Mitä syrjäytynyt tekee päivisin?

Ulkoilemalla, netissä, pelaamalla, katsomalla elokuvia, laittamalla ruokaa, lukemalla, maalaamalla...

Kirjoittelee AV:lle provoja.

Ajattelin itse astua ulos oravanpyörästä, lopetta työt ja alkaa syrjäytymään. Päiväohjelmani tulee koostumaan runkkaamisesta, juopottelusta ja netissä trollaamisesta.

Ai hitto kun olisinkin syrjäytynyt. Laihduttaisin, lenkkeilisin, treenaisin, olisi aikaa laittaa ruokaa itse, nukkua päikkärit ja kunnon yöunet ja lukea. Kaikki tämä ilmaista. Lukeminen, rakas harrastus, jäi kun menin työelämään. Nykyään olen ihan biibbiib, en tiedä mistään mitään.

Vie lapsen kouluun, käy kaupassa, nauttii rauhassa aamupalaa, harrastaa, laittaa iltapäiväruoan ja huolehtii lapsesta, kun hän tulee koulusta kotiin.

Nyt kun kysyt, niin en hitto vie tajua, miten se on saanut päivänsä kulumaan. Nyt on saanut vähän elämästä kiinni, mutta koko talvi meni niin, että nukkui puoleen päivään, pelasi ja joskus katsoi telkkaria. Kerran viikossa kävi kaupassa. Varmaan kerran viikossa myös suihkussa. Todella niukkaa.

Nyt tuohon on lisääntynyt vähän töitä ja yksi harrastus. Toivottavasti joskus myös ruuanlaittoa, siitä minulla ei ole nyt tietoa. Koko talvena ei laittanut edes ruokaa.

Syrjäyttelee menemään.

Selailen vauvapalstaa ja demiä, katson sarjoja ja leffoja, käyn koiran kanssa lenkillä, ryyppään.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin itse astua ulos oravanpyörästä, lopetta työt ja alkaa syrjäytymään. Päiväohjelmani tulee koostumaan runkkaamisesta, juopottelusta ja netissä trollaamisesta.

Aikuinen veljeni syrjäytti itsensä tahallaan "kostoksi" siitä että hänelle tuli avoero. Sanoutui irti vakituisesta työpaikastaan jotta saisi stalkata exäänsä mahdollisimman paljon. Ei ottanut kuuleviin korviinsa sukulaisten nuhteita stalkkaamisesta. Sitten exä otti ja muutti pääkaupunkiseudulle. Persaukinen ja itsetuhoinen veljeni ei tietenkään saanut asuntoa pääkaupunkiseudulta ja on nyt sitten muka yhteiskunnan uhri. Ihan itse on ongelmansa aikaansaanut.

Älkää sekoittako syrjäytynyttä erakkoon ja työttömään

Syrjäytyneinen aika on eri kuin työssäkäyvien. Lasten kouluun lähtemisen jälkeen he eivät ehdi saada juuri mitään aikaiseksi ennen kuin lapset palaavat koulusta. Tunnen yhden äidin, joka kertoi 'hoitavansa päivällä asioita', joita on kuulemma paljon. Se tarkoitti paria puhelua tai kaupassa käyntiä ja korkeintaan laskujen maksamista. Sitten onkin jo kuulemma ruokailun aika ja siivous ja sitten lapset jo palaavatkin koulusta. Jotenkin ottaa päähän, että meillä todella verovaroin mahdollistetaan tämä. Työttömyyskorvausta saavat pitäisi todella saada tekemään jotakin hyödyllistä yhteiskunnan eteen, eikä vain maleksimaan päivät pitkät.

Ei kai syrjäytyminen tarkoita sinänsä kotona oloa esim. työttömyyden takia. 

Se on kokonaisvaltaista osattomuutta yhteiskunnasta. Eli täällä kuvataa paljolti työelämän ulkopuolella olevien päiviä, mikä ei sinällään ole syrjäytymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää sekoittako syrjäytynyttä erakkoon ja työttömään

Laitapa selkeästi esille näiden asioiden erot, niin jokainen tietää mistä puhutaan.

Syrjäytymisellä ei ole vakiintunutta määritelmää. Joskus sillä voidaan tarkoittaa myös osattomuutta yhteiskunnan toiminnoista, kuten työmarkkinoista tai opiskelusta.

Erakko saattaa olla omasta halustaan poissa ns. ihmisten ilmoilta ja joillakin on siihen varaa ilman yhteiskunnan tukea. Työtön joka on aktiivinen ja sosiaalinen ei minun mielestäni ole syrjäytynyt etenkään jos on mukana samoissa asioissa(harrastukset yms.) kuin ennen työttömyyttä. Ja joillakin ei edes rahallisesti haittaa lyhyet katkot työ/ opiskelu elämässä? Syrjäytynyt  on sitten lähellä luovuttamista oleva paskaloukkuun jäänyt ihminen joka on käynyt ainakin läpi ehkä sairauksia, yksinäisyyttä  ja pitkää työttömyyttä ilman rahaa jne. Itse kuuluisin syrjäytyneisiin aivan varmasti ilman perhettäni (6 vuotta sairaana ja työttömänä) ei vaan pysty nukkumaan päiviä ja valvomaan öitä enää koska ei saa luovuttaa jos henki vielä  pihisee.

Olen koko päivän neljän seinän sisällä koska traumojen vuoksi en uskalla ulos. Istun koneella, katson elokuvia ja videoita youtubesta/seuraan jotain sarjaa. Pelaan myös paljon konsoleilla ja enimmäkseen PC'llä.

Vierailija kirjoitti:

Ai hitto kun olisinkin syrjäytynyt. Laihduttaisin, lenkkeilisin, treenaisin, olisi aikaa laittaa ruokaa itse, nukkua päikkärit ja kunnon yöunet ja lukea. Kaikki tämä ilmaista. Lukeminen, rakas harrastus, jäi kun menin työelämään. Nykyään olen ihan biibbiib, en tiedä mistään mitään.

Juu niin minäkin aikanaan töissä ollessa kuvittelin, että tuota kaikkea tekisin jos olisin työtön tai syrjäytynyt ja ihmettelin miksei muut tee. No kun syrjäydyin, se totuus oli lopulta lähempänä tuota runkkaamista, juopottelua ja täällä trollaamista. Nyt jaksan taas treenata ja laittaa ruokaa kun sain vuosien jälkeen töitä ja jonkun näköalan elämään eteenpäin. Otin opikseni, en ikinä enää kadehtisi syrjäytyneitä.

Minun syrjäytyneeni, ei siis käy koulua tai ole töissä, pääasiassa nukkuu päivisin valvoo öisin, käy pitkään suihkussa, meikkaa ja laittaa itseään useita tunteja, surffaa netissä mutta ei juuri edes pelaa mitään tai tee mitään kehittävää tietokoneella.

Ei ryypiskele tai elä hulttioelämää. Valitettavasti tämä on hänen ainoa tapa saada jonkulainen elanto. Koulunkäynti ei onnistu kuten ei myöskään työssä olelminen. 

Ei kannata kadehtia syrjäytyneitä, ei tämä todellakaan mitenkään tavoiteltavaa ole...Itse olen sairastanut moninivelrikkoa jo nuoresta ja sen takia pysyvästi työkyvytön, masentunut, yksinäinen ja köyhä. Hyvä kun jaksan sängystä nousta ja pitkät päivät seuraavat toisiaan sisällöttöminä. Mihinkään ei ole jaksamista tai mielenkiintoa. Ihmissuhteita ei ole ja harrastuksiin ei varaa/jaksamista. Antaisin mitä tahansa jos saisin olla terve ja mukana työelämässä! Välillä jurppii, kun hyväosaiset valittavat, miten rankkaa heillä on, kun pitää käydä töissä jne...Eivät tajua, miten paljon rankempaa on vain sairastaa kotona ja elää pienellä eläkkeellä, tuntien olevansa turha ja hyödytön yhteiskunnalle. Ja kyllä, olen ilmeisen katkera, kuten jo kirjoitukseni sävystä voi päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Ai hitto kun olisinkin syrjäytynyt. Laihduttaisin, lenkkeilisin, treenaisin, olisi aikaa laittaa ruokaa itse, nukkua päikkärit ja kunnon yöunet ja lukea. Kaikki tämä ilmaista. Lukeminen, rakas harrastus, jäi kun menin työelämään. Nykyään olen ihan biibbiib, en tiedä mistään mitään.

Syrjäytyminen voi johtua myös toimintakyvyttömyydestä eikä omasta halusta. Silloin ei noin täydellistä arkea pysty itselleen tekemään, vaikka "aikaa" olisi.