhiljaa ruokaympyrä on laajentunut. Eino syö yhä lähes aina eri ruokaa kuin vanhempansa. Kyläilyjä ja retkiä varten Einolle pakataan reppuun omat eväät.

”Jostakin syystä kotona tehty ruoka maistuu paremmalta ravintolan lautaselta, pillillä juodun jääveden kanssa.”

– Eino ei onneksi pidä sitä kummallisena, hän on niin tottunut. Ravintoloista hän tykkää. Jostakin syystä kotona tehty ruoka maistuu paremmalta ravintolan lautaselta, pillillä juodun jääveden kanssa.

Emilia ja Mikko ovat oppineet syynäämään tuoteselosteet tarkasti. Einon mahan pahasti sekaisin pistävää palmuöljyä löytyy mitä yllättävämmistä tuotteista.

Huippuhetkiä ovat olleet ne, kun koko perhe on syönyt samaa ruokaa. Vähän aikaa sitten kolmikko herkutteli pitsalla. Einolle saatiin tehtyä oma lätty kaurajauhoista. Päälle ladottiin tomaattia, kinkkua, kesäkurpitsaa ja oliiveja, pojan herkkua.

Vertaistuesta apua

Einon vauva-ajasta Emilialla on päällimmäisenä mielessä pohjaton huoli.

– Toisaalta nyt olo on suorastaan voitokas. Olemme selvinneet paljosta, ja koko ajan helpottaa. Asennoidumme niin, etteivät allergiat hallitse koko elämäämme.

Emilia on onnellinen siitä, että löysi jo Einon vauva-aikana vertaistukiryhmän, Suolioireiset Allergialapset -yhdistyksen.

Nyt perhe odottaa toista lasta, ja tuleva mietityttää. Entä jos hänkin on allerginen?

– Tuli mitä tuli, nyt osaamme ainakin hakea ja vaatia apua.

Emilia Ahtaanluoma-Kettunen, 26, Mikko Kettunen, 28, sekä heidän poikansa Eino, 2,5, asuvat Turussa. Perheen toisen lapsen laskettu aika on toukokuussa.

”Meillä kokkaa isi. Keittiö on hänen vastuualueensa. Eino osallistuu ruuanlaittoon ja syö mielellään kaikkia raaka-aineita ennen kuin ruoka on valmista. Koko perheen yhteinen lempiruoka on pyttipannu.”

Tarkastus on tarpeen aina, jos kipuilu jatkuu tai puheen kehitys tuntuu lakkaavan. 

Korvatulehduksen jälkitarkastus ei ole aina tarpeen, todetaan Turun yliopistollisen keskussairaalan tuoreessa tutkimuksessa. 

Jälkitarkastus tehdään tavallisesti noin kuukausi korvatulehdusdiagnoosin jälkeen, ja siinä varmistetaan, ettei korvatulehduksesta jää pysyvää kuulonalenemaa. Jälkitarkastuksen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan ole tutkimustietoa. 

Rutiininomaisia tarkastuksia ei tehdä muualla kuin Suomessa. 

"Jos lapselle ei kehity uutta korvatulehdusta, jälkitarkastusta ei tarvita."

– Jokaisen lapsen korvatulehduksen rutiininomaisesta jälkitarkastuksesta kuukauden kuluttua voitaisiin luopua. Jos lapselle
ei kehity uutta korvatulehdusta noin kahden kuukauden aikana, häntä ei tarvitse tarkastaa, koska paranemisennuste on erittäin hyvä, tutkijaryhmän dosentti, lasten infektiolääkäri Aino Ruohola perustelee.

Kehittyykö puhe vai paheneeko kipuilu?

Kun korva tulehtuu, välikorvaan valuu eritettä. Eritteen häviäminen välikorvasta kestää pienillä lapsilla hyvin vaihtelevia aikoja, kahdesta viikosta jopa kahteen kolmeen kuukauteen. Siksi jälkitarkastus kuukausi diagnoosin jälkeen voi olla liian aikaisin, sillä luonnollinen paraneminen on silloin vielä kesken.

– Todellisuudessa välikorvantulehdus paranee paremmin kuin jälkitarkastus antaa olettaa, Ruohola jatkaa.

Ruoholan mukaan jälkitarkastus on tarpeen aina, jos parin kuukauden sisään tulee oireita uudesta tulehduksesta. Pienellä lapsella korvan parantumista voi päätellä myös puheen kehityksestä.

– Jos sanoja tulee lisää ja lauserakenteet monipuolistuvat, korva on hyvin todennäköisesti paranemassa tai jo parantunut. 

Antibioottien vaikutus ei iso

Antibioottihoito ei tutkimuksen mukaan vaikuta merkittävästi siihen, miten pitkään korvatulehdus kestää. Tutkimuksessa eritteen häviäminen korvasta kesti antibioottia saaneilla lapsilla keskimäärin 20 päivää ja lumeryhmän lapsilla 29 päivää.

Eritteen häviäminen korvasta kesti antibioottia saaneilla keskimäärin 20 päivää, lumeryhmän lapsilla 29 päivää.

Korvatulehduseritteen kestoon vaikutti eniten se, kehittyikö lapselle uusi äkillinen korvatulehdus ennen kuin aiempi tulehduserite oli hävinnyt. Niillä lapsilla, joille ei kehittynyt uutta korvatulehdusta, erite hävisi välikorvasta keskimäärin 15 päivässä ja lähes kaikilla lapsilla kahden kuukauden aikana.

Aiempien tutkimusten mukaan antibiootti voi nopeuttaa oireiden paranemista, mutta toisaalta siitä on hyötyä vain noin kolmasosaan korvatulehduksista. Antibioottihoidon aloittamisen lykkääminen ei heikennä hoidon tehoa.

Jos antibioottia ei aloiteta ja lapsen oireet alkavat parantua, myös korva alkaa parantua, joten uutta lääkärikäyntiä ei tarvita.

"Kipua on aina hoidettava hyvin."

– Korvapotilaan kipua on kuitenkin aina hoidettava hyvin, Aino Ruohola lisää.

Niitä lapsia, jotka sairastavat toistuvia korvatulehduksia, tulisi tutkimuksen mukaan seurata nykyistä yksilöllisemmin ja erityisesti selvittää, miksi he sairastavat niin paljon. Korvakierteessä olevia lapsia on noin 10–20 prosenttia.

Pitkäkestoiseen Pikkunorsu-tutkimukseen osallistui vuosina 2006–2008 yli 300 lasta, jotka olivat vähintään puoli- ja korkeintaan kolmevuotiaita. Tutkimus julkaistiin Journal of the Pediatric Infectious Diseases Society -lehdessä. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.