Huomaan, että suututtaa kun ihmiset keräävät lapsenlapsilleen rahaa, jonka HE päättävät olevan käytettävissä kun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuutena kyllä kannatan sitä, että lapselle maksetaan koko ajan jotain fiksuja kuluja, vaikkapa ratsastustunteja/tms hyvä harrastus, kuin että erityisesti kerätään johonkin epämääräiseen kaukaisuudessa olevaan opiskeluun/ajokorttiin... voihan se olla, että lapsi ei halua opiskella ja muuttaa elämäntapaintiaaniksi jonnekin sademetsään. Eivät aikuiset voi sitä määritellä, mikä lapsen tekee aikuisena onnelliseksi ja voihan se olla, että parikymmentä vuotta tästä eteenpäin ei ole edes yksityisautoilua, vaan kuskittomia autoja kiertelemässä kaduilla (tmstms, pointtina että tulevaisuudesta on mahdotonta sanoa mitään varmaa). Onnellista lapsuutta sen sijaan mikään ei mitätöi.

Tottakai jos on mahdollisuus tehdä molempia, sitten voi säästääkin.

Uusperheiden aikakautena tuossakin voi olla ongelma, jos yksi perheen lapsista saa isovanhempiensa kustantaman hyvän harrastuksen, mutta perheen muiden lasten isovanhemmat eivät joko halua tai heillä ei ole varaa tehdä samaa. Lapselle säästetty raha, jonka lapsi saa vasta täysi-ikäisenä, eriarvoistaa sisarusten lapsuutta paljon vähemmän kuin tuo, että yksi saa kaikenlaista isovanhemmiltaan ja muut eivät. 

Uusperheissä voi muutenkin tottua ajatukseen ettei kaikki lapset ole samalla viivalla

Samaa mieltä, mutta useimmat vanhemmat eivät halua vaan haluavat, että kaikilla lapsilla on yhtä paljon. Tai yhtä vähän. 

Yhden lapsen mummon ei tartte välittää siitä jos toisen lapsen mummo ei anna täsmälleen samaa omalle lapsenlapselleen

Mutta sen mummonkin kannattaisi välittää siitä, että omalla lapsenlapsellaan on mahdollisuus elää ympäristössä, missä ei joudu olemaan kateuden kohteena. 

Tämä on muuten totta ja todella rankkaa myös sille kadehdittavalle. Itse olen sen kokenut ja toivonut, että isovanhempi voisi edes hieman huomioida sitä äidin miehenkin lasta, vaikkei varsinaista velvollisuutta olekaan. Annoin sitten siskopuolelleni, josta kovasti pidin, aina osan niistä esim. vaatteista, joita mummi minulle toi. Olimme onneksi suunnilleen saman kokoiset.

Mun mielestä kela toimi oikein tuossa tapauksessa, kun kerran toimeentulotuen säännöt on mitä on. Muutenhan minäkin voisin perustaa vaikka kääpiösiililleni tilin ja hakea sitten toimeentulotukea, kun on rahat loppu. 

Tosin koko toimeentulotuen säännöt ovat idioottimaiset. Pitäisi tunnustaa, että on ihmisiä, jotka ovat vakituisesti sen varassa, ja tulevat olemaan aina, ja näitä ihmisiä on pakko tukea. Koska sivistysvaltiossa tuetaan heikoimpia.

Vierailija kirjoitti:

lapsi on täysi-ikäinen. Eihän lapsi välttämättä enää edes elä silloin. Täysi-ikäisenä lapsi on myös kykenevä tienaamaan työllä rahaa, tai elämään opintotuella. Elämisen aika on NYT. Antakaa pyyteettömästi rahaa lapsen tämän hetken tarpeisiin. Köyhä lapsuus ei korvaudu sillä, että mummu saa glorian kruunun päähänsä sillä että MUMMUN SÄÄSTÖILLÄ ostettiin sitten ajokortti. Narsismia taas koko juttu.

Olen samaa mieltä. Mielumin lapselle hyvä lapsuus. Kurja aikuisuus tulee jokatapauksessa ja se tonni tilillä ei ole kun pieni ilo 18v teinille kun koko raha menee viinaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsi on täysi-ikäinen. Eihän lapsi välttämättä enää edes elä silloin. Täysi-ikäisenä lapsi on myös kykenevä tienaamaan työllä rahaa, tai elämään opintotuella. Elämisen aika on NYT. Antakaa pyyteettömästi rahaa lapsen tämän hetken tarpeisiin. Köyhä lapsuus ei korvaudu sillä, että mummu saa glorian kruunun päähänsä sillä että MUMMUN SÄÄSTÖILLÄ ostettiin sitten ajokortti. Narsismia taas koko juttu.

Olen samaa mieltä. Mielumin lapselle hyvä lapsuus. Kurja aikuisuus tulee jokatapauksessa ja se tonni tilillä ei ole kun pieni ilo 18v teinille kun koko raha menee viinaan kuitenkin. 

Eipä se alle 5 €  (1000 €/18v/12kk=4,63 €) kuukaudessakaan mitenkään erityisen hyvää lapsuutta takaa.

AP:n pitäisi ilmeisesti päästä ostamaan viinaa ja rahat loppu. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on hienoa. Etenkin, jos vanhemmat ovat vähävaraisia eli heillä tuskin on varaa kustantaa lapsilleen ajokorttia tai opiskelua.

Kummankin kustannus kuuluu ihmiselle itselle. Ei vanhempien pidä maksaa lapsen ajokorttia eikä elättää sitä kun se opiskelee. Itse asiassa tuossa olisi hyvä verotuksen paikka. Kaikki raha (tai rahanarvoinen tavara tai palvelu) mitä vanhemmat (tai isovanhemmat jne) antavat aikuiselle lapselleen katsotaan verotettavaksi lahjaksi.

Voi olla, että kun meidän lapset lähtee opiskelemaan, ei asiat olekaan enää niin. Tiukkaahan se on ollut meilläkin, eikä kesätöitä välttämättä saa, jos ei ole suhteita. En usko, että kaikilla on mahdollisuutta opiskella enää 20 vuoden päästä, jos ei ihmiset ymmärrä muuttaa äänestyskäyttäytymistään.

Käyttäjä63678 kirjoitti:

Juuri näin. Rahastosäästän kummilapsen nimissä olevalle tilille. Säännöllisen epäsäännöllisesti sieltä on myyty rahasto-osuuksia, koska "oho, äiti unohti maksaa puhelinlaskunsa", "iskä kolaroi auton" (tätä tapahtuu melko usein) tai "oli pakko päästä risteilylle". Näitä rahasto-osuuksia ei ole ainakaan vielä palautettu. Lapsi on 7v ja suorastaan ketuttaa antaa rahaa kuukausittain mitä ilmeisimmin vanhempien toilailuja varten.

No hittolainen, tee tutkintapyyntö poliisille! Tuohan on kavallus. Ja jatkossa rahat sellaiselle tilille, mihin vanhemmat eivät pääse käsiksi. Tai pidä vaikka omissa nimissäsi, mieluummin niistä ehkä maksaa pienet lahjaverot jos vaihtoehtona on, että vanhemmat vetävät välistä.

Jos mummolla varaa ja halua   laittaa 100-50€/kk halpakuluiseen normituottoiseen rahastoon n. 20 vuoden ajan niin siitä kertyy ihan kiva summa lapsenlapselle käytettäväksi esim:

ajokorttiin, autoon, vuokravakuuteen, ekan asunnon huonekaluihin ym, pohjakassaksi omaan kämppään jne.

tai sitten lapsenlapsi voi jatkaa säästämistä . Raha ei tuo ehkä onnea , mutta se rauhoittaa

Varmasti enemmän iloa kuin, että mummo ojentaisi sen 50 lapsen vanhemmille - osta tolla jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kustantaa opiskelua? Mitä sä puhut?

Minä opiskelin opintotuen ja kesätyön turvin, en saanut markan markkaa vanhemmiltani ja olen ylpeä siitä. Emme elä Amerikassa.

Mä en ainakaan haluaisi lapseni ylpeilevän sillä, ettei saa vanhemmiltaan mitään taloudellista apua tiukkoina aikoina. Ihmeellistä ajattelua. 

Mitä tulee "ajokorttirahastoon", niin se on kelpo ajatus. Rahantarve kasvaa iän mukana; pienen piltin tarpeet ovat kuitattavissa pienillä summilla, mutta kun tulee ajokortin hankinnan aika ja rahat ovat tiukoilla (joillain kuulemma on, kaverit kertoivat), 18-v ei varmaan ajattele "olisipa nämä rahat käytetty lapsuuden hoploppeihin". 

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos pääseekin sanomaan?

Aivan varmasti täysi-ikäinen lapsenlapsi osaa arvostaa ajokorttia.

Onhan siinä iso ero, että saako ajokortin vaiko viisivuotiaana hilavitkuttimen tai kurahaalarit.

Se, että mamma vituttaa, on toissijaista. Antaa mammaa vituttaa.

Kyllä me olemme ainakin säästäneet lapsenlapsille ja aiomme jopa tehdä testamentin heille ja näistä asioista ei kyllä kukaan lähipiiristä ole tietoinen, joten gloriaa ei saadaa ja mammaa vituttaisi hirveästi, jos saisi tietää, että lapsoset tulevat olemaan rikkaampia kuin hän.

Vain kateellisia harmittaa, jos eivät halua/kykene lapsenlapsiaan tukemaa, mutta tämähän on nykypäivää: mulle kaikki heti nyt....

Siis mitä vittua nyt. Itse ainakin aion omalle lapselleni säästää juuri noin, että rahat saa käyttöön täysi-ikäisenä. Oispa itselle ainakin kelvannut, jos olisi jo siinä vaiheessa ollut sievoinen pesämuna, jolla hankkia esim. kalusteet ekaan omaan kotiin, maksaa joku kiva harrastus, käydä ravintolassa syömässä tai hierojalla kerran kuussa, jättää yksi työkesä väliin ja reilata sen sijaan tai ihan vain jättää säästöön esim. ensimmäistä omaa asuntoa varten.

Ja, juu. Olen opiskeluaikana itse tehnyt töitä ja säästänyt rahat. Se on ollut tärkeä ja opettavainen kokemus. Nyt olen 28-vuotias. Elän mukavaa elämää ja olen ylpeä työni tuloksista. On kivoja harrastuksia. Asuntosäästötavoite tulee täyteen nyt keväällä. Vuoden päästä mennään miehen kanssa naimisiin, ja on varaa tarjota sukulaisille mukavat juhlat. Ei silti yhtään sattuisi, jos pohjalla olisi jonkun mummun kokoama viisitonninen arkea yksinkertaistamalla. Todellakin arvostaisi itse tällaista pitkäjänteistä ja kauaskantoista lahjaa.

Me olemme mieheni kanssa antaneet rahaa tyttärenpojallemme, joka on meidän ainoa lapsenlapsemme. Olemme itse 68 ja 70, ja talousasiat ovat hyvällä mallilla. Molemmilla on hyvät eläkkeet ja asunnot maksettu jne. Tyttären raha-asiat eivät ole yhtä hyvällä mallilla, vaan on velkaantunut ihan omaa holtittomuuttaan, vaikka häntä olemmekin auttaneet aina välillä.

Pojalle olemme antaneet rahaa ihan suoraan käteen ja todenneet, että saa käyttää ihan parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan ei anna äidilleen, kun tiedämme, että rahat eivät menisi laskujen maksamiseen tai pojan lukiokirjoihin, vaan esimerkiksi johonkin postimyyntiin tai ravintolaan. Tyttärellämme on mahdollisuus hoitaa asiansa kuntoon ihan itsekin, mutta emme halua, että pojalta jää nuoruus elämättä äitinsä persaukisuuden ja holtittomuuden takia ja siksi olemme antaneet hänelle käyttörahaa (nyt 17v.), jotta saa kulkea kavereidensa kanssa ja tehdä asioita mistä tykkää. On mennyt varmaan rahaa juopotteluun ja muuhun hurvitteluun, mutta osaa kyllä käyttää rahaa fiksusti ja tiedän, että on säästöönkin saanut jo huomattavan summan.

terveisin mummi 68v

Vanhempien tehtävä on elättää ja mahdollistaa alaikäisen lapsensa toimeentulo ja harrastukset. Jos perheen ulkopuolinen henkilö, mummi, kummi, täti, kuka vaan, haluaa antaa lapselle aikuistumislahjan, on se hänen valintansa, eikä liity mitenkään siihen, että on vanhempien velvollisuus huolehtia siitä, että alaikäisellä on hyvä elämä. 

Jos lapsella ei ole mahdollisuutta harrastaa, syödä terveellisesti ym. niin katseet eivät käänny siihen mummiin, kummiin tai tätiin, joka antaa aikuistumislahjan vaan niihin vanhempiin, jotka vastaavat lapsen elatuksesta.

olisiko parempi, että se mummi ei antaisi aikuistumislahjaa eikä rahaa nytkään? Aikuistumislahja on hänen valintansa ja se on ylimääräinen lahja. Mummi antaa halutessaan lahjan, ei kanna vastuuta elatuksesta, mikä on vanhempien ehdoton tehtävä. Jos siitä ei selviä edes yhteiskunnan tuella, ei oikea puhelinsoiton pää ole se mummi, jolta vaaditaan rahaa nyt ja heti vaan lastensuojelu, johon kerrotaan, että ei voi huolehtia lapsesta. 

Sinua siis suututtaa se, että isovanhempi haluaa auttaa lapsenlapsensa eikä sinun rahatilannettasi.

Raha kannattaa säästää käteisenä sukan varteen, niin tantat ei pääse väliin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me olemme ainakin säästäneet lapsenlapsille ja aiomme jopa tehdä testamentin heille ja näistä asioista ei kyllä kukaan lähipiiristä ole tietoinen, joten gloriaa ei saadaa ja mammaa vituttaisi hirveästi, jos saisi tietää, että lapsoset tulevat olemaan rikkaampia kuin hän.

Vain kateellisia harmittaa, jos eivät halua/kykene lapsenlapsiaan tukemaa, mutta tämähän on nykypäivää: mulle kaikki heti nyt....

Hienoa! :)

Minä olen se, jolle kirjoitit vastineen. Tuon hieno tapa toimia.

Miksi niitten vanhempien tai kenenkään muun tulisi edes tietää jemmarahastoista?

Kun niistä ei puhu ja pitää ne omissa nimissään, niin kenellekään vaan ei voi tulla paha mieli.

En todellakaan voi käsittää, että mitä vanhemmille kuuluu lasten rahat, joita joku muu lapsille säästää. Mielestäni ei mitenkään. Tieto rahoista ei myöskään, jälleen minun mielestäni, kuulu myöskään ko. lapsille.

Mielestäni olisi hyvä katsella, että mihin suuntaan lapsi kehittyy.

Valitettavasti joskus niistä kasvaa kusipäitä. Ikävä olisi sitten todeta, että sinne meni hukkaan rahat.

Itse olen huono rahankäyttäjä, mutta aina pyrin antamaan ison setelin synttäreinä ja jouluna.

Sukulaislapsi on onneksi fiksu. Tekee aina tiliä siitä, kuinka rahat on käyttänyt, kuitteineen, vapaaehtoisesti.

Harrastukseen ne menee tai tilille tai käteisjemmaan, joka tietämäni mukaan on harrastuksen päivittäiskuluja varten. Olen sanonut, että jos vain voin, niin autan myös ylimääräistä harrastukseen liittyvissä kustannuksissa, jos tulee isompaa tarvetta hankintoihin. Eipä ole liikoja pyydellyt silti.

Mieluummin annan harrastukseen paljon kuin rahoitan vähääkään alkavaa kaduilla juopottelua.

Tilanne voi toki muuttua. Lapsi on kasvamassa teiniksi kovaa vauhtia. Vielä tämä hyvältä näyttää.

Kyllä toki, otan itse itselleni iloa ja glooriaa siitä, että koetan opettaa lasta välttämään minun jo tekemiä ja kokemia virheitä, joten ilomielin annan rahaa lapsen urheilua varten.

Tai muuten vain lapsen itsensä tarvitsemaan. En kysy vanhemmilta yhtään mitään, eikä muuten nekään kysele, koska ovat hekin luojalle kiitos fiksuja ja tajuavat. Tiukoilla kun ovat välillä itse.

Neuvottelen hankinnoista suoraan lapsen kanssa.

Oikeastaan ketjun perusteella en voi muuta sanoa kuin että huh, onpa sukulaislapsellani järkevät vanhemmat.

Minä en ole taloudellisesti sukuni kirkkain kynttilä, joten toivoa sopii, että sukulaislapsi ei ota minusta esimerkkiä. Ei ole lapsia itsellä, ei. Hyvä niin. Olisin hävyttömän huono vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite pidin asiaa hyvänä ,kunnes kunnes äitini nosti rahat kertomatta ja käyttii ne omiin huveihinsa eli viiniin

Toisin sanoen rahat, jotka hän oli kertonut antavansa sinulle, ja joita pidit itsestään ominasi, ja joita hän ei sinulle antanutkaan vaan käytti itseensä, koska itse oli säästänyt.

Sinun rahoja ne eivät olleet missään vaiheessa.

Sepäs ketuttaa.

Jos ne rahat oli edellisen kirjoittajan omalla tilillä niin ne oli lain mukaan kirjoittajan rahoja. Vaikka ne olisi kuka tahansa sinne lapsen tilille laittanut. Eikä äidillä silloin ollut oikeutta niitä nostaa ja juopotella. Sitä kutsutaan kavallukseksi jos nostaa lapsen tilin tyhjäksi ja käyttää rahat itseensä. Jos äiti haluaa säästää niin tekee sen ihan omalle tililleen. Lapsen tilille laitetut rahat on lapsen. Äidillä ei niihin enää ole omistusoikeutta.

Voin kommentoida vain ymmärrykseni mukaan.

Jos äiti on säästänyt rahaa tilille, joka on äidin nimissä, ja kertonut lapselle säästävänsä tälle, niin ne rahat eivät ole missään vaiheessa olleet lapsen.
Vaikka tili olisi lapsen nimissä, mutta äidillä käyttöoikeus ja äiti sinne säästää, niin rahat on äidin.

Lapsi on vaan itse kasvanut siihen, että joskus hänellä on paljon rahaa, vaikka se on vain odotusolettamus.

Miten sitä sijoitusmaailmassa sanotaankaan? "Nykyinen kehitys ei ole tae tulevaisuudesta."

Aivan turha itkeä, jos menettää rahaa, jota ei ole koskaan omistanutkaan.

Huh huh, mitä tietämättömyyttä. Lapsen tilillä olevat rahat ovat lapsen ja niitä saa käyttää vain ja ainoastaan lapsen menoihin. Huoltajan velvollisuus on hoitaa lapsen omaisuutta hyvin ja huolella, ja siihen kuuluu olennaisensa osana se, että lapsen rahat pidetään lapsen tilillä eikä sinne tilille laiteta muiden rahoja. Ei äidin, ei isän eikä sisarusten. Vain ja ainoastaan lapsen rahat. Äiti siis säästää omalle tililleen, ei muiden. Sillä se lapsen tilille laitettu raha on lain mukaan lapsen rahaa siitä hetkestä alkaen kun se on tilille laitettu. Äiti ei omista lapsensa rahoja eikä saa käyttää niitä kuin korkeintaan lapsen menoihin.

Ja usko pois, tiedän asian sillä olen jo vuosia tehnyt lasteni omaisuudesta tilin maistraatille. Vanhemmilla ei ole lastensa omaisuuteen minkäänlaista omistusoikeutta. Omaisuus on aina pelkästään lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos pääseekin sanomaan?

Aivan varmasti täysi-ikäinen lapsenlapsi osaa arvostaa ajokorttia.

Onhan siinä iso ero, että saako ajokortin vaiko viisivuotiaana hilavitkuttimen tai kurahaalarit.

Se, että mamma vituttaa, on toissijaista. Antaa mammaa vituttaa.

Kyllä me olemme ainakin säästäneet lapsenlapsille ja aiomme jopa tehdä testamentin heille ja näistä asioista ei kyllä kukaan lähipiiristä ole tietoinen, joten gloriaa ei saadaa ja mammaa vituttaisi hirveästi, jos saisi tietää, että lapsoset tulevat olemaan rikkaampia kuin hän.

Vain kateellisia harmittaa, jos eivät halua/kykene lapsenlapsiaan tukemaa, mutta tämähän on nykypäivää: mulle kaikki heti nyt....

Mamma vaatii lakiosansa siitä välistä, varaudu myös siihen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi kurjasti ja meinasi käydä todella kurjasti. Pojallani oli tilillään rahaa säästössä murrosiästä alkaen ja sieltä nostettiin hyvin harvoin joihinkin perusteltuihin ostoksiin, mutta pääosin sen annettiin olla.

Ajatuksena, että siinä on pojalle kiva pesämuna kun muuttaa kotoa (saa ajokortin ja irtaimiston ym. tai käsiraha omaan asuntoon).

Juuri pojan 18v. synttäreiden lähestyessä olin sairastunut pahasti ja olin jäänyt sairaseläkkeelle. Sairaskuluihin jouduin hakemaan toimeentulotukea. Poika asui kotona ja arki oli hyvää sen osalta.

Se kuukausi kun poika täytti 18v tuli meille erikoinen puhelu. Vaikka poika muuttaisi saman kuukauden aikana pois niin hänen olisi maksettava kaikki minun kuluni ja vuokrasta puolet (huomio, että asunnossa asui sisarukset meidän lisäksi eli vuokrakukujen puolittaminen oli aivan perusteetonta) ja näin vastaavasti myös tulevina kuukausina kun kotona asuu.

Ihan kamala paine ja tarvittiin nopeita päätöksiä, koska sitä en voinut sallia, että ne rahat menisi MINUN elättämiseen. Olihan aina kun poika oli nuorempana jotain tahtonut ostaa, keskusteltu ja päätetty säästää erikseen tmv jotta tilille ei tarvitsisi kajota. Olin siis edunvalvoja ja tein myös Maistraatille tilitykset varoista. Sieltä ei nostettu rahaa silloinkaan kun siihen olisi ollut tarve ja laillinen oikeus eli poika olisi tarvinnut erääseen välttämättömään sairaskuluunsa kuukausittain hieman, mutta Maistraatti ei kuunnellut eikä ollut aikaa jäädä asioista tappelemaankaan, joten olimme olleet myös tiukille sen vuoksi, ettei tuohon rahaan kosketa ja sen oli kokenut nahoissaan poika itse.

Hän oli tavallaan maksanut tuosta rahasta kovaa hintaa, joten siitäkään syystä en voinut antaa tuollaisen tapahtua ja näin poika muutti omilleen melko pienellä varoajalla. Olisin suonut hänen saavan asua vielä kotona.

Eli ihan aina ei ole järkevää, että tilillä on säästöjä. Tai ei ainakaan kannata sairastua ja joutua hakemaan tukia. Muuten nuo tilillä olevat varat on kaikkien kynsissä ja moneen otteeseen jos et pidä puoliasi. Olisiko sittenkin parempi säästää sukan varteen? :)

Sellainen käsitys minulle jäi, tai ulkomaille, mutta ihan miten vaan niin ei siten, että se ainoa muutama tuhat viedään köyhältä heti, tavalla tai toisella.

Siis tuohan on ihan puppua tai sitten teille on osunut täysin lakia tuntematon sossu. Pojan ei tosiaan olis tarvinnut maksella kenenkään muun kuluja. Hänen osuudekseen olis voitu laskea vain hänen toimeentulotukiosuutensa, ei muiden. Yhteys sossun esimieheen olis muuttanut päätöstä välittömästi. Alaikäsen ei tarvitse elättää vanhempiaan tai sisaruksiaan. Eikä edes 18v:n. Hänelle voidaan laskea vain hänen oma osuutensa menoista.