Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies alistaa?
Epätoivoinen
17.03.2017 |
Voiko mies oikeasti rakastaa naista, vaikka jatkuvasti alistaa, moittii tekemisiä, ei anna hellyyttä kuin harvoin ja vähättelee? Vuoden olen ollut tällaisen miehen kanssa ja en usko että oikeasti rakastaa vaikka niin koko ajan väittää, vai rakastaako silti, mutta on jollain tavalla sairas?
Kommentit (29)
Minun ex- mieheni pönkitti olematonta itsetuntoaan ampumalla hyttysiä tykillä ja hyökkäämällä itse ennen kuin minä oletetusti olisin päässyt arvostelemaan hänessä mitään. Kun olin viisaasti hiljaa tilanteissa joissa en voinut voittaa, hän syytti minua huonosta itsetunnosta. Se oli hyvin sairas suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole rakkautta, jos lyttää ja alistaa.
Lopeta analysoimasta ja ymmärtämästä henkisesti väkivaltaista miestä. Hän on itse yksin vastuussa omasta käytöksestään, ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Se mies ei ehkä tiedä mitä on rakkaus, yrittää parhaansa mutta ei oikein osaa. häntä on alistettu tai hän on nähnyt sairaan parisuhteen mallin joskus josta otttaa mallia. Inhimillistä, toivon sille miehelle kasvua ja armoa itselleen
Tämä. Tiedän, että entinen mieheni rakasti minua, mutta hän oli niin sekaisin itsensä kanssa, ettei kuitenkaan oikein osannut. Jättäminen on vaikeaa, kun tietää, ettei toinen tarkoituksella aiheuta jatkuvaa kärsimystä ja mielipahaa, mutta tilanne ei kuitenkaan tule muuttumaan ainakaan kyseisen parisuhteen aikana. Oma mielenterveyteni ei lopulta kestänyt olla opetuskappaleena, vaikka vuosia yritin ja niin yritti mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mies ei ehkä tiedä mitä on rakkaus, yrittää parhaansa mutta ei oikein osaa. häntä on alistettu tai hän on nähnyt sairaan parisuhteen mallin joskus josta otttaa mallia. Inhimillistä, toivon sille miehelle kasvua ja armoa itselleen
Tämä. Tiedän, että entinen mieheni rakasti minua, mutta hän oli niin sekaisin itsensä kanssa, ettei kuitenkaan oikein osannut. Jättäminen on vaikeaa, kun tietää, ettei toinen tarkoituksella aiheuta jatkuvaa kärsimystä ja mielipahaa, mutta tilanne ei kuitenkaan tule muuttumaan ainakaan kyseisen parisuhteen aikana. Oma mielenterveyteni ei lopulta kestänyt olla opetuskappaleena, vaikka vuosia yritin ja niin yritti mieskin.
En ole ap, mutta kaikki tuo kuulostaa juuri tutulta. Kaikki on niin ristiriitaista, etten edes tiedä mitä miehestä ajattelisin. Usein ajattelen, ettei kukaan voi olla noin törppö vahingossa. Mutta sitten taas kun mietin miehen lapsuutta, niin ei siellä ole tainnut saada juuri minkäänlaista mallia parisuhteeseen. Joten mistä mies voisi edes tietää miten voi rakastaa tai riidellä, miten voi antaa myönnytyksiä tai pitää puoliaan.
Mies on sanonut tuon, ettei tarkoita loukata, mutta jotenkin onnistuu aina loukkaamaan. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun hän avaa suunsa, niin minä jo loukkaannun. Olen jo ihan yliherkistynyt loukkaantumaan. Ja mitään asioita ei puhuta läpi, kun ei ole saanut lapsuudenkodissaan mallia keskustelemiselle.
Sydäntä särkee, kun mietin, että minun on lopetettava yrittämästä auttaa. Sillä minun on pelastettava itseni ja lapseni. Mutta miten voin jättää miehen yksin. Ei hänellä ole yhtään kaveria ja vanhempiinsa ja sisaruksiinkin on etäiset / muodolliset välit. Mies ei näe tilannetta samalla tavalla kuin minä. Hänen mielestään hän pärjää eikä meillä ole niin huonosti asiat kuin mitä minun mielestäni. Hän ei siis koe myöskään tarvetta hakea keskusteluapua, vaikka olen sitä monesti pyytänyt. Tunnen olevani umpikujassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole rakkautta, jos lyttää ja alistaa.
Lopeta analysoimasta ja ymmärtämästä henkisesti väkivaltaista miestä. Hän on itse yksin vastuussa omasta käytöksestään, ei kukaan muu.
Minä tällaisen miehen voisi saada heräämään?
Olen mieheni 40 v. ensimmäinen joka suostunut asumaan hänen kanssaan. Kaikki hänen parisuhteet loppuneet väh. 2 v. Nyyhkien selitti kuinka mahdottomia aiemmat naiset olleet, pitäneet häntä kynnysmattona ja olleet dominoivia. Puolisen vuotta oli kuin ruusuilla tanssimista, kehui kaikille kuinka samanlaisia olemme, todellisuudessa pakotti minut alusta alkaen omaan tahtoonsa. Jos olin eri mieltä oli riita valmis ja mahdoton. Aikani myötäilin, olihan elämä helpompaa eikä riitaa syntynyt kun myötäilin. Annoin läheisyyttä ja rakkautta mutta mikään huomion määrä ei riittänyt hänelle. Valitettavasti tämä oli/on yksipuolista ja näitä mainittuja asioita on hänen mukaansa turha odottaa häneltä, muuten tuntisi olonsa alistetuksi ja egonsa lytätyksi jos JOUTUISI menemään naisen luokse, ehei... se kuuluu hänen mielestään naiselle. Sitten eräänä päivänä sain tarpeekseni. Tämän huomasi myös mieheni ja siitä alkoivat pahemmat riitamme. Sovittuja asioita hän "unohti", oli ymmärtänyt väärin, tai sitten ei ollut kuullut mitä olin sanonut ja tästä syystä suurin osa asioista vain "luikahti" tapahtumaan ihme kyllä niin kuin hän oli halunnut. Aloin tehdä asioita joista pidin, yksin. Tästä alkoi pahempi alistaminen ja myös pahoinpitelyt. Hän koki ettei saanut enää kontrollia minusta ja pahoinpitelyt olivat enää ainoa keino. Raahauduin töihin puoliunessa, olihan hänen yksi väsyttämiseni keino valvottaminen yöllä. Lopulta en jaksanut valehdella ja peitellä mustelmiani töissä ja läheisilleni. Olihan koti myös minun kotini, minun puoliksi maksama, miksi en saisi olla oma itseni omassa kodissani. Siitä hetkestä lähtien kutsuin poliisit joka kerta kun mieheni pahoinpiteli minua. Joka kerta pyysi anteeksi ja lupasi että oli viimeinen kerta, samaan hengenvetoon selitti ettei olisi pahoinpidellyt ellei joku muu olisi saanut häntä suuttumaan ja tuntemaan agressiota, työkaverit, esimiehet, ystävät, aina syy oli jossain muussa. Nyt vuosien jälkeen ymmärrän että nämä olivat vain tekosyitä siihen että sai alistaa ja pahoinpidellä. Hän joutui psykologisen suljetulle osastolle ja terapiaan jossa käy vieläkin. Diagnoosi mielenterveydellinen sairaus ja lapsuudenkodissa nähty väärä miehen ja naisen malli, isä alistanut vaimoaan taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti. Liityin vertaistukiryhmään. Läheiseni ja ystäväni tiesivät nyt tilanteestani ja tukivat. Entä mieheni nyt? Käy terapiassa haukkumassa muita mutta ei halua muuttaa käytöstään. Terapia EI pure ellei potilaalla ole omaa halua muuttaa omaa käyttäytymistään ja toimintatapojaan. Ainoa selitys hänen käyttäytymiseensä on hänen mukaansa se että muut ovat mahdottomia, ei hän! Työpaikat vaihtuvat, samasta syystä josta syyttää minua ja muita eli siitä että työpaikoissa pomot ja työntekijät alistaneet häntä ja riitaantuu heidän kanssaan tämän johdosta. En saa enää mitään tästä avioliitosta. Olen avioliitossa joka on kaverisuhde, ei seksiä. Tunteeni ovat kuolleet, en luota häneen enkä siihen että mikään tässä miehessä muuttuu. Olen hänen naisistaan se joka on jaksanut pisimpään hänen temppuiluaan mutta nyt myös minun mittani alkaa olla täysi. Olen pääsemässä hänestä irti, enkä koe enää syyllisyyttä eroajatuksista ja tunteista, nyt vain toivon voimaa uuteen elämään. Joten... vierailija 27/27, tällaista miestä on turha yrittää saada "heräämään". HÄN ON HEREILLÄ ja tietää tarkalleen mitä tekee ja mitkä ovat seuraukset mutta hän ei välitä. Ainut josta hän välittää on oma itsensä. Rakkaus ei ole hänelle rakkautta vaan alistamista ja hyväksikäyttöä eikä halua ottaa vastuuta siitä mitä tekee ja millainen on, hän EI HALUA MUUTTUA koska eihän hänessä omasta mielestään mitään vikaa ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on kahdenkeskisiä juttuja,helppo syyttää toista.Jos omat rajat on hämärät,antaa helposti toisen alistaa ja mitätöida.Itsellä oli nuorempana todella huonoja suhteita ja lähdin niistä kävelemään.En ole katunut,vaikka joku imu noissa sairaissa suhteissa on,vetoaa pimeään puoleen.Oma käytös muuttui noissa suhteissa täysin sairaaksi,sain raivareita,petin ym.menin täysin sekaisin.Hirveitä suhteita.Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan...Pysyn todella kaukana ko.tyypeistä,on ihanaa että on löytynyt jotain kivempaa ja herttaisempaa tilalle vuosien yksinolon ja terapian jälkeen,monta vuotta oltu yhdessä.Oli aluksi outoa että joku arvostaa ja kunnioittaa minua naisena.Joka haluaa minulle hyvää.Ja puhkesin kukkaan!Ja rakastan miestäni oikeasti,nyt tiedän mitä on rakastaa ja olla rakastettu..Ko.valtafiksaatiotyypi on yrittäneet ottaa yhteyttä muutaman kerran,en vastaa,on todella ahdistavaa nähdä heitä kadulla,ei se asetelma mihinkään muutu,en enää koskaan päästä tuollaisia yhtään lähelle..Jokin itsessä on muuttunut,hyvään suuntaan.Lähde kävelemään,on parempaakin olemassa!
joka tapauksessa jokaisen ihmisen, niin naisen kuin miehenkin, olisi hyvä kehittää itseään. jos jompi kumpi pyrkii alistamaan toista parisuhteessa, hänellä lienee enemmän töitä itsensä kanssa.